Luin Iijoki- sarjaa, vielä 50 luvulla Lapissa lapsia kuoli nälkään keväisin, särjen kutua odotettiin ja särkisaalis pelasti monta perhettä

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla ei kuoltu nälkään, vaikka niukkaa oli. 1860-luvulla oli suuret nälkävuodet, jossa oikeasti kuoltiin nälkään ja puutostiloihin.

Kyllä sotien jälkeen oli pulaa kaikesta. Lapsille juotettiin ravintoköyhää maitoa jossa ei ollut siis tarvittavia ravintoaineita. Sitä samaa myydään nyt

rasvattomana maitona kaupoissa.

Ihme juttuja. Olen ite Lapista kuten koko sukuni. Ensinnäkin Iijoki on täältä todella paljon etelämpänä, Pohjois-Pohjanmaalla, jonne on ajomatkaa satoja kilometrejä.

Lapissa on ruoka riittänyt, on ollut poroa, riistalintuja ja ennen kaikkea kalaa. Mummoni mukaan joskus sotien jälkeen oli ruoka tiukassa, mutta ei muuten. Joka yhellä perheellä oli oma pottumaa ja kellari, jossa säilöttiin nauriit ja potut talveksi.

1800-luvulla oli katovuodet. Silloin Lapista lähdettiin Norjaan kveeneiksi turskaa pyytämään. Meillä on siellä vieläkin serkkuja, taitaa olla kuudes tai seitsemäs sukupolvi menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meilläkin 50-luvun alussa oli oikeasti pula ruuasta. Ei olisi paljon tarvinnut, kun meistä lapsista osa olisi kuollut nälkään, vaikka kuulema ollemmekin kultalusikka suussa syntyneet, meinasi kyllä se lusikka joutua nurkkaan heitetyksi.😅"

Missä päin asuitte, kaupungissako? Meillä Lapissa kasvatettiin perunoita yli oman tarpeen, oli kasvimaa, muutama lehmä ja kalaa ja riistaa riitti. Emme todellakaan kultalusikka suussa syntyneitä olleet, mutta koskaan ei ollut oikeasti pilaa ruuasta. Joskus oli perunoitten kastikkeena pelkkää ruskeaa kastiketta, mutta kyllä silläkin nälkä lähti.

Jaa. Oma isäni oli viljelijän poika ja hän kertoi, että siitä huolimatta heillä oli ruoasta pulaa.

Oma anoppini totesi, että ruuan loppuminen ei johdu syömisestä vaan huonosta hommauksesta. Jos jollakin viljelijän l

Kyllä sinä olet paha ja sairas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttuja. Olen ite Lapista kuten koko sukuni. Ensinnäkin Iijoki on täältä todella paljon etelämpänä, Pohjois-Pohjanmaalla, jonne on ajomatkaa satoja kilometrejä.

Lapissa on ruoka riittänyt, on ollut poroa, riistalintuja ja ennen kaikkea kalaa. Mummoni mukaan joskus sotien jälkeen oli ruoka tiukassa, mutta ei muuten. Joka yhellä perheellä oli oma pottumaa ja kellari, jossa säilöttiin nauriit ja potut talveksi.

1800-luvulla oli katovuodet. Silloin Lapista lähdettiin Norjaan kveeneiksi turskaa pyytämään. Meillä on siellä vieläkin serkkuja, taitaa olla kuudes tai seitsemäs sukupolvi menossa.

Se piti vielä sanoa, että täällä ei ole järvissä särkiä. Ehkä Kainuussa on, mutta täällä pohjoisessa ei.

Vakava aliravitsemus laskee vastustuskykyä, jolloin voi kuolla helppoonkin sairauteen, vaikka johonkin flunssan jälkitautiin. 

Onko se särki nyt niin paska kala? Paljonhan siinä on ruotoja, mutta luulisi kelpaavan jos nälkäkuolema koputtaa olalla. 

Mummo eritteli ennen särjet kissalle kun kävin ongella ja toinen ahvenet ja särjet sekaisin.

Opiskeluaikoina kämppis, 50 luvulla syntynyt, oli kotoisin Imatran nurkilta. Heillä oli iso perhe. Hänen lapsuuden muistelussaan oli päällimmäisenä köyhyys. Kevät talvi syötiin pelkkää lanttua eri muodoissa. Sitä oli vaikea uskoa, mutta enpä tuota valeeksikaan kehtaa väittää. 

Vierailija kirjoitti:

Palstalaisten on näköjään vaikea tajuta, että Suomessa on ollut äärimmäistä köyhyyttä ja puutetta kaikesta meidän ja vanhempiemme elinaikana. Vielä 80-luvulla maalla oli perheitä, joiden elintaso on kymmenen kertaa askeettisempi kuin kaikkein köyhimpien perheiden nyt vuonna 2025. Ei ollut mitään kotitalouskoneita, ei autoa, ei lapsilla omia huoneita, ei sisävessaa tai suihkua, ei likimainkaan samanlaista toimeentulon turvaa kuin nyt on. Naapurustossamme oli perheitä, jotka sinnittelivät noin 50-60 neliön mökissä ison lapsikatraan kanssa, ja lapset muuttivat kesäksi aittaan nukkumaan tilanpuutteen vuoksi.

Ja tämä tosiaan vielä 1980-luvulla.

Päätalon tekstien totuudenmukaisuuteen en ota kantaa, mutta sen tiedän, että useimmat eivät näköjään tiedä mitä köyhyys ja puute on. 2000-luvun kaupungeissa asuvilla kermaperseköyhillä ei varsinkaan ole asiasta hajuakaan.

Älä oikeasti viitsi! Tällä palstalla kirjoittaa meitä, jotka olemme eläneet tuolla vuosikymmenellä. Me tasan tarkkaan tajuamme, millaista oli sinunkin vanhempiesi elinaikana ja 1980-luvulla elimme parasta nuoruuttamme. Meille on ihan turha selittää, kuinka köyhää ja askeettista meidän elämämme silloin oli. Askeettisempaa se varsinkin syrjäisimmällä maaseudulla oli, kun ei ollut kaikissa taloissa edes sisävessaa, mutta ei kuitenkaan yhtä köyhää kuin nykyisillä köyhillä.

Mekin olimme niin köyhä perhe kuin vaan mahdollista lähinnä siksi, että mies joi kaikki liikenevät rahat. Ruokaa oli aina, mutta vaatteista oli puutetta. Sitä en tietenkään voi kiistää, että ap:n ja lainauksen kirjoittajien kodit eivät olisi olleet poikkeuksellisen köyhiä, kun en heitä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kämppis, 50 luvulla syntynyt, oli kotoisin Imatran nurkilta. Heillä oli iso perhe. Hänen lapsuuden muistelussaan oli päällimmäisenä köyhyys. Kevät talvi syötiin pelkkää lanttua eri muodoissa. Sitä oli vaikea uskoa, mutta enpä tuota valeeksikaan kehtaa väittää. 

Tuolla vuosikymmenellä ja monella edellisellä oli Suomessa syöty perunaa, joka on paljon satoisampi ja helpompi viljellä kuin lanttu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meilläkin 50-luvun alussa oli oikeasti pula ruuasta. Ei olisi paljon tarvinnut, kun meistä lapsista osa olisi kuollut nälkään, vaikka kuulema ollemmekin kultalusikka suussa syntyneet, meinasi kyllä se lusikka joutua nurkkaan heitetyksi.😅"

Missä päin asuitte, kaupungissako? Meillä Lapissa kasvatettiin perunoita yli oman tarpeen, oli kasvimaa, muutama lehmä ja kalaa ja riistaa riitti. Emme todellakaan kultalusikka suussa syntyneitä olleet, mutta koskaan ei ollut oikeasti pilaa ruuasta. Joskus oli perunoitten kastikkeena pelkkää ruskeaa kastiketta, mutta kyllä silläkin nälkä lähti.

Jaa. Oma isäni oli viljelijän poika ja hän kertoi, että siitä huolimatta heillä oli ruoasta pulaa.

Oma anoppini totesi, että ruuan loppuminen ei johdu syömisestä va

 

Millä tavalla se minusta pahan tai sairaan tekee, kun kerron faktat? 

Sinunkin kannattaisi myöntää totuus, myös omalla kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Onko se särki nyt niin paska kala? Paljonhan siinä on ruotoja, mutta luulisi kelpaavan jos nälkäkuolema koputtaa olalla. 

Mummo eritteli ennen särjet kissalle kun kävin ongella ja toinen ahvenet ja särjet sekaisin.

No ei se huono kala ole. Särjen selkäfileet kun graavisuolaa nahattomina, niin on yhtä hyvää kuin siika. Yksikään vieraistani ei ole uskonut sitä maun perusteella särjeksi. Syksyllä särki on rasvaisemmillaan. Mutta ei se huonoa ole keväälläkään. Edellyttäen, että on kirkkaiden vesien särki, joka ei maistu mudalle.

Isäukko söi särkiä paistettuna, savustettuna ja keitettynä. Itse otan vain nuo selkäfileet, jotka ovat ruodottomia. Mummolassa sain maistaa myös niitä Kallen kessäyneitä särkiä. Se oli minun makuuni turhan vahvaa " herkkua". Lähenteli ruotsalaisten hapansilakkaa.

Ei 1980-luvulla ihan oikeasti enää nälkää nähty, jos teki normaalit valinnat elämässä. Mutta olihan se muuten paljon vaatimattomampaa. jos mietin omaa lapsuuttani 80-luvulla, niin mehän elimme niukemmin kuin nykyään sosiaalituilla elävä perhe. Vaikka olimme ns. keskiluokkaa. Usein iäkkäämpien varallisuutta kadehtiessa unohtuu se, että nuo ovat perusnuukia ja kasarilla tosiaan maksettiin talot ja mökit 10 vuodessa velattomaksi eläen niukasti. Inflaatio auttoi, mutta yhtälailla sitä oltiin pihejäkin. 

Esimerkkejä elämästäni siihen aikaan (vanhemmat keskituloisia):

- ruuaksi oli aina samoja: hernekeitto, kalapuikot, halpa liha, äiti leipoi pullat ja leivät

- herkkuna tehtiin pizzaa itse kotona, grillillä käytiin pari kertaa vuodessa ja silloin vain lapset söivät

- ei syöty ravintoloissa kuin ihan erikoistilanteessa

- aina eväät mukana, huvipuistossa, pidemmillä autoreissulla, jopa laivalla jne. Huvipuistossa vanhemmat eivät käyneet laitteissa, koska liput oli kalliita.

- jäätelöä sai kesällä ja se oli Eskimo-puikkoja pakkaseen paketellinen

- perunat, porkkanat yms. saatiin isovanhempien maatilalta

- juomaksi itse tehtyä mehua tai vettä, maitoa sai kyllä myös niin paljon kuin halusi

- leivän päällä usein makkaraa

- vaatteet ostettiin vain tarpeeseen ja yritettiin kierrättää, kumisaappaat paikattiin pyöränkumipaikkaussetillä

- huonekalut oli osittain vanhoja ja itse nukuin esim. laverilla, joka oli jostain 50-luvulta ja patja laitettu siihen päälle

Mutta elämä muuttui ja 90-luvulle tultaessa rahaa olikin ja vanhempien asenteet löystyi. Velat oli maksettu ja rahaa "tulvi ovista ja ikkunoista", vaikka oli lama, koska oli koko ajan töitä. Vieläkin vanhemmat on perusnuukia ja eivät ikinä harrastaisi wolttausta, vaikka rahaa on tileillä, on sijoituksia jne. Samanlaisia on muutkin saman ikäluokan ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kämppis, 50 luvulla syntynyt, oli kotoisin Imatran nurkilta. Heillä oli iso perhe. Hänen lapsuuden muistelussaan oli päällimmäisenä köyhyys. Kevät talvi syötiin pelkkää lanttua eri muodoissa. Sitä oli vaikea uskoa, mutta enpä tuota valeeksikaan kehtaa väittää. 

Tuolla vuosikymmenellä ja monella edellisellä oli Suomessa syöty perunaa, joka on paljon satoisampi ja helpompi viljellä kuin lanttu.  

Esim. sotien aikaan ankarina talvina monesta paikasta perunasadot paleltuivat. Ainoa käyttökelpoinen juures oli lanttu. Tästä asiasta on monia telkkaridokumentteja. Onhan jollakulla voinut potut paleltua myös 50-luvulla, varsinkin jos on ollut huononpuoleinen kellari.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttuja. Olen ite Lapista kuten koko sukuni. Ensinnäkin Iijoki on täältä todella paljon etelämpänä, Pohjois-Pohjanmaalla, jonne on ajomatkaa satoja kilometrejä.

Lapissa on ruoka riittänyt, on ollut poroa, riistalintuja ja ennen kaikkea kalaa. Mummoni mukaan joskus sotien jälkeen oli ruoka tiukassa, mutta ei muuten. Joka yhellä perheellä oli oma pottumaa ja kellari, jossa säilöttiin nauriit ja potut talveksi.

1800-luvulla oli katovuodet. Silloin Lapista lähdettiin Norjaan kveeneiksi turskaa pyytämään. Meillä on siellä vieläkin serkkuja, taitaa olla kuudes tai seitsemäs sukupolvi menossa.

Etelä Lapissa Koillismaalla kasvanut äitini kertoi, että heidän elannostaan merkittävä osa riistalinnut, siika, muikku ja muut kalat. Myös joutsen ja kurki silloin kun isä onnistui sellaisen saamaan. Kolme lehmääkin oli niittyheinien varassa, mutta niillä ei perhettä elätetty. Voi ja leipäjuusto myytiin kirkonkylän herrasväelle. Itse juotiin kurria. Vasikoista tuli vähän lihaa. Samoin pienestä määrästä poroja, tosin myyntiin niidenkin liha enimmäkseen meni. Mutta nälässä ei oltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kämppis, 50 luvulla syntynyt, oli kotoisin Imatran nurkilta. Heillä oli iso perhe. Hänen lapsuuden muistelussaan oli päällimmäisenä köyhyys. Kevät talvi syötiin pelkkää lanttua eri muodoissa. Sitä oli vaikea uskoa, mutta enpä tuota valeeksikaan kehtaa väittää. 

Tuolla vuosikymmenellä ja monella edellisellä oli Suomessa syöty perunaa, joka on paljon satoisampi ja helpompi viljellä kuin lanttu.  

No en osaa sanoa miksi heillä oli se lanttu merkittävässä roolissa. Tai siis peruna loppui alkutalvesta ja sitten syötiin lanttua. Ehkä myös siksi, että he eivät olleet maanviljelijä perhe, eli perunamaa oli pieni ja lanttua sai keväällä halvalla.

Se on Ap tulkinnut lukemaansa miten sattuu, jos lie lukenutkaan oikeasti. Kalle muisti joka käänteessä, eritoten eteläisemmässä Suomessa ollessaan, mainita, että ei ole Lapista vaan Koillismaalta. Mitenkä Ap muuten tuo sinun kartanlukutaitosi, onnistuuko se? Kajaani on näet Kainuuta, ei edes tuota Kallen Koillismaata. Luulen, että tuolla kartanlukutaidolla vieraissa maissa eksyt pahanlaisesti, etsit jotakin suurkaupunkia ja päädyt vihonviimeiseen pieneen muutaman talon kyläpahaseen.

"Millä tavalla se minusta pahan tai sairaan tekee, kun kerron faktat? 

Sinunkin kannattaisi myöntää totuus, myös omalla kohdallasi."

Tämä alkaa vaikuttaa iigorilta, kun sen mielestä Suomessa on kärsitty nälästä viime aikoihin asti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.

Päätalo. Kirjoittanut. Luontevasti?!

Päätalon kirjoista pitäminen ei ole synti tai edes häpeä, mutta että luontevasti?

Elä kehtaa, aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalaisten on näköjään vaikea tajuta, että Suomessa on ollut äärimmäistä köyhyyttä ja puutetta kaikesta meidän ja vanhempiemme elinaikana. Vielä 80-luvulla maalla oli perheitä, joiden elintaso on kymmenen kertaa askeettisempi kuin kaikkein köyhimpien perheiden nyt vuonna 2025. Ei ollut mitään kotitalouskoneita, ei autoa, ei lapsilla omia huoneita, ei sisävessaa tai suihkua, ei likimainkaan samanlaista toimeentulon turvaa kuin nyt on. Naapurustossamme oli perheitä, jotka sinnittelivät noin 50-60 neliön mökissä ison lapsikatraan kanssa, ja lapset muuttivat kesäksi aittaan nukkumaan tilanpuutteen vuoksi.

Ja tämä tosiaan vielä 1980-luvulla.

Päätalon tekstien totuudenmukaisuuteen en ota kantaa, mutta sen tiedän, että useimmat eivät näköjään tiedä mitä köyhyys ja puute on. 2000-luvun kaupungeissa asuvilla kermaperseköyhillä ei varsinkaan ole asiasta hajuakaan.

"Askeettisempaa se varsinkin syrjäisimmällä maaseudulla oli, kun ei ollut kaikissa taloissa edes sisävessaa, mutta ei kuitenkaan yhtä köyhää kuin nykyisillä köyhillä." 

Nykyajan köyhillä on kuitenkin erikoisesti varaa hankkia asioita, joita minä en olisi 80-luvulla hankkinut vaikka niitä olisi ollut saatavilla. Kyllä nykyajankin köyhyydessä on osin kyse osaamattomuudesta, laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lukenut kaikki Kallen kirjat, hyviä ja lukeminen on nautinto kun kirjailija on noin luontevasti kirjoittanut. Olen käynyt joskus Päätalon lapsduuen kodissa.

Päätalo. Kirjoittanut. Luontevasti?!

Päätalon kirjoista pitäminen ei ole synti tai edes häpeä, mutta että luontevasti?

Elä kehtaa, aikuinen ihminen.

Eläpä ite. Nyt paljastit, että et ole lukenut ainuttakaan Päätaloa. Kirjojen paksuudesta huolimatta niissä on erinomainen kappalejako, mikä tekee lukemisesta joutuista. Itse luen nopeammin minkä tahansa Päätalon kirjan kuin esim. Tuija Lehtisen minkään aikuistenromaanin, näissä jos missä teksti on erittäin puuduttavaa.