Lue keskustelun säännöt.
Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä
20.04.2025 |
Pettua ja särkeä syötiin esim Kajaanissa Ketunperän perheessä 1952. Erämaassa asuttiin ilman sosiaalihoivaa, jos talon lehmä kuoli niin nälkä tuli ja tuoni korjasi talonväen
Päätalo kertoo että lopulta syvästi uskonnolinen Aapeli Kettuperä antaa poikiensa kaataa luvattoman hirven ja valmistetaan hirvivelli mutta silti pieni Martta -tyttö nääntyy puutteesta "tuonen lepoihin" lapsuutensa kukassa
Niin vaan sitten köyhä Suomi nousi maailman onnellisimmaksi maaksi, moni köyhä kansakunta meistä suomalaisista ottaa oppia, eivät karanneet suomalaiset maailmalle kerjäämään vaan tekivät maastaan maailman parhaan lapsiaan ajatellen!
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
"1800-luvun puolella maakuoppia saatettiin vielä käyttää satunnaisesti esimerkiksi tilapäismajoituksena, saunoina tai varastoina, mutta ei enää varsinaisina asuinrakennuksina."
Joten älkää enää jauhako paskaa noista maakuopista. Mitä iloa saatte väärän infon levityksestä?
Eivätpä ne maakuopissa myöhemmin asuneet mitenkään raportoineet elinolojaan eteenpäin, koska tuskin osasivat lukea saati kirjoittaa. Älä itse yleistä jotakin wikitekstiä tms koko kansaa täydellisesti vastaavaksi tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.
Päätalo. Kirjoittanut. Luontevasti?!
Päätalon kirjoista pitäminen ei ole synti tai edes häpeä, mutta että luontevasti?
Elä kehtaa, aikuinen ihminen.
Lukisit sinäkin edes yhden Päätalon kirjan, aivan yleissivistyksen vuoksi. Et sitten luulisi niin paljon.
Yleissivistyksen?????
Olen kova lukemaan ja yhteen aikaa yritin tutustua myös päätalon tuotantoon, mutta vaikka ueamman kerran tartuin hänen kirjoihinsa kirjastossa ja avasin sen jostakin kohtaa, aina oli teksti por*noa tai kiroilua. Ja myös ne kohtaukset mitä näin h
En jaksanut lukea Päätaloa kuin parin kirjan verran, vaikka kiroilu ja murre on minulle hyvin tuttua lapsuudestani. Se kurjuus ja mielen sairaudet myös. Piirille siellä passitettiin, eikä kukaan terveenä takaisin tullut. Naiset etenkin lujilla kuten Päätalo kuvaa, samoin lapset. Lapset joutuivat tarttumaan töihin, hoitamaan pienempiään, kalastamaan, marjastamaan ja kuokkimaan perunoita, heinänteon ohella. Myöhemmin olemaan äidin luotettuna, kuulevana korvana. Äidin, joka ei aina ihan jaksanut kaikkea.
Ei ollut aikaa muihin harrastuksiin, ei edes uimaan ehditty oppimaan, piti varoa vettä ettei vain huku.
Lähdimme kaikki kotimökistä heti kun jalat kantoivat, palattiin toki isän ja äidin luokse lastemme kanssa. Siellä se rakas kotimökki vielä köhjöttää.
Nuoret eivä osaa enää lukea ja Päätalon kirjoja lukeva cityihminen tarvitsee tulkin.
Vierailija kirjoitti:
Köyhää varmasti ollut. Mutta ei Suomessa olla nälkään kuoltu sitten vuoden 1918. Ei edes sota-aikana ja sitä seuranneina vaikeina vuosina.
Aivan varmasti aliravitsemus on voinut heikentää ihmistä niin, että hän oli alttiimpi sairastumaan. 1900-luvun alkupuolella Suomessa esiintyi tuberkuloosia, kurkkumätää, keuhkokuumetta jne. Keuhkokuume oli vakava tauti vielä 60-luvulla - koulussa luokkatoverini oli pitkän aikaa sairaalassa sen takia. Opettajalla oli vakava ilme, kun hän kertoi asiasta meille. Olen tuntenut opettajan, joka oli huolestunut hyvin laihan (aliravitun) pienen oppilaansa puolesta. Oppilaan äiti oli yh ja aviomies oli sairaalassa sotavamman jälkiseurausten takia.
Vierailija kirjoitti:
Köyhää varmasti ollut. Mutta ei Suomessa olla nälkään kuoltu sitten vuoden 1918. Ei edes sota-aikana ja sitä seuranneina vaikeina vuosina.
Eräs nainen suvussamme sairastui keripukkiin 40-luvulla. Hän ei ollut kaikkein köyhimpiä, mutta kaupungeissa oli ruokapulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"1800-luvun puolella maakuoppia saatettiin vielä käyttää satunnaisesti esimerkiksi tilapäismajoituksena, saunoina tai varastoina, mutta ei enää varsinaisina asuinrakennuksina."
Joten älkää enää jauhako paskaa noista maakuopista. Mitä iloa saatte väärän infon levityksestä?
Eivätpä ne maakuopissa myöhemmin asuneet mitenkään raportoineet elinolojaan eteenpäin, koska tuskin osasivat lukea saati kirjoittaa. Älä itse yleistä jotakin wikitekstiä tms koko kansaa täydellisesti vastaavaksi tiedoksi.
Huomasitko, että tässä on kyse Suomesta? Ei täällä ole myöhemmin asuneet maakuopissa kuin ehkä käpykaartilaiset sodan aikana, ja he kyllä osasivat lukea ja kirjoittaa. Jo 1800-luvulla kaikki kansa oli lukutaitoista kirkonkirjojen mukaan. Tietenkin lukuun ottamatta kehitysvammaisia ja muita vähälahjaisia, joilla ei ollut kykyä oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattoman paljon rikkaampaa oli esimerkiksi Somaliassa tuohon aikaan. Italialaiset valvoivat somaleita ja heidän luonnonvarojaan. Somaliassa oli rauhallista ja vaurasta kunnes italialaiset rasistisesti pakotettiin lähtemään Somaliasta vaikka olivat täysin kotoutuneet ja moni syntynytkin siellä, ulos vaan potkittiin somalien toimesta rasistisesti.
Sitten muutamassa vuodessa somalien omassa hallinnassa somalia romahti rauniokasaksi ja somalit palasivat kivikautisen elintapaan. Suomessa niin kovin erilainen kansa, käykö suomalaisille vielä kuin italialaisille somalien käsissä?
Sellaista historian vääristelyä. Toivottavasti joku ei ota tosissaan.
Toinen esimerkki on Zimbabwe, entinen Rhodesia. Kukoistava maatalous ja monet hyvin toimineet asiat saatiin muutamassa vuodessa tuhottua, kun valkoihoiset tilanherrat oli ajettu pois.
Vierailija kirjoitti:
Iijoen tienoo eli Päätalon kuvailema Taivalkoski saati Kajaani eivät ole Lappia. Päätaloa en kyllä ole itse lukenut.
Viimeinen laajempi nälänhätä Suomessa oli Kainuussa 1900-luvun alkuvuosina. Silloin isoisältäni kuoli pari sisarusta pikkulapsina. Tarkempaa tietoa näistä tapauksista ei kirkonkirjoja lukuunottamatta ole, mutta kuvittelisin, ettei köyhässä perheessä ollut ruokaa riittävästi.
Tiedetään, että 1930-luvulla melko paljon nuoria miehiä hylättiin varusmiespalveluksesta kasvuajan liian vähäisestä ravinnonsaannista johtuneiden terveysongelmien vuoksi. Nälkä ei liene ollut outo vieras myöhemminkään köyhien keskuudessa, vaikka varsinaiset puutostaudit saatiin hoidettua pois 1950- ja 60-luvuilla.
Kirjailija Toivo Pekkanen on myös kertonut 1900-luvun köyhyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä kuoltu suoraan nälkään mutta tauteihin, joita nälän heikentämä keho ei kestänyt.
Kalle P. istutti Tampereen kotinsa puutarhaan 30 omenapuuta, ettei tarvitsisi enää koskaan kokea sitä nälkää, mistä kärsi 1930-luvun pulavuosina, kun isäkin oli mielisairas eikä huoltanut perhettään.
Itse kärsin 60-luvulla nälkää eli keskivaikeaa aliravitsemusta, koska perhe säästi joka markan perheyrityksen investointeihin. Kouluruoka pelasti ja söin kuin hevonen koulussa. Mutta opettaja ei vittuillut vaikka muuten olikin kova vittuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.
Päätalo. Kirjoittanut. Luontevasti?!
Päätalon kirjoista pitäminen ei ole synti tai edes häpeä, mutta että luontevasti?
Elä kehtaa, aikuinen ihminen.
Lukisit sinäkin edes yhden Päätalon kirjan, aivan yleissivistyksen vuoksi. Et sitten luulisi niin paljon.
Yleissivistyksen?????
Olen kova lukemaan ja yhteen aikaa yritin tutustua myös päätalon tuotantoon, mutta vaikka ueamman kerran tartuin hänen kirjoihinsa kirjastossa ja avasin sen jostakin kohtaa, aina oli teksti por*noa tai
Päätaloa luetaan ja rakastetaan (kuten minä) - tai sitten ikävystytään ja laistetaan. Vain kaksi suhtautumistapaa. Painoksista päätellen ensimmäinen tapa on yleisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä ollut puutostauteja, c- ja d-vitamiinin puutosta, aliravitsemusta, ruoka on voinut olla hyvin yksipuolista eikä sitä ole ollut tarpeeksi. Raudan puutetta. Nämä olen kuullut ihan omilta vanhemmilta tai isovanhemmilta sekä miehen vanhoilta sukulaisilta. Lapset on sairastelleet ties mitä kulkutauteja ja ripulia, ihmisillä on ollut loisia. Paikoin Suomessa on ollut hyvin vaatimatonta ja köyhää 1900-luvun puolellakin. Kainuu kai se on ollut pahinta "nälkämaata". Sitä en tiedä onko kuoltu varsinaisesti nälkään, mutta ei se elämisen ankaruus ole ainakaan elinvoimaa lisännyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 1920-luvulla vielä nälkää nähtiin. Ei välttämättä kuoltu suoraan, mutta nälkä vaivasi. Isoisäni oli 1910 syntynyt ja 1918-1919 kävi kerjuulla. Sittemmin ei, mutta kuulemma aina oli ruuasta pula ja kaikkea keksivät saadakseen ruokaa 1920-luvullakin. Ei koskaan saanut syödä mahaansa täyteen. Samaa toinen isoisäni kertoi. Hän oli 1922 syntynyt ja iso lapsilauma. Koulussa kuulemma oli kiva opettaja, kun sai ottaa niin paljon kuin halusi. Sitten sitä velliä/puuroa/soppaa syötiinkin 3-4 lautasta, kun kotona ei saanut syödä niin paljoa. Lisäksi koulussa sai laittaa voita leivän päälle kunnolla.
Kouluruokahan otettiin käyttöön alunperin nimenomaan köyhimpiä lapsia varten. Sitä mainostettiin koululaisille suorin sanoin. Toivo Pekkanen kertoi tästä lapsuudenmuistelmissaan. Sen takia joitakin lapsia hävetti alussa mennä syömään koulussa. (ihmiset eivät nykyäaikanakaan helpolla kerro ystäville olevansa vakavassa rahapulassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli riisitautia vielä 60-luvulla. Enollani on ihan tyypilliset riisitautisen jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iijoen tienoo eli Päätalon kuvailema Taivalkoski saati Kajaani eivät ole Lappia. Päätaloa en kyllä ole itse lukenut.
Viimeinen laajempi nälänhätä Suomessa oli Kainuussa 1900-luvun alkuvuosina. Silloin isoisältäni kuoli pari sisarusta pikkulapsina. Tarkempaa tietoa näistä tapauksista ei kirkonkirjoja lukuunottamatta ole, mutta kuvittelisin, ettei köyhässä perheessä ollut ruokaa riittävästi.
Tiedetään, että 1930-luvulla melko paljon nuoria miehiä hylättiin varusmiespalveluksesta kasvuajan liian vähäisestä ravinnonsaannista johtuneiden terveysongelmien vuoksi. Nälkä ei liene ollut outo vieras myöhemminkään köyhien keskuudessa, vaikka varsinaiset puutostaudit saatiin hoidettua pois 1950- ja 60-luvuilla.
Kirjailija Toivo Pekkanen on myös kertonut 1900-luvun köyhyydestä.
Jumalaisen upea pienoisromaani Ihmisten kevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätalon äiti Riitu oli taivalkosken matkahuollossa linjuria odottamassa. Melko ronski näky piippuineen, varsikenkineen siinä istui. Paikkakuntalainen sanoi kuka hän on. Kalle ei silloin ollut vielä kirjailija,ei ainakaan tunnettu. Hyvin on näky riitusta mieleeni jäänyt. Tolkun persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"1800-luvun puolella maakuoppia saatettiin vielä käyttää satunnaisesti esimerkiksi tilapäismajoituksena, saunoina tai varastoina, mutta ei enää varsinaisina asuinrakennuksina."
Joten älkää enää jauhako paskaa noista maakuopista. Mitä iloa saatte väärän infon levityksestä?
Eivätpä ne maakuopissa myöhemmin asuneet mitenkään raportoineet elinolojaan eteenpäin, koska tuskin osasivat lukea saati kirjoittaa. Älä itse yleistä jotakin wikitekstiä tms koko kansaa täydellisesti vastaavaksi tiedoksi.
Huomasitko, että tässä on kyse Suomesta? Ei täällä ole myöhemmin asuneet maakuopissa kuin ehkä käpykaartilaiset sodan aikana, ja he kyllä osasivat lukea ja kirjoittaa. Jo 1800-luvulla kaikki kansa oli lukutaitoista kirkonkirjojen mukaan. Tietenkin lukuun ottamatta kehitysvammaisia ja muita vä
Ei ollut kaikki luku- tai kirjoitustaitoisia vielä 1900-luvun alussakaan. Itselläni on tuolta aikakaudelta useita asiakirjoja joissa allekirjoituksena puumerkki. Lisäksi kirkonkirjoista selviää että näin tosiaan oli.
t. sukututkija
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kuoltu suoraan nälkään mutta tauteihin, joita nälän heikentämä keho ei kestänyt.
Kalle P. istutti Tampereen kotinsa puutarhaan 30 omenapuuta, ettei tarvitsisi enää koskaan kokea sitä nälkää, mistä kärsi 1930-luvun pulavuosina, kun isäkin oli mielisairas eikä huoltanut perhettään.
Itse kärsin 60-luvulla nälkää eli keskivaikeaa aliravitsemusta, koska perhe säästi joka markan perheyrityksen investointeihin. Kouluruoka pelasti ja söin kuin hevonen koulussa. Mutta opettaja ei vittuillut vaikka muuten olikin kova vittuilemaan.
Meidän kansakoulussa opettaja toi eräälle oppilaalle eväät. Voileivät kauniisti pulpetille kauniissa vaipaperipakkauksessa, eikä me veetuiltu, vaikka meillä oli hyvin vaatimattomat leivät repun pohjalle liiskaatuneena. Emme olleet koskaan nälissään, siitä isä ja äiti pitivät huolen. Kalaa, lihaa, perunaa ja marjoja, niillä elettiin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"1800-luvun puolella maakuoppia saatettiin vielä käyttää satunnaisesti esimerkiksi tilapäismajoituksena, saunoina tai varastoina, mutta ei enää varsinaisina asuinrakennuksina."
Joten älkää enää jauhako paskaa noista maakuopista. Mitä iloa saatte väärän infon levityksestä?
Eivätpä ne maakuopissa myöhemmin asuneet mitenkään raportoineet elinolojaan eteenpäin, koska tuskin osasivat lukea saati kirjoittaa. Älä itse yleistä jotakin wikitekstiä tms koko kansaa täydellisesti vastaavaksi tiedoksi.
Huomasitko, että tässä on kyse Suomesta? Ei täällä ole myöhemmin asuneet maakuopissa kuin ehkä käpykaartilaiset sodan aikana, ja he kyllä osasivat lukea ja kirjoittaa. Jo 1800-luvulla kaikki kansa oli lukutaitoista kirkonkirjojen mukaan. Tiet
Kamputseassa näin erään naisen passin muutama vuosi sitten. Siihen oli raapustettu puumerkki allekirjoituksena. Ihan arkea siellä.
Kamputseassa näin erään naisen passin muutama vuosi sitten. Siihen oli raapustettu puumerkki allekirjoituksena. Ihan arkea siellä.
Ihan tavallista se on nykypäivän Suomessakin parin kansanryhmän edustajilla.
Vierailija kirjoitti:
Päätalon äiti Riitu oli taivalkosken matkahuollossa linjuria odottamassa. Melko ronski näky piippuineen, varsikenkineen siinä istui. Paikkakuntalainen sanoi kuka hän on. Kalle ei silloin ollut vielä kirjailija,ei ainakaan tunnettu. Hyvin on näky riitusta mieleeni jäänyt. Tolkun persoona.
Mikä vuosi? Kalle julkaisi ensimmäisen kirjansa, suuren suosion saavuttaneen Ihmisiä telineillä v. 1959. Oli siis tämän jälkeen? Päätellen siitä, että Riitusta sinulle ulkopuoliselle mainittiin. Riitukin oli tunnettu mutta Kalle vielä tunnetumpi, kuuluisuus niiltä selkosilta.
Ei ole edes Päätalon kirjoissa. Aloittaja ei ole niitä lukenut, kun ei tiedä edes sitä, että ei Iijoki ole Lapissa. 1950-luvulla Kalle oli jo rakennushommissa. Tässä fakta Gummeruksen sivulta:
"Vuosina 1947 - 49 hän kävi Tampereen teknillisen koulun ja valmistui rakennusmestariksi. Hän työskenteli eri rakennustyömailla Tampereella ja naapurikunnissa sekä lyhyehkön jakson Taivalkosken kunnan rakennusmestarina."