Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole appiporukan ilmainen siivooja!
16.04.2025 |
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
Esim lapsettomatkin tekevät kotiinsa ja rutiineihinsa helpottavia muutoksia kun ikää tulee. Niin voi tehdä myös vanhus joka ei halua olla taakkana lapsilleeen. " Nyt pitäisi verhot vaihtaa, nyt mattopyykille heti jne." Joku voi tehdä niin, joku toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on kunnon/liikuntakyvyn heikennettyä tehtävä. Matot muutamaan pieneen pätkään, luovuttava ikkunaverhoista, marjat ostettava kerääjiltä, mainoskielto ettei tarvitse paperia rahdata roskikseen, jos väsyttää, saa valmisruokia, leipominen on muisto vain, ehkä valmispohjan päälle tehty piirakka. Tarpeen mukaan typistettävä elämää. Ettei tarvitse apua.
Luovuttava ikkunaverhoista??
No etpä vanhoja ihmisiä tunne näköjään.
Tunnen kyllä. Omat vanhemmatkin kahdeksankymppisiä, mutta pirteitä henkisesti ja fyysisesti. Muutkin tuntemani vanhukset ihan järjissään, joten en ymmärrä dementikkojen verho-ongelmaa.
Kello soi just ja tietysti katsoin heti. Olen tuo verhosta luopuja. Olen 80, pää toimii, mutta tarvitsen apuvälineitä liikkumiseen. Siis jalkojen pahat nivelrikot. En voi kiivetä enää tukeville leveäaskelmaisille ja keittiötikkaita korkeammillekaan tikkailleni jotka hankin kun vajaa 10 vuotta sitten pesin itse ikkunatkin.
Parempi niin kuin vaivata lapsia, joilla ei heilläkään kaikilla ole terveys enää hyvä. Toki esim osuuskunta josta osyan siivousapua, tekisi senkin tuntipalkkojasn vastaan, tietenkin. Sälekaihtimet on ja olohuoneessa sivuverhot. Keittiön ikkunoiden verhoasetelmistani luovuin ensin. Huonekorkeys 2,35
Tyypillistä ajattelua, vanhusten ainoa sairaus on dementia. Tuo kyllä ärsyttää joskus asioidessa, kun läpärretään kuin lapselle vain siksi ettei ole fyysisesti terve.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä ajattelua, vanhusten ainoa sairaus on dementia. Tuo kyllä ärsyttää joskus asioidessa, kun läpärretään kuin lapselle vain siksi ettei ole fyysisesti terve.
No mikä ongelma sitten on just verhojen kanssa? Verhoja ei ole pakko pestä joka vuosi, joten niistä nyt on ihan turha nillittää, että ei voi verhojakaan pitää kun ei kukaan auta. Siellä ne seinällä roikkuu eikä verhopölyyn kukaan tukehdu.
Mutta toki siivousintoisen on turha odottaa, että lähipiiri tekee joka viikko suuren viikkosiivouksen ja pesee ikkunat, verhot, valaisimet, kattolistat ja keittiön kaapit ja vaatehuoneen useamman kerran vuodessa kun itse on aikoinaan niin tehnyt.
Mutta täällä kirjoittelevilta on kadonnut pienen avun ja kaikesta huolehtimisen ero. Se on joko tai, ei mitään välimuotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut jotenkin voin ymmärtää, mutta minkälainen ihminen ei pysty itse vaihtamaan pussia pölynimuriin tai käymään läpi papereita?
Mä mietin kanssa, että mitenn kädettömiä naisten appivanhemmat on, kun mitään ei osata tehdä.
Me on asuttu reilun kilometrin päässä miehen vanhemmista ja ei miehen koskaan tarvinnut rientää sinne (eikä minunkaan) laittamaan tauluja seinille, vaihtamaan pölypussia, katsomaan papereita ja neuvomaan puhelimen kanssa. Eikä puhettakaan, että minua olisi koskaan pyydetty tekemään sinne yhtään mitään.
Ja kun mietin näitä naapureita tässä lähellä, niin yhdenkään naapurin jälkikasvu ei joudu hyppäämään vanhempiensa luona tekemässä sitä ja tätä, vaikka nuopariskunnat on yli 70v jokainen.
Puhelimia osaa jokainen käyttää ongelmitta ja tauluja ei ole tarvinnut l
Eronnut anoppi on ollut aina kädetön ja osaamaton. Hän ei siis ole koskaan tehnyt mitään "miesten töitä" eli häntä on aina joutunut auttamaan hyvin monissa asioissa. Tietokoneeseenkaan hän ei ole koskaan edes koskenut, vaikka jo kasarista saakka olisi ollut mahdollisuus olla opetettavana.
Ihan ysärin alussa olin ilkeä miniä ja laitoin hänet itse virittämään televisioon kanavat paikoilleen. Hän siisä kävi ovella kysymässä apua ja poikansa ei ollut paikalla, mutta lupauduin tulla katsomaan. Laitoin hänet sitten tekemään homman neuvoen kuinka televisio laitetaan etsimään kanavat. Hän siis teki sen itse, mutta kävi sitten myöhemmin poikansa katsomaan, että se on tehty oikein 🤣🤣🤣 Ei siis uskonut sen menneen oikein. Tauluja on joutunut ripustelemaan ja tekemään kaikenlaista.
Ehkä sinun tuttavapiiriisi ei ole sattunut muistisairaita. Heillä monesti katoaa taito tehdä ihan yksinkertaisia asioitakin. Logiikka katoaa. Usein joku tuollaisen taidon häviäminen on se asia, mikä saa heräämään siihen, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Ne pienemmät jutut, kuten jonkin tapaamisen unohtaminen tms. menee helposti vielä normaalin unohtamisen piikkiin, mutta kun huomaa, ettei henkilö osaakaan enää käyttää kännykkää ollenkaan, niin se on aika herättävää. Hyvänä päivänä se onnistuu, mutta huonona ei. Milloin on naapuri soitellut apuun, kun muistisairas on hänelle selittänyt avainten olevan hukassa ja on ollut lähdössä myöhään illalla ilman niitä avaimia hukkateille, milloin on kotihoito soitellut apuun tukkeutuneen vessanpöntön kanssa, kun siellä oli reilusti tavaraa vetämättä. Tuon jälkeen kotihoito kävi aina vetämässä pöntön käydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeksänluvun alusta on kohta 40 vuotta. Vieläkö kädetön anoppi elää? Jos hän silloin oli jo eläkkeellä ei niin tietokoneaikaan, riippuu töisstä, työuraansa tehnyt.
Jos joku on verhoton tms ennemmin kuin maksaa siltäkään osin tai pyytää "poikaansa" eiköhän jokainen saa siinä asiassa tehdä tahtonsa mukaan. Vaikka olisi sitten dementikkokin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänluvun alusta on kohta 40 vuotta. Vieläkö kädetön anoppi elää? Jos hän silloin oli jo eläkkeellä ei niin tietokoneaikaan, riippuu töisstä, työuraansa tehnyt.
Jos joku on verhoton tms ennemmin kuin maksaa siltäkään osin tai pyytää "poikaansa" eiköhän jokainen saa siinä asiassa tehdä tahtonsa mukaan. Vaikka olisi sitten dementikkokin.
90-luvulla kädetön anoppi oli 50-60 vuotias. Nyt 2020-luvulla anoppi on edelleen kädetön ja ehkä muistisairaskin 80-90 vuotias. Jo neljättäkymmenettä vuotta auteltavana. On siinä työsarkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä ajattelua, vanhusten ainoa sairaus on dementia. Tuo kyllä ärsyttää joskus asioidessa, kun läpärretään kuin lapselle vain siksi ettei ole fyysisesti terve.
Ilman dementiaakin, osa vanhuksista muuttuu todella vaativiksi ja kärttyisiksi, kun henkilökunta (lapset) eivät tottelle heidän määräyksiään. Eivät ymmärrä millään, että lapsilla on työt, lapset ja omat kodit/pihat hoidettavana ja etäisyys lapsuudenkotiin satoja kilometrejä.
Äitini jäi ihan normieläkkeelle jo 58-vuotiaana. Ei mitään tajua nykypäivän eläkeiästä, joka lähentelee 70 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on kunnon/liikuntakyvyn heikennettyä tehtävä. Matot muutamaan pieneen pätkään, luovuttava ikkunaverhoista, marjat ostettava kerääjiltä, mainoskielto ettei tarvitse paperia rahdata roskikseen, jos väsyttää, saa valmisruokia, leipominen on muisto vain, ehkä valmispohjan päälle tehty piirakka. Tarpeen mukaan typistettävä elämää. Ettei tarvitse apua.
Luovuttava ikkunaverhoista??
No etpä vanhoja ihmisiä tunne näköjään.
Tunnen kyllä. Omat vanhemmatkin kahdeksankymppisiä, mutta pirteitä henkisesti ja fyysisesti. Muutkin tuntemani vanhukset ihan järjissään, joten en ymmärrä dementikkojen verho-ongelmaa.
Sinulla on käynyt lähinnä hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En paljon ihmisiin kiinnitä huomiota mutta sunnuntaina muutaman ostoksen kanssa jonotin prisman kassalle. Edellä nainen yksin, vauva, ihan pieni, kantokopassa siinä kärryissä, kaksi taaperoikäistä ja yksi ehkä ekaluokkalainen. Ikävää että ihminen niin yksin, vaikka ilmeisesti mieskin ollut lapsia laittamassa, joutuu hoitamaan , joutuu kauppamatkan tekemään. Ruokaa, vessa/talouspapereita näkyi kuorman päällä. Kärry kukkuroillaan ja se pohjaritilä myös.
Mietin miksei tilaa ruokaa, jos ei sitten tullut jostain lähikuntien syrjäkyliltä joista en tiedä kulkeeko kuljetukset niihin.
Entisenä neljän lapsen äitinä saattaisin kyllä arvata, että äiti oli lasten kanssa lähtenyt yhdessä kauppaan, kuten aiemmi
"Toivottavasti i(so)isä edes tekee pääsiäisaterian hulinalaumalle."
Työnjako: Minä hallitsen keittiötäni itsevaltiaasti - isoisä menee lasten kanssa pihalle tietenkin. Muut voi tehd toisinkin.
Jutun ydin on se, että elämä ei ole meille ongelma.
Tässä ketjussa puhuttiin siitä, että jos apua pyytää, se pitää pyytää siltä omalta lapselta. Ei lapsen vaimolta. Ja sitten toiset uhriutuvat, että ei saa pyytää. Saa. Mutta tasapuolisesti kaikki omilta lapsiltaan. Ei miniältä vain koska tämä on nainen.
Tutkimusten mukaan naiset Suomessa ovat useammin töissä kuin miehet, ja silti hoitavat sekä lapset että vanhukset. Jokaisen pitää olla muuttamassa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua pyytävät vanhuksetkin ovat enimmäkseen naisia. Toki elävätkin kauemmin kuin miehet, joten on heitä enemmänkin. Miehet vissiin tyytyvät osaansa helpommin kuin naiset. Naisilla on usein kummallinen jääräpäinen päähänpinttymä esim. kodin siivouksesta. Aivan kuin elettäisiin yhä suurperheenä jossain savupirttiajoissa. Pitää kuurata keittiön seinät ja katto vuosittain ellei useamminkin. Minkä ihmeen vuoksi? Minulla oli suurperhe, 20 vuoden aikana pesin kerran tai kaksi keittiön seinät ja katon. Vanhus, joka asuu yksin eikä enää edes juuri kokkaa, mistä sitä likaa seinille ja kattoon enää kertyy?
Samaten kaikkien muidenkin huoneiden tapetoidut seinät pitää vähintään imuroida ja pyyhkiä ikkunaseinät, ovet, komeronovineen. Ikkunat pitää pestä vähintään kaksi kertaa vuodessa, vaihtaa kausittain verhot. Silittää joka saamarin pöydälle pöytäliinat ja vaihtaa ja pestä niitäkin tämän tästä. Mankeloida lakanat, silittää lähes kaikki liki pikkuhousuista alkaen. Mä en silitä mitään ja kun äidistä aika jättää se on hänen palvomiensa pöytäliinojen lorun loppu.
Auta siinä nyt sitten tuollaista ihmistä oman elämäsi ohessa.
Omat appivanhemmat teki jonkun aikaa sitä että käskyttivät vaimoani viikoittain piikomaan kun asuvat isossa omakotitalossa. Ovat kuitenkin suht hyväkuntoisia mutta eivät halua maksaa ulkopuouselle kun on "kallista" ja koko päivän aherruksesta onkin sitten 20€ iso raha vaimolleni😑 kehtasicat vielä sanoa että "käytä harkiten"😁😁 siis missä todellisuudessa nää elää. Lopulta kyllästyin ja menin itse mukaan viime kerralla ja revin sen kaksikymppisen ja sanoin että pikkulapselle annetaan tuollainen raha me ei tarvita sitä. Palkkaavat sitten jatkossa firman jos haluavat meille riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä ajattelua, vanhusten ainoa sairaus on dementia. Tuo kyllä ärsyttää joskus asioidessa, kun läpärretään kuin lapselle vain siksi ettei ole fyysisesti terve.
No mikä ongelma sitten on just verhojen kanssa? Verhoja ei ole pakko pestä joka vuosi, joten niistä nyt on ihan turha nillittää, että ei voi verhojakaan pitää kun ei kukaan auta. Siellä ne seinällä roikkuu eikä verhopölyyn kukaan tukehdu.
Mutta toki siivousintoisen on turha odottaa, että lähipiiri tekee joka viikko suuren viikkosiivouksen ja pesee ikkunat, verhot, valaisimet, kattolistat ja keittiön kaapit ja vaatehuoneen useamman kerran vuodessa kun itse on aikoinaan niin tehnyt.
Mutta täällä kirjoittelevilta on kadonnut pienen avun ja kaikesta huolehtimisen ero. Se on joko tai, ei mitään välimuotoa.
Ihme nalkutusta. Jos vanhus kirjoittaa ettei halua vaivata lapsiaan ja ostaa esim siivouken, ei kun yllykettä motkottamiseen , mitäs rvaadit liikoja, ihan kuin ei ymmärrettäisi kirjoitettua tekstiä
Siivojat huolehtivat myös verhojen imuroinnin/tuuletuksen jos sitä vaativat. Verholiike käy kotona mittaamassa ja suunnittelevat, ompelevat ja asentavat uudet verhot, jos haluaa saada kotiin uutta ilmettä.
Vierailija kirjoitti:
Apua pyytävät vanhuksetkin ovat enimmäkseen naisia. Toki elävätkin kauemmin kuin miehet, joten on heitä enemmänkin. Miehet vissiin tyytyvät osaansa helpommin kuin naiset. Naisilla on usein kummallinen jääräpäinen päähänpinttymä esim. kodin siivouksesta. Aivan kuin elettäisiin yhä suurperheenä jossain savupirttiajoissa. Pitää kuurata keittiön seinät ja katto vuosittain ellei useamminkin. Minkä ihmeen vuoksi? Minulla oli suurperhe, 20 vuoden aikana pesin kerran tai kaksi keittiön seinät ja katon. Vanhus, joka asuu yksin eikä enää edes juuri kokkaa, mistä sitä likaa seinille ja kattoon enää kertyy?
Samaten kaikkien muidenkin huoneiden tapetoidut seinät pitää vähintään imuroida ja pyyhkiä ikkunaseinät, ovet, komeronovineen. Ikkunat pitää pestä vähintään kaksi kertaa vuodessa, vaihtaa kausittain verhot. Silittää joka saamarin pöydälle pöytäliinat ja vaihtaa ja pestä niitäkin tämän tästä. Mankeloida lakanat, silittää l
Onhan se niin mukava asua puhtaassa, siistissä ja kauniissa kodissa, mutta tunnustan nyt, että kun ikää tulee lisää, niin siivoustahti saattaa hidastua, vaikka kuinka haluaisi entistä pitää yllä. Eipä silti, vielä on kotona siistiä, kun yhdessä puolison kanssa pystytään ja jaksetaan suursiivouksiakin tehdä.
Miksi ihminen ei saisi elää ilman verhoja jos tahtoo? Mahtaako tavismummojen eläkkeet piisata mittatilausverhoihin. Kotipalveluyritykset tekevät työsuoritiksia mutta miten mummujen rahat riittää Ei niin välttämättömiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Siivojat huolehtivat myös verhojen imuroinnin/tuuletuksen jos sitä vaativat. Verholiike käy kotona mittaamassa ja suunnittelevat, ompelevat ja asentavat uudet verhot, jos haluaa saada kotiin uutta ilmettä.
Monellako eläkeläismummulla riittää varat moiseen?
Mikä tää abbiporukka on? Missä anopit? Hämärä aloitus.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen kyllä. Omat vanhemmatkin kahdeksankymppisiä, mutta pirteitä henkisesti ja fyysisesti. Muutkin tuntemani vanhukset ihan järjissään, joten en ymmärrä dementikkojen verho-ongelmaa.