Lue keskustelun säännöt.
Tabu: monet naiset sairastuvat vakavasti raskausaikana/pikkulapsiaikana, mutta tästä ilmiöstä ei puhuta
23.04.2025 |
Tästä ilmiöstä ei mielestäni puhuta tarpeeksi, vaikka tämä koskettaa todella monia naisia. Naisilla on raskausaikana ja pikkulapsiaikana riski sairastua moniin vakaviin sairauksiin.
Neuvolassa puhutaan vain raskausdiabeteksesta ja toisinaan tehdään sokerirasituskoe, mutta todellisuudessa riskejä on paljon enemmän. Tiedän useammankin naisen, joilla raskaus/raskauden jälkeinen aika on laukaissut esimerkiksi reuman, jonkin muun autoimmuunisairauden, migreenin tms. On syöpään sairastuneita, aivoverenkiertohäiriön saaneita jne. Näistä tapauksista ei juurikaan puhuta ääneen, koska kyse ei ole lapsen sairaudesta. Äidin terveydentilasta ei terveydenhuollossa piitata, kun lapsi on syntynyt. Monet oireet kuitataan sillä, että pienten lasten äidit nyt vaan ovat väsyneitä ja synnytyksestä palautumisessa kestää. Todellisuudessa väsymyksen ja fyysisten oireiden takana voi olla pysyvä fyysinen sairaus.
Kommentit (193)
19vuotiaana sain enimmäisen lapseni. Raskausmyrkytys johti käynnistetyyn synnytykseen ja verenpainelääkitykseen,jonka piti olla väliaikainen. Ei ollut. LIsäksi jalan koko kasvoi numerosta 38 kokoon 40.
24vuotiaana uskalsin tehdä toisen lapsen. Odotusaikana riesaksi tuli migreeni ja synnytyksen jälkeen kohtaukset vain pahenivat. Äitini muutti lähemmäksi,jotta puolisoni ollessa töissä voisi nopeasti tulla apuun.
29vuotiaana vahinko-iltatähti. Kengänkoko kasvoi numeroon 41 ja jalkateriin tuli kipuja josta lääkäri vain kommentoi, että kenkäni ovat huonot. Sitten puhkesi kilpirauhasen liikatoiminta.
Aiemmi luulin,että minulla kävi vain huono tuuri. Nyt ymmärrän että tämä on hyvin yleistä,mutta siitä ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain tyyliin jostain vatsanahkan arvista, ei sanaakaan pahemmista seurauksista.
Eikä niitä arpiakaan tule läheskään kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Väsymystäkin vähätellään jostain kumman syystä, ikään kuin se olisi normaalia. Synnytys kuluttaa elimistön rautavarastoja, ja jos ne ovat vähissä, niin väsymys voi johtua siitä. Näin ainakin itse näin jälkikäteen päättelen tapahtuneen itselleni. Neuvolan täti vielä oli kovasti sitä mieltä, että hemoglobiinin tippuminen 160 -> 110 ei tarkoita anemiaa (ferritiinin mittauksista ei silloin puhuttu mitään, mitataankohan niitä vieläkään?).
Mielestäni olisi todella tärkeää seurata esim. varastoraudan tasoa ja hoitaa tilanne tarvittaessa muullakin kuin rautatablettien syömisellä, mikä on tolkuttoman hidas tie toipumiseen. Vi***lijoiden on hyvä ymmärtää, että alhainen varastoraudan taso aiheuttaa usein sitä painon nousua, josta niin kovasti syyllistätte äiti-ihmisiä. Samoin kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat painoon.
Totta. Muistan ihmetelleeni sitä, että vaikka raskauden aikana rauta-arvojani seurattiin tarkasti, niin synnytyksen jälkeen ne ilmeisesti muuttuivat turhaksi tiedoksi. Menetin synnytyksessä paljon verta ja olin pitkään sen jälkeen hyvin väsynyt. Kun kysyin neuvolasta rauta-arvojen mittausta, vastaus oli, etteivät synnyttäneiden rauta-arvot kuulu heille. Ja niinhän se varmaan olikin.
Vierailija kirjoitti:
19vuotiaana sain enimmäisen lapseni. Raskausmyrkytys johti käynnistetyyn synnytykseen ja verenpainelääkitykseen,jonka piti olla väliaikainen. Ei ollut. LIsäksi jalan koko kasvoi numerosta 38 kokoon 40.
24vuotiaana uskalsin tehdä toisen lapsen. Odotusaikana riesaksi tuli migreeni ja synnytyksen jälkeen kohtaukset vain pahenivat. Äitini muutti lähemmäksi,jotta puolisoni ollessa töissä voisi nopeasti tulla apuun.
29vuotiaana vahinko-iltatähti. Kengänkoko kasvoi numeroon 41 ja jalkateriin tuli kipuja josta lääkäri vain kommentoi, että kenkäni ovat huonot. Sitten puhkesi kilpirauhasen liikatoiminta.
Aiemmi luulin,että minulla kävi vain huono tuuri. Nyt ymmärrän että tämä on hyvin yleistä,mutta siitä ei puhuta.
Pontti onkin se, että näistä ei juuri puhuta ääneen. Somessa ja mediassa pääsevät esiin usein he, jotka ovat palautuneet hyvin raskauksista eikä mitään vaivoja ole ollut. Sitten joskus kahdenkeskisissä keskusteluissa tulee puheeksi nämä sairaudet ja vaivat.
Tällä palstalla opin vuosia sitten, että monilla on sama synnytyksen jälkeinen vaiva kuin minulla. Virtsasuihku ei enää tule siististi, vaan virtsa roiskuu ympäriinsä ja esimerkiksi kiertää reittä pitkin sen sijaan että tulisi vain ulos kuten ennen. Ja olen normaalipainoinen, joten painokaan ei asiaa selitä. Minulla ei ole virtsankarkailua tai vastaavaa, mutta tuo kaikkialle suihkuava virtsa on ärsyttävää. Menee paljon paperia pyyhkimiseen, kun joutuu pyyhkimään reidetkin jalkovälin kohdalta.
Nyt kun mietin, niin äärimmäisen harvassa ovat ne tuntemani äidit, joille ei ole jäänyt raskauksista/synnytyksistä mitään kremppaa. Sairauksia on puhjennut monelle tai aiemmat sairaudet ovat pahentuneet. Osalle jopa sanottiin, että raskausaika tai synnytys helpottaisi oireita - kattia kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mietin, niin äärimmäisen harvassa ovat ne tuntemani äidit, joille ei ole jäänyt raskauksista/synnytyksistä mitään kremppaa. Sairauksia on puhjennut monelle tai aiemmat sairaudet ovat pahentuneet. Osalle jopa sanottiin, että raskausaika tai synnytys helpottaisi oireita - kattia kanssa!
Aiemmin on varmaan ajateltu että naisen elämään nyt vaan kuuluu sellainen puolikuntoisuus, eikä se haittaa kun mies on pääasiallinen elättäjä.
Petterin koko lähipiiri on näitä yli 100 000 tienaavia, vaimosta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mietin, niin äärimmäisen harvassa ovat ne tuntemani äidit, joille ei ole jäänyt raskauksista/synnytyksistä mitään kremppaa. Sairauksia on puhjennut monelle tai aiemmat sairaudet ovat pahentuneet. Osalle jopa sanottiin, että raskausaika tai synnytys helpottaisi oireita - kattia kanssa!
Aiemmin on varmaan ajateltu että naisen elämään nyt vaan kuuluu sellainen puolikuntoisuus, eikä se haittaa kun mies on pääasiallinen elättäjä.
Todella toivon, että tulevat sukupolvet tekevät terveydenhuollosta tasa-arvoisempaa niin, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitse kärsiä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymystäkin vähätellään jostain kumman syystä, ikään kuin se olisi normaalia. Synnytys kuluttaa elimistön rautavarastoja, ja jos ne ovat vähissä, niin väsymys voi johtua siitä. Näin ainakin itse näin jälkikäteen päättelen tapahtuneen itselleni. Neuvolan täti vielä oli kovasti sitä mieltä, että hemoglobiinin tippuminen 160 -> 110 ei tarkoita anemiaa (ferritiinin mittauksista ei silloin puhuttu mitään, mitataankohan niitä vieläkään?).
Mielestäni olisi todella tärkeää seurata esim. varastoraudan tasoa ja hoitaa tilanne tarvittaessa muullakin kuin rautatablettien syömisellä, mikä on tolkuttoman hidas tie toipumiseen. Vi***lijoiden on hyvä ymmärtää, että alhainen varastoraudan taso aiheuttaa usein sitä painon nousua, josta niin kovasti syyllistätte äiti-ihmisiä. Samoin kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat painoon.Totta. Muistan ihmetelleeni sitä,
Sairaalassa vauva laitettiin teholle "matalan natriumin" eli suolatasapainon vuoksi. Lääkäri osiotti sormella minua ja sanoi, että "johtuu äidistä". Olin raskausaikana lisännyt paljon veden juontia, sillä sain suonenvetoja jalkoihin jos en tankannut kunnolla.
Ajatelkaa, se mistä vauva viedään teholle 24/7 monitoroitavaksi ja erotetaan äidistään, tätä ruokitaan lääkehullujen tropeilla ja vieraiden naisten rintamaidoilla vastoin huoltajan suostumusta, samasta vaivasta äiti ei saa mitään.
Lääketeollisuus ei ole täällä auttamassa raskaudessa ja synnytyksessä vaan pahoinpitelemässä synnyttäviä naisia ja mutiloimassa vauvoja. Imukuppisynnytykset auttavat myös vauvoille pysyviä, korjaamattomia vaurioita. Pysykää kaukana heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mietin, niin äärimmäisen harvassa ovat ne tuntemani äidit, joille ei ole jäänyt raskauksista/synnytyksistä mitään kremppaa. Sairauksia on puhjennut monelle tai aiemmat sairaudet ovat pahentuneet. Osalle jopa sanottiin, että raskausaika tai synnytys helpottaisi oireita - kattia kanssa!
Aiemmin on varmaan ajateltu että naisen elämään nyt vaan kuuluu sellainen puolikuntoisuus, eikä se haittaa kun mies on pääasiallinen elättäjä.
Ennen naiset saivat myös vapaammin toimia kehon edellyttämällä tavalla raskauden aikana. Ei tarvinnut juosta pyytämässä lääkäriltä lupaa käveleskellä ja seisoskella istumisen sijaan työpäivän aikana. Tämä nykymeininki on ihan psykoa, orjuutta ja sitten käyt sairaalassa vähän silvottavana. Peräpukamat vuotavina takaisin töihin tai potkut, oho mies jättää kun et olekaan enää Täydellinen Uraäiti Fitness Beibi Käyttöpillu.
Syy miksi naiset ovat lopettaneet synnyttämisen ei ole todellakaan mikään muu kuin se miten paskasti naisia kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mietin, niin äärimmäisen harvassa ovat ne tuntemani äidit, joille ei ole jäänyt raskauksista/synnytyksistä mitään kremppaa. Sairauksia on puhjennut monelle tai aiemmat sairaudet ovat pahentuneet. Osalle jopa sanottiin, että raskausaika tai synnytys helpottaisi oireita - kattia kanssa!
Aiemmin on varmaan ajateltu että naisen elämään nyt vaan kuuluu sellainen puolikuntoisuus, eikä se haittaa kun mies on pääasiallinen elättäjä.
Todella toivon, että tulevat sukupolvet tekevät terveydenhuollosta tasa-arvoisempaa niin, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitse kärsiä näin.
Ei siinä ole mitään sen kummempaa kuin se että synnytys katsotaan tuottavaksi työksi ja siitä maksetaan asianmukainen korvaus. Jos ei onnistu niin oikeudet lapsiin pois valtiolta, miehiltä, ym. Tai että lapsia ei tule ollenkaan.
Ei lääketeollisuuteen rahan kaataminen tuota lähtökohtaisesti naisvihamielistä asennetta muuta. Naiseutta ja naisen työtä yhteisöjen j yhteiskuntien eteen myös synnyttäjinä on alettava arvostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä aloitus, ap! Tästä aiheesta voisi joku tutkija tms ottaa kopin.
Niin eli mitään tutkimuksia ei ole?
Täytyy muistaa että Suomessa on vanhoja synnyttäjiä. Se liittyy asiaan.
Joo just niin. Tutkijoille ja tieteelle rahoitusta naisen kärsimyksellä. Sehän se pointti onkin.
Synnyttäminen sujuu aivan mainiosti mitä lähemmäs luontoa mennään. Päin vastoin siellä, missä se on tieteellistetty ja medikalisoitu, se on yhtä helvetin horroria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä lapset ennenkuin täyttää 26 v. Sen jälkeen kaikki riskit lisääntyy äidille ja lapsille myös.
Pahoittelut, kun en tehnyt tuohon ikään mennessä lapsia yksin, kun mies löytyi vasta 28 v iässä. T. Sairastunut, ainoan lapsen synnytin ollessani 30 v
Olen pahoillani, että sairastuit. Mielestäni 28 on ihan hyvä ikä hankkia lapsia. Itse sain lapseni paljon nuorempana ja olin nuorena myös isoäiti. Silloin totesin, että jos lapsi olisi ollut omani, jaksaminen olisi ollut paljon heikompaa. Olin onnellinen nuori äiti, joten kohdallani lapsen saaminen nuorena oli parasta mitä voi olla. Nuorten elämä on nyt erilaista, mutta ei meilläkään suuria tuloja ollut ja hyvin kaikki silti meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä lapset ennenkuin täyttää 26 v. Sen jälkeen kaikki riskit lisääntyy äidille ja lapsille myös.
Pahoittelut, kun en tehnyt tuohon ikään mennessä lapsia yksin, kun mies löytyi vasta 28 v iässä. T. Sairastunut, ainoan lapsen synnytin ollessani 30 v
Olen pahoillani, että sairastuit. Mielestäni 28 on ihan hyvä ikä hankkia lapsia. Itse sain lapseni paljon nuorempana ja olin nuorena myös isoäiti. Silloin totesin, että jos lapsi olisi ollut omani, jaksaminen olisi ollut paljon heikompaa. Olin onnellinen nuori äiti, joten kohdallani lapsen saaminen nuorena oli parasta mitä voi olla. Nuorten elämä on nyt erilaista, mutta ei meilläkään suuria tuloja ollut ja hyvin kaikki silti meni.
Lisään vielä, tarkoitin 30 vuotias on hyvä ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymystäkin vähätellään jostain kumman syystä, ikään kuin se olisi normaalia. Synnytys kuluttaa elimistön rautavarastoja, ja jos ne ovat vähissä, niin väsymys voi johtua siitä. Näin ainakin itse näin jälkikäteen päättelen tapahtuneen itselleni. Neuvolan täti vielä oli kovasti sitä mieltä, että hemoglobiinin tippuminen 160 -> 110 ei tarkoita anemiaa (ferritiinin mittauksista ei silloin puhuttu mitään, mitataankohan niitä vieläkään?).
Mielestäni olisi todella tärkeää seurata esim. varastoraudan tasoa ja hoitaa tilanne tarvittaessa muullakin kuin rautatablettien syömisellä, mikä on tolkuttoman hidas tie toipumiseen. Vi***lijoiden on hyvä ymmärtää, että alhainen varastoraudan taso aiheuttaa usein sitä painon nousua, josta niin kovasti syyllistätte äiti-ihmisiä. Samoin kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat painoon.
Äidinmaidon luovuttajana asenteesi ihmetyttää. Minä söin superterveellisesti luovutusaikana koska samaa maitoa sai myös oma keskosvauvani. Äidinmaito on parempaa kuin korvike ja erityisen tärkeää sairaille tai ennenaikaisille vauvoille.
Mulle puhkesi raskauden jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta.
Mulle tuli yliktiivinen rakko raskauden aikana. Nyt syön lääkkeitä siihen,ettei tarvi viiden minuutin välein juosta vessaan. Myös näkö huononi pelottavasti ottaen huomioon,että olin vain kolme vuotta ennen raskautumista saanut uudet lasit ja äkkiä en nähnytkään niillä kunnolla.
9 kuukautta perse pöntöllä ja pää lavuaarissa,luullen että kaikki vaivat jää synnytyssaliin. Voi v""u.
Juu, likinäköisyys voimistui kummasti raskausaikoina.
Mistä voi tietää, että juuri raskaus tai pikkulapsiaika on laukaissut esim. autoimmuunisairauden, vaikka sairastuminen sattuisikin ajoittumaan niiden yhteyteen? Sairaushan olisi voinut alkaa joka tapauksessa tuolloin riippumatta siitä, onko ollut raskaana vai ei. Paljon ihmisiä sairastuu myös nuorena ennen raskauksia tai lasten jo vartuttua, eivätkä lapsettomatkaan ole sairauksille immuuneja.
Tämän keskustelun tueksi kaipaisi ensinnäkin faktatietoa siitä, että raskaana olevien tai pikkulapsiaan hoitavien äitien sairastuvuus todella olisi tavallista suurempaa. Vaikka jokainen sairaustapaus aina ikävä onkin, ei perusteluksi riitä, että minäkin tunnen viisi kumminkaiman entistä naapuria, joille on käynyt näin ja näin. Vastaavasti tunnen myös esim. pienestä asti reumaa sairastaneen, jolla ainoa kivuton elämänvaihe oli raskausaika.
Toiseksi haluaisin kyseenalaistaa, onko tässä erityisesti kyseessä tabu. Kyllä julkisuudessa törmää lukuisiin kauhukertomuksiin raskaus- ja pikkulapsiajoilta. Äitiysneuvolassakin on suoraan sanottu, että raskaus on rasite elimistölle. Mutta niin on moni muukin asia, kuten stressaava opiskelu, työnteko, liiallinen tai liian vähäinen fyysinen aktiivisuus, syöminen, juominen, harrastaminen, hengittäminen etenkin katupölyaikaan. Ei meistä kukaan selviä elämästä ehjänä. Eikä voi saavuttaa yhtään mitään, jos ei uskalla ottaa riskejä eikä kohdata rasitustakin. Itselläni on niin ikään raskaus- ja äitiysaikoihin mahtunut monenlaista traagistakin vastoinkäymistä, mutta kaiken kaikkiaan nämä vuodet ovat antaneet enemmän kuin ottaneet ja lisänneet huimasti rohkeutta, tulevaisuudentoivoa, suhteellisuudentajua, elämänkokemusta ja sisua.
Aivoverenvuoto synnytyksessä
https://anna.fi/ihmiset/tutkijatohtori-anna-elena-sai-aivoverenvuodon-s…