Lue keskustelun säännöt.
Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä
20.04.2025 |
Pettua ja särkeä syötiin esim Kajaanissa Ketunperän perheessä 1952. Erämaassa asuttiin ilman sosiaalihoivaa, jos talon lehmä kuoli niin nälkä tuli ja tuoni korjasi talonväen
Päätalo kertoo että lopulta syvästi uskonnolinen Aapeli Kettuperä antaa poikiensa kaataa luvattoman hirven ja valmistetaan hirvivelli mutta silti pieni Martta -tyttö nääntyy puutteesta "tuonen lepoihin" lapsuutensa kukassa
Niin vaan sitten köyhä Suomi nousi maailman onnellisimmaksi maaksi, moni köyhä kansakunta meistä suomalaisista ottaa oppia, eivät karanneet suomalaiset maailmalle kerjäämään vaan tekivät maastaan maailman parhaan lapsiaan ajatellen!
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätalon äiti Riitu oli taivalkosken matkahuollossa linjuria odottamassa. Melko ronski näky piippuineen, varsikenkineen siinä istui. Paikkakuntalainen sanoi kuka hän on. Kalle ei silloin ollut vielä kirjailija,ei ainakaan tunnettu. Hyvin on näky riitusta mieleeni jäänyt. Tolkun persoona.
Mikä vuosi? Kalle julkaisi ensimmäisen kirjansa, suuren suosion saavuttaneen Ihmisiä telineillä v. 1959. Oli siis tämän jälkeen? Päätellen siitä, että Riitusta sinulle ulkopuoliselle mainittiin. Riitukin oli tunnettu mutta Kalle vielä tunnetumpi, kuuluisuus niiltä selkosilta.
Ihmetyttää selkosiksi kutsuminen kun ijokiseutu on melkoista pusikkoa. Liekö tuolloin ollut vähän mukavammannäköistä seutua kun ihan kaikkia metsiä ei vielä oltu hakattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalaisten on näköjään vaikea tajuta, että Suomessa on ollut äärimmäistä köyhyyttä ja puutetta kaikesta meidän ja vanhempiemme elinaikana. Vielä 80-luvulla maalla oli perheitä, joiden elintaso on kymmenen kertaa askeettisempi kuin kaikkein köyhimpien perheiden nyt vuonna 2025. Ei ollut mitään kotitalouskoneita, ei autoa, ei lapsilla omia huoneita, ei sisävessaa tai suihkua, ei likimainkaan samanlaista toimeentulon turvaa kuin nyt on. Naapurustossamme oli perheitä, jotka sinnittelivät noin 50-60 neliön mökissä ison lapsikatraan kanssa, ja lapset muuttivat kesäksi aittaan nukkumaan tilanpuutteen vuoksi.
Ja tämä tosiaan vielä 1980-luvulla.
Päätalon tekstien totuudenmukaisuuteen en ota kantaa, mutta sen tiedän, että useimmat eivät näköjään tiedä mitä köyhyys ja puute on. 2000-luvun kaupungeissa asuvilla kermaperseköyhillä ei varsinkaan ole asiasta hajuakaan.
En osaa itsekään ottaa kantaa Päätaloon, mutta olen joskus ihmetellyt miten huonosti tunnemme vaikka ihan sukulaistemme oloja vajaat sata vuotta sitten. Äitini syntyi v. -40 tavalliseen viljelijäperheeseen, ei erityisen köyhään. Vanhimpana tyttärenä piti tietysti tehdä talon töitä. Ainoa ruoka mitä osasi laittaa kotoa lähtiessään oli keitetyt perunat ja sianlihakastike. Tuota hänelle tarjottiin harjoittelupaikassakin, kun opiskeli, eikä siinä käytännössä ollut edes lihaa. Hänelle tuli puutostiloja ja oli laiha. Ex-anoppini opiskeli peräti korkeakoulututkinnon ja sanoi, että kyllä hän opiskeluaikoinaan näki nälkää.
Sitten täälläkin on ketjuja, joissa puhutaan suomalaisten rikkaasta perinteisestä ruokakulttuurista, kun on ollut kalaa, marjoja, sieniä jne. Ja toisessa ketjussa taivastellaan miten suomalaiset eivät osaa erottaa kahvilaatuja toisistaan, että miten ei ole jo lapsina ohjattu arvioimaan makuja.
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Kovaa aikaa oli ja nykyään alma tuuvat kertovat iltasanomissa miten rankkaa on.....
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Miten sienien syöminen ja omistaan jakaminen liittyvät toisiinsa? Älä enää syö huumaavia sieniä ... Eikös voisi vielä lisätä persuhullun persu? Hahahahahah.
Satua on tarinasi pohjalaisista. Siellä on ollut aina isänmaallista porukkaa. Isäni kotitaloon evakkoja tuli monta hevoskuormaa 1944, eikä isä pahaan sanaa muistellut.
Vierailija kirjoitti:
Kovaa aikaa oli ja nykyään alma tuuvat kertovat iltasanomissa miten rankkaa on.....
Kermaperseet kaupungeissa inisee. Eivät marjasta, sienestä. Vielä 60-luvulla oli OIKEAA köyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa itsekään ottaa kantaa Päätaloon, mutta olen joskus ihmetellyt miten huonosti tunnemme vaikka ihan sukulaistemme oloja vajaat sata vuotta sitten. Äitini syntyi v. -40 tavalliseen viljelijäperheeseen, ei erityisen köyhään. Vanhimpana tyttärenä piti tietysti tehdä talon töitä. Ainoa ruoka mitä osasi laittaa kotoa lähtiessään oli keitetyt perunat ja sianlihakastike. Tuota hänelle tarjottiin harjoittelupaikassakin, kun opiskeli, eikä siinä käytännössä ollut edes lihaa. Hänelle tuli puutostiloja ja oli laiha. Ex-anoppini opiskeli peräti korkeakoulututkinnon ja sanoi, että kyllä hän opiskeluaikoinaan näki nälkää.
Sitten täälläkin on ketjuja, joissa puhutaan suomalaisten rikkaasta perinteisestä ruokakulttuurista, kun on ollut kalaa, marjoja, sieniä jne. Ja toisessa ketjussa taivastellaan miten suomalaiset eivät osaa erottaa kahvilaatuja toisistaan, että miten ei ole jo lapsina ohjattu arvioimaan makuja.
Oma äiti oli 20 vuotta vanhempi äidistäsi, viljelijäperheestä myös ja sisaruksia paljon. Silloin oli normaalia elellä sen oman tilan tuotteilla, eli kyllä naiset oppi hyvin monipuolisesti tekemään ruokaa alusta asti. Todella outoa, jos äitisi ei oppinut ruuanlaittotaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita.
Kyllä marjoja arvostettiin, mutta niitä syötiin vain kesäisin koska ei ollut muuta keinoa säilöä niitä kuin mehuksi tai hilloksi keittäminen ja se vaati sokeria joka maksoi. Toki karpalot ja puolukat säilyivät. Kalle Päätalon kirjoissa vanha naapuri Lahti-Vappu antoi Kallelle karpalotaahkuria ja valitti ettei nykyajan naiset (1920-luvulla) enää osaa tehdä taakkuria. Riitu oli hulluna lakkojen perään ja loukkaantui kun Laina-miniä valitti lakkojen kivistä.
Keripukki on ollut todella ongelma kylmillä alueilla. Pohjoisessa keripukilta on suojannut esim. väinön putki, joka on kasvanut syöntikelpoiseksi suht. aikaisin keväällä. Kannattaa lukea Giuseppe Acerbin Matka Lapissa v. 1799. Siinä on kuvattu hyvin pohjoisen elinoloja ja mm. syömisiä ulkopuolisen silmin katsottuna. Päätalon kirjat on parasta Pohjois-Suomen kulttuurihistoriaa mitä 1900-luvun alkupuolelta on kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Miten sienien syöminen ja omistaan jakaminen liittyvät toisiinsa? Älä enää syö huumaavia sieniä ... Eikös voisi vielä lisätä persuhullun persu? Hahahahahah.
Satua on tarinasi pohjalaisista. Siellä on ollut aina isänmaallista porukkaa. Isäni kotitaloon evakkoja tuli monta hevoskuormaa 1944, eikä isä pahaan sanaa muistellut.
"Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista."
-Wikipedia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita.
Kyllä marjoja arvostettiin, mutta niitä syötiin vain kesäisin koska ei ollut muuta keinoa säilöä niitä kuin mehuksi tai hilloksi keittäminen ja se vaati sokeria joka maksoi. Toki karpalot ja puolukat säilyivät. Kalle Päätalon kirjoissa vanha naapuri Lahti-Vappu antoi Kallelle karpalotaahkuria ja valitti ettei nykyajan naiset (1920-luvulla) enää osaa tehdä taakkuria. Riitu oli hulluna lakkojen perään ja loukkaantui kun Laina-miniä valitti lakkojen kivistä. Keripukki on ollut todella on
Marjat on säilötty survoksena ilman sokeria iät ja ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita.
Kyllä marjoja arvostettiin, mutta niitä syötiin vain kesäisin koska ei ollut muuta keinoa säilöä niitä kuin mehuksi tai hilloksi keittäminen ja se vaati sokeria joka maksoi. Toki karpalot ja puolukat säilyivät. Kalle Päätalon kirjoissa vanha naapuri Lahti-Vappu antoi Kallelle karpalotaahkuria ja valitti ettei nykyajan naiset (1920-luvulla) enää osaa tehdä taakkuria. Riitu oli hulluna lakkojen perään ja loukkaantui kun Laina-miniä valitt
Puolukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita.
Kyllä marjoja arvostettiin, mutta niitä syötiin vain kesäisin koska ei ollut muuta keinoa säilöä niitä kuin mehuksi tai hilloksi keittäminen ja se vaati sokeria joka maksoi. Toki karpalot ja puolukat säilyivät. Kalle Päätalon kirjoissa vanha naapuri Lahti-Vappu antoi Kallelle karpalotaahkuria ja valitti ettei nykyajan naiset (1920-luvulla) enää osaa tehdä taakkuria. Riitu oli hulluna lakkojen perään ja loukkaantui kun Laina-miniä valitti lakkojen kivistä. Keripukki on ollut todella on
Päätalon kirjat ovat paitsi erittäin hienosti kerrottu ja kuvattu pojan-miehen kehitystarina, myös tarkka ja rikas ajankuvaus, jota suosittelen ihan yleissivistyksen vuoksi, juuriemme tuntemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Miten sienien syöminen ja omistaan jakaminen liittyvät toisiinsa? Älä enää syö huumaavia sieniä ... Eikös voisi vielä lisätä persuhullun persu? Hahahahahah.
Satua on tarinasi pohjalaisista. Siellä on ollut aina isänmaallista porukkaa. Isäni kotitaloon evakkoja tuli monta hevoskuormaa 1944, eikä isä pahaan sanaa muistellut.
"Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista."
-Wikiped
Luonnollisesti torjuvasti suhtauduttiin ortodokseihin. Heidän uskontonsa oli venäläistä perua, siis venäläistä kulttuuria kaikkine "hienoine" mausteineen (ehkä jopa sinunkin tyhmässä päässäsi on herännyt lievä tietoisuus jos seuraat maailmantapahtumia ...). Ja venäläiset ovat tuhonneet Pohjanmaata niin raaasti Isonvihan aikaan, ettei sitä ole koskaan unohdettu eikä anteeksi annettu.
Toinen isoäitini (s. 1800-luvun puolella) osasti lukea, mutta kirjoittaminen ei oikein onnistunut. Torpan tyttönä kävi vain osan kiertokoulua, samoin jopa toinen setäni (jonka lukuseteli on vielä tallella). Isoisä sen sijaan luki ja kirjoitti huvikseen paljon, osallistui yhdistystoimintaan ja opiskeli vielä uutta kieltä yli 70-vuotiaana. Varsinais-Suomessakaan ei maalla ollut helppoa. Meillä elettiin talvi perunoilla ja suolakalalla, puolukalla ja suolakurkuilla. Maito ostettiin naapureilta. Kanoja oli jokunen. Kaneja muutama, jotka lahdattiin ja syötiin. Tämä vielä 1960-luvulla köyhän sekatyömiehen perheessä. Rahaa ei juuri näkynyt eikä herkkuja syöty. Tuore hiivaleipä oli todella herkkua!
Luonnollisesti torjuvasti suhtauduttiin ortodokseihin. Heidän uskontonsa oli venäläistä perua, siis venäläistä kulttuuria kaikkine "hienoine" mausteineen (ehkä jopa sinunkin tyhmässä päässäsi on herännyt lievä tietoisuus jos seuraat maailmantapahtumia ...). Ja venäläiset ovat tuhonneet Pohjanmaata niin raaasti Isonvihan aikaan, ettei sitä ole koskaan unohdettu eikä anteeksi annettu.
Sieltähän se totuus tuli. Mihinkäs lahtari karvoistaan pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.
Miten sienien syöminen ja omistaan jakaminen liittyvät toisiinsa? Älä enää syö huumaavia sieniä ... Eikös voisi vielä lisätä persuhullun persu? Hahahahahah.
Satua on tarinasi pohjalaisista. Siellä on ollut aina isänmaallista porukkaa. Isäni kotitaloon evakkoja tuli monta hevoskuormaa 1944, eikä isä pahaan sanaa muistellut.
"Täysin luterilaisilla alueilla suhtauduttiin erityisen kylmästi ortodokseihin. Erityisen vaikeaa sopeutuminen näyttää olleen Vaasan läänissä, josta muutti vuoteen 1949 mennessä pois lähes 80 000 karjalaista."
-Wikiped
Karjalaisia pidettiin suulaina laiskureina, joiden hikisin työ oli kyläillä toistensa luona ja akkojen leipomien piirakoiden syönti.
Pohjalainen ei ole koskaan luottanut sanoihin vaan tekoihin.
Miten kaksi noin eri tavalla maailmaan ja arkeen suhtautuvat voisivatkaan asua vierekkäin.
Kaverini täti kuoli lapissa myös nälkään. Iso perhe. Kaverin äiti ja muut sisarukset selvisivät.
Pohjalainen ei ole koskaan luottanut sanoihin vaan tekoihin.
Ja näistä pohjalaisten teoista maanteiden levähdyspaikoilla saadaankin sitten lukea jatkuvasti valtakunnan uutisista. Ehkä uusi veri olisi saattanut tehdä serkkujen lapsille ihan hyvää.
Lukutaitoinen esivanhempani, Liuksialan torppari 1800-luvun loppupuolella, asui maakuopassa.