Tabu: monet naiset sairastuvat vakavasti raskausaikana/pikkulapsiaikana, mutta tästä ilmiöstä ei puhuta

Vierailija kirjoitti:

Sairastumisille ei mitään voi, mutta terveydenhuollon pitäisi olla parempi pienten lasten äideillä. Kannattaisin sitä, että esim. alle 3 v lapsen äiti saisi neuvolasta apua vaivoihinsa, jos äiti on työelämän ulkopuolella.

Kalliiksi tulevat nämä sairastuneet äidit, kun heidät jätetään hoitamatta. Lapsiluku jää alhaisemmaksi, myöhemmät terveydenhuollon kulut kasvavat ja vanhemmat ovat uupuneempia, jos perheen äiti sairastuu. Ja heijastuuhan se lastenkin hyvinvointiin. On sulaa hulluutta olla hoitamatta äitejä.

Meillä jäi lapsiluku yhteen tämän takia. Sairastuin vakavasti, asiasta ei julkisella piitattu. Työterveyshuollosta sain onneksi kaiken mahdollisen avun, koska minut haluttiin pitää työkykyisenä ja meillä on onneksi kattava työterveys. Kovilla on oltu, kun pahimmassa vaiheessa olin puoli vuotta lähes vuodepotilaana. Julkisella "hoito" on kontrollikäynti harvennetulla välillä, koska aikoja ei ole antaa. Ensimmäisessä paikassa kontrollikäynti venytettiin puolesta vuodesta 1,5 vuoteen. Onneksi muuton myötä pääsin alueelle, jossa kontrolli on sentään kerran puolessa vuodessa.

Toista lapsi olisi ollut mahdollinen, jos olisin saanut sairauteeni heti alussa hoitoa vähättelyn sijaan. Enää en missään nimessä uskaltaisi yrittää toista lasta, kun tiedän, miten yksin asian kanssa jätetään. Ja kauhistuin kyllä siitä, miten huonolla hoidolla vaikeatkin sairaudet ovat nykyisessä julkisessa terveydenhuollossa. Aikoja ei ole, sairauksien annetaan pahentua ja ennaltaehkäisevästi ei mihinkään puututa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Minulle puhkesi nivelreuma kun esikoinen oli 6kk ja lääkärin mukaan tämä ei kuulemma ole harvinaista.

 

 

Tuli jotenkin huijattu olo,että miksei tästä puhuta?

Eikö nykyään enää puhuta, ainakin minun nuoruudessani oli kansanviisautena, hiukset hampaat kaikki. 

Kyllä mä olen kuullut, että synnytyksen jälkeen saattaa lähteä paljon hiuksia, hampaat reikiintyä tms. Mutta en todellakaan ollut kuullut, miten monilla puhkeaa esimerkiksi autoimmuunisairaus vauvavuonna. 

Tutulta kuulostaa. Läheiselleni puhkesi hirveä Hortonin neuralgia (itsaripäänsärky) kuopuksen synnyttyä.

Mun settini oli crohn ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Lapsiluku luonnollisesti 1, koska meinasin kuolla pari kertaa ensimmäiseen ennen kuin se saatiin johonkin ruotuun. Nyt hoidetaan jo vaihdevuosia, allergiat tulivat niiden myötä ja katosivat hormonikorvauksella. En suosittele lastentekoa ilman tukevaa tukkua rahaa käydä yksityisellä hoidattamassa vaivat. 24 v sitten asiat olivat sentään vielä kohtalaisessa mallissa.

Väsymystäkin vähätellään jostain kumman syystä, ikään kuin se olisi normaalia. Synnytys kuluttaa elimistön rautavarastoja, ja jos ne ovat vähissä, niin väsymys voi johtua siitä. Näin ainakin itse näin jälkikäteen päättelen tapahtuneen itselleni. Neuvolan täti vielä oli kovasti sitä mieltä, että hemoglobiinin tippuminen 160 -> 110 ei tarkoita anemiaa (ferritiinin mittauksista ei silloin puhuttu mitään, mitataankohan niitä vieläkään?).



Mielestäni olisi todella tärkeää seurata esim. varastoraudan tasoa ja hoitaa tilanne tarvittaessa muullakin kuin rautatablettien syömisellä, mikä on tolkuttoman hidas tie toipumiseen. Vi***lijoiden on hyvä ymmärtää, että alhainen varastoraudan taso aiheuttaa usein sitä painon nousua, josta niin kovasti syyllistätte äiti-ihmisiä. Samoin kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat painoon.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään jotkut kuvittelee että ilman raskautta olisivat pysyneet terveinä, mutta mihin ne sitä vertaa, samanikäisiin vai mihin? Useimmat sairastuu työelämässä ollessaan johonkin, olipa lapsia tai ei, se on vaan ikävä tosiasia.  

Mietin tätä ketjua lukiessa, että eipä ole lapsettomuus minua suojannut. Parikymppisestä asti on ollut vaivoina fibromyalgia, Tietzen oireyhtymä, nivelkivut, autoimmuunioireilua, vaihtuvia allergioita jne ketjussa mainittua. Reumaa tutkittu useasti mutta oireista huolimatta sitä ei verikokeen mukaan ole. Kuinkahan sairaaksi tulisin raskautuessa, vai onko mahdollista että kaikki jotenkin nollautuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Minulle puhkesi juurikin vaikea autoimmuunisairaus. En tiennyt etukäteen että raskaus on niin suuri riski. 

Minulla puhkesi harvainaislaatuinen sairaus. Sen kanssa arvottiin 10 vuotta ennen diagnoosia ja sairautta hidastavaa hoitoa.

 

Täällä toinen harvinaissairas, raskaus laukaisi sairauden. Diagnoosia etsittiin toista vuotta eli nopeasti löytyi sinun tilanteeseen verrattuna. Sen verran sairaus ehti kehoa runtelemaan, että joudun syömään lääkkeitä loppuelämäni ja raskautta ei voi enää ajatellakaan. Kunpa tällaisista asioista puhuttaisiin enemmän. 

Voitteko nyt sanoa mikä se harvinaissairaus on, vai haluatteko vaalia tabua?

Tarkentakaa vähän näitä "autoimmuunisairauksia".

On olemassa esim. sieniä, jotka elävät ihmisten kehoissa koko ajan, mutta vain bakteeritasapainon järkkyessä pääsevät valloilleen. Tiede kieltää näiden olevan sieniä, ja puhuu mystisistä autoimmuunisairauksista. Tällainen bakteeritasapainon järkyttäjä voi olla antibiootti, tai jopa stressi. Itselleni on puhjennut 2 autoimmuunisairautta, molemmat isäni raivokohtauksista. Stressi tappaa. Raskaus ja äitiys ovat luonnostaan positiivisia asioita, mutta yhteiskunnassa nainen joutuu niiden myötä äärimmäisen väkivallan uhriksi.

Lisäksi sairaalassa saatetaan juottaa vauvalle vieraiden naisten rintamaitoja, jos tämä kaapataan teholle/tarkkailuun. Tämä altistaa vauvan ja naisen luontaisen bakteerikannan jonkun random tissipumputtajan eritteille ja kannoille. Jo tämä saattaa laukaista vaikka mitä jokaisessa altistujassa.

Iso osa ihmisten terveysongelmista paranee luonnonläheisellä elämällä. Oleskelu auringossa, luonnossa, stressin välttäminen, jne.

Iso osa johtuu kroonisesta stressistä vai väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Väsymystäkin vähätellään jostain kumman syystä, ikään kuin se olisi normaalia. Synnytys kuluttaa elimistön rautavarastoja, ja jos ne ovat vähissä, niin väsymys voi johtua siitä. Näin ainakin itse näin jälkikäteen päättelen tapahtuneen itselleni. Neuvolan täti vielä oli kovasti sitä mieltä, että hemoglobiinin tippuminen 160 -> 110 ei tarkoita anemiaa (ferritiinin mittauksista ei silloin puhuttu mitään, mitataankohan niitä vieläkään?).



Mielestäni olisi todella tärkeää seurata esim. varastoraudan tasoa ja hoitaa tilanne tarvittaessa muullakin kuin rautatablettien syömisellä, mikä on tolkuttoman hidas tie toipumiseen. Vi***lijoiden on hyvä ymmärtää, että alhainen varastoraudan taso aiheuttaa usein sitä painon nousua, josta niin kovasti syyllistätte äiti-ihmisiä. Samoin kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat painoon.

Ei alhainen hemoglobiini aiheuta väsymystä, ellei ole todella matala. Viitearvo on muutenkin liian korkea ja sen vuoksi rautaa pumpataan kaikille, vaikkei pitäisi. Rauta aiheuttaa oksidaatiota, joka nopeuttaa kuolemista.

Minut määrättiin rautatutkimuksiin, kun hb oli 90. Hb ei muuttunut koko raskauden aikana, varastorauta putosi tasaisesti. Infuusioita tai muuta ei annettu. Olen liikunnallinen ja söin tuota ennen lihaa.

Jos saisin toisen lapsen, en käyttäisi mitään lääketieteen palveluja. Haitat mitä he aiheuttavat hysterisoinnillaan ja se että henkilöstö on jotain äo80 apinoita on käsittämättömän vaarallista. Suosittelen myös muille pysyttelemään kaukana. Syökää raskausvitamiinit ja kuunnelkaa kehoanne, liikkukaa luonnossa, ja vältelkää kaikkea negatiivista. Epäilyksiä, pelkoja, vihaa, päsmäröintiä, terrorismia, kehorauhan rikkomista (verbaalisti tai fyysisesti). Huolehtikaa itsemääräämisoikeudestanne ja vauvan kehorauhasta. Synnyttäkää kotona, jos mahdollista, ilman lääketeollista edustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Minulle puhkesi juurikin vaikea autoimmuunisairaus. En tiennyt etukäteen että raskaus on niin suuri riski. 

Minulla puhkesi harvainaislaatuinen sairaus. Sen kanssa arvottiin 10 vuotta ennen diagnoosia ja sairautta hidastavaa hoitoa.

 

Täällä toinen harvinaissairas, raskaus laukaisi sairauden. Diagnoosia etsittiin toista vuotta eli nopeasti löytyi sinun tilanteeseen verrattuna. Sen verran sairaus ehti kehoa runtelemaan, että joudun syömään lääkkeitä loppuelämäni ja raskautta ei voi enää ajatellakaan. Kunpa tällaisista asioista puhuttaisiin enemmän. 

Voitteko nyt sanoa mikä se harvinaissairaus on, vai haluatteko vaalia tabua?

Harvinaissairauksia on monia, ei vain yhtä

Vierailija kirjoitti:

Iso osa ihmisten terveysongelmista paranee luonnonläheisellä elämällä. Oleskelu auringossa, luonnossa, stressin välttäminen, jne.

Iso osa johtuu kroonisesta stressistä vai väkivallasta.

Miten vältät stressiä esim. koliikkivauvan kanssa? 

up

Tää hihhuli vois nyt etsiä jonkun toisen ketjun noille "sieniä, joita lääketiede ei tunne" + muille horinoilleen. Hyvä ketju, mutta aina joku foliopää löytää tiensä paikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Näköjään jotkut kuvittelee että ilman raskautta olisivat pysyneet terveinä, mutta mihin ne sitä vertaa, samanikäisiin vai mihin? Useimmat sairastuu työelämässä ollessaan johonkin, olipa lapsia tai ei, se on vaan ikävä tosiasia.  

On ihan eri asia sairastua raskauden jälkeen reumaan kolmekymppisenä kuin 60 v iässä saada sama diagnoosi.

Tämä on niin totta!  Äidit jätetään täysin heittelle, kun lapsi on tullut ulos. Minulla oli vakava anemia ja kohtutulehdus ensimmäisen synnytyksen jälkeen. En tiennyt mistä on kyse, kunnes kivut yltyivät sellaisiksi etten päässyt portaita ylös. Vasta sen jälkeen neuvolalääkäri tutki minut ja sain lääkityksen. Ennen vanhaan kohtutulehdukseen kuoli moni äiti, kun istukasta jäi riekaleita kohtuun.

Toisen raskauden jälkeen tuli vakavia ongelmia kilpirauhasen kanssa. Tätä ei tutkittu mitenkään. Sain myös lievän sydänkohtauksen, jonka ymmärsin vasta jälkikäteen terveydenhoitajaystäväni avulla. Raskausajan migreenit olivat järkyttäviä, mutta niitä ei hoidettu mitenkään ja ne jatkuivat lievempinä mutta jatkuvina raskauden jälkeenkin.

Olin niin huonossa kunnossa, etten ymmärtänyt hakea itse aktiivisesti apua enkä hakeutua hoitoon tai tutkimuksiin. MEni vuosia tajuta, että itse asiassa olin todella järkyttävässä kunnossa monta vuotta raskauksien jälkeen.

up

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta!  Äidit jätetään täysin heittelle, kun lapsi on tullut ulos. Minulla oli vakava anemia ja kohtutulehdus ensimmäisen synnytyksen jälkeen. En tiennyt mistä on kyse, kunnes kivut yltyivät sellaisiksi etten päässyt portaita ylös. Vasta sen jälkeen neuvolalääkäri tutki minut ja sain lääkityksen. Ennen vanhaan kohtutulehdukseen kuoli moni äiti, kun istukasta jäi riekaleita kohtuun.

Toisen raskauden jälkeen tuli vakavia ongelmia kilpirauhasen kanssa. Tätä ei tutkittu mitenkään. Sain myös lievän sydänkohtauksen, jonka ymmärsin vasta jälkikäteen terveydenhoitajaystäväni avulla. Raskausajan migreenit olivat järkyttäviä, mutta niitä ei hoidettu mitenkään ja ne jatkuivat lievempinä mutta jatkuvina raskauden jälkeenkin.

 

Olin niin huonossa kunnossa, etten ymmärtänyt hakea itse aktiivisesti apua enkä hakeutua hoitoon tai tutkimuksiin. MEni vuosia tajuta, että itse asiassa olin todella järky

Tutulta kuulostaa. Minulla alkoi vaikeat migreenit raskausaikana. Mitään lääkettä eivät uskaltaneet antaa, voivottelivat vain ja sanoivat migreenin loppuvan synnytykseen. Ei loppunut. Synnytyksen jälkeen taas ei kiinnostanut hoitaa minua, kun vauva oli jo maailmassa. Olin järkyttävän sairas ja kipeä pikkulapsivuodet, mutta oman onneni nojassa. Jos en olisi yhä näin väsynyt ja kipeä, niin olisin todella vihainen tuosta kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään jotkut kuvittelee että ilman raskautta olisivat pysyneet terveinä, mutta mihin ne sitä vertaa, samanikäisiin vai mihin? Useimmat sairastuu työelämässä ollessaan johonkin, olipa lapsia tai ei, se on vaan ikävä tosiasia.  

 

On ihan eri asia sairastua raskauden jälkeen reumaan kolmekymppisenä kuin 60 v iässä saada sama diagnoosi.

Näin juuri. Sairastuin reumaan 2 kk synnytyksestä. Nyt 50-vuotiaana olen työkyvytön.