Lue keskustelun säännöt.
Suomen heikkenevä koulumenestys johtuu huonoista opettajista
20.04.2025 |
Nykyisin syytetään velttoja ja puhelinkeskeisiä nuoria huonosta kouolumenestyksestä.
Mutta se on vain osa tottuutta. Nykyiset opettajat koulumaailmassa ovat keskimäärin itsekkäämpiä, heikommin motivoituneita ja pedagogisilta kyvyiltään huonompia, kuin entiset kolleegansa.
Nykyopettajan suurin kiinnostus on mahdollisimman pitkä kesäloma, ohessa optimoitu palkkakehitys ja mielellään vielä nopeasti ja helposti järjestyvät jatko-opinnot. Akavan valta politiikassa on ollut aivan liian suuri jo 30 vuotta.
Omat alansa opettajat kyllä osaavat. Mutta kun se ei hyvälle opettajalle riitä.
Ja kaikelaiset p-puheet siitä, että mennään muualle töihin, jos ei tällaisenaan kelpaa, voi työtää ruskeaan. Vain hyvin, hyvin harva opettaja saisi muualla työelämässä paremmat ehdot.
Kommentit (188)
S K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on esimerkki siitä missä ongelma on. Oppilaat ja oppilaiden vanhemmat eivät ota mitään vastuuta oppilaan omasta oppimisesta. Koulua, opettajia ja yhteiskuntaa kyllä syytellään vaikka mitään ei oppimisen eteen tehdä.
En tiennytkään että vanhemmat opettavat lapsille ne koulun aineet.
Kotona oppilaan tukeminen koulun kanssa lähtien elämänhallinta-, tunnetaitojen opettelemisesta auttaa oppilaita oikeasti tosi paljon koulussa. Jo siinä voi tulla merkittävä kuilu oppilaiden osaamistasossa jos tietyt oppilaat harrastaa lukemista vapaa-ajallaan tai toiset oppilaat eivät harrasta yhtään. Siihen voi vaikuttaa vanhemmat. Toki siis pelkästään koulussakin voi oppia, mutta osa saa etuja siitä, että kotona on opittu tiettyjä asioita ja tuetaan koulunkäynnissä. Esimerkiksi autetaan hankalien tehtävien tekemisessä tai ylipäätään ollaan osana oppilaan koulunkäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S K kirjoitti:
Minä tiedän myös että koulussa käytetään yhä enemmän aikaa täysin itsestäänselviä asioiden kuten niin sanottujen tunnetaitojen opettamiseen joissa ei ole mitään opettamista, mutta en ihmettele sillä naisethan näistä asioista päättävät ja naiset niitä opettavat.
Joo ihan turhia taitoja. Kun saa raivokohtauksen niin voi heitellä tavaroita ja kiukutella. Aikuisena olla sitten linnassa.
Itse joudun säännöllisesti selittämään niin oppilaille kuin vanhemmillekin, ettei koulussa opeteltavia asioita opi muuten kuin harjoittelemalla. Tämä harjoittelu tapahtuu koulussa tunneilla ja kotona läksyjä tekemällä. Toki minun työhöni opettaja kuuluu kokeilla erilaisia opetustapoja ja tehtäviä auttaakseni oppilaita löytämään heille sopivia tapoja opiskella, mutta en minä ihmeisiin pysty.
Ei se ole sen kummallisempaa kuin punttitreeni, telinevoimistelu tai pianon soittaminenkaan. Kaikki ymmärtävät, että säännöllisesti tekemällä oikeanlaisia harjoituksia näissä asioissa kehittyy.
Jos menet futistreeneihin ja 90% ajasta istuskelet kentän laidalla heitellen käpyjä metsään, niin millaista kehitystä jalkapalloilijana on odotettavissa ja kuinkahan kauan valmentaja jaksaa katsoa menoa? Mitä sanoisi telinevoimisteluvalmentaja, jos menisit harjoituksiin hupparissa ja farkuissa ja tokaiset et ei kiinnosta paska vertaa?
Ainoana erona tässä on se, että opettaja yrittää loputtomasti (siis vuosikausia) tukea, kannustaa ja etsiä jotain lähestymistapaa, johon oppilas reagoisi edes vähän. Veikkaanpa, ettei voimisteluvalmentajan tarvitse tehdä samaa.
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Naisopettajia on suhteessa miehiin kouluissa.
Miehiä pitäisi palkata kouluihin enemmän.
Eiköhän tuo lähde jo ihan opettajankoulutuksesta. Miehiä on sielläkin pieni määrä. Ei niistä riitä palkattavaa. Haluaisit siis jotkut sukupuolikiintiöt opettajankoulutukseen, jossa heikommat pääsykoepisteet saavat miesopettajat pääsisi helpommin luokanopettajalinjalle? Siis käytännössä tämä olisi melkein ainoa tapa saada lisää miesopettajia.
Vierailija kirjoitti:
S K kirjoitti:
Minä tiedän myös että koulussa käytetään yhä enemmän aikaa täysin itsestäänselviä asioiden kuten niin sanottujen tunnetaitojen opettamiseen joissa ei ole mitään opettamista, mutta en ihmettele sillä naisethan näistä asioista päättävät ja naiset niitä opettavat.
Joo ihan turhia taitoja. Kun saa raivokohtauksen niin voi heitellä tavaroita ja kiukutella. Aikuisena olla sitten linnassa.
Tuollaisen opettaminen EI OLE koulun tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilla tulosvastuuta? Vaikuttaako oppimistulokset palkkaan?
Opetusministerin vika
Vierailija kirjoitti:
S K kirjoitti:
Minä tiedän myös että koulussa käytetään yhä enemmän aikaa täysin itsestäänselviä asioiden kuten niin sanottujen tunnetaitojen opettamiseen joissa ei ole mitään opettamista, mutta en ihmettele sillä naisethan näistä asioista päättävät ja naiset niitä opettavat.
Joo ihan turhia taitoja. Kun saa raivokohtauksen niin voi heitellä tavaroita ja kiukutella. Aikuisena olla sitten linnassa.
Opettajan työ on itseasiassa suurelta osin tunnetaitojen kasvattamista ja ylipäätään kasvatustyötä opettamisen sijaan. Tästä ei ennen varmaan ole käytetty termiä tunnetaidot. Se näkyy jo tilanteissa, joissa Matti on lyönyt Villeä ja laitetaan Matti pyytämään Villeltä anteeksi. Sekin on tunnetaitojen kasvattamista, että oppilaalla turhauttaa suuresti opiskella ja hän haluaisi mielummin pelata pleikkaa, mutta hänen pitää kohdata tämä epämukavuus opiskelusta ja silti opiskella. Siinä hän joutuu opettelemaan epämukavuuden kestämistä ja ettei aina saa, mitä haluaa. Joskus huvittaa nakata penaali lattialle ja sanoa, en jaksa enää. Sitten opettaja tulee vierelle ja mietitään, miten saisi jatkettua ne kotitehtävät loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen koulutusjärjestelmä on ihan paska. Ja opetushallitus myös. Touhu alkoi 2010 jälkeen.
Suomessa oli maailman paras koulujärjestelmä 80 ja 90 luvuilla. Sitten jokin muuttui. Oli hienoa käydä peruskoulu 1990-luvulla. Lamasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on esimerkki siitä missä ongelma on. Oppilaat ja oppilaiden vanhemmat eivät ota mitään vastuuta oppilaan omasta oppimisesta. Koulua, opettajia ja yhteiskuntaa kyllä syytellään vaikka mitään ei oppimisen eteen tehdä.
En tiennytkään että vanhemmat opettavat lapsille ne koulun aineet.
Oppia ei voi kaataa ämpäristä päähän. Opettaja voi opettaa asian, mutta jos oppilasta ei kiinnosta kuunnella, niin ei hän opi, vaikka opettaja miten opettaisi.
Vanhemmat voivat omalla toiminnallaan edistää nuoren oppimista välittämällä koulumyönteisiä arvoja, huolehtimalla, että lapsi käy koulua, tekee läksynsä sekä kannustamalla ja suhtautumalla koulunkäyntiin vakavasti.
Paljon on vanhempia, joita ei kiinnosta vaikkei lapsi käy koulua, jotka eivät vaadi lapseltaan mitään käytöstapoja tai toisten ihmisten kunnioittamista. Lapsi saa karjua suu mollollaan joka oppitunti, mutta annas olla, jos opettaja kehtaa sanoa lapselle, että hiljaa, niin johan siitä äiti loukkaantuu ja lapsi saa henkisiä traumoja.
Se olisi jo iso asia, kun vanhemmat opettaisivat lapsensa olemaan hiljaa. Sillä päästäisiin jo pitkälle.
Suomalaiset ovat aina rehvastelleet lukutaidollaan, ja hyvästä syystä. Taitojen suhteen komeilemme edelleen kansainvälisessä kärkikastissa, mutta lukemisen ilo ja kiinnostus lukemiseen ovat katoavaa kansanperinnettä.
Neljäsluokkalaisista tytöistä enää runsas kolmannes ja pojista vain 15 prosenttia pitää lukemisesta paljon. Suomalaisten kymmenvuotiaiden lukemismotivaatio on kansainvälisessä vertailussa toiseksi kehnoin.
Synkemmäksi käy, kun ikää tulee. Yläkouluiässä ,- jolloin tytöt ovat lukutaidossa jo puolitoista vuotta poikia edellä - lukeminen lopahtaa monelta kokonaan. Parissakymmenessä vuodessa 10-14-vuotiaiden lukemiseen käyttämä aika on vähentynyt kymmenellä minuutilla päivässä. Pisa-tutkimuksen mukaan viisitoistavuotiaista pojista viidennes on heikkoja lukijoita.
Lukutaidon rapistuminen vaikuttaa kaikkeen oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin lapsi, eräs oppilas vei suuren osan opettajan energiasta. Hän saattoi alkaa joskus hypellä kaapistojen päällä ja opettajan ja oppilaan välillä oli jatkuva konflikti. Hän lähti erityisluokalle. Nykyään monet erityisoppilaat ovat ns. normiluokilla inkluusion vuoksi, mikä sitten tarkoittaa sitä pahimmillaan, että kaikki se aika, mitä opettajalla menee yhden erityisoppilaan erityistarpeisiin, on pois muun luokan ajasta. Voi miettiä sitä, että jos luokan koko on vielä aika suuri, ja koko luokkaa voi olla toisinaan haastava huomioida jokaisen oppilaan osalta tasapuolisesti, mikä vaikutus tällä yhden oppilaan suurempiin erityistarpeisiin vastaamisella voi olla.
S K kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on esimerkki siitä missä ongelma on. Oppilaat ja oppilaiden vanhemmat eivät ota mitään vastuuta oppilaan omasta oppimisesta. Koulua, opettajia ja yhteiskuntaa kyllä syytellään vaikka mitään ei oppimisen eteen tehdä.
En tiennytkään että vanhemmat opettavat lapsille ne koulun aineet.
Nykyihmisen näyttää olevan todella erittäin vaikea ymmärtää, että oppiminen tapahtuu oppijan päässä hänen vaivannäkönsä ansiosta. Useimmiten oppiminen vaatii sitkeyttä. Kun ihminen ei tätä ymmärrä vaan siirtää vastuun oppimisestaan itsensä ulkopuolelle, mitään ei tapahdu.
Opettaja ja koulu voi tarjota mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, virikkeitä, ideoita, tehtäviä. Mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aasin voi viedä joelle mutta ei pakottaa juomaan.
Nykyoppilaat ja jopa vanhemmat kuvittelevat, että opettajan pitäisi olla joku fakiiri, joka taikakeinoin ihan oppilaan huomaamatta siirtää esimerkiksi ruotsin sanat hänen päähänsä. Kun ei näin käy, ope on epäonnistunut. Vanhemmat eivät viitsi edes läksyjen tekoa vahtia. Sinä lienet näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa oli maailman paras koulujärjestelmä 80 ja 90 luvuilla. Sitten jokin muuttui. Oli hienoa käydä peruskoulu 1990-luvulla. Lamasta huolimatta.
Muistan, että lama-aikanakin oli pienempiä kouluja. Nykyään oppilaitokset ovat hillittömän kokoisia levottomia monitoimilaitoksia. Jotenkin ihmeen kaupalla myös kirjoihin tuntui olevan silti varaa monessa koulussa ihan hyvin. Minullakin on kultaisia muistoja 90-luvulta koulussa. Se oli hyvää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla opettaja?
En ole.
Tulospohjainen palkitseminen ei kuitenkaan ole pelkästään opetukseen mahdollisesti sovellettava käsite, vaan sitä käytetään muuallakin, kuten esimerkiksi mainitsemillani aloilla. Käsitteen ymmärtäminen siis tuskin vaatii mitään erityistä opettajantaitoa, eikä sen soveltaminen koulutukseen myöskään ole varsinaisesti opettajan pätevyyteen liittyvä asia.
Ei opettajan vika tai syy, mutta opettaja koulutuksen valintaperusteita pitäisi muuttaa eli esim. soveltuvuus alalle pitäisi olla korkeampi kuin hyvät arvosanat, kun puhutaan peruskoulun opetuksesta, kun se ei ole mitään rakettititiedettä ja opettajat persoonalla on merkittävä osuus.
Koulu sairastuttua lapseni masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Väitetään kiven kovaa että lapsi on huono käytöksinen, vaikka perhe ei tunnista. Koulu täynnä "kasvatusalan ammattilaisia", jotka ei muka tunnista että lapsella vaikea lukihäiriö. Vanhemmille lässytetään resurssipulaa ja peitellään omaa osuutta lasta syyttelemällä. Hyi helvetti. Onneksi on viimeinen vuosi menossa.
Toivokaa ettei lapsellenne tule haasteita. Koulu vaan lyttää ja polkee tälläiset oppilaat tyhminä ja itsepäisinä. Tai jos ei muuta niin resurssit ei varmasti riitä tukeen.Kuunnelkaa lapsianne ja ennen kaikkea uskokaa.
Kauheen väännön jälkeen saatiin tuki ja käytös nousi lukuvuoden aikana vitosesta kasiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän monet opettajat haaveilevat alanvaihdosta? Sitä kannattaa miettiä samalla, kun miettii Suomen heikkenevää koulumenestystä.
https://www.opettaja.fi/tyossa/nainko-haluan-elamani-menevan-%E2%88%92-…
"Liki 30 oppilaan luokassa saattoi olla kymmenen erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevaa. Dokumentointityön, kotien kanssa tehtävän yhteistyön sekä oppilashuolto- ja sairaalakontaktien rumba oli jatkuva.
Riittämättömyyden tunne vaivasi usein. Eteen tuli ihmiskohtaloita, joita Saunamäki todella halusi auttaa. Mutta oppijan asioissa saattoi jo olla mukana lastensuojelut, kuraattorit ja muut. Mikään ei auttanut."
.....
"Alanvaihtoa harkitsee ainakin puolet opettajista. Väitöksessä opettajien alanvaihdon harkinta osoittautui oletettua pysyvämmäksi ilmiöksi. Pitkään muutosta miettineillä oli työuupumusoireita.
Myös lopullinen alanvaihto on yhdistetty työuupumukseen. Toisin kuin osassa aiempia tutkimuksia, Räsäsen tutkimuksessa työkokemus ei suojannut työuupumusriskiltä.
Ja nyt kuulkaa te tunnollisia opettajia syyttävät! Tutkimusten mukaan työuupumuksessa työoloilla on suurempi rooli kuin yksilön persoonallisuuden piirteillä tai yksityiselämän kuormituksella.
Aina työuupumusoireista kärsivä ei tiedä itsekään, miksi etääntyy ammatistaan. Keho on viisas: pakene, koska tämä taistelu ei tuota tulosta."
Vierailija kirjoitti:
Koulu sairastuttua lapseni masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Väitetään kiven kovaa että lapsi on huono käytöksinen, vaikka perhe ei tunnista. Koulu täynnä "kasvatusalan ammattilaisia", jotka ei muka tunnista että lapsella vaikea lukihäiriö. Vanhemmille lässytetään resurssipulaa ja peitellään omaa osuutta lasta syyttelemällä. Hyi helvetti. Onneksi on viimeinen vuosi menossa.
Toivokaa ettei lapsellenne tule haasteita. Koulu vaan lyttää ja polkee tälläiset oppilaat tyhminä ja itsepäisinä. Tai jos ei muuta niin resurssit ei varmasti riitä tukeen.Kuunnelkaa lapsianne ja ennen kaikkea uskokaa.
Kauheen väännön jälkeen saatiin tuki ja käytös nousi lukuvuoden aikana vitosesta kasiin.
Valitettavasti saman tyyppisiä kokemuksia.
Kerran ovat oppivelvollisuudesta päättäneet resurssit tulee sitten kaivaa vaikka sieltä perslävestä.
Höpö höpö. Suomen opettajat on kärkikastia maailmassa, mutta iso osa vanhemmista on sellaisia velliperseitä ettei mitään rajaa. Mitä voi näiden jälkikasvulta odottaa?