Lue keskustelun säännöt.
Nuorena vanhemmaksi tulleet on kypsiä vanhemmuuteen. Itse olen onnellinen, et sain lapset nuorena ja he on nyt aikuisia.
18.04.2025 |
Se oli ihanaa aikaa ja lapset oli suht helppoja. Heissä on aina se tulevaisuus.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni nuorena ja hyvin olen selvinnyt, mutta en sanoisi, että olin valmis. Lapsi oli hankala, enkä osannut suhteuttaa kokemustani mihinkään, vaan ajattelin, että ongelma johtui minun nuoruudestani ja kypsymättömyydestäni. Niin kaikki muutkin ajattelivat, sukulaisista naapureihin, lastentarhan ja koulun opettajista lääkäreihin. Siksi lapsen diagnoosit ja avun saanti viivästyivät merkittävällä ja lisää (kenties korjaamattomia) ongelmia aiheuttavalla tavalla vuosia.
Olen miettinyt, että jos olisin pikkulapsiaikana ollut parikymppisen opiskelijan sijasta kolmikymppinen tohtori, homma olisi mennyt ihan toisin ja lapseni olisi saanut enemmän tukea, suuntautunut koulussa akateemisemmin eikä tullut kiusatuksi. Hänellä olisi ollut paremmat lähtökohdat valita elämänkumppaninsa, eikä kumppani olisi toinen särkynyt sielu, jonka kanssa kaikki on vaikeaa.
Mulla samanlainen kokemus. Vauvalla taisi olla refluksi tai allergia, mutta kun kerroin vauvan itkuisuudesta ja oksentamisesta neuvolassa, sain vastaukseksi "etkö tiennyt, että vauvat valvottavat?". Syyllistin itseäni ja ihmettelin, miksi muut äidit nauttivat vauvoistaan.
Myöhemmin serkkuni saivat vauvoja, ja olin ihan ymmälläni, kun ne olivat hiljaa ja söivät tyytyväisenä. Mitä vauvoja ne tuollaiset on, omani huusi ja puklasi yötä päivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin valmis isäksi n. 24-vuotiaana. Jouduin odottamaan vaimoni "valmistumista". Ikävuosina 26-31 halusimme ja saimme kolme lasta.
Älä huijaa, unohdit vain laittaa sen kortsun tai muikkelis oli tehnyt siihen vähän reikiä neulalla etukäteen. Kun sait tietää raskaudesta niin silloin oli jo liian myöhäistä.
Sinun kuplassasi ehkä toimitaan näin eikä mies voi haluta naimisiin tai lasta, varsinkaan nuorena. Väärässä olet.
Huijaat, vahinkolaukaus se oli, myönnä!
Siis tarkoittaako hän, että piti odottaa, ettei tyttöystävä ole enää sakkolihaa? 😅🤢
Se lasten tulo riippuu myös siitä, milloin tapaat elämäsi rakkauden. Minä tapasin vasta 27-vuotiaana, hän oli 33. Ensimmäisen lapsemme saimme minun ollessani 29 ja toisen saimme ollessani 31. Hyvin on ehditty, nyt mummona ja vaarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tosi tyytyväinen valintaani saada lapset opiskeluaikana. Se on ollut erityisesti taloudellisesti järkevä vaihtoehto, kun miehen kanssa valmistuttiin varmasti työllistävään ammattiin. Aivan ihanaa, kun nyt keski-ikäisenä lapset ovat jo isoja ja voidaan tehdä kaikkea hauskaa yhdessä samalla kun moni ikätoveri painii pikkulapsirumban, ruuhkavuosien ja oma jaksamisensa kanssa. Opiskelu yliopistolla oli paljon helpompi yhdistää pikkulapsiarkeen kuin vaativa työelämä.
Meillä oli päivät luentoja/labratöitä ja illat laskujen tai harjoitustöiden tekoa tai tentteihin lukua. Ei siinä olisi lasten kanssa jaksanut opiskella.
Kuka jaksaa ja kuka ei. Me jaksoimme oikein hyvin. Laskuharjoituksia, tenttejä ja labratöitä riitti. Meillä ainakin työelämä on silti ollut raskaampaa kuin opiskelu. Onneksi saatiin lapset nuorena eikä nelikymppisinä.
Outo otsikko. Jotkut ovat kypsiä, jotkut eivät. Kaikki eivät ole kypsiä koskaan mutta tekevät silti lapsia missä iässä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tossa nuorten vanhempien vanhemmuudessa just korostuu ja ärsyttää
Lapsen pitää paikata ne omat mokat ja vanhemman omat tekemättä jättämiset,opiskelut ja muu. Vaaditaan aivan liikaa, vaikka itse eletään kuten halutaan, koska ollaan vielä NIIN NUORIA.
Huoh - joten missä se kypsyys? Perustele. Solu- ja sukukypsyys on aivan eri asia. Lapset eivät ole robotteja. Kun tulevat esiteini- ikän alkavat oireilla helposti ja omat ajatukset omasta kasvatuksesta kyseenalaistetaan helposti.
Tällainen vanhempi vaatii jälkikasvultaan kaiken mihin itse ei kykene. Absurdia näissä on se, että vielä vaatiessaankin he itse saattavat sekoilla totaalisesti harrastaen esim. syrjähyppyjä tai potkivat kumppanin pihalle vain vonkuakseen myöhemmin entisen perään takaisin kun uusi prinssi ei suostunutkaan siivoamaan muiden jälkiä. Silti jälkikasvua vaaditaan olemaan jeesuksesta seuraava.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena lasten saaneissa korostuu aina se, että oikein odotetaan lasten lentämistä pois pesästä, jotta päästään elämään sitä omaa elämää. Vanhemmat vanhemmat ovat jo sen oman elämän nähneitä ja pystyvät keskittymään lapsiinsa.
Joopa joo.. Mikä ihme siinä on, ettei elämää muka voisi elää lasten kanssa? Kaikki eivät jää neljän seinän sisään elämään luostarielämää kun lapsi syntyy, vaan elävät ihan oikeaa ja hyvää elämää lasten kanssa. Meilläkin lapset olleet reppureissuilla ja purjehdusmatkoilla mukana, ja he ovat kasvaneet monikielisiksi ja avoimiksi ihmisiksi. Surullista, jos lapsien saantiin suhtautuu noin, että oma elämä olisi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyminen on tyhmän touhua. Ei kannata, tehkää jotain järkevämpää.
Itsekin olen iloinen että sain ainokaiseni suht nuorena. Olen 41v kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Muut mun ikäiset ne vasta vaihtelee kakkavaippoja, kun mä nautin elämästä teinin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena lasten saaneissa korostuu aina se, että oikein odotetaan lasten lentämistä pois pesästä, jotta päästään elämään sitä omaa elämää. Vanhemmat vanhemmat ovat jo sen oman elämän nähneitä ja pystyvät keskittymään lapsiinsa.
Joopa joo.. Mikä ihme siinä on, ettei elämää muka voisi elää lasten kanssa? Kaikki eivät jää neljän seinän sisään elämään luostarielämää kun lapsi syntyy, vaan elävät ihan oikeaa ja hyvää elämää lasten kanssa. Meilläkin lapset olleet reppureissuilla ja purjehdusmatkoilla mukana, ja he ovat kasvaneet monikielisiksi ja avoimiksi ihmisiksi. Surullista, jos lapsien saantiin suhtautuu noin, että oma elämä olisi ohi.
Mitä sä sönkötät? Älä sönkötä vaan käytä sitä ehkäisyä seuraavalla kerralla, aikuinen ihminen ja sönköttää. Häpeäisit, jos osaisit. Ei se meidän ongelma ole, että olit typerä ja lisäännyit.
En ajatellut nuorena lapsia, oli pari suhdettakin, elämä oli antoisaa, ikää tuli ja löysin miehen ja ajattelin aika pian että tuon kanssa haluan lapsen, menihän siinä aikaa kunnes tulin raskaaksi yli 40 v. Voi sitä ilon ja onnen päivää, mies ei ninkään iloinnut, oli muutamia vuosia nuorempi. Kyllä vähitellen sopeutui. Paljon olisin menettänyt ellei lasta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen että tein lapset vasta nelikymppisenä. Nuoruuden opiskelin ja reissasin maailmalla, sitä nuoruuden intoa ei voi saada takaisin, olisin menettänyt paljon jos olisin tehnyt lapset nuorena. Vähän eri asia reppureissata maailmalla tai tutustua uusiin kulttuureihin 25-vuotiaana kuin 40-vuotiaana kun lapset jo aikuisia.
Olet onnekas. Minä sain kolmekymppisenä kuulla, että en voi enää saada lapsia ilman lapsettomuushoitoja, jos silloinkaan. Onneksi tein 19-24-vuotiaana kolme lasta.
Mielestäni pitäisi enemmän puhua siitä, kuinka nopeasti hedelmällisyys naisilla (ja myös miehillä) iän karttuessa vähenee. Minuakin kauhisteltiin ja ensisynnyttäjät olivat melkein kaikki noin kolmekymppisiä siihen aikaan. Minä en välttämättä olisi saanut yhtään lasta, jos olisin odottanut niin pitkään.
Nuoruuden energia oli hyödyllistä myös vanhemmuudessa
Se, että sinulta lapsien saanti ei olisi onnistunut enää kolmekymppisenä ei tarkoita sitä että muilla olisi samoja ongelmia.
Ikä,Raskaaksi vuoden sisällä (%)
20 v,n. 8590 %
25 v,n. 85 %
30 v,n. 7585 %
35 v,n. 6575 %
40 v,n. 4050 %
42 v,n. 3040 %.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen iloinen että sain ainokaiseni suht nuorena. Olen 41v kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Muut mun ikäiset ne vasta vaihtelee kakkavaippoja, kun mä nautin elämästä teinin kanssa.
No just tää! Mun vanhemmat saivat mut aika vanhoina, ja olin teini-iässä kun vanhempani jo eläköityivät. Heistä oikein huokui se, että muuttaisinpa jo pois jotta he pääsevät lepäämään. Ei minusta ainakaan ole tuntuntu siltä, että kanssani olisi haluttu tai jaksettu viettää aikaa. Olin teininä niin kateellinen kavereille, joilla on nuoret vanhemmat jotka jaksvat ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Minä sain lapset nuorina, ja nautin teini-ikäisten lasteni seurasta ja meillä on tosi lämpimät välit. Isovanhemmat eivät ole jaksaneet heidän kanssa viettää aikaa ollenkaan, kun ovat niin iäkkäitä. Jos minusta tulee mummo, niin en ainakaan ole täys ikäloppu vaan voin oikeasti olla läsnä ja apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen iloinen että sain ainokaiseni suht nuorena. Olen 41v kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Muut mun ikäiset ne vasta vaihtelee kakkavaippoja, kun mä nautin elämästä teinin kanssa.
Kakka vaippoja ei tarvitse vaihtaa ollenkaan, jos osaa pysyä housuissaan toisin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen iloinen että sain ainokaiseni suht nuorena. Olen 41v kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Muut mun ikäiset ne vasta vaihtelee kakkavaippoja, kun mä nautin elämästä teinin kanssa.
Mä olin 36...😀
Vierailija kirjoitti:
Se lasten tulo riippuu myös siitä, milloin tapaat elämäsi rakkauden. Minä tapasin vasta 27-vuotiaana, hän oli 33. Ensimmäisen lapsemme saimme minun ollessani 29 ja toisen saimme ollessani 31. Hyvin on ehditty, nyt mummona ja vaarina.
Kuinka mones tämä "elämän rakkaus" keissi oli? Ensimmäinen? Kymmenes? Kenties yritys nelkytviis? No ainahan se viimeinen vaihtoehto on se oikea.
Moni on varmasti ajattelee, että oli huono ajatus saada lapsi 24-vuotiaana ilman koulutusta ja työpaikkaa. Takana oli siis lukio ja raskauden myötä lopetin AMK:n kesken joka ei kyllä edes kiinnostanut. Parisuhde lapsen isän kanssa oli kestänyt 10kk siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi, ihan suunniteltu raskaus silti. Onneksi sain lapsen tuolloin. Enempää lapsia ei tullut toiveista huolimatta. Nyt olen pian 46v ja toive saada edes toinen lapsi on mennyttä. Toivoin isoa perhettä ja teininä.
Olen kyllä ehtinyt opiskella lapsen saamisen jälkeen ja nyt olen valmistumassa AMK:sta. Työpaikka on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen iloinen että sain ainokaiseni suht nuorena. Olen 41v kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Muut mun ikäiset ne vasta vaihtelee kakkavaippoja, kun mä nautin elämästä teinin kanssa.
No just tää! Mun vanhemmat saivat mut aika vanhoina, ja olin teini-iässä kun vanhempani jo eläköityivät. Heistä oikein huokui se, että muuttaisinpa jo pois jotta he pääsevät lepäämään. Ei minusta ainakaan ole tuntuntu siltä, että kanssani olisi haluttu tai jaksettu viettää aikaa. Olin teininä niin kateellinen kavereille, joilla on nuoret vanhemmat jotka jaksvat ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Minä sain lapset nuorina, ja nautin teini-ikäisten lasteni seurasta ja meillä on tosi lämpimät välit. Isovanhemmat eivät ole jaksaneet heidän kanssa viettää aikaa ollenkaan, kun ovat niin iäkkäitä. Jos minusta tulee mummo, niin en ainakaan ole täys ikäloppu vaan voin oik
Mun vanhemmat sai mut parikymppisinä ja heistä se vasta huokuikin, että saisipa nuo pois jaloista niin pääsee elämään vapaasti. Itse olin myös kateellinen niille, joiden vanhemmat olivat enemmän läsnä. Se ei ole ikään vaan enemmän persoonaan ja elämäntilanteeseen liittyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tosi tyytyväinen valintaani saada lapset opiskeluaikana. Se on ollut erityisesti taloudellisesti järkevä vaihtoehto, kun miehen kanssa valmistuttiin varmasti työllistävään ammattiin. Aivan ihanaa, kun nyt keski-ikäisenä lapset ovat jo isoja ja voidaan tehdä kaikkea hauskaa yhdessä samalla kun moni ikätoveri painii pikkulapsirumban, ruuhkavuosien ja oma jaksamisensa kanssa. Opiskelu yliopistolla oli paljon helpompi yhdistää pikkulapsiarkeen kuin vaativa työelämä.
Meillä oli päivät luentoja/labratöitä ja illat laskujen tai harjoitustöiden tekoa tai tentteihin lukua. Ei siinä olisi lasten kanssa jaksanut opiskella.
Kuka jaksaa ja kuka ei. Me jaksoimme oikein hyvin. Laskuharjoituksia, tenttejä ja labratöitä riitti. Meillä ainakin työelämä on silti ollut raskaampaa kuin opiskelu. Onneksi saat
Sä vaa pistit muut tekemään sun työs. Olit vaan taakkana/vapaamatkustajana ryhmätöissä jne. Joten älä siinä sönkötä, aikuinen ihminen. Häpeä!
Huijaat, vahinkolaukaus se oli, myönnä!