Lue keskustelun säännöt.
Ei enää ikinä esihenkilöksi! On ollut kyllä pettymys
23.04.2025 |
huomata millaisia ihmiset työelämässä oikeasti ovat. Olen itse ollut aina ns. helppo alainen, hoitanut työni ja muutenkin helposti lähestyttävä ja mun kanssa tulee kyllä aina toimeen. Nyt olen 4v esihenkilötyön jälkeen siirtymässä muihin hommiin, ihan siitä syystä, että on ollut valtava pettymys huomata minkälaisia ihmiset oikeasti ovat. Ja minä johdin asiantuntijahenkilöstöä, eli pitäisi olla kiinnostus omaan alaan ja omiin hommiin. Vaan ei. Voisi jopa kirjan kirjoittaa kaikesta mitä on joutunut tässä näkemään ja selvittelemään
Kommentit (114)
I feel you. On ollut kyllä niin hirveä homma, että täytyy olla todella kovapintainen ihminen joka sitä hommaa kauaa kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku osaa ja joku ei. Vanhempani omistavat maatilan, jossa ollut vuosien saatossa erilaista liiketoimintaa ja työntekijöitä. Monet kerrat ollaan oltu sisareni kanssa vetovastuussa tilasta kun vanhemmat käyvät reissussa ja kyllä sisko on parempi ottamaan vastuun henkilökunnasta/ kaikesta kokonaisuudessaan kuin minä. Johtajaksi synnytään, eikä opiskella. Siltä se on monien kohdalla tuntunut.
Tuosta saikkulapusta esimerkkinä burniksesta, sehän on karhunpalvelus jos esihenkilö yrittää kannatella työkyvytöntä työntekijää tekemällä hänen hommiaan. Oikea osoite on työterveys
5v esihenkilönä ja ei enää ikinä, niin samat fiilikset. Ei kiinnosta toiset ihmiset niin paljoa, että jaksaisi sitä sontaa lapioida.
Vierailija kirjoitti:
Uskon! Jos tämänlaista porukkaa on sulla duuniss kauin tällä palstalla, en jaksaisi kuunnella hetkeäkään sitä viisastelun ja veetuilun määrää. Tsemppiä!
Omassa toiminnassa kun ei ole kerta kaikkiaan mitään kehitettävää eikä uutta opittavaa, eikä sitä edes kannata tarkastella kriittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku osaa ja joku ei. Vanhempani omistavat maatilan, jossa ollut vuosien saatossa erilaista liiketoimintaa ja työntekijöitä. Monet kerrat ollaan oltu sisareni kanssa vetovastuussa tilasta kun vanhemmat käyvät reissussa ja kyllä sisko on parempi ottamaan vastuun henkilökunnasta/ kaikesta kokonaisuudessaan kuin minä. Johtajaksi synnytään, eikä opiskella. Siltä se on monien kohdalla tuntunut.
Eihän ap puhunut että ei osaisi, vaan että ei jaksa eikä kiinnosta
" "Sinne työterveyteenkin voi kipittää ihan omin jaloin. "
Tajuatko tyylilajin, jota käytät tuossa lauseessa?
Mitä ajattelisit, jos esimiehesi kirjoittaisi sinulle noin havaittuaan, että jokin mättää työsuorituksessasi?"
Tämä on anonyymikeskustelupalsta ja minä vain joku randomkommentoija. Ei täällä ole tarkoituskaan puhua kuin esimies alaiselleen. En tietenkään odota esimieheltä kyseisen sävyistä kommenttia, mutta täällä voi kirjoittaa kuten ajattelee ilman hymistelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli sinusta vaan ei ole siihen hommaan, niele pettymykseksi ja mene eteenpäin äläkä valita.
Päinvastoin, omat alaiset eivät haluaisi päästää, eikä esihenkilökään ollut tyytyväinen päätökseeni mutta kyllä tämä mulle nyt riitti tätä lajia. Eikä tietenkään kaikki olleet hankalia, mutta riittää, että muutaman kymmenen joukossa on se kourallinen, joita saa paimentaa kuin lastentarhassa. Ja kyse kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä, ei mistään junioreista. Juttelin taannoin erään vanhan tuttavan kanssa aiheesta ja hänellä samansuuntaiset kokemukset
t.ap
Ihmisten tyhmyys ei koskaan yllätä, katsokaa vaikka tätä palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletit siis naiviuttasi että johdettavasi olisivat samanlaisia kuin sinä,jos alaisesi näkevät sinussa heikkouksia niin varmasti käyttävät sinua hyväksi,kaikista vaan ei ole johtamaan.
Ja sinä tarvitset vanginvartijan työpaikallesi, että saat työsi tehtyä.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupomon homma on epäkiitollista.
Et ole kenenkään kaveri enää.
Hommaan sopii parhaiten kusipäinen luonne, joka ei välitä.
Empaattinen ihminen syödään elävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli sinusta vaan ei ole siihen hommaan, niele pettymykseksi ja mene eteenpäin äläkä valita.
Päinvastoin, omat alaiset eivät haluaisi päästää, eikä esihenkilökään ollut tyytyväinen päätökseeni mutta kyllä tämä mulle nyt riitti tätä lajia. Eikä tietenkään kaikki olleet hankalia, mutta riittää, että muutaman kymmenen joukossa on se kourallinen, joita saa paimentaa kuin lastentarhassa. Ja kyse kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä, ei mistään junioreista. Juttelin taannoin erään vanhan tuttavan kanssa aiheesta ja hänellä samansuuntaiset kokemukset
t.ap
Täysin samanlaiset kokemukset täällä. Ei ikinä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman suurta palkankorotusta esimiehen hommista kannattaa lähes aina kieltäytyä. Yleisesti voi sanoa, että lisääntynyt vastuu, stressi ja vitutus eivät ole helposti korvattavissa niillä tavanomaisilla ansiotulon nousuilla, jotka esimiesasemaan nousemiseen yhdistetään.
Tässä tämä juttu aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku osaa ja joku ei. Vanhempani omistavat maatilan, jossa ollut vuosien saatossa erilaista liiketoimintaa ja työntekijöitä. Monet kerrat ollaan oltu sisareni kanssa vetovastuussa tilasta kun vanhemmat käyvät reissussa ja kyllä sisko on parempi ottamaan vastuun henkilökunnasta/ kaikesta kokonaisuudessaan kuin minä. Johtajaksi synnytään, eikä opiskella. Siltä se on monien kohdalla tuntunut.
Väärin. Kukaan ei synny johtajaksi, ja ne jotka näin kuvittelevat, ovat kaikkein surkeimpia johtajia. Johtaminen todellakin on taito, ei ominaisuus, ja sitä pitää tietoisesti opiskella ja pitää yllä ja päivittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon! Jos tämänlaista porukkaa on sulla duuniss kauin tällä palstalla, en jaksaisi kuunnella hetkeäkään sitä viisastelun ja veetuilun määrää. Tsemppiä!
Omassa toiminnassa kun ei ole kerta kaikkiaan mitään kehitettävää eikä uutta opittavaa, eikä sitä edes kannata tarkastella kriittisesti.
Niin siis mutta aapeehän ON nimenomaan tarkastellut kriittisesti ja todennut, että ei ole halukas uhraamaan sitä, mitä homma vaatisi. Mitä pahaa siinä on? Sehän on hyvä asia!
Kriittisen tarkastelun tavoite ei aina ole alkaa toimia toisin. Se voi olla myös se, että hyväksyy oman toimintansa seuraukset. Tai vaihtaa sellaiseen ympäristöön, että nykyinen toiminta sopii sinne. On hyvä katsella maailmaa ihan avoimin silmin ja aina ei ole pakko muuttaa itseään ympäristöön sopivaksi, vaan voi hakea itselleen sopivaa ympäristöä.
Jep, usein hyvä asiantuntija nostetaan esihenkilöksi, jolloin pitääkin opetella aivan uusia taitoja ja toisaalta keskittyä muiden työhön sen oman työn sijaan. Oma asiantuntijaura jää jalkoihin, samoin palkkakehitys. YT-neuvotteluissa keskijohto saa usein lapun kouraan koska niitä asiantuntijoita tarvitaan enemmän kuin "aikuisten lapsenvahteja". Että suosittelen kyllä harkitsemaan tarkoin. Johtajapositioon toki usein tarvitaan esihenkilökokemusta, eli matkalla huipulle joutunee jonkin aikaa lapioimaan myös sitä ihteään.
Vierailija kirjoitti:
"Varmasti se on älytöntä. Vaatimus ei kuitenkaan utle esimieheltäsi, eikä ole hänen poistettavissaan, vaan työsi rahoitttajalta."
Tiedän sen. Mutta meinaatko, että mikään koskaan muuttuu, jos alaiset eivät mitään sano vaan tekevät kiltisti kaikki kahteen kertaan tehtävät hommat?
Täysin samaa mieltä! Jos johtoporras keksii idioottimaisuuksia niin aivan varmasti valitan esimiehelle ja esimiehen tehtävä on viedä tätä viestiä eteenpäin omille esimiehilleen. Vai onko parempi jättää sanomatta ja vaihtaa työtä yllättäen?
Vierailija kirjoitti:
Joo pomona ei ole helppoa, itse en alkaisi siihen hommaan.
Tein työtäni minäkin eräässä työyhteisössä. Aika pian tein arvion etten todellakaan halua(isi) edetä sen piirissä esimiesasemiin....
Esimieheksi pyrkyä on usein eniten heikoilla yksilöillä, joilla yleensä on hyvin lyhyt työura työntekijänä, tässä tapauksessa nyt asiantuntijatöissä. Ja lyhyt pinna tehdä töitä itse, he väsyvät ja turhautuvat työntekoon - niin kas kummaa - kun on niin rasittavaa tehdä oikeita töitä, kun pitäisi osata tehdäkin jotakin. Ja sitten tällainen heikko yksilö keksii, että onkin mukavampi "johtaa" alaisia (paremmalla palkalla tietenkin) kuin hallita asioita itse ja olla vastuussa työn tuloksesta itse. Hän huomaakin, että on mukavampi olla kiinnostuvinaan ihmisistä kuin asioista. Eikä tarvitse enää väsyä työnteosta, kun päivänsä voi täyttää organisaation kannalta jonninjoutavalla mitään tuottamattomalla näennäistyöllä.
Esimiehellä ei todellisuudessa ole vastuuta yhtään mistään ja saikkulappujen keräily - se nyt on täysin sihteerikköjen hommaa, ei siihen yliopistokoulutusta tarvita. Usein esimieheksi pyrkivillä on henkilökohtaisia ongelmia ja haasteita jo omassa elämässä, erilaisia vajaavuuksia (esim. lukihäiriö, joka on voinut aiheuttaa huomattavia ongelmia jo opiskellessa), perhe- tai terveysongelmia, joita kaikin keinoin pyritään peittämään, ennen kuin ne käyvät ylivoimaiseksi töitä tehdessä.
Tämä!