Tabu: monet naiset sairastuvat vakavasti raskausaikana/pikkulapsiaikana, mutta tästä ilmiöstä ei puhuta

         Mitä autoimmuunisairauksia  voi raskaus aiheuttaa ?

Ne sairaudet iskevät usein vasta synnytyksen jälkeen kun immunologia muuttuu. Siksi myös jo olemassa olevat autoimmuunissiraudet riehaantuvat synnytyksen jälkeen. Periaatteessa varmaan synnytyksen jälkeen voi sairastua mihin tahansa autoimmuunisairauteen, johon on perinnöllistä rasitusta

Mulle tuli imetyksestä sellainen olo kuin elämä olisi imetty pillillä luista irti. Ihan kamala olo. Vauva onneksi lakkasi syömästä rintaa viisikuisena. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu myös ottaneen kierroksia, mutta pahin on jalkojen jalkaholvien laskeutuminen josta on tullut lenkeillä kipua. Oikein mikään muu ei toimi kuin paljasjalkakengät. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain tyyliin jostain vatsanahkan arvista, ei sanaakaan pahemmista seurauksista. 

Juuri näin. Itselläni ei ole ollut, eikä ole yhtään "raskausarpea". Se olisikin ollut pienimmän vahingon tie verrattuna muuhun. Siitä alkoi nyt jo 25 vuotta kestänyt migreenikierre. Lapsi melkein menetti äitinsä 10-vuotiaana diagnosoidun ja operoidun aivovaltimopullistumatapahtuman takia (tämä harvensi myös migreenikohtauksia oleellisesti). Mutta muutti myös kaiken. Operaatio "toteutui onnistuneesti", mutta "jälkitilat" jatkuu edelleen. Elinikäinen lääkitys, kun kroppa ei kestänyt totuttua työ- ja ruuhkavuosielämää "rajoitinta" vastaan. Sydänkohtaus alle 50v. Suvussa ei kumpaakaan haittaa kellään koskaan. Raskaus myös rikkoi jollain tavalla lämmönsäätelyjärjestelmäni. Synnytykseen loppui kykyni hikoilla. Ja ei, ei ole kilpirauhanen tms syy. Vaan määrittelemätön. Eikä helpota elämää. Hellekesät on hirveitä, niin kuin muutkin liian lämpimät ympäristöt. Sisälämpötila vaan nousee, ja johtaa poikkeuksetta hyvin huonoon olotilaan. Varsin lyhyessä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli imetyksestä sellainen olo kuin elämä olisi imetty pillillä luista irti. Ihan kamala olo. Vauva onneksi lakkasi syömästä rintaa viisikuisena. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu myös ottaneen kierroksia, mutta pahin on jalkojen jalkaholvien laskeutuminen josta on tullut lenkeillä kipua. Oikein mikään muu ei toimi kuin paljasjalkakengät. 

Minulla raskauden seurauksena samasta syystä kasvoi kengän numero yhdellä ylöspäin. Mahdollisesti jalkaholvien laskeuma aiheutti myöhemmin (seisomatyö) ihan äärimmäisen kivuliaan Ledderhosen syndrooman. Se oli tuskallista olla silloin töissä tiskin takana. Kävellä jalalla ei voinut kuin "varpaillaan" askeleet minimoiden. Onneksi parantui muutamalla kortisonipiikillä (yksityinen palveluntarjoaja). Hoito oli äärimmäisen kivuliasta, ja jokaiselle piikille hinta jo silloin vuosia sitten oli yli 700e (omasta kukkarosta). Ja uskon että tällä on yhteys toiseenkin kammottavan kivuliaaseen harmiin, joka seurasi myöhemmin. En ollut koskaan kuullutkaan aiemmin tästä, ennen kuin asiansa osaavalta lääkäriltä. Minulla oli Tiezen syndrooma. Järkyttävän tuskallinen, jona aikana luulin kuolevani siihen kipuun. Tai siihen asti, kunnes lääkäri totesi, ettei se ole tappavaa, vaikka kipu sellaista olikin. Meni aikanaan ohi. Mutta edellisiä ei voi olla ajattelematta jotenkin ja jollain lailla toisistaan riippumattomina randomiyllätyksinä. Niillä on jokin yhteys oltava hermostolliseen ja autoimmuuniseen järjestelmään, josta niille voisi korreloida perustellusti jonkin yhteisen tekijän. En ole ollut, enkä edelleenkään tietääkseni millekään allerginen (poikkeuksena hyttysen syljen proteiinit, jotka alkukesästä saa aikaan järkyttävän kokoisia kutiavia paukamia. Siedätys on hoitanut homman huomattavan helpoksi jo reilun kuukauden päästä.). Niin ja toinen on hirvikärpästen syljen (?) proteiini. Paukama-kutina jopa 3kk-pysyvä pigmenttijälki. Jälkimmäinen harmittaa rajoittavuudessaan enemmän.

Totta. Jälkeenpäin lääkäri totesi, että olin ilmeisesti synnytyksen jälkeen sairastunut lieväoireiseen kilpirauhasen tulehdukseen, minkä jälkeen kilpirauhaseni oli alkanut degeneroitua.

K.o. tulehdus voi alkaa hormoniheilahteluista synnytyksen jälkeen mutta eipä meille tätä missään kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Jälkeenpäin lääkäri totesi, että olin ilmeisesti synnytyksen jälkeen sairastunut lieväoireiseen kilpirauhasen tulehdukseen, minkä jälkeen kilpirauhaseni oli alkanut degeneroitua.

K.o. tulehdus voi alkaa hormoniheilahteluista synnytyksen jälkeen mutta eipä meille tätä missään kerrota.

Mulla on vielä tilanne päällä tuon kilpirauhasen kanssa. Sairastan siis vajaatoimintaa ja ainoa asia joka tuntuu auttavan on vahva rautakuuri. Olen aiemmin ketjuun kirjoittanut. Obsidan 300 ug + makeuttamaton mustikkakeitto menee päivittäin. Multakin kyllä oli neuvolan terkka kieltämässä (!) lisäraudan kun hemoglobiini 117 oli hyvä (!).

Tasan tarkkaan tiedän, että raudanpuute on yhteydessä vajikseeni ja buustaa sitä. Jännä juttu on, että en saisi itse hoitaa sitä. Sen sijaan on annettu e-pillerit (en käytä), tyrkytetään hormonikierukkaa ja tyrkytettiin koronarokotetta. Siis Suomessa mennään vain jonkun sapluunan mukaan ja siitä ei poiketa. En yhtään ihmettele, että kansa on niin sairasta.

Raskausajan diabetes ja sektio. Diabetes meni, terve oon ollut, sain vauvan 2 viikkoa yli 44 v. 

Otathan thyroxinia kuitenkin?

Tuo kaikki koskee myös niitä naisia, joille tehdään abortti. Siis pelkkä raskauden alkaminen riittää, ei tarvita  synnytystä ja lasta laukaisemaan vakavia sairauksia.

Hormonaalinen migreeni, tosin se on samalla muukin migreeni. Piikit? Lisäaineet? Perimä? Hormonimuutokset. Ravintoaineiden saanti ja neste. Väsymykseen lepoa?

Näistä ei puhuta, koska...

a) Ei haluta laskea syntyvyyttä entisestään. Syntyvyys laskisi rajusti, jos raskautta harkitsevat aidosti tietäisivät, mikä saattaa osua omalle kohdalle. Moni on valmis hyväksymään raskausarvet yms, mutta harvapa haluaa pysyviä sairauksia.

b) Terveydenhuolto on jo nyt kantokykynsä rajoilla, eikä kaikkea voida hoitaa. Siispä helpompaa sanoa, että se nyt vaan kuuluu synnyttäneen naisen elämään, jos on kipuja/virtsaaminen tai muu arkinen toimi ei enää onnistu. Käsketään vain pärjäillä, eikä vaivoja hoideta.

c) Taustalla näkyy yhä nais.v.ihamielinen kulttuuri. Eihän siitä ole kauaakaan, kun synnytyksessä pihdattiin kivunlievitystä. Sama näkyy tässäkin asiassa. Naisten terveys on toissijainen asia.

d) Ei haluta, että naiset alkavat vaatia enempää. Monissa maissa, kuten esim. Ranskassa, hoidetaan hyvin synnytyksen aiheuttamat vauriot. Suomessa ei hoideta edes niitä kunnolla, vaan jäädään "seurailemaan tilannetta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monien tuoreiden äitien kannalta kurjaa on se, että lapsen synnyttyä äiti on pois työelämästä ja esimerkiksi hoitovapaalla äiti on julkisen terveydenhuollon varassa. Työterveyshuollosta ei ole apua, jos äiti on lapsen kanssa kotona eikä työelämässä.

Minä sain tuntea tämän, kun minulle puhkesi sairaus vauvavuoden aikana. Neuvolassa asiasta ei piitattu lainkaan ja terkkarissa pyöriteltiin päätä oireille. Apu ja diagnoosi löytyi vasta yksityiseltä, jossa oireita suostuttiin tutkimaan. En halua edes kuvitella, millainen tilanne olisi ollut, jos minulla ei olisi ollut varaa yksityisellä käymiseen. Monilla pienituloisilla äideillä ei ole.

 

Tämä on järkyttävän iso ongelma. Mielestäni neuvolatoimintaan pitäisi kuulua myös äitien terveydestä huolehtiminen. Jos kerta lapsia syntyy vähemmän ja neuvolaterkkareita on entiseen malliin, miksi osaa vastaano

Tämä. Mutta ei naisille haluta tätä suoda. Kuten ei vaihdevuosiklinikoitakaan, joille olisi todellinen tarve. Eikä julkisella suurin osa pääse gynellekään, vaikka tarve olisi.

No ainakin kaikki mielisairaudet ja traumat iskee päälle.

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Näistä pitäisi puhua useammin.

Itselläni kolmas raskaus aiheutti raskausmyrkytyksen. Sen aikana aloin saada allergiaoireita sellaisistakin kasviksista, joita aiemmin pystyin syömään ongelmitta. Hankalinta oli, että oireena oli nielun turpoaminen. Sehän on aika vaarallinen oire, koska voi johtaa tukehtumiseen, jos menee pahaksi.

Todella usein nuo ongelmat kuitataan sillä, että no nehän häviävät, kun raskaus päättyy. Minulla eivät hävinneet. Joudun edelleen välttämään ties kuinka monia eri kasviksia, koska kurkku turpoaa aina, jos syön niitä. Lapsi on jo esikouluiässä.

Toinen pysyväksi jäänyt ongelma oli migreeni. Se alkoi ekan lapsen jälkeen ja paheni jokaisen raskauden myötä. Kolmas ongelma oli kohonnut verenpaine - se alkoi raskausmyrkytyksestä, ja jatkuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Otathan thyroxinia kuitenkin?

Jos mua tarkoitit niin otan. Tosin ihmettelin taas tänä aamuna, että olenko taas jotenkin turvonnut lisää. Joudun treenaamaan älyttömästi ja silti olen koko ajan vain enemmän turvoksissa. Kilpirauhaskokeet on ihan ok. Hirmonitasot on varmaan vain niin sekaisin etten laihdu. Lisänä on vielä unettomuutta, stressiä ja matalaa verenpainetta.

Sain kolme lasta viiden vuoden sisään, joita hoidin kotona. Pikkulapsiarjen seurauksena minulle puhkesi jokin mania (kaksisuuntainen tms.), jonka seurauksena otin rakastajan (tarkemmin useita) sekä käytin älyttömiä summia rahaa. Diagnoosia minulla ei ole vieläkään. Tilanteemme ei kiinnosta terveydenhuoltoa.

Oliko tähän tutkimustuloksia heittää, vai onko taas jotain av-mamman mutuilua?

Monet siaraudet puhkeaa iän myötä muutenkin.

Enemmänkin ihmisten ylipaino ja elintavat sairastuttaa nuoriakin ihmisiä. Sille pitäisi tehdä jotain

Todella hyvä aloitus, ap! Tästä aiheesta voisi joku tutkija tms ottaa kopin.