Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
"Kesätyöpaikkojen määrä on tänä vuonna romahtanut. Samalla harvoja paikkoja hakevat myös pidempään työttömänä olleet."
Omia valintoja. Kaikki ei ole vahvoja ja rohkeita. Monilla menee putkeen vain kun puhutaan ryyppäämisestä. Jopa usein viikon putki.
Ei . En olisi ikinä pystynyt olemaan 40 vuotta samassa duunipaikassa ja koko ajan sama elämä. Päivät vain vaihtuu. Varsinkin 50v vuorotyöläiset näyttävät zombeilta.
Mun mielestä aloituksen elämä kuulostaa kaamean tylsältä. Haluan elämän olevan haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi sanottuna olet kateellinen. Ei ole mikään hyve.
Vai halu tasa-arvoon ? Onko tuomitseminen hyve ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että moni olettaa automaattisesti onnellisen perhe-elämän, menestyksen työelämässä ja varakkuuden olevan kulissi. Tai ajattelevat varakkaiden olevan kylmiä ja ymmärtämättömiä. Entä jos on ollut vain todella ahkera ja määrätietoinen? Puskenut päin omia unelmia ja saavuttanut ne? Jaksanut liikkua, opiskella, olla käyttämättä päihteitä ja pilaamatta elämäänsä. Ja disclaimer, tietenkin elämä voi yllättää ja voi sairastua vakavasti tai joutua onnettomuuteen. Mutta esim. päihteettömyys, liikkuminen ja terveellinen syöminen auttaisi monia parantamaan elämäänsä.
No, ei auta, jos on kehitysvamma tai aivovamma eikä saa lääkäriltä diagnoosia.
Aivovamma aiheuttaa järkyttävää väsymystä eikä s
No, nukahtelen istualleni tuoliin.
Olen käynyt lääkärissä, mutta en ole saanut diagnoosia ja lääkäri ei halua tutkia.
Eli minulla on myös ajokortti ja saan vapaasti ajaa autoa.
Tuollainen elämä ulkopuolisen illuusio.
Ei ärsytä, mutta toisinaan ihmettelen, missä kuplassa jotkut elää. Jotkut eivät esimerkiksi mitenkään kykene näkemään niitä tekijöitä mitkä ovat auttaneet heitä elämässä monella tavalla, vaan he kokevat kaiken olevan vaan omaa ansiotaan ja oman työnsä tulosta. Eivät siis osaa nähdä esimerkiksi turvallista lapsuudenperhettä, kannustavia vanhempia, sosiaalitoimesta saatua apua, turvattua taloudellista elämää jne. apuna vaan ajattelevat vaan itse tehneensä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kateellisuus on ihailtavaa. Hän ei mitenkään peittele katkeruuttaan ja alhaista älykkyysosamääräänsä.
Haluaa samantyylistä laiffia kun joutuu taisteleen aina asioistaan, ei ole kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Niin, elämä on oikeaa vasta kun luottotiedot sössitty, potkut saatu, akka hakattu ja puoli vuotta ryypätty siihen päälle.
Jos työkkäri määrää määräaikaisiin töihin niin pitää vaan toivoa, että ei nukahda rattiin.
Ei olla edes sairaslomalla, koska sairaspäivärahaa ei makseta määräaikaiselle ensimmäiseen pariin kuukauteen.
Lääkärit ei halua tutkia, ilmeisesti hallitus on määrännyt säästöjä.
Toki jos nukahdan rattiin, voin aina vedota siihen, että olen käynyt lääkärissä eikä lääkäri halunnut tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aloituksen elämä kuulostaa kaamean tylsältä. Haluan elämän olevan haasteellista.
Niin olisitko vasurilla järjestänyt aloituksen kaltaiset talot ja pelit, lapset ja pihaan kultaiset noutajat? Eiköhän siinäkin ole haastetta ollut.
Ehkä tarkoitit, ettei tällaiset haasteet ole sinua varten?
Mä en enää keskustele tuollaisten ihmisten kanssa. En siis tapaa heitä ollenkaan. Joten ei tarvitse vertaillakaan kun ei tiedä mitään. Olen muutenkin lopettanut kaiken seuraelämän. Tapaan vain lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että työttömyys vaivaa, mutta tuo kaikki muuhun on just hyvä ja tämä 5-kymppisen tuttavasi elämä kuulostaa ihan hirveältä ja taustalla on varmasti nielty paljon p*skaa.
Jaa. Minä olen tuollainen 50+ ihminen, jolla on velaton talo ja mökki, koiria ja ihanat lapset, ja mukava hyvinpalkattu työ alalla, jonka itse valitsin. Mieskin on se nuoruuden mies ja edelleen se rakas kumppani ja paras ystävä. Mikähän tuossa on sitä hirveää ja mitä minun on pitänyt niellä? Olen mielestäni ollut onnekas elämässäni. Toki muut saa elää miten haluavat, ja sairauksia ym ei kukaan valitse, mutta en ymmärrä kyllä sitäkään, että hyvin sujunut elämä olisi jotenkin huono juttu.
Hyvä sinulle, mutta olisin itsekin halunnut elää samantyylistä eloa, ei onnistunut(monet syyt,) mutta en tahdo onnea sinulta pois kuitenkaan,
Niin en ole kateellinen.
Perineet joskus rahaa. Tiedän 50-60v joiden vanhemmat ovat maksaneet heiltä asuntolainat esim; jos ero ollut lapsella.
Vanhemmat myös myyneet metsää tai peltoa , antaneet ennakkoperintöä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä niillä omilla valinnoillaankin voi vaikuttaa tosi paljon. Itse olen 44-vuotias, kaksi lasta, velaton talo, parit autot, talous kunnossa, ei päivääkään työttömyyttä. Tiedän toki olevani onnekas, mutta kyllä mä väitän että myös omat valinnat merkinneet paljon. Nuorena ei törsäilty jonnin joutavaan, vaan käytettiin raha asuntolainan maksuun. Autoa en silloin vielä ostanut, kun ei ollut rahaa, kuljin pyörällä tai julkisilla Auton ostin vasta kun talous sen salli. Työelämä on itselleni ollut ajoittain todella raskasta, mutta silti en ole luovuttanut, jatkanut vaan. Itselläkin näitä oman ikäisiä kavereita, jotka valittaa köyhyyttä, mutta kyllä ne valinnat välillä ihmetyttää: kampaajalle 200 euroa, tatskaan tonni, koiraan toinen mokoma. Tällaisia prioriteetteja kun on koko elämä tehty, niin ei ihme, ettei säästötilille ole kertynyt yhtään mitään.
Tuntuu, että semmoinen pitkäjänteisyys puuttuu monelta
No tämä on selvää. Mutta sitten on näitä asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, vaikka miten olisi ahkera. Parisuhde voi kariutua niin, että siihen kaatuvat yhteinen vakaa talous, asunto ja lapsihaaveet, työpaikka voi lähteä alta alalla, johon kouluttautuessa työpaikka oli "varma". Myös sairastuminen voi muuttaa kaiken. Ei ap mielestäni tuttavansa menestystä kadehdi, vaan kyseenalaistaa asennetta jonka mukaan menestys on omista valinnoista kiinni ja muut ovat luusereita. Yllättävän moni ketjussa on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos työkkäri määrää määräaikaisiin töihin niin pitää vaan toivoa, että ei nukahda rattiin.
Ei olla edes sairaslomalla, koska sairaspäivärahaa ei makseta määräaikaiselle ensimmäiseen pariin kuukauteen.
Lääkärit ei halua tutkia, ilmeisesti hallitus on määrännyt säästöjä.
Toki jos nukahdan rattiin, voin aina vedota siihen, että olen käynyt lääkärissä eikä lääkäri halunnut tutkia.
Jos työkkäri määrää töihin niin on mentävä tai tulee karenssi. Ihan sama, vaikka nukahtelet päivän aikana tosta vaan joka paikkaan.
Ja sitten on työkyvyttömyyseläkkeellä ihminen joka pystyy hoitamaan 4 sijaislasta.
Joo, tiedän, että ennen sai eläkkeen helpommin, mutta hullua silti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat omalla työllään ja asenteella kaiken saavuttaneet niin miksi olet kateellinen? Olivatko he parempia koulussa? Jos ovat vaan fiksumpia niin niele se.
EI OLE KATEUTTA, JOS OLISI ITSEKIN SAMANTYYLISTÄ ELÄMÄÄ
HALUNNUT.
No esim "Sote-alalta valmistutaan nyt suoraan työttömyyskortistoon."
https://www.hs.fi/talous/art-2000011087393.html