Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?

"Ja 80% vanhemmista ei siis kadu? Katumattomuus on siis merkittävästi yleisempää, sillä heitä on nelinkertaisesti verrattuna niihin jotka katuvat."

Eikö sinusta ole huolestuttavaa että jopa 20% lapsista joutuu elää kodissa jossa vanhemmat eivät haluaisi olla vanhempia lapsilleen?

Oletko pysähtynyt ajattelemaan miltä se lapsesta tuntuu?

En ole kokenut kateutta lapsettomia kohtaan, sillä en samaistu lapsettomaan elämään enkä haluaisi olla loppuelämää lapseton.

Sen sijaan olen joskus tuntenut pientä kateutta joitain sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on lapsia, ja jotka ovat saaneet minun ajatusmaailmassani ns. kaiken.

Onneksi hyvin harva on tuollainen, niin ei kovin usein tarvitse sitä pistoa tuntea :D Eikä se ole kovin voimakas tunne, ehkä enempi pieni haikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Elin lapsivapaata elämää yli 30 vuotiaaksi. Sekin oli hyvää aikaa. Lasten myötä elämä muuttui, mutta enimmäkseen hyvällä tavalla. Lasten kasvaessa sitä jo suree, miten nopeaa he siirtyvät omaan elämäänsä. Sitten elämme taas lapsivapaata elämää ja se on jälleen erilaista kuin nuorempana.

Itse toivon, etten tule koskaan kokemaan lapsivapaata elämää ja lapseni pysyy elämässäni niin kauan kun minussa henki pihisee. Lapseni on nimittäin lapsiani, vaikka ovat jo aikuisia ja omillaan. He ovat minun elämäni suurin saavutus. Lapsenlapsia en toivo itseni takia, vaan sen takia, että heillä olisi mahdollisuus kokea sama onni mitä minulla. Mutta jokainen heistä tekee tietenkin omat päätöksensä.

Kuulostaa vähän siltä että olisit salaa pettynyt jos kaikista lapsistasi tulisi veloja. "En tuomitse

Mitä väärää vaikka asia olisikin noin? Minä ainakin myönnän toivovani lapsenlapsia sekä oman että lapseni onnen vuoksi. En silti tuomitse toisenlaisia valintoja, mutta nytkö  toivominenkin on kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

336: siis sun mielestäsi lapsi menisi altaan reunalla istuskelulomalla, muttei pyöräily- tai kiipeilylomalla? Oletko koskaan tavannut lasta elävässä elämässä?

Eri, mutta olen tavannut lapsia ja juuri siksi en suin surminkaan lähtisi millekään vaellus- tms. lomalle lapsen kanssa. 

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

En ole. Pikkulapsiaika oli elämäni parasta aikaa. Nyt kun ovat nuoria aikuisia, heistä on huolta, miten pärjäävät tässä yhteiskunnassa yms. Mutta ihania ovat edelleen.

"Mitä vanhemmuutta se sellainen on että ladataan lapselle paineet ja toiveodotukset miten hänen pitäisi elää hänen elämää?"

Ihan normaalia inhimillistä vanhemmuutta on toivoa lapsilleen hyviä asioita. Tämä on eri asia kuin ladata paineita lapsille, eli tarkkana nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Yöunet, vyötärön, välilihan, vapaa-ajan, rahaa?

Kolme ensimmäistä ei välttämättä edes tapahdu, koska ihmisiä ja lapsia on erilaisia. Moni lapseton on jo ylipainoinen ja vyötärötön. Raskauden jälkeen voi olla hoikka, jos on tyyppiä hoikka.

Vapaa-aika lapsen kanssa on kivaa ja samalla pysyy koko ajan ajan hermolla lasten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia käy sääliksi. He eivät tiedä, mitä menettävät.

Oletko ajatellut että vela voisi ajatella samoin? Mitä kaikkea sinä menetät?

Esim. näin:  "Vanhempi ei tiedä mitä elämä ja vapaus on  eikä koskaan opi tuntemaan itseään on kun on hankkinut itselleen lapsen? Vanhempi uhraa elämänsä ja rahansa toisen eteen eikä koskaan pääse toteuttamaan syvimpiä haaveitaan?"

Ihmisillä on eri elämän tavoitteet. Miksi säälit ihmistä, joka elää unelmaansa? Lapsi olisi velalle painajainen.

 

Mutta tuo on täyttä paskaa. Kaikki on olleet lapsettomia ennen lapsia. Kyllä tietää mitä lapsettoman elämä on. Lisäksi kun lapset kasvaa ja itsenäistyy, saa saman "vapauden"  tehdä mitä vain. 

Ohis

Tehdä kyllä, mutta sen jälkeen, kun on lapsen/lapsia saanut, ei ole enää koskaan samalla tavalla vapaa kuin kokonaan lapsettomana. Vanhemmuus ei pääty siihen, kun lapsi/et muuttaa pois kotoa. Vanhemmuus päättyy vasta kuolemaan. Jotkut "pääsevät" vielä toiselle kierroksellekin lastenlapsien ansiosta.

Mikäs siinä, jos tykkää, mutta meitä veloja on turha sääliä siksi, että olemme lapsettomia. Se on valinta, joka on tehty yleensä harkitummin kuin suurin osa vanhemmista oman valintansa. Kaikilla veloilla varmasti pääsyy on se, ettei lapsia halua, eokä ole mitään syytä sääliä ihmistä, jolta puuttuu elämästään jotain, mitä siihen ei ole alunperinkään tahtonut.

Ettehän te vanhemmatkaan kaipaa veloilta sääliä valintanne vuoksi.

"Mitä väärää vaikka asia olisikin noin? Minä ainakin myönnän toivovani lapsenlapsia sekä oman että lapseni onnen vuoksi. En silti tuomitse toisenlaisia valintoja, mutta nytkö  toivominenkin on kiellettyä?"

Pysähdy miettimään miltä "toivominen" tuntuu lapsen näkökulmasta. Vanhempi toivoo, esim. että lapsesta tulee lääkäri ja saa 4 lasta. Mutta jos lapsi ei halua mitään niistä, vaan haluaa olla eläintenhoitaja ja ei yhtään lasta. Lapsi ajattelee että lapset pilaa omat unelmat, mitä ikinä ne hänelle ovatkaan. Sitten Sinä jankutat hänelle että "mutta ku sä tuut siitä onnelliseksi!". Ja lapsi katsoo sinua tyhjällä ilmeellä että "mitä sä selität - eikä tee?" Ja sitten sinä jatkat jankuttamista "kylläpäs tekee, kyllä minä tiedän sinua paremmin sinun asiasi, mistä tulet onnelliseksi."

Kyse on siis siitä, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, ilman mitään taka-ajatuksia. "On hän rakas, mutta olisipa hankkinut lapset..."

Ei tätä voi tämän enempää rautalangasta vääntää.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

Ihan sitä saa äitinäkin tehdä lomalla niitä juttuja mitä haluaa. Suurimman osan vanhemmista elämä ei pyöri vain sen lapsen/lasten ympärillä. Ja jos pyörii, niin sitä on haluttu. 

On eri asia kaivata omaa aikaa tai pitkiä yöunia kuin kaivata lapsetonta elämää. Sitä varmaan harva perheellinen kadehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisekseen äitiys ei todellakaan ole lapsille välttämättä samanlainen kokemus kuin heidän äidilleen on ollut. Minun äitini on ollut henkeen ja vereen vain äiti. Itse taas olen halunnut ja saanut elämältäni enemmän. Äidilläni ei edelleenkään eläkeläisenä ole muuta elämää kuin me lapset ja lapsenlapset. Tuntuisi todella vieraalta itselle, että lapseni olisi ainoa elämäni sisältö koko loppuelämäni."

Aika iso ero siinä, että siinä, että "lapset ovat elämäni suurin saavutus" vs. "lapsi on elämäni ainoa sisältö koko loppuelämäni".

No mikä saavutus ne lapset on? Melkein kuka vaan voi lisääntyä. Ennemmin se on saavutus, että pystyt tarjoamaan lapsille tasapainoisen ja hyvän kasvuympäristön ja heillä on hyvät eväät elämään, kun lentävät pesästä. Mutta ei se lasten saaminen itsessään ole mikä

Jos kognitiivisista saavutuksista puhutaan, niin toki vaikka väikkäri voittaa lapsen. Sitten taas jos puhutaan asioista jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja tärkeiltä, niin lapset yleensä voittavat tohtoriarvon mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aika, rahaa itselle, terveys, hoikkuus, sinkkumarkkinat, seikkailut ja kokemukset, ovat valintoja, joista luovutaan äitiyden yhteydessä.

Moni siis onnellinen kun on äiti mutta hyvä muistaa, että se sulkee pois yllä luetellut asiat, siis valtaosalta, kun täälläkin moni kitisee miksi olen lihava, miksi en saa miestä, miksi en saa nukutuksi ja sitä ja tätä ja tuota, siis ihan oma valinta.

En minä ainakaan noista ole luopunut kuin sinkkuudesta, mutta se meni jo ennen lasta, sillä olen onnellisesti naimisissa.

 

Hyvä juttu sinulle. Tosin maailmassa on paljon muita ihmisiä/vanhempia jotka eivät ole yhtä etuoikeutetussa asemassa. On työttömyyttä, on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, alakerta repeää, on köyhyyttä, on sairauksia, ei pääse hyvään kouluun, jne.

Monet myös tahtovat luopua paljosta lasten takia <3

Vierailija kirjoitti:

"Mitä väärää vaikka asia olisikin noin? Minä ainakin myönnän toivovani lapsenlapsia sekä oman että lapseni onnen vuoksi. En silti tuomitse toisenlaisia valintoja, mutta nytkö  toivominenkin on kiellettyä?"

 

Pysähdy miettimään miltä "toivominen" tuntuu lapsen näkökulmasta. Vanhempi toivoo, esim. että lapsesta tulee lääkäri ja saa 4 lasta. Mutta jos lapsi ei halua mitään niistä, vaan haluaa olla eläintenhoitaja ja ei yhtään lasta. Lapsi ajattelee että lapset pilaa omat unelmat, mitä ikinä ne hänelle ovatkaan. Sitten Sinä jankutat hänelle että "mutta ku sä tuut siitä onnelliseksi!". Ja lapsi katsoo sinua tyhjällä ilmeellä että "mitä sä selität - eikä tee?" Ja sitten sinä jatkat jankuttamista "kylläpäs tekee, kyllä minä tiedän sinua paremmin sinun asiasi, mistä tulet onnelliseksi."

Kyse on siis siitä, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, ilman mitään taka-ajatuksia. "On hän ra

Tämä vauva -plasta ei taida ihan olla paras paikka omien traumojen käsittelyyn. Jos triggeroityminen on tuolla tasolla, niin tämä ketju ei välttämättä tee hyvää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

Ihan sitä saa äitinäkin tehdä lomalla niitä juttuja mitä haluaa. Suurimman osan vanhemmista elämä ei pyöri vain sen lapsen/lasten ympärillä. Ja jos pyörii, niin sitä on haluttu. 

Mutta huom!! Lapsettomat saa viimeiseksi valita lomansa ajankohdan! (Vaikka en oo ymmärtänyt miksi esim. itse olisin halunnut lomailla just heinäkuussa kun kaikki paikat on täynnä lomailevia lapsiperheitä ja matkailu kalleimmillaan)

"Jos kognitiivisista saavutuksista puhutaan, niin toki vaikka väikkäri voittaa lapsen. Sitten taas jos puhutaan asioista jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja tärkeiltä, niin lapset yleensä voittavat tohtoriarvon mennen tullen."

Jälleen kerran: joillekin on, joillekin ei ole.

Jotkut omistavat elämänsä tieteelle ja se on täysin OK.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia kaivata omaa aikaa tai pitkiä yöunia kuin kaivata lapsetonta elämää. Sitä varmaan harva perheellinen kadehtii.

Tämä! Ja nyt kun lapset on isompia, saa taas enemmän sitä omaa aikaa ja nukkuakin ihan oman aikataulun mukaan. Kun on halunnut perheen, se lapseton elämä harvemmin olisi sitä oman näköistä elämää. Perhe-elämästä kaipaa välillä taukoa, mutta ei sitä silti pois vaihtaisi.

Itsellä tulee olo, että ap ja pari muuta ovat nuoria veloja, jotka ovat keksineet pyörän uudelleen ja ovat täällä vouhkaamassa. Milleniaali-velat taas ovat jo oppineet, että senkus vaan elävät omaa elämäänsä ja se on kaikille fine.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aika, rahaa itselle, terveys, hoikkuus, sinkkumarkkinat, seikkailut ja kokemukset, ovat valintoja, joista luovutaan äitiyden yhteydessä.

Moni siis onnellinen kun on äiti mutta hyvä muistaa, että se sulkee pois yllä luetellut asiat, siis valtaosalta, kun täälläkin moni kitisee miksi olen lihava, miksi en saa miestä, miksi en saa nukutuksi ja sitä ja tätä ja tuota, siis ihan oma valinta.

Sinä et tunne yhtään lihavaa velaa? Ja miksi pitäisi saada mies kun on jo se lasten isä, aviomies?

Itsestään selvää aikuiselle pitäisi olla, että itsekästä elämää ei voi täysin vapaasti jatkaa kun saa vauvan. Nyt lapset jo isompia, niin nyt on vapaa-aikaa runsaasti, rahaa ihan itsellenikin, myös sellaisia kokemuksia kuin itse haluan. Ulkomaanmatkoja suurempia seikkailuja en toivokaan.

Ihmetyttää tuollainen pelottelu, miksi? Outo oletus sekin, että kaikki haluavat elää hedonistisesti vanhaksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lomien osalta alkaa perheellisiltä kuulua kaikenlaista vinkumista. En tiedä onko se kateutta, mutta selvästi harmittaa, kun lapsettomat tekee mitä lystää.

Ihan sitä saa äitinäkin tehdä lomalla niitä juttuja mitä haluaa. Suurimman osan vanhemmista elämä ei pyöri vain sen lapsen/lasten ympärillä. Ja jos pyörii, niin sitä on haluttu. 

Mutta huom!! Lapsettomat saa viimeiseksi valita lomansa ajankohdan! (Vaikka en oo ymmärtänyt miksi esim. itse olisin halunnut lomailla just heinäkuussa kun kaikki paikat on täynnä lomailevia lapsiperheitä ja matkailu kalleimmillaan)

Ei meillä ainakaan saa. Itse en edes tiedä kenellä työkavereista on lapsia ja kenellä ei.