Ei enää ikinä esihenkilöksi! On ollut kyllä pettymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, eli sinusta vaan ei ole siihen hommaan, niele pettymykseksi ja mene eteenpäin äläkä valita.

Päinvastoin, omat alaiset eivät haluaisi päästää, eikä esihenkilökään ollut tyytyväinen päätökseeni mutta kyllä tämä mulle nyt riitti tätä lajia. Eikä tietenkään kaikki olleet hankalia, mutta riittää, että muutaman kymmenen joukossa on se kourallinen, joita saa paimentaa kuin lastentarhassa. Ja kyse kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä, ei mistään junioreista. Juttelin taannoin erään vanhan tuttavan kanssa aiheesta ja hänellä samansuuntaiset kokemukset

t.ap

Lastentarha on hyvä kuvaus. Ymmärrän näkökantasi. Sitten kun sote säästää tämän yksikköni hemmettiin niin minustakin tulee alainen, ja voi sitä ihanuutta kun voi jäädä esimerkiksi migreenissä tai flunssassa kotiin sairastamaan.

Esimiehen tulee kestää se, että suurimman osan alaisista mielestä on Vit-tu-mai-nen pomo. Toinen vaihtoehto on mielistellä kaikille ja silloin hommat jää hoitamatta ja peppuun tulee kengän kuva. Eli ei sovi herkille esimies hommat.

Vierailija kirjoitti:

Esimieheksi pyrkyä on usein eniten heikoilla yksilöillä, joilla yleensä on hyvin lyhyt työura työntekijänä, tässä tapauksessa nyt asiantuntijatöissä. Ja lyhyt pinna tehdä töitä itse, he väsyvät ja turhautuvat työntekoon - niin kas kummaa - kun on niin rasittavaa tehdä oikeita töitä, kun pitäisi osata tehdäkin jotakin. Ja sitten tällainen heikko yksilö keksii, että onkin mukavampi "johtaa" alaisia (paremmalla palkalla tietenkin) kuin hallita asioita itse ja olla vastuussa työn tuloksesta itse. Hän huomaakin, että on mukavampi olla kiinnostuvinaan ihmisistä kuin asioista. Eikä tarvitse enää väsyä työnteosta, kun päivänsä voi täyttää organisaation kannalta jonninjoutavalla mitään tuottamattomalla näennäistyöllä.

Esimiehellä ei todellisuudessa ole vastuuta yhtään mistään ja saikkulappujen keräily - se nyt on täysin sihteerikköjen hommaa, ei siihen yliopistokoulutusta tarvita. Usein esimieheksi pyrkivillä on henkilökohta

Mulla on ollut vastuu myös taloudesta, kehitysprojekteista, muista yksikköäni koskevista projekteista, rekryistä, hr-asioista, päivittäisen tuotannon toimimisesta jne. Että sepustuksesi oli aika paikkansa pitämätön

t.ap

Anna nyt AP jotain käytännön esimerkkejä.

Niin. Jotkut on tajunnut että työ ei ole koko elämä, ja sen voi vaikka heittää läskiksi koska mitä väliä. 

Sitä tietysti toivoo ja olettaa, että ihmiset olisivat itseohjautuvia, osaisivat itse johtaa autonomisesti omaa työtään, varsinkin nämä "asiantuntijat", ja toimisivat kaikinpuolin omalla moottorilla.

Todella moni on kuitenkin perceelle potkittava, perässä vedettävä, kaikkea vastusteleva  ja käskytettävä henkisesti 3 vuotias. Tähän kun vielä listaa yleisen osaamattomuuden ja vähäisen ajattelukapasiteetin, niin kyllä saa olla melkoinen rautahermo, jos noita haluaa johtaa.

Harvaapa se työ kiinnostaa määräänsä enempää, ja sitä tehdään lähinnä vain pakosta, koska jollain se on leipä tienattava.

Vierailija kirjoitti:

Ap olen huomannut työntekijänä/alaisena aivan saman. Itselläni on kova työmoraali ja noudatan sääntöjä. Tykkään "pehmeästä" johtamisesta ja ensisijaisesti johdan itse itseäni. Olen opiskellut myös johtamista, vaikka en johtajaksi ole halunnut. Vanhan kansan kova johtajuus on, outoa kyllä, se mitä monet miehet itselleen haluavat. He ovat ikuisia uhmaikäisiä lapsia, jotka ovat jääneet tahtotaisteluvaiheeseen. Älä ajattele, että kategorioin sinut kumpaankaan. Kategorioin sinulle vastanneita.

Eräässä työpaikassa katsoin kauhuissani esimiesasemassa olevan kohtelua. Naisporukka ohitti kaiken mitä hän sanoi (oli myös nainen). Työprukka kohteli mm. harjoittelijoita töykeästi. Esimies huomautti tästä asiallisesti ja hyvin perustellen, mutta mikään ei muuttunut. Naiset jallittivat esimiestään 10-0. Hän oli pidetty juuri siksi, että hän työporukka sai olla pomona itselleen. Silloin ajattelin, että ei ole minun juttuni lainkaan, mikäli aikuiset käyttäytyvät töissä niin huonosti, tahallaan ja vielä nauttivat tilanteesta avoimesti. Odotin aikuisilta työssäkäyviltä enemmän ihan peruskäytöstaitoja. Ei esimies ole uhmaikäisten aikuisten paimentaja.

"Pehmeä" johtaminen on heikkoa, välinpitämätöntä ja vastuuta pakoilevaa johtamista. "Vanhan kansan kova" johtaminen taas on vahvaa, aktiivista ja vastuuta ottavaa johtamista. Näin ollen ei ole yhtään mitenkään "outoa", että jälkimmäisestä johtamisesta pidetään. Sen sijaan hölmöä on se, että sinulla ja ilmeisesti monella muullakin on vaikeuksia ymmärtää tätä asiaa.

Kirjoituksesi on kyllä loistava esimerkki suomalaisen liberaalin johtamiskulttuurin ongelmista.

Esihenkilö on kusinen homma, esimiehet huutaa ja alaiset vittuilee. Esihenkilöllä ei ole kavereita työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Jep, usein hyvä asiantuntija nostetaan esihenkilöksi, jolloin pitääkin opetella aivan uusia taitoja ja toisaalta keskittyä muiden työhön sen oman työn sijaan. Oma asiantuntijaura jää jalkoihin, samoin palkkakehitys. YT-neuvotteluissa keskijohto saa usein lapun kouraan koska niitä asiantuntijoita tarvitaan enemmän kuin "aikuisten lapsenvahteja". Että suosittelen kyllä harkitsemaan tarkoin. Johtajapositioon toki usein tarvitaan esihenkilökokemusta, eli matkalla huipulle joutunee jonkin aikaa lapioimaan myös sitä ihteään.

Takavuosina Nokialla ainakin esihenkilöasema oli ainoa tapa edetä uralla.

Insinöörin palkka ei välttämättä noussut ollenkaan suunnittelutyössä, suunnittelun suorittivatkin vastavalmistuneet, jotka siirtyivät kokemusta saatuaan organisaatiossa esihenkilötehtäviin.

Alaiset eivät hyväksyneet autismiani. 

t. ap

Luulisi, että olemassa olevat säännöt ja niiden seuraaminen riittää. Jotkut keksivät uusia päälle, että on aina närpittävää. Monestiko tuottaa ongelmia, jos nousee työporukasta esimieheksi? On mielestään ehkä kaunoja työkavereita kohtaan, ja toisaalta on jo tuttuja niin uskaltaa pomotella.

Vierailija kirjoitti:

Alaiset eivät hyväksyneet autismiani. 

t. ap

Höpöhöpö

t.ap

Samaan olen minä päätynyt. Ei koskaan esihenkilöksi, vaan olen asiantuntija. Johdan itse itseäni, enkä ole muiden johtamisesta (ja heidän murheista) kiinnostunut. Esihenkilön rooli tietotyössä on jäätävää kun ei koskaan pääse syventymään omaan asiantuntijuuteen.