Yli 50-vuotias, miten varaudut vanhuuteen?

Säästän rahastoihin, liikun säännöllisesti ja monipuolisesti, syön terveellisesti, pidän painon kurissa, en käytä päihteitä, luen ja opiskelen, haastan aivojani, vietän aikaa ihmisten kanssa. Eipä tässä muuta voi.

Tiettyjä kieliä opiskelemalla, jotta voin muuttaa inhimillisemmän ilmaston ja kustannusten sekä järkevämmän henkisen ja fyysisen ympäristön maahan, jossa palvelut ovat toimivia eikä syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella oleviinkaan, mukaanlukien eläkeläisiin suhtauduta ihmisvihamielisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudun hankkimalla rollaattorin. 🤣

Ei ole naurun asia. Nuoretkin iskias- ja noidannuolipotilaat ottavat mielellään lainaan tarjottavan rollaattorin vastaan. Nuoret miehetkin, jotka tulevat suoraan punttisalilta.

Miten rollaattori auttaa iskiaskipuun? Millä mekanismilla? 

 

Ei se kipuun autakaan, vaan siihen että kivusta huolimatta pääsee raahautuman paikasta toiseen

Pyrin toteuttamaan niitä haaveita, joita ei enää vanhana pysty.

En pidä kynttilääni vakan alla vaan poltan sitä molemmista päistä.

Olen alkanut säästään kasvojenkohotus leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudun hankkimalla rollaattorin. 🤣

Ei ole naurun asia. Nuoretkin iskias- ja noidannuolipotilaat ottavat mielellään lainaan tarjottavan rollaattorin vastaan. Nuoret miehetkin, jotka tulevat suoraan punttisalilta.

Miten rollaattori auttaa iskiaskipuun? Millä mekanismilla? 

 

Ei se kipuun autakaan, vaan siihen että kivusta huolimatta pääsee raahautuman paikasta toiseen

Jumpalla/fysioterapialla ja esim. hyvällä nukkumisympäristöllä, kengillä ja tuolilla voisi saada syytä ja kipua pois. You tubessa jumppaohjeita alkuun. Jos on pullistuma, niitä leikataan? 

Enpä voi sanoa erityisesti varautuneeni vanhuuteen, ikää 56. Omaisuutta toki on kertynyt. Liikuntaa harrastan muutenkin. Sen verran varaudun, että kun lähitulevaisuudessa ostan uuden kodin, niin sen tulee olla myös vanhuuden päiviin sopiva.

Suunnittelen, kuinka tehdä suicide. 

Pakko kuntoilla. Nuorempana eli minun tapauksessa viisikymppiseksi saakka TYKKÄSIN liikunnasta ja opittu elämäntapa kantaa edelleen, mutta jossain 55 kieppeillä se on alkanut tympiä. Treenaan siis edelleen, mutten nauti siitä kuten ennen.

Lähdin myös opiskelemaan toista korkeakoulututkintoa, koska edelleen tykkään oppia uusia asioita ja ainoat haasteet työssä on palikkatasoisten työkaverien sietäminen. Tähtään tällä kertaa uraan, jossa jokikinen työkaverini on varmasti akateeminen ja läpäissyt testin, joka sulkee luonnehäiriöiset pois.

Eläkkeelle tulen jäämään vasta, kun jokin terveydellinen syy pakottaa. En minkään tietyn ikäisenä. Jos terveydellistä häikkää ei tule ja pää toimii, niin pysyn tietysti työelämässä loppuun saakka. Tosin kuoleman nyt useimmiten jokin sairaus aiheuttaa, joten todennäköisesti kuitenkin ehdin jäädä eläkkeelle. Sen sijaan ajatus vaan "nauttia eläkepäivistä" ei kyllä kiinnosta. Nautin ihan muunlaisesta elämästä.

siis toi uskovaisten taivaspaikan jako on epäraamatullista,jumalan ei ihmisten asia.kaikille on mahdollisuus siksi jeesus kuoli ristillä. jumala haluaa pelastaa kaikki.

harmittaa uskovana tää epäraamatullinen keuliminen ,joillain jotka ei lue raamattua kovin usein.tähän syyllistyy myös uskovat joskus.

Vierailija kirjoitti:

siis toi uskovaisten taivaspaikan jako on epäraamatullista,jumalan ei ihmisten asia.kaikille on mahdollisuus siksi jeesus kuoli ristillä. jumala haluaa pelastaa kaikki.

harmittaa uskovana tää epäraamatullinen keuliminen ,joillain jotka ei lue raamattua kovin usein.tähän syyllistyy myös uskovat joskus.

Mitä sekoilet? Jumala armahtaa kaikkia, mutta kuten Jeesus sanoo; mene, mutta älä syntiä enää tee. 

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjä kieliä opiskelemalla, jotta voin muuttaa inhimillisemmän ilmaston ja kustannusten sekä järkevämmän henkisen ja fyysisen ympäristön maahan, jossa palvelut ovat toimivia eikä syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella oleviinkaan, mukaanlukien eläkeläisiin suhtauduta ihmisvihamielisesti.

Espanjaa? Itsekin aion eläkkeellä (jos sinne asti elän) häipyä tästä länsi-Siperian kylmästä ja pimeästä kolkasta jonnekin lämpöön. Työeläkettä maksetaan ulkomaille ja sillä pärjään (+säästöt). Poistun myös tästä elämästä omilla ehdoillani, en kuset ja paskat vaipassa kipuja kärsien jossain vuodeosastolla. Erään ystäväni sukulaiselle (syövän loppuvaiheessa) ei ensin annettu kipupumppua "jottei tule riippuvuutta". Kuoli viikon kuluttua kipupumppu kädessä, sillä ystäväni nosti äläkän asiasta. Kylmät ovat tämän maan ihmisten sydämet, kun annetaan toisten kärsiä kivuissa. Pohjoisen ihmiset ovat yhtä kylmiä kuin ilmastonsa, siihen lisäksi viha kaikkia ihmisryhmiä kohtaan, jotka katsotaan alempiarvoisiksi. Puistatus. 

Nyt 53 vuotta. Odotan täältä pääsyä. Tarpeeksi nähnyt elämää. Pääsisi pois ennen kuin sairaudet todella iskevät. Pientä juttua tullut jo. Elämän pituudella ei merkitystä. En halua joutua sairaalasänkyyn vaipat jaloissa ja muiden autettavaksi. 

Ostin varuilta ison laatikollisen viagraa jos vaikka alkaa vanhemmiten lerpattaa! Toistaiseksi iso suonikas pelaa mallikkaasti ja tytötkin tykkää! T: M65+

Vierailija kirjoitti:

Nyt 53 vuotta. Odotan täältä pääsyä. Tarpeeksi nähnyt elämää. Pääsisi pois ennen kuin sairaudet todella iskevät. Pientä juttua tullut jo. Elämän pituudella ei merkitystä. En halua joutua sairaalasänkyyn vaipat jaloissa ja muiden autettavaksi. 

Minäkin 53vee, ihan kohta 54vee. Joo, tuo sairauksien odottelu on inhottavaa. Sieltä ne kohta tulevat kuitenkin.

Olen alkanut syödä hyvin terveellisesti, liikkua enemmän.

Olen kärsinyt koko ikäni kroonisesta hermokivusta, mutta vasta nyt olen löytänyt siihen helpottavia keinoja. Sanotaanko näin, ettei pienet nivelkivut pelota. Opiskelen ja täydennyskouluttaudun, jotta olisi eläkkeelläkin mahdollista tehdä töitä. Se on sitä aivojumppaa. Olen löytänyt uusia ystäviä, joiden kanssa laitetaan elämä risaiseksi, se taas on sitä mielen hyvinvointia. Punaviiniä juon, jotta saisin tarvittavia flavonoideja. 

En varaudu, mutta olisihan se iloinen yllätys jos vanhaksi eläisin, tosin siihen en uskalla luottaa. Pääsin eläkkeelle, eläkkeeni on pieni, mutta en silti pihistele tai säästä pahan päivän tai vanhuuden varalle. Nyt pitää elää ja yrittää nauttia niin kauan kuin voi. 

Pitämällä huolen,että on hilloa tilillä tarpeeksi,ja talot ja harrastevehkeet on hyvässä kunnossa..

Olen 50+, mutta näytän ikäistäni paljon vanhemmalta. Geenejä en voi syyttää, enkä elämäntapojanikaan, mutta näin on vaan käynyt. Multa kysellään eläkeläiskorttia, teititellään ja mukamas ihaillaan miten nuorekas olen pukeutumisellani, ja kampaamossa ihmetellään kun mulla ei ole harmaita hiuksia. Näemmä olen jo vanha, vaikka sydämessäni olen vasta nuori.