Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun alussa metsästettiin vielä noin miljoona oravaa vuodessa. Typerää kuvitellakaan ettei niiden liha olisi mennyt syötäväksi. Huomatkaapa ettei tämäkään resepti tule pohjanmaalta, jossa ei osattu juuri mitään.

 

Pohjoiskarjalainen oravakeitto

3 annosta

2 kuivattua oravaa

1 l kuorittuja perunoita

Vettä

Suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja

Yksi pieni sipuli

Vähän voita



"Oravat nyljetään, puhdistetaan, huuhdellaan ja asetetaan valumaan

Sitten ne kuivataan miedossa uuninlämmössä.

Kuivatut oravat asetetaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Kun liha alkaa pehmetä, lisätään paloitellut, kuoritut perunat, sipuli ja voi.

Vehnäjauhot vispataan pieneen vesitilkkaseen ja lisätään keittoon.

Saa kiehua kypsäksi.

Suolaa lisätään maun mukaan.

Keitto on hyvin pidetty perheruoka."

Mita vttua, ei osannut tämäkään punikki olla haukkumatta Pohjanmaata. Kivistääkö vieläkin kapinahäviönne sadan vuoden takaa, ja se, että teidät panivat pohjalaiset ruotuun ja laulamaan kultapillua latinan kielellä  - jos vielä pystyitte laulamaan ... Hahahahahahahah

Taustaa. Asuin 1956- 1963 Polossa (Metsäpirtti) eli Polon Osuuskaupan naapurissa. Hartikan Veikko ja vaimonsa Eeeti ((hienosti Edith) pitivät osuuskauppaa. Leikin päivittäin lasten kanssa. Inkeri oli samamanikäinen, Näin ja koin kaikenlaista. Kalle kävi meillä kylässä, koska Samppa ja Täti olivat rippikavereita ja Samppa oli ollut viisi vuotta sodassa. Kirjoissa kerrotaan, että Hartikka Veikolla olisi ollut valtavasti verkkoja ja vene. Kukaan meistä silloisista pololaisista emme nähneet ensimmäistäkään verkkoa Hartikaisen Veikolla, saatikka venettä. Vanhalan Lyyti toi silloin tällöin tälle isolle porukalle pari haukea. Kaikki muu kirjoissa on keksittyä. 

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun alussa metsästettiin vielä noin miljoona oravaa vuodessa. Typerää kuvitellakaan ettei niiden liha olisi mennyt syötäväksi. Huomatkaapa ettei tämäkään resepti tule pohjanmaalta, jossa ei osattu juuri mitään.

 

Pohjoiskarjalainen oravakeitto

3 annosta

2 kuivattua oravaa

1 l kuorittuja perunoita

Vettä

Suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja

Yksi pieni sipuli

Vähän voita



"Oravat nyljetään, puhdistetaan, huuhdellaan ja asetetaan valumaan

Sitten ne kuivataan miedossa uuninlämmössä.

Kuivatut oravat asetetaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Kun liha alkaa pehmetä, lisätään paloitellut, kuoritut perunat, sipuli ja voi.

Vehnäjauhot vispataan pieneen vesitilkkaseen ja lisätään keittoon.

Saa kiehua kypsäksi.

Suolaa lisätään maun mukaan.

Keitto on hyvin pidetty perheruoka."

Joo, varmaan maistui, mutta ei joka talossa tarvinnutkaan oravia syödä, kun oli muuta ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

No tämä pökäle perustuu siihen mitä olen äidiltäni kuullut. Varmasti marjoja syötiin, mutta esim. isäni äiti suhtautui mustikoihin lähinnä suun sottaajana. Eikä marjastus ylipäänsä ollut noilla seuduin mitenkään iso juttu. Kasarilla isäni äiti olikin sitten himomarjastaja. Varmaan pakastinten tulo vai

 

Tarkoitit hillojen säilyneen hetteessä. Mummolassa säilytettiin hilloja lasipurkeissa kellarissa tai talossa jossakin kylmässä nurkassa 1960-luvulla. Puolukoita säilytettiin survottuina sellaisessa puupöntössä, jota sanottiin nelikoksi. Mustikoita ei muistaakseni säilötty, koska ne homehtuvat helposti.

Tänä keväänä katseltiin pellolla olevia pulmusia, kun meillä oli yli 90-vuotias vieras. Hän muisteli entisaikojen pulmusenpyyntiä, kuinka joku oli karkottanut naapurin puolelta pulmusia omalle maalleen. Selvähän se, että oravia syötiin, kun nahat myytiin. 1950-luvulla ei joutsenia enää pyydetty. Syy oli yksinkertainen: niitä ei enää ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kun käsitys historiasta perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan.

Mistä näitä syntyy?

Päätalon kirjasarja perustuu todellisuuteen toisin kuin jotkut Harry Potterit.

Vierailija kirjoitti:

Kovaa aikaa oli ja nykyään alma tuuvat kertovat iltasanomissa miten rankkaa on.....

Poloiset eivät edes tiedä mitä sana rankka tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

 

Kyllä marjoja arvostettiin, mutta niitä syötiin vain kesäisin koska ei ollut muuta keinoa säilöä niitä kuin mehuksi tai hilloksi keittäminen ja se vaati sokeria joka maksoi. Toki karpalot ja puolukat säilyivät. Kalle Päätalon kirjoissa vanha naapuri Lahti-Vappu antoi Kallelle karpalotaahkuria ja valitti ettei nykyajan naiset (1920-luvulla) enää osaa tehdä taakkuria. Riitu oli hulluna lakkojen perään ja loukkaantui kun Laina-miniä valitti lakkojen kivistä. Keripukki on ollut todella on

Väinönputkea ei kasva Iijoella. Hilloja kyllä syötiin ja niillä varjeltiin keripukilta. Luin juuri kirjaa muinaisista merimatkoista. Pohjoismaalaisilla oli ollut keitettyjä hilloja, täällä kun ei sitrushedelmiä kasvanut. Monille Lapin pihoilla on raparperia, joka on ensimmäinen keväällä syötäväksi kasvava. Sitä meillä syötiin, mutta väinönputkeen tutustuin vasta aikuisena yrttikurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1900-luvun alussa metsästettiin vielä noin miljoona oravaa vuodessa. Typerää kuvitellakaan ettei niiden liha olisi mennyt syötäväksi. Huomatkaapa ettei tämäkään resepti tule pohjanmaalta, jossa ei osattu juuri mitään.

 

Pohjoiskarjalainen oravakeitto

3 annosta

2 kuivattua oravaa

1 l kuorittuja perunoita

Vettä

Suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja

Yksi pieni sipuli

Vähän voita



"Oravat nyljetään, puhdistetaan, huuhdellaan ja asetetaan valumaan

Sitten ne kuivataan miedossa uuninlämmössä.

Kuivatut oravat asetetaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Kun liha alkaa pehmetä, lisätään paloitellut, kuoritut perunat, sipuli ja voi.

Vehnäjauhot vispataan pieneen vesitilkkaseen ja lisätään keittoon.

Saa kiehua kypsäksi.

Suolaa lisätään maun mukaan.

Keitto o

Piisameitakin kai syödään Kanadassa, mutta kun niitä poikana pyydystin, ei tehnyt mieli syödä. Saattaahan se olla maukastakin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli riisitautia vielä 60-luvulla. Enollani on ihan tyypilliset riisitautisen jalat.

1960-luvulla lapsille annettiin vitolia. Ja muistan vitamiinisuklaan, joka oli aivan erikoista herkkua. Itse säästyin kalanmaksaöljyltä, mutta 1960-luvun alussa syntyneelle serkulle sitä annettiin.

Palataksemme otsikkoon: Suomessa ei kuoltu nälkään enää 1950-luvulla, mutta perheet olivat isoja, ruokaa oli rajallisesti ja köyhiä oltiin. Päätalon kirjoista Kunnan jauhot on se, jossa kerrotaan perusteellisesti köyhyyden ja jopa nälän syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.

Ei hänen kirjojaan kestä Erkkikään. Yhtä olen ihan vakavissani yrittänyt. Ei hitto, ovelta kaivolle...meno... 12 sivua, en kestänyt sitä jännitystä kuinka miehen käy, pääseekö koskaan kaivon vinssiin käsiksi. Kesken jätin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini täti kuoli lapissa myös nälkään. Iso perhe. Kaverin äiti ja muut sisarukset selvisivät. 

Vuonna 1868? Lapissa ei ole kuoltu nälkään ihan helpolla, koska luonnonantimia on osattu käyttää. Poroja kuoli joskus pernaruttoon niin paljon, että ihmisilläkin oli hätä. Sodan jälkeen oli kylmiä tiloja, isoja perheitä ja niukka toimeentulo, mutta oli jo lapsilisät, sosiaalihuolto ja naapuriapuakin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se särki nyt niin paska kala? Paljonhan siinä on ruotoja, mutta luulisi kelpaavan jos nälkäkuolema koputtaa olalla. 

Mummo eritteli ennen särjet kissalle kun kävin ongella ja toinen ahvenet ja särjet sekaisin.

No ei se huono kala ole. Särjen selkäfileet kun graavisuolaa nahattomina, niin on yhtä hyvää kuin siika. Yksikään vieraistani ei ole uskonut sitä maun perusteella särjeksi. Syksyllä särki on rasvaisemmillaan. Mutta ei se huonoa ole keväälläkään. Edellyttäen, että on kirkkaiden vesien särki, joka ei maistu mudalle.

Isäukko söi särkiä paistettuna, savustettuna ja keitettynä. Itse otan vain nuo selkäfileet, jotka ovat ruodottomia. Mummolassa sain maistaa myös niitä Kallen kessäyneitä särkiä. Se oli minun makuuni turhan vahvaa " herkkua". Lähenteli ruotsalaisten hapansilakkaa.

Tässä tuota särjenkutua odotettiin siksi että se oli talven ahvenenpilkinnän jälkeen ensimmäinen kala joka lähti liikkeelle, kutemaan ja sitä saatiin huhtikuun puolenvälin aikaan rannalta onkimalla kun muuta ruokaa ei luonto vielä tarjonnut. Esimerkiksi vieläkin täällä Kajaanissa sanotaan että "on kuin Kainuulainen kalasoppa" jos jossain asiassa on vain yhtä asiaa tai sisältöä- nuo kuteneet särjet keitettiin sellaisenaan että ruodot irtoaisivat ja useinkaan ei ollut sipulia, perunaa tai naurista keittiön pantavaksi, pelkkiä särkiä.

- eri, nainen Kajauksen kaupungista (Kajana saameksi😊)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

Mustikassa ja puolukassa olivat ahkerasti Koillismaa sarjassa. Näin on. Jäniksiä pyydystettiin ja ukko-metsoja ja pyitä. Totta oli siihen velliin lihaa saatava. Ei tukkijätkät muuten olisi heinillä selvinneet. Työpäivät saakelin pitkiä ja olot tukkimetsässä huonot, ei ollut pehmoisia olkipetejä.

 

 <

Savotoilla oli huonot olot, mutta kyllä Lapissakin oli pehmoisia polstereita. Lintuja pyydettiin ja syötiin, ja höyhenet käytettiin matrassien ja ja polsterien täytteeksi. Mummolassani on vielä ainakin 4 suurta höyhenpatjaa. On siinä eräskin lintu kynitty ja syöty ennen kuin ne ovat olleet täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Varmana ei oo kukaan kuollut nälkään 1950-luvun Suomessa! Missään ei ole todisteita asuasta kuin Päätalon höpöhöpö-kirjoissa!

Eikä oo niissäkään. Lapsuus ja nuoruus menivät kyllä puutteessa ja perhe uhattiin hajottaa huutolaisiksi. Mutta ei se ole väittänyt että ois nälkään kuoltu 50-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmana ei oo kukaan kuollut nälkään 1950-luvun Suomessa! Missään ei ole todisteita asuasta kuin Päätalon höpöhöpö-kirjoissa!

Eikä oo niissäkään. Lapsuus ja nuoruus menivät kyllä puutteessa ja perhe uhattiin hajottaa huutolaisiksi. Mutta ei se ole väittänyt että ois nälkään kuoltu 50-luvulla. 

Kalle oli jo hyvässä virassa rakennusmestarina 1950-luvulla, joten ei hän mitään sen vuosikymmenen nälästä kerro.

Onhan se Kallen kotitalo aikamoisessa korvessa.

Lopettakaa junnut se tikotkin kyttäys ja lukekaa Iijoki-sarja. Yksi maailman parhaita kirjoja, meille suomalaisille erityisesti. Olkaamme ylpeitä kultuuristamme ja historiastamme. Janus34v

Ps. Aloittaja puhui pehmeitä, hän ei ole Iijokeaan lukenut. 50-luvulla Taivalkoskella oli jo autoja, sähkölaitos ja elintaso nousi kohisten eikä siellä nälkään kuoltu.Aloittajalle tiedoksi, että suuret nälkävuodet olivat 1860-luvulla, niistä kertoo vaikkapa runo jossa pannaan leipään petäjäistä Saarijärven Paavon kotona. Janus34v

Vierailija kirjoitti:

Tavattoman paljon rikkaampaa oli esimerkiksi Somaliassa tuohon aikaan. Italialaiset valvoivat somaleita ja heidän luonnonvarojaan. Somaliassa oli rauhallista ja vaurasta kunnes italialaiset rasistisesti pakotettiin lähtemään Somaliasta vaikka olivat täysin kotoutuneet ja moni syntynytkin siellä, ulos vaan potkittiin somalien toimesta rasistisesti.

Sitten muutamassa vuodessa somalien omassa hallinnassa somalia romahti rauniokasaksi ja somalit palasivat kivikautisen elintapaan. Suomessa niin kovin erilainen kansa, käykö suomalaisille vielä kuin italialaisille somalien käsissä?

Tuolla logiikalla voi puolustella myös Venäjän ja Ruotsin hallintoa Suomessa: Nämä valvoivat suomalaisia ja heidän luonnonvarojaan. Suomessa oli rauhallista ja vaurasta.

Ikävä kyllä suomalaisista vain valloitajavaltion nimittävät alimmat paikallisvirkamiehet ja lakeijat pääsivät nauttimaan herrojen pöydältä putoilevista muruista.

Kun Suomi aloitti näiden jälkeen itsenäisen elämän, koettiin ensin huomiota jätetyt vaalit, sisällissota, hirveä nälänhätä ja hajaannus. Työtä tekevästä väestöstä iso osa virui keskitysleirin kaltaisissa vankiloissa, juopa ja epäluottamus kahden kansanosan välillä oli valtava. Väkivalta rehotti kaupungilla. Vasta vähitellen herrat ja rengit tajusivat tarvitsevansa toisiaan ja vasta toisen maailmansodan jälkeen yhteisen vihollisen yhdistämä kansa oppi puhaltamaan yhteen hiileen. 

Jos tähän ketjuun uskoisi, niin Suomessa kuoltiin nälkään vielä 50 vuotta sitten, samoin asuttiin maakuopissa vielä 50 vuotta sitten, ei osattu käyttää marjoja ruuaksi, ei osattu metsästää muuta kuin oravia, ja kalastettiin vain särkiä.

Toivottavasti kukaan ulkomailta muuttanut ei usko näitä.