Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ole appiporukan ilmainen siivooja!
16.04.2025 |
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
50-luvulla syntyneille alkoi olla riittävästi oppikouluja kunnissa. Suuret ikäluokat joutuivat vielä koulukortteereihin. Mutta kinailkaa jotka ette aikaa muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän useampi, n 13 prosentin luokkaa. Mutta he ovat silti rikkain sukupolvi. Se on fakta, eikä ylioppilaisuus siihen liity.
Koulutustason noususta puhut. Kyllä vasta 50-luvun puolella useampi meni oppikouluun ja kävi koulua kansakoulua enemmän kuin suuret ikäluokat. Peruskoulun tultua alkoi koulutustason nousu.
Suuret ikäluokathan ne juuri olivat oppikouluiässä 50-luvulla.
Eivät olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ison raivon ovat nostattaneet aktiiviset itsekseen pärjäävät vanhukset. Miksi?
Koska tunkevat keskusteluun, joka ei liity heihin mitenkään. Tämä keskustelu käsittelee sitä, että hoivatyö kaatuu naisille, ei miehille. Poikaa ei vaadita apuun, vaan miniää. Naiset hoitavat lapset ja vanhukset, ja mies tekee palkkatyötä ja kerää itselleen sijoituksia. Se ei ole oikein. Siihen väliin ei tarvitse tunkea selittämään, että kyllä sinä voit jättää verhot ikkunoista. Minä olen jättänyt juuston leivän päältä, mutta turha sitä on tässä selittää.
Naosen pitää valita liittonsa tarkemmin. Jos valitsee sen hyvätuloisen uraa tekevän miehen itse pienipalkkaisena se on voi, voi. Kun meneekin iltoja ja viikonloppuja vaativassa työssä.
Nainen valitsee myös itse mon
Yleensä hyvätuloisen miehen vaimo on itsekin hyvätuloinen, ja vielä parempia tuloja estää lähinnä se, että oma vaativa työ kärsii kotivastuista. Nimittäin miehet kyllä sälyttävät kotityöt ihan yhtä lailla sille juristi- lääkäri- tai tekniikan tohtorivaimolleen, ja anopinkin kotityöt päälle.
Ei siinä auta se liiton valitseminen. Jos mies on huonompituloinen tai huonommin koulutettu, se kompensoi asiaa vielä perinteisemmällä mieskäytöksellä, eli sitten se ei ainakaan hoida kotia tai vanhempiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän useampi, n 13 prosentin luokkaa. Mutta he ovat silti rikkain sukupolvi. Se on fakta, eikä ylioppilaisuus siihen liity.
Koulutustason noususta puhut. Kyllä vasta 50-luvun puolella useampi meni oppikouluun ja kävi koulua kansakoulua enemmän kuin suuret ikäluokat. Peruskoulun tultua alkoi koulutustason nousu.
Suuret ikäluokathan ne juuri olivat oppikouluiässä 50-luvulla.
Eivät olleet.
Suuret ikäluokat ovat syntyneet 1946 alkaen. Ovat olleet 11-vuotiaita (ns. oppikouluikä) 1957 alkaen. Eli kyllä, vanhimmat heistä 50-luvulla ja iso osa 60-luvulla, jolloin niitä oppikouluka juuri olikin jo hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä autoin aina appivanhempiani, ihan päivittäin senkin jälkeen kun olin pojastaan eronnut, jäin asumaankin ihan viereen. Samoin mieheni auttoi vanhempiani kun naimisissa oltiin,eromme jälkeen elämänsä meni niin höpsistä, ettei hän muita auttamaan pystynyt. Appivanhemmat olivat lasteni isovanhempia, tein kaikkeni jotta heidän elämänsä olisi hyvää myös vanhana. He auttoivat pyytämättä AINA meitä kun lapset olivat pieni, aikuisina lapset olivat isovammilleen oiva apu ihan omasta halustaan, rakkaudesta!
Ihana, tässä onkin ihmissuhteet kunnossa puolin ja toisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaikinen päivä joku vanhusten haukkumisketju yhdistettynä mieheen joka kehtaa jopa ansiotyössä käydä ja olla pois vaimoa silittelemästä.
Meinaatko siis, että miehelle riittä se ansiotyö kun taas vaimo tekee sen ansiotyön lisäksi kotityöt, noin yleensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaikinen päivä joku vanhusten haukkumisketju yhdistettynä mieheen joka kehtaa jopa ansiotyössä käydä ja olla pois vaimoa silittelemästä.
Meinaatko siis, että miehelle riittä se ansiotyö kun taas vaimo tekee sen ansiotyön lisäksi kotityöt, noin yleensä?
Jos on huonon liiton solminut itehän kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei pakoteta naisia naimisiin. Nainen päättää lapsiluvustaan. Nainen päättää astuuko anopin oven sisäpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kuvaa hyvin nykynaista. Ensin on pakko löytää mies , työtätekevä, sitten tehdään lapsia vaikka on toimivia ehkäisyjä. Sitten ruvetaan nalkuttamaan, mieskin 10 h päivä töissä, minä tässä joudun hakemaan lapsenkinbhoidosta, lukemaan vilmaa, laittamaan koneet käyntiin, huolehtimaan että on ruokaa kotona, kaikki osapäivätyön lisäksi.
Naisen asemassa on paljon parannettavaa, ennen oli kotirouvillakin kotiapulainen.
Ainakin hänellä saattoi käydä suursiivooja 1-2xkk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä autoin aina appivanhempiani, ihan päivittäin senkin jälkeen kun olin pojastaan eronnut, jäin asumaankin ihan viereen. Samoin mieheni auttoi vanhempiani kun naimisissa oltiin,eromme jälkeen elämänsä meni niin höpsistä, ettei hän muita auttamaan pystynyt. Appivanhemmat olivat lasteni isovanhempia, tein kaikkeni jotta heidän elämänsä olisi hyvää myös vanhana. He auttoivat pyytämättä AINA meitä kun lapset olivat pieni, aikuisina lapset olivat isovammilleen oiva apu ihan omasta halustaan, rakkaudesta!
Ihana, tässä onkin ihmissuhteet kunnossa puolin ja toisin!
Ai on vai. Ero tulee, mutta anopin passaaminen pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kuvaa hyvin nykynaista. Ensin on pakko löytää mies , työtätekevä, sitten tehdään lapsia vaikka on toimivia ehkäisyjä. Sitten ruvetaan nalkuttamaan, mieskin 10 h päivä töissä, minä tässä joudun hakemaan lapsenkinbhoidosta, lukemaan vilmaa, laittamaan koneet käyntiin, huolehtimaan että on ruokaa kotona, kaikki osapäivätyön lisäksi.
Naisen asemassa on paljon parannettavaa, ennen oli kotirouvillakin kotiapulainen.
Ainakin hänellä saattoi käydä suursiivooja 1-2xkk
Mikä estää naisia tilaamasta viikkosiivousta? Tai niitä maito/leipä-määriä kotiovelle? Mitähän muita arjen helpotuksia olisi.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
Me ei oteta anopilta rahaa, koska siitä tulee miehelleni 24/7 päivystysvelvoite, oli kyseessä mikä "hätätilanne" tahansa. Siis ei edes euron kolikkoa oteta vastaan, liian kallista rahaa. Mä tulen saamaan enempi perintöä kuin mieheni, vanhemm
Saako mummeli lukea, leikkiä, kertoa tarinoita tai laulaa lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
Me ei oteta anopilta rahaa, koska siitä tulee miehelleni 24/7 päivystysvelvoite, oli kyseessä mikä "hätätilanne" tahansa. Siis ei edes euron kolikkoa oteta vastaan, liian kallista rahaa. Mä t
Ei. Lasten turvallisuus on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten voisit auttaa heitä ihan siitä hyvästä, että ovat lapsiesi isovanhempia tai ihan vaan vanhuksia, ketkä tarvitsevat apua. En yhtään vähättele työmäärääsi mutta surullista, jos pitää exelissä laskea kukau auttaa vanhempia.
Ja uskot että mies kävisi auttamassa ap:n vanhempia jos aikaa olisi? Paskat. Kukaan mies ei tee niin. Naistenkaan ei tule suostua tuohon.
Ai, itse tiedän useita miehiä jotka auttaa vanhempiaan. Todellakin moni auttaa.
Itsekin autoin vanhempiani.
Kyllä meillä molemmat vävyt autteli vanhenevaa äitiäni tosi paljon. Äiti eli niin vanhaksi, että ei olisi ilman apua kyennyt enää paljon mihinkään, mutta autettuna pärjäsi omassa kodissaan loppuun asti. Äidistä oli ai
Olet aivan oikeassa, puolin ja toisin heti alusta asti. Rajat on kuitenkin pidettävä ettei puututa liiaksi yksityiasioihin.
Vierailija kirjoitti:
On raivostuttavaa kun nää vanhukset vaan elää tyytyväisinä kymmeniä vuosia ja kaikki heidän asiansa pitää jälkikasvun hoitaa. Mihinkään ei pystytä, ei ole enää puhelinluetteloita niin eivät pysty mihinkään soittamaankaan ilman että soittavat jälkikasvulle, joka etsii heille numerot tai joutuu hoitamaan asian heidän puolestaan vaikka sähköpostitse, mitä vanhuksilla ei tietenkään ole, kun eivät ole viitsineet opetella, vaikka 90-luvulta asti olisi ollut aikaa.
Vetuttaa kun kaikki vanhusten asiat kaatuu päälle kun omissakin asioissa olisi jo liikaa hoitamista.
Sitten nää vanhukset luulee, että tästä heidän passaamisestaan ei ole mitään vaivaa vaan sujuu tuosta suit sait heti, kun heille joku aivopieru iskee.
Juu, tämäpä. Tämänhetkisistä pienten lasten (ap sanoi hakeneensa lastaan tarhasta) isovanhemmista suurin osa oli siellä 40 v paikkeilla, kun tietokoneet ja kännykät alkoivat yleistyä. Moni 60-70-vuotias on sosiaalisessa mediassa, pitää yhteyttä whatsappin välityksellä ja pelaa mobiilipelejä. On ihan asenteesta kiinni, jos jo varhaiskeski-iässä on ollut sellainen vanhaan jämähtänyt änkyrä, joka ei vain periaatteesta viitsinyt opetella tietokoneen ja puhelimen käytön alkeitakaan, vaikka varmasti huomasi niiden hyödyn ja myöhemmin välttämättömyyden kaikenlaisessa asioinnissa ja arkipäivän viestinnässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin pojaltani että voisiko käyttää meitä kaksi kertaa viikossa kaupassa ja sillointällöin auttaa( mieheni sai aivoverenvuodon mutta selvisi siitä)
Miniä nakkeli niskojaan että edes paria tuntia viikossa ei saisi vanhempiaan auttaa (lapset olisi voinut ottaa tänne mukaan)
Päätettiin sitten laittaa kesämökki vuokralle kevät- syksy ajalle niin että saadaan lisätuloja niin tästä syntyi kauhea poru, kun ovat lapsille luvanneet että koko kesä vietetään siellä (me emme enää pysty mökille menemään) seuraavaksi on vuorossa myynti..
En tiedä kuinka paljon ovat perinnön varaan laskeneet mutta toivottavasti eivät paljon, sitä ei ole kohta enää tulossa..
Töissä käyvälle pari ylimääräistä kauppareissua viikossa on paljon. Mökkiasiassa paljastit pienuutesi. Kun pojan perhe ei kynnysmatoks
Parin tunnin päälle matkat ja varmasti kuskauksetkin vie aikaa, niitähän vanhuksilla on.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ruuhkavuosissa eläville, kun väsyttää pyykit, tiskit, ruuat, siivous, miehen työpäivät ja autotallissa viihtyminen, se on vain lyhyt aika elämässä. Kun miettii mihin pääni oikein kaikissa rakkaushuuruissa pistin. Kolmen lapsen äitinä sen tiedän.
Nyt kaipaan aikaa kun oli mokkapalojen leipomista, työvuorot lasten harrastuksissa, läksyt, lasten vaatteiden miettiminen kun koti on tyhjä, allakka on tyhjä. 1, 5 litran kattila riittää kahden päivän ruokiin.
Se aika on nyt ohi eli miksi et menisi eteenpäin sensijaan, että pysähdyt menneisyyteen? Olen myös mummo enkä kaipaa sitä pikkulapsiaikaa, koska olin kotiäiti ilman mitään apua tai taukoa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ensin sairasti lapset kulkutauteja, sitten lopuksi aina äiti, mutta hoivatyö rules ja kotityöt. Lasten isä oli toisella paikkakunnalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän useampi, n 13 prosentin luokkaa. Mutta he ovat silti rikkain sukupolvi. Se on fakta, eikä ylioppilaisuus siihen liity.
Koulutustason noususta puhut. Kyllä vasta 50-luvun puolella useampi meni oppikouluun ja kävi koulua kansakoulua enemmän kuin suuret ikäluokat. Peruskoulun tultua alkoi koulutustason nousu.
Suuret ikäluokathan ne juuri olivat oppikouluiässä 50-luvulla.
Eivät olleet.
No todellakin olivat. Suuret ikäluokat syntyivät 45-49, eli menivät oppikouluun vuodesta 55 eteenpäin. Osa vasta 60-luvulla. Eli olivat juuri siinä koulutustason nousussa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän useampi, n 13 prosentin luokkaa. Mutta he ovat silti rikkain sukupolvi. Se on fakta, eikä ylioppilaisuus siihen liity.
Koulutustason noususta puhut. Kyllä vasta 50-luvun puolella useampi meni oppikouluun ja kävi koulua kansakoulua enemmän kuin suuret ikäluokat. Peruskoulun tultua alkoi koulutustason nousu.
Suuret ikäluokathan ne juuri olivat oppikouluiässä 50-luvulla.
Eivät olleet.
60-luvulla jo olivat!
Alue: Aihe vapaa
Suuret ikäluokathan ne juuri olivat oppikouluiässä 50-luvulla.