Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä

Vierailija kirjoitti:

Luonnollisesti torjuvasti suhtauduttiin ortodokseihin. Heidän uskontonsa oli venäläistä perua, siis venäläistä kulttuuria kaikkine "hienoine" mausteineen (ehkä jopa sinunkin tyhmässä päässäsi on herännyt lievä tietoisuus jos seuraat maailmantapahtumia ...). Ja venäläiset ovat tuhonneet Pohjanmaata niin raaasti Isonvihan aikaan, ettei sitä ole koskaan unohdettu eikä anteeksi annettu.

Sieltähän se totuus tuli. Mihinkäs lahtari karvoistaan pääsisi.

Älä syö enempää huumaavia sieniä. Tai oikeastaan ... syö syö, silläpähän sinustakin päästään.

Vierailija kirjoitti:

En osaa itsekään ottaa kantaa Päätaloon, mutta olen joskus ihmetellyt miten huonosti tunnemme vaikka ihan sukulaistemme oloja vajaat sata vuotta sitten. Äitini syntyi v. -40 tavalliseen viljelijäperheeseen, ei erityisen köyhään. Vanhimpana tyttärenä piti tietysti tehdä talon töitä. Ainoa ruoka mitä osasi laittaa kotoa lähtiessään oli keitetyt perunat ja sianlihakastike. Tuota hänelle tarjottiin harjoittelupaikassakin, kun opiskeli, eikä siinä käytännössä ollut edes lihaa. Hänelle tuli puutostiloja ja oli laiha. Ex-anoppini opiskeli peräti korkeakoulututkinnon ja sanoi, että kyllä hän opiskeluaikoinaan näki nälkää.

Sitten täälläkin on ketjuja, joissa puhutaan suomalaisten rikkaasta perinteisestä ruokakulttuurista, kun on ollut kalaa, marjoja, sieniä jne. Ja toisessa ketjussa taivastellaan miten suomalaiset eivät osaa erottaa kahvilaatuja toisistaan, että miten ei ole jo lapsina ohjattu arvioimaan makuja.

Oma äiti oli 20 vu

No sepä se, että vaihtelua oli varmasti paljon, mutta aina nostetaan herkästi esiin nämä tuhattaiturit, jotka osasi ja teki vaikka mitä. Ei minusta ole mitenkään outoa, että äitisi osasi paljon, mutta ei omankaan äitini tarina ole mitenkään erikoinen. Paljolti hänenkin lapsuudessaan oli omavaraisuutta, mutta pahuksen yksipuolista se oli ainakin arjessa. Ei silloin varmaan mitään vaihtelua edes arvostettu.

Äidistäni kehkeytyi kyllä hyvä kokki. Kaupoissa jaettiin vihkosia, joissa oli ruokaohjeita ja äiti opetteli yhden uuden ohjeen viikossa :) Mutta muistan kyllä omastakin lapsuudestani miten perunat ja kastike oli se tavanomaisin ruoka melkeinpä kaikissa tuntemissani perheissä. Lihan määrä siinä alkoi vain lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Särki ihanaa ja rasvaista keväällä, hyvä ja maukas kala

Katovuosina edellisen satovuoden niukat perunat ja ruisjauhot oli käytetty, eivätkä myöskään lehmät lypsäneet niukan ravinnon takia talven jälkeen. Päätalokin pyydysti keväthangilla riistalintuja lanka-ansoilla lisäruuaksi .

Kun käsitys historiasta perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan.

Mistä näitä syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Kun käsitys historiasta perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan.

Mistä näitä syntyy?

Jos olisit yhdenkin lukenut niin tietäisit että ovat varsin tarkkoja ajankuvauksia suurimmalta osin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särki ihanaa ja rasvaista keväällä, hyvä ja maukas kala

Katovuosina edellisen satovuoden niukat perunat ja ruisjauhot oli käytetty, eivätkä myöskään lehmät lypsäneet niukan ravinnon takia talven jälkeen. Päätalokin pyydysti keväthangilla riistalintuja lanka-ansoilla lisäruuaksi .

Eivät useimmiten joutaneet ruoaksi vaan myytiin, jotta saatiin edes velkojen korot kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Pohjalainen ei ole koskaan luottanut sanoihin vaan tekoihin.

Ja näistä pohjalaisten teoista maanteiden levähdyspaikoilla saadaankin sitten lukea jatkuvasti valtakunnan uutisista. Ehkä uusi veri olisi saattanut tehdä serkkujen lapsille ihan hyvää.

Mitä   m u s t a la i s i l l a   on pohjalaisuuden kanssa tekemistä? Ootko aivan tyhymä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun käsitys historiasta perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan.

Mistä näitä syntyy?

Jos olisit yhdenkin lukenut niin tietäisit että ovat varsin tarkkoja ajankuvauksia suurimmalta osin.

'Ei ne voi ymmärtää, koska niiltä puuttuu mielikuvitus. Eikä ne siitä huolimatta ole   vaj aita,   vain rajoittuneita ja kapeita, ahtaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

Jatkan vielä Koillismaa sarjaööa- Kolmas osa Myrsky Koillismaassa ja Myrskyn jälkeen.

Kyllä Päätalo on kirjailijana ja murteiden säilyttäjän ihan maailman luokkaa.

Hän kuvaa todenperäisiä asioita. Ei siinä tarvita Jokamiehen historiaa kun lukee soljuvaa Päätalon kuvausta ja ihmisten kanssakäymistä ja sota-aikaa.

Ei ole perää sillä, etteikö Päätalolla olisi parhaimmillaan Suomen historiasta kuvaus.

Hienoja kirjoja. Olisi syytä nuorten lukea hänen kirjallisuuttaan ennenkuin tulevat moittimaan.

Todella hyvää luettavaa.

https://imgur.com/a/4Mzyvlj

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

Mustikassa ja puolukassa olivat ahkerasti Koillismaa sarjassa. Näin on. Jäniksiä pyydystettiin ja ukko-metsoja ja pyitä. Totta oli siihen velliin lihaa saatava. Ei tukkijätkät muuten olisi heinillä selvinneet. Työpäivät saakelin pitkiä ja olot tukkimetsässä huonot, ei ollut pehmoisia olkipetejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun käsitys historiasta perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan.

Mistä näitä syntyy?

Jos olisit yhdenkin lukenut niin tietäisit että ovat varsin tarkkoja ajankuvauksia suurimmalta osin.

Päätalon kirjat ajoittuvat eri aikakausiin Koillismaa alkaa Koillismaalla ja jakuu ennen sotaa ajalla ja sodan ajalla ja sodan jälkeen, kyylä on kuvaukset täyttä totta ja jos ei päivämäärillä kirjoissa rasitetakaan niin aika ja ajnkohta on kyllä esitett selkeästi kuvaamalla. Kuten silloin sanomalehtiä ei niin usein syrjäseudulle kannettukaan, kun oli Siionin sanomat. Mutta Puolan tapahtuma tulee hynin esille ja sitten Suomen valmistautuminen kutsuntoihin ja Venäläisten hyökkäys sinne Koillismaalle. Kaikki on tiuku tarkkaan kuvattu.

Näin on.

Kyllä nykyisenä aikana pitäisi nuorten tutustua Päätalon kirjallisuuteen. Millaisilla mielin kotiin jääneet ja evakkoon lähteneet olivat kun reservistit haettiin kotoa ja aikaa oli pari tuntia valmistautua. Ei hyvästiä ehtineet sanoa.

Ennen sotia ei Koillismaan perukoilla ollut vielä sähköjä ja ei ollut harvinaista, että Ouluun matkalla olleet ensimmäistä kertaa automobiileja näkivät.

1900-luvun alussa metsästettiin vielä noin miljoona oravaa vuodessa. Typerää kuvitellakaan ettei niiden liha olisi mennyt syötäväksi. Huomatkaapa ettei tämäkään resepti tule pohjanmaalta, jossa ei osattu juuri mitään.

 

Pohjoiskarjalainen oravakeitto

3 annosta

2 kuivattua oravaa

1 l kuorittuja perunoita

Vettä

Suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja

Yksi pieni sipuli

Vähän voita



"Oravat nyljetään, puhdistetaan, huuhdellaan ja asetetaan valumaan

Sitten ne kuivataan miedossa uuninlämmössä.

Kuivatut oravat asetetaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Kun liha alkaa pehmetä, lisätään paloitellut, kuoritut perunat, sipuli ja voi.

Vehnäjauhot vispataan pieneen vesitilkkaseen ja lisätään keittoon.

Saa kiehua kypsäksi.

Suolaa lisätään maun mukaan.

Keitto on hyvin pidetty perheruoka."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

No tämä pökäle perustuu siihen mitä olen äidiltäni kuullut. Varmasti marjoja syötiin, mutta esim. isäni äiti suhtautui mustikoihin lähinnä suun sottaajana. Eikä marjastus ylipäänsä ollut noilla seuduin mitenkään iso juttu. Kasarilla isäni äiti olikin sitten himomarjastaja. Varmaan pakastinten tulo vaikutti. Muistan lukeneeni jostain ruotsalaisesta kirjasta, että marjoja ei arvostettu siinä määrin kuin vaikka leipää, koska nälkää ne eivät pitäneet ja vitamiineista ei tiedetty. Mutta tässäkin on varmasti ollut alueittaista vaihtelua mikä rooli käytännön arjessa milläkin ruoka-aineella on ollut.

Näin on marjat

Vierailija kirjoitti:

Ennen sotia ei Koillismaan perukoilla ollut vielä sähköjä ja ei ollut harvinaista, että Ouluun matkalla olleet ensimmäistä kertaa automobiileja näkivät.

Mummolaani pikkukylään Posion kirkonkylän liepeillä, yhden päätien varrella, tuli sähköt noin 1970 tai 1971. 

Pojan vaimo on Savosta. Appiukkonsa kertoi , että heidän kyläänsä sähköt tuli pari vuotta aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole sieniä syöty. Karjalan evakot toivat tavan tullessaan. Pohjanmaalaiset kokoomuslaiset jotka eivät thtoneet jakaa omistaan evakoille, eivät syö sieniä vielä tänäkään päivänä.

Ja esim. marjoja ei arvostettu. Vasta myöhemmin tuli nämä mummot, jotka keräsivät valtavasti mustikoita. 

Paksua pökälettä. Marjat olivat jo kivikauden ihmisen perusravintoa.

No tämä pökäle perustuu siihen mitä olen äidiltäni kuullut. Varmasti marjoja syötiin, mutta esim. isäni äiti suhtautui mustikoihin lähinnä suun sottaajana. Eikä marjastus ylipäänsä ollut noilla seuduin mitenkään iso juttu. Kasarilla isäni äiti olikin sitten himomarjastaja. Varmaan pakastinten tulo vaikutti. Muistan lukeneeni jostain ruotsalaisesta kirj

Puolukkasurvos säilyi kellarissa läpi talven. Hillat helteessä pitkälle syksyyn ja alkutalven. Lapsuudessani naapurin mummo jakoi meille lapsille kuivattuja mustikoita.