Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa väitöskirjan teko
19.04.2025 |
Teen väitöskirjaa ja homma ei etene.Olen ollut opiskelijana monta vuotta osapäivätyön ohella.Ahdistun kun jotkut tuntuu etenevän junan lailla.Alan epäillä etten saa työtä valmiiksi ja vaikka valmistuisin se ei muuta heikkoa asemaani työelämässä.Puolison kanttikin on koetuksella kun on taloudellisesti tiukkaa.Pitäiskö vaan luovuttaa ?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos ahdistaa oikein kovasti ni kannattaa lopettaa. Tiedän parikin tapausta, jotka sai liiasta stressistä pysyviä ongelmia.
Valitettavasti on mt-ongelmat ovat hyvin yleisiä väitöskirjan tekijöillä, kaikissa maissa. 30-50% maasta riippuen on tutkimuksen mukaan kärsinyt näistä. Suomestakin tiedän tapauksia joissa tuloksena on ollut pysyvä työkyvyttömyys tai jopa itse*urha.
Väitösprosessissa on paljon initiaatioriitin piirteitä. Sen tarkoituksena on siis myös kyykyttää ihmistä ja valmistaa häntä tiedemaailman raadolliseen arvostelukulttuuriin. Moni lähtee tutkimusmaailmaan kirkasotsaisena täynnä intoa ja uskoen, että tässä nyt tehdään yhdessä tiedettä yhteistyössä hyvässä hengessä ja ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi. Todellisuus on sitten vähän toinen; itse vertaisin akateemista kilpailukulttuuria pitkälti
Enemmän vaikutusta taitaa olla alavalinnalla. Aloilla, joilla tutkimusta tehdään ryhmissä, projekti vetää mukanaan väikkärintekijät kuin huomaamatta ja he saavat paremmin ohjausta eri työvaiheisiin, kun projektissa tai ryhmässä on monta vanhempaa tutkijaa. Yksilöaloilla on vaikeampaa ja varsinkin monografiat alkavat helposti venyä. Silloin, kuten ylempänä on mainittu, kannattaa rajata oma työ todella hyvin ja mieluusti minimin mukaan. Ohjaajan pitäisi auttaa siinä, mitä kaikkea kannattaa ottaa mukaan omaan tutkimusasetteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitan väikkäriä tekniikan alalta 40-vuotiaana 😅.
En tee väikkäriä siksi, että juurikaan hyötyisin työelämässä, vaan siksi että palan halusta tutkia aihetta ja kokemus työelämästä on osoittanut, että aiheen parissa riittää kehitystyötä.
Ihme mielikuvituksen puutetta näillä "50-vuotiaana pitäisi lähinnä miettiä vain eläkettä".
Monilla asiantuntija-aloilla sitä todellista kokemusta/ näkemystä alkaa olla vasta myöhemmässä iässä - eikö ole kaikille vaan hyvä, jos tätä tallentaa jälkipolville? Siitä sitten nuoremmat jatkaa aikanaan.
Ihan ok, jos et ole mikään vässykkä, joka inisee tuntitöiden köyhdyttämänä. Tällä yhdellä on kaikki pielessä.
Kuulostaa siltä, että perse edellä puuhun. Ei mitään hajua, eikä mitään kiinnostusta, ei mitään motivaatiota muuta kuin, että tuokin tekee niin sitten minäkin.
Mieti mitkä ovat sinun rajasi. Itselläni ei ole mitään intoa tehdä väitöskirjaa. Kaverilla on. Molemmat olemme maistereita.
"Tämä on kiinnostavaa! Olen ymmärtänyt, että valitsemalla heikon yliopiston kilpailua ei ole. Ts. Ei kannata hakeutua Hkiin tai Turkuun, jos taipumusta mt-ongelmiin."
Enemmän vaikutusta taitaa olla alavalinnalla. Aloilla, joilla tutkimusta tehdään ryhmissä, projekti vetää mukanaan väikkärintekijät kuin huomaamatta ja he saavat paremmin ohjausta eri työvaiheisiin, kun projektissa tai ryhmässä on monta vanhempaa tutkijaa. Yksilöaloilla on vaikeampaa ja varsinkin monografiat alkavat helposti venyä. Silloin, kuten ylempänä on mainittu, kannattaa rajata oma työ todella hyvin ja mieluusti minimin mukaan. Ohjaajan pitäisi auttaa siinä, mitä kaikkea kannattaa ottaa mukaan omaan tutkimusasetteluun.
Mieti vielä motiivejasi. Jos kyse on vain pätemisen halusta, se ei kanna pitkälle. Hyvää jatkoa silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä alalta tuhraat tuota työtäsi?
Vierailija kirjoitti:
Miltä alalta tuhraat tuota työtäsi?
Vähän poikkitieteelliseltä alalta. Ei mikään luonnontiede tai humanistinen ala. Ei mikään vakiintunut ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä alalta tuhraat tuota työtäsi?
Vähän poikkitieteelliseltä alalta. Ei mikään luonnontiede tai humanistinen ala. Ei mikään vakiintunut ala.
Justiinsa.
Mitäpä jos lopetat tuon haahuilusi ja olet mies. Mene töihin, se on just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä alalta tuhraat tuota työtäsi?
Vähän poikkitieteelliseltä alalta. Ei mikään luonnontiede tai humanistinen ala. Ei mikään vakiintunut ala.
Justiinsa.
Turha tuhahdella. Esimerkiksi tällaista voi syntyä taiteen ja tieteen risteymäalueella, kuvataiteen tohtorityön sivujuonteena:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000004999176.html
Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella
Aloittajalle toivotan voimaa ja rohkeutta! Onnea väitöskirjan tekoon.
eri
Ei tuo sovi kaikille. Pitää olla kova oma motivaatio, ulkoiset paineet eivät auta pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nolo tilanne!
No, ei oikeastaan ole. Mielestäni tuo on kovin ymmärrettävä tilanne.
Aapee vaan on mennyt putkessa js ehkä nyt ekaa kertaa on se kohta, että tulee stoppi ja se mietintä: Mitä minä haluan?
Monesti me vaan mennään.
Hyvä on jossain vaiheessa miettiä ne omat motivaatiot ja rahkeet. Siinä elämän matkan varrella muistaa elää. Motivaatiot voi muuttua.
Suorittaminen on monelle tapa.
Kun tulee tuollainen stoppi, niin se on hyvä kohta puntaroida missä menee ja mihin haluaa. Ehkäpä kysymys Miksi?, on hyvä puntari myös.
Aapeellä on rahkeita puntarointiin. Voi olla hyvä käydä keskustelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa. Avata silmiä.
Häpeä on kovin huono opas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tainnut olla ihan realistiset lähtökohdat tuohon hommaan? Keskustele ohjaajan kanssa, mutta itse sinun on se päätös tehtävä. Turha kyllä kovin pitkään kitkuttaa osa-aikatyössä väitöskirjan, jota ei saa tehtyä, takia.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiseen toimintaan ei kannata tuhlata energiaa, josta ei tule rahaa.
Aika lyhytnäköistä. Se raha tai jokin muu hyöty voi tulla vasta pitkällä viiveellä.
Sitäpaitsi etkö harrasta mitään?
Välillä ahdisti, sitten ryhdistäydyin, tein sen valmiiksi. Myöhemmin sain professorin viran.
Olen aika tyytyväinen, onnistuin edes jossain.
Nukuin huonosti ja ahdistus vaanlisääntyy.Tässä ketjussa on ollut hyviä neuvoja.Alan epäillä,että motiivini väitöskirjan tekoon ovat olleet ulkoa päin tulleita.Halusin vain nostatusta heikolle itsetunnolle.Olen aina hakenut muiden hyväksyntää.Pakenin isoa mokailua työhistoriassa.Aiheenikin on lähtenyt huomionhausta eikä todellisesta tutkimustarpeesta.Ohjaajani ei tunne aihetta ja se vaan pahentaa asiaa.Hän on mukava ja kiltti,mutta ei kovin pätevä.
Vierailija kirjoitti:
Nukuin huonosti ja ahdistus vaanlisääntyy.Tässä ketjussa on ollut hyviä neuvoja.Alan epäillä,että motiivini väitöskirjan tekoon ovat olleet ulkoa päin tulleita.Halusin vain nostatusta heikolle itsetunnolle.Olen aina hakenut muiden hyväksyntää.Pakenin isoa mokailua työhistoriassa.Aiheenikin on lähtenyt huomionhausta eikä todellisesta tutkimustarpeesta.Ohjaajani ei tunne aihetta ja se vaan pahentaa asiaa.Hän on mukava ja kiltti,mutta ei kovin pätevä.
Mieti kannattiko hetkesi niin sanotusti wannebe-älykkönä parrasvaloissa. Ihmiset ovat erikoisen persoja poimimaan matalalla kiikkuvia hedelmiä. Ei ihme, jos pukkaa ahdistusta! Ehkä voisit harkita terapiaa? Oletko sosiaalituilla, kun viittaat toimeentulo-ongelmiin? Saisiko sieltä maksusitoumuksen?
Vierailija kirjoitti:
Nukuin huonosti ja ahdistus vaanlisääntyy.Tässä ketjussa on ollut hyviä neuvoja.Alan epäillä,että motiivini väitöskirjan tekoon ovat olleet ulkoa päin tulleita.Halusin vain nostatusta heikolle itsetunnolle.Olen aina hakenut muiden hyväksyntää.Pakenin isoa mokailua työhistoriassa.Aiheenikin on lähtenyt huomionhausta eikä todellisesta tutkimustarpeesta.Ohjaajani ei tunne aihetta ja se vaan pahentaa asiaa.Hän on mukava ja kiltti,mutta ei kovin pätevä.
Voi voi kyynel
Aloituksessa lukee, että teen väitöskirjaa. Ihan harhaahan tuo on. Sinä vaan suunnittelet tai kuvittelet, että jossain vaiheessa teet.
mene ohjaajan juttusille. Et sinä yksin tuota saa tehtyä. Tarvitset siihen jonkun jäsenen.