Lue keskustelun säännöt.
Nuorena vanhemmaksi tulleet on kypsiä vanhemmuuteen. Itse olen onnellinen, et sain lapset nuorena ja he on nyt aikuisia.
18.04.2025 |
Se oli ihanaa aikaa ja lapset oli suht helppoja. Heissä on aina se tulevaisuus.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
35-37-vuotiaat ystäväni kertovat miten kuormittuneita ovat pienten lastensa kanssa. Ovat tottuneet vapauteen ja itsekkyyteen, heidän omia sanojaan.
Itse sain lapset 25 ja 27-vuotiaana. Olin mielestäni liian nuori, mutta virkeä ja energinen. Nyt 35, en enää jaksaisi pieniä, riittää kun hoidan ystävien lapsia kerran tai kaksi vuodessa.
Samat setit. Jossain vaiheessa minusta ilmeisesti meinattiin katsoa jo hyvää lapsenkaitsijaa, kun omani on jo isompi ja itsenäisesti pärjäävä, ja itselläni kokemusta pikkulapsen hoidosta.
Juu ei :D Ei minullakaan lapsi ollut juuri koskaan hoidossa kuin päiväkodissa työpäivieni ajan. Nyt nautin ylpeän itsekkäästi tästä uudesta vaiheesta, kun olen sen lapseni pikkulapsiajan jo elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena lasten saaneissa korostuu aina se, että oikein odotetaan lasten lentämistä pois pesästä, jotta päästään elämään sitä omaa elämää. Vanhemmat vanhemmat ovat jo sen oman elämän nähneitä ja pystyvät keskittymään lapsiinsa.
Höpö höpö. Ihan hölmöjä puhut.
Tuo on kyllä tosiaan jännä hokema, siis että nuoret vanhemmat laskisivat päiviä milloin lapsi on aikuinen.
Itse saatan joskus tuumia, että juu olen vielä suht nuori kun lapseni on aikuinen. Mutta se on enemmänkin pohdintaa, että mitäs sitä sitten keksisi kun lapsi elää aikuisena omaa elämäänsä.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Ensimmäisen lapsen sain 21 vuotiaana ja toisen 30 vuotiaana. Kyllä jälkimmäisen kanssa ollut alusta alkaen helpompaa kun elämä oli kerinnyt asettua mallilleen jokaisella saralla. Raha-asiat, vakituiset työt, omakotitalo jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asia minkä voi tehdä, on jättää lapset tekemättä.
Sikiäminen vaatii itsekkyyttä. Siksi lapsilla on aina itsekkäät vanhemmat.
Pahimpia on ne jotka alkaa elämään lasten kautta ja opettavat kilpailemaan kuten kapitalismissa kuuluukin. Sodat ja alistaminen eivät ainakaan lopu, hukumme omaan narsistiseen p a s kaa mme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tosi tyytyväinen valintaani saada lapset opiskeluaikana. Se on ollut erityisesti taloudellisesti järkevä vaihtoehto, kun miehen kanssa valmistuttiin varmasti työllistävään ammattiin. Aivan ihanaa, kun nyt keski-ikäisenä lapset ovat jo isoja ja voidaan tehdä kaikkea hauskaa yhdessä samalla kun moni ikätoveri painii pikkulapsirumban, ruuhkavuosien ja oma jaksamisensa kanssa. Opiskelu yliopistolla oli paljon helpompi yhdistää pikkulapsiarkeen kuin vaativa työelämä.
Tämä on kyllä ihan ihme asenne, että lapsia halutaan, mutta ollaan niin onnellisia, kun eivät asu enää kotona. Tyypillistä teinivanhemmille.
Missä kohtaa lainaamassasi tekstissä kerrottiin iloitsevansa, ettei lapset asu enää kotona?
Toiset on ja toiset ei ole.
Se, että on lisääntyny, ei tarkoita että olisi kypsä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin tuntuu olevan joku kilpailu, että kuka on tehnyt lapset oikeimpaan aikaan lällälläää. Ihan turhaa. Mikä sopii yhdelle ei toiselle sovi ja kaikessa on puolensa. Mulle henkilökohtaisesti paras aika on ollut 35v jälkeen. En todellakaan ollut nuorempana kiinnostunut käyttämään aikaani vaipparalliin vaan elin mieluummin vapaan nuoruuden. Menetän ehkä vapaan keski-iän, mutta en kaipaa vapautta, koska kaikki on jo koettu. Ei ole mitään kiirettä saada lapsia isoiksi ja pystyy ihan eri tavalla olemaan läsnä. Näin me kaikki olemme erilaisia ja jokaisen polku on yhtä arvokas. Ei myöskään unohdeta, että on melkoinen etuoikeus jos lapsia ylipäätään saa saatikka että voisi päättää itse milloin niitä "hankkii". Ei nämä aina ole omassa kontrollissa.
Ja samalla tavalla taas ajattelin itse nuorena, kun sain lapseni. En kokenut menettäväni mitään, eikä kyllä itsellänikä
Puhuin itsestäni, että minä en olisi pystynyt nuorempana olemaan läsnä ja keskittymään vanhemmuuteen, en puhunut muista. Jokaisen kokemus on erilainen.
Lisääntykää, niin kapitalisti saa uusia orjia ja kuluttajia. Lisääntykää kunnon ihmiset nyt vain, armeija tarvitsee lisää miehiä venäjää vastaan. Lisääntykää, jotta joku pyyhkii teidänkin ah te ria kitupalkalla jatkossakin. Vatsa pystyyn jo 18 vuotiaana ja siitä sitten jotain kä mää amistutkintoa vääntämään. Hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tosi tyytyväinen valintaani saada lapset opiskeluaikana. Se on ollut erityisesti taloudellisesti järkevä vaihtoehto, kun miehen kanssa valmistuttiin varmasti työllistävään ammattiin. Aivan ihanaa, kun nyt keski-ikäisenä lapset ovat jo isoja ja voidaan tehdä kaikkea hauskaa yhdessä samalla kun moni ikätoveri painii pikkulapsirumban, ruuhkavuosien ja oma jaksamisensa kanssa. Opiskelu yliopistolla oli paljon helpompi yhdistää pikkulapsiarkeen kuin vaativa työelämä.
En tunne ketään 50+, joka painisi pikkulapsirumban ja omien vanhempien hoidon kanssa. Vai mitä ihmettä sinulle ovat ruuhkavuodet?
Turhaa kilpailua ja itsensä nostamista. Ei ole toistaan parempaa tai huonompaa aikaa, jokaisen tilanne on erilainen ja kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset on ja toiset ei ole.
Se, että on lisääntyny, ei tarkoita että olisi kypsä vanhemmaksi.
Suurinosa ei ole kypsä, olen todistanut läheltä näitä jotka nuorena sikiävät ja sitten tulee ero ja äkkiä vatsa pystyyn uudelle miehelle ettei sekään lähde. Jonkunhan täytyy aina siivota muiden jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk. N30.
No mikä se tarve on ollut, että olet hankkinut 8 lasta?
Sikiäminen ei koskaan osoita kypsyyttä, vaan päinvastaista.
Juu nää on niitä joiden velhon hiha roikkuu niin sanotusti polvissa. Ja joku urpo pistää sisään silti, yök! Tupakkarinkiläisiä nää on, ei se jakkupuku sitä muuta. Vanhemmuus on näille se ainut asia mitä ovat elämässään saaneet aikaiseksi, näin kauniisti ilmaistuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset on ja toiset ei ole.
Se, että on lisääntyny, ei tarkoita että olisi kypsä vanhemmaksi.
Suurinosa ei ole kypsä, olen todistanut läheltä näitä jotka nuorena sikiävät ja sitten tulee ero ja äkkiä vatsa pystyyn uudelle miehelle ettei sekään lähde. Jonkunhan täytyy aina siivota muiden jäljet.
Samat kokemukset. Kaveripiirissä 22-v nainen puhui miehensä ympäri lapsentekoon, voivotteli sitten kuinka on hirveän rankkaa vauvan kanssa, kännissä itkeskeli kuinka haluaisi panna muita miehiä mutta ku ei voi, erosi miehestään ja alkoi sekoilemaan lapsensa kummisedän kanssa, joka oli tahollaan varattu. Aiheutti ihan hirveät seuraukset tuolla sekoilulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen että tein lapset vasta nelikymppisenä. Nuoruuden opiskelin ja reissasin maailmalla, sitä nuoruuden intoa ei voi saada takaisin, olisin menettänyt paljon jos olisin tehnyt lapset nuorena. Vähän eri asia reppureissata maailmalla tai tutustua uusiin kulttuureihin 25-vuotiaana kuin 40-vuotiaana kun lapset jo aikuisia.
Olet onnekas. Minä sain kolmekymppisenä kuulla, että en voi enää saada lapsia ilman lapsettomuushoitoja, jos silloinkaan. Onneksi tein 19-24-vuotiaana kolme lasta.
Mielestäni pitäisi enemmän puhua siitä, kuinka nopeasti hedelmällisyys naisilla (ja myös miehillä) iän karttuessa vähenee. Minuakin kauhisteltiin ja ensisynnyttäjät olivat melkein kaikki noin kolmekymppisiä siihen aikaan. Minä en välttämättä olisi saanut yhtään lasta, jos olisin odottanut niin pitkään.
Nuoruuden energia oli hyödyllistä myös vanhemmuudessa: jaksoi lasten kanssa tehdä ja touhuta. Oli kiinnostusta muuttuvaan maailmaan. Olemme matkustelleet, opiskelleet ja pitäneet hauskaakin, koska isovanhemmat olivat vielä nuoria ja jaksoivat ottaa lapsenlapsia luokseen hoitoon, kun he olivat ihan pieniä. Lapsilla oli paljon rakastavia aikuisia ympärillään.
Nyt, kun olen nelikymppinen, niin vanhempani ovat jo paljon huonommassa kunnossa ja tarvitsevat välillä apua. Onkin hyvä, kun myös lapsenlapset voivat auttaa heitä minun lisäkseni. Lapseni ovat aikuisia, minulla vielä parikymmentä vuotta aikaa rakentaa uraa, kerryttää omaisuutta jne. Kaikkea ei voi saada. Jos perheen haluaa perustaa vasta myöhemmällä iällä, niin voi edessä olla yllätys, että ei se niin vain käykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset on ja toiset ei ole.
Se, että on lisääntyny, ei tarkoita että olisi kypsä vanhemmaksi.
Suurinosa ei ole kypsä, olen todistanut läheltä näitä jotka nuorena sikiävät ja sitten tulee ero ja äkkiä vatsa pystyyn uudelle miehelle ettei sekään lähde. Jonkunhan täytyy aina siivota muiden jäljet.
Samat kokemukset. Kaveripiirissä 22-v nainen puhui miehensä ympäri lapsentekoon, voivotteli sitten kuinka on hirveän rankkaa vauvan kanssa, kännissä itkeskeli kuinka haluaisi panna muita miehiä mutta ku ei voi, erosi miehestään ja alkoi sekoilemaan lapsensa kummisedän kanssa, joka oli tahollaan varattu. Aiheutti ihan hirveät seuraukset tuolla sekoilulla.
Nää haluu oikeesti vaa p a nn a kaikkea mikä liikkuu ja aiheuttavat muille harmia kun eivät osaa hillitä itseään. Hoitoa vailla suurinosa näistä, ikävä sanoa mutta se on karu totuus. Tämän vuoksi Suomessa on paljon koulukiusaamista kun väärät ihmiset sikiävät ja tunkevat jälkensä peruskouluun kasvatettavaksi.
Tämä on kyllä ihan ihme asenne, että lapsia halutaan, mutta ollaan niin onnellisia, kun eivät asu enää kotona. Tyypillistä teinivanhemmille.