Muita, joille ei tule huono omatunto pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

Miksi olitte yhdessä? Rakastitte toisianne niin kovasti? Voiko tyhmempää olla...? Tuhlaa lyhyen elämänsä tuollaiseen, te molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sarjapettäjä pitkäaikaisena tyttöystävänä. Hän sanoi että hänellä ei ole omaatuntoa, ja piti pettämistä (omaansa siis) luonnollisena. Hän tosin diagnosoi itsensä psykopaatiksi. Ehkä sinulla on vähän samoja piirteitä?

Eihän pienellä lapsellakaan ole häpeää, ennen kuin joku häntä häpeää ja hän sen oppii.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä avioparista jotka molemmat ovat pettäneet useasti? 

Eivät rakasta toisiaan, eivät ole parisuhteessa, koska selkeästi on enemmän porukkaa kuin kaksi. Jonkin sortin kavereita ehkä, rahan takia ehkä asuvat yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

Ei tuokaan ole tervettä.

Terve ihminen kieltytyy siitä, että häntä kohdellaan huonosti, mutta ei alene kostamaan tai ainakaan nauti sellaisesta. Se on sadismia. Kannattaa kääntyä jeesuksen puoleen jos tulee tuollaisia tunteita, että haluaa pahaa jollekin.

Jos huoraaminen on niin kivaa, niin miksi pitää edes seurustella? 

Petin ensimmäisen kerran, kun kumppanin kanssa ei ollut seksiä neljään vuoteen.

Sanoin myös kumppanille (vihaisena), että saa harrastaa seksiä ihan kenen tahansa kanssa, jos suinkin siihen pystyy.

Löysin sitten mieheni työhuoneesta nuhjuisen, miesten Mallorca -paidan, joka ei ollut taatusti hänen.

Tuli kyllä kyynel silmäkulmaan järkytyksestä.

Saako tässä tilanteessa pettää?

Ei olla vieläkään erottu, vaikka kai pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan persoonallisuushäiriöinen? 

Tuskin? Ei ainakaan minkäänlaista diagnoosia ole. Ja ihan olen normaalisti elämässä pärjännyt, korkeakoulut käyty ja työpaikka, asuntolainaa jne.

Olet paaduttanut omatuntosi, tunto on mennyt.

Tilanne on vähän sama kuin kädessä jossa ei ole tuntoa, sen sitten laittaa vaikka kuumalle liedelle.

Elämän paadutetun omatunnon kanssa ei mitään hyvää tuo, karvasta kalkkia tulet vielä nielemään.

Jumala ei kuule paatuneiden rukouksia.

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta vähän. Toisaalta en ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta parisuhteessa eikä mua haittaa vaikka toinen haluaa käydä vähän ilottelemassa. Mun mielestä tää Suomen omistuskulttuuri on oksettavaa. 

Se on kuitenkin vain seksiä. 

Ei ole olemassakaan asiaa kuin vain $eksiä.

Jokainen korkeakulttuuri on koko maailmanhistorian rakentunut avioliiton ympärille rakennetun perheen varaan. Jos tämä järjestelmä murretaan, hyvinvointi ja korkeakulttuuri tulee 3 sukupolven aikana alas. 

Tämä "omistuskulttuuri" on sitä varten että lapsilla on turvallinen koti missä kasvaa aikuisiksi. Lasten turva kun tuhotaan, näkyy se välittömästi lasten pahoinvointina. Lasten pahoinvointi on yhteiskunnalle niin kallis juttu että millään yhteiskunnalla ei ole varaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sarjapettäjä pitkäaikaisena tyttöystävänä. Hän sanoi että hänellä ei ole omaatuntoa, ja piti pettämistä (omaansa siis) luonnollisena. Hän tosin diagnosoi itsensä psykopaatiksi. Ehkä sinulla on vähän samoja piirteitä?

Eihän pienellä lapsellakaan ole häpeää, ennen kuin joku häntä häpeää ja hän sen oppii.

Eipä nyt ole kyse häpeän tunteesta, vaan siitä että tekee petoksen, ei sitä tarvitse hävetä että tekee rikoksia, mutta se pitäisi tuntua pahalta kun tietää että tekee toiselle pahan mielen, eli pitää tuntea myötätuntoa sitä kohtaan jota kohtaan tekee väärin ja pitää olla moraalinen järki, että osaa tietää, että jos on jotain sovittu, se pitää pitää tai muuten on mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sarjapettäjä pitkäaikaisena tyttöystävänä. Hän sanoi että hänellä ei ole omaatuntoa, ja piti pettämistä (omaansa siis) luonnollisena. Hän tosin diagnosoi itsensä psykopaatiksi. Ehkä sinulla on vähän samoja piirteitä?

Yleensä ne jotka itseään psykopaatiksi kutsuu, suurella todennäköisyydellä sitä ei ole

Siis spermakilpailu, orgiat ja ristiin rastiin paneminen on tavallaan luonnollista, jos sille ei ole estoja. Mutta suurimmassa osassa eläinlaumoja ja myös ihmisyhteisöjä on, sillä populaatiohan olisi täysin holtiton, jos ei olisi. Samalla tavalla kun tappamiselle on estoja. On eläinlajeja, joilla ei ole estoja kummallekaa näistä ja niissä myös kuolemia ja kaikkea muuta paskaa tapahtuu paljon enemmän. 

Ihmisyys on osittain perittyä, mutta pitkälti myös opittua ja koulutuksen seurausta, ihan niinkuin vaikkapa koirien jalostaminenkin. On olemassa ihmisiä, jotka ovat luonnollisempia kuin toiset, ja toiset ovat kulturoituneempia. 

Vierailija kirjoitti:

Petin ensimmäisen kerran, kun kumppanin kanssa ei ollut seksiä neljään vuoteen.

Sanoin myös kumppanille (vihaisena), että saa harrastaa seksiä ihan kenen tahansa kanssa, jos suinkin siihen pystyy.

Löysin sitten mieheni työhuoneesta nuhjuisen, miesten Mallorca -paidan, joka ei ollut taatusti hänen.

Tuli kyllä kyynel silmäkulmaan järkytyksestä.

Saako tässä tilanteessa pettää?

Ei olla vieläkään erottu, vaikka kai pitäisi.

No voi jeesusmaaria, siis sä olet yhdessä homon kanssa, ja sitten petät sitä kun se homostelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

Ei tuokaan ole tervettä.

Terve ihminen kieltytyy siitä, että häntä kohdellaan huonosti, mutta ei alene kostamaan tai ainakaan nauti sellaisesta. Se on sadismia. Kannattaa kääntyä jeesuksen puoleen jos tulee tuollaisia tunteita, että haluaa pahaa jollekin.

Kostaminen kunnolla on parasta mitä kannattaa tehdä. Muiden toimiin alistuminen ja itsensä häpäisy on pahinta, mitä voi itselleen tehdä. Jeesus on vain tekosyy paeta omaa heikkouttaan.

Vierailija kirjoitti:

Petin ensimmäisen kerran, kun kumppanin kanssa ei ollut seksiä neljään vuoteen.

Sanoin myös kumppanille (vihaisena), että saa harrastaa seksiä ihan kenen tahansa kanssa, jos suinkin siihen pystyy.

Löysin sitten mieheni työhuoneesta nuhjuisen, miesten Mallorca -paidan, joka ei ollut taatusti hänen.

Tuli kyllä kyynel silmäkulmaan järkytyksestä.

Saako tässä tilanteessa pettää?

Ei olla vieläkään erottu, vaikka kai pitäisi.

Älä ala petturoimaan, sillä saa niskaansa jumalan vihat. Asumusero on hyvä alku, oikeastaan ainoa minkä jumala sallii. 

Olin itse tilanteessa, jossa jouduin käytännössä luopumaan loppuelämän rakkaudesta huonon valinnan vuoksi, ja se oli todella kipeä luopuminen. Siis ajatella, ettei voi loppuelämänään kokea rakkautta. 

Mutta ei kannata tehdä jumalaa vastaan. Jumalan rakkaus on suurempaa, kuin mitä osaa kuvitellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

Ei tuokaan ole tervettä.

Terve ihminen kieltytyy siitä, että häntä kohdellaan huonosti, mutta ei alene kostamaan tai ainakaan nauti sellaisesta. Se on sadismia. Kannattaa kääntyä jeesuksen puoleen jos tulee tuollaisia tunteita, että haluaa pahaa jollekin.

Kostaminen kunnolla on parasta mitä kannattaa tehdä. Muiden toimiin alistuminen ja itsensä häpäisy on pahinta, mitä voi itselleen tehdä. Jeesus on vain tekosyy paeta omaa heikkouttaan.

Noups. Jeesus on itsensä voittamista.

Kostamalla sidot itsesi paskan kierteeseen pilaamalla oman karmasi. Käytännössä siis sitoudut elämään helvetissä.

Helvetti tulee kyllä jokaisen elämään vierailulle, mutta sitten on itsestä kiinni antaako sen vaan kulkea läpi, vai kutsuuko sen sisään pysyvästi. Kostamalla et vain kutsu helvettiä vaan muutut itse helvetiksi.

On vaikeampaa voittaa itsensä, mutta myös palkinnot ovat paljon suuremmat.

Jumalan rakkaudesta. Aiemmassa elämässäni olen itkenyt vain väkivallan seurauksena, kun minua on satutettu tai minulle on tehty väärin. Joskus myötätunnosta. Kaikki tuskasta ja vääryydestä.

Kun myönnyin jumalalle, luotin jumalaan, vaikka se olikin vaikeaa, aloin kokemaan asioita, jotka saivat minut itkemään kauneudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sarjapettäjä pitkäaikaisena tyttöystävänä. Hän sanoi että hänellä ei ole omaatuntoa, ja piti pettämistä (omaansa siis) luonnollisena. Hän tosin diagnosoi itsensä psykopaatiksi. Ehkä sinulla on vähän samoja piirteitä?

Eihän pienellä lapsellakaan ole häpeää, ennen kuin joku häntä häpeää ja hän sen oppii.

 

Eipä nyt ole kyse häpeän tunteesta, vaan siitä että tekee petoksen, ei sitä tarvitse hävetä että tekee rikoksia, mutta se pitäisi tuntua pahalta kun tietää että tekee toiselle pahan mielen, eli pitää tuntea myötätuntoa sitä kohtaan jota kohtaan tekee väärin ja pitää olla moraalinen järki, että osaa tietää, että jos on jotain sovittu, se pitää pitää tai muuten on mulkku.

Ei pienellä lapsella ole käsitystä petoksesta ja rikoksestakaan. Se näkee asian ja olettaa että saa koskettaa sitä, ottaa sen, se on hänen. Nämä ovat kaikki opittuja juttuja "älä koske siihen" "tuo ei ole meidän auto" "kaupasta ostetaan, ei oteta". Seksuaalimoraalia ei monelle opeteta, sillä sen rikkomisesta ei seuraa myöskään vanhemmille mitään sanktioita, toisin kuin siitä jos lapsi varastaa kaupasta. 

Hintansa ja negatiivivset seuraukset sillä tietysti on, promiskuiteetilla siis, mutta se on niinkuin tuo yksi sanoi, laaja yhteiskunnallinen asia mitä kaikki eivät hahmota. Tarvittaisiin vanhempia ja suurempia auktoriteetteja opettamaan siitä ja näyttämään mallia, että suomalainen metsäapina oppisi sen. Samalla tavalla kuin sille pikkulapselle.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Mutta mulla ainakin vaan kyseessä se, että en rakastanut enää miestäni. 

 

Itse myös tajusin ajautuneeni pettämään koska en rakastanut kumppaniani. Hetken mietittyäni asiaa erosin kummallakin kertaa. Minulle ihastuminen ja pettäminen toimi siis ainakin herätyksenä, että on aika jatkaa matkaa. Hetkeäkään en ole katunut päätöksiäni tai edes harkinnut ottaa takaisin jättämiäni miehiä. Kummatkin yritti vuosia lämmitellä minua. Mutta kun rakkaus on loppunut, niin turha roikkua vaan jossain missä ei ollut tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

 

Miksi olitte yhdessä? Rakastitte toisianne niin kovasti? Voiko tyhmempää olla...? Tuhlaa lyhyen elämänsä tuollaiseen, te molemmat.

Eipä me kauaa sitten enää oltukaan. Tultiin kuitenkin tietyllä tasolla hyvin juttuun, mutta lopulta ehkä elämän arvot olivat sen verran erilaiset. Mutta eipä sillä akalla juttu kestänyt seuraavankaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykyistä naistani pettäisin, niin saattaisi tulla huono omatunto, mutta kun petin ex-akkaani, niin olin lähinnä vain hyvilläni. Hän oli itsekin tehnyt minulle paskaa.

 

Miksi olitte yhdessä? Rakastitte toisianne niin kovasti? Voiko tyhmempää olla...? Tuhlaa lyhyen elämänsä tuollaiseen, te molemmat.

Näitä pareja on vaikka kuinka, jotka pettävät kostoksi toisiaan vaikka toisen ystävän tai sukulaisen kanssa. Sitten vaan rakastetaan entistä enemmän. Sairastahan sellainen on. On myös näitä joita toinen pettää taukosmatta vuosiakausia ja kumppani vaan tyytyy tilanteeseen. Vaikka niiden aikuisten lasten takia....

Vierailija kirjoitti:

Jos huoraaminen on niin kivaa, niin miksi pitää edes seurustella? 

 

Tätä minäkin olen ihmetellyt ainakin 40 vuotta. Yleensä vielä niin, että ne pahimmat huo...rat on juurikin suhteessa olevia. Kai he saavat vain kiksejä juurikin pettämisestä, ei muusta.