Raivosin lapsille -Mitä voin tehdä, ettei se enää ikinä toistu?

Ei kannata luvata tuollaista.

Lisään vielä, että olen itse kipeä ja likipitäen burnoutin partaalla työstäni johtuen. Olen siis todella kuormittunut, mutta mikään ei oikeuta käytöstäni. 

Painotan, että suutun hyvin harvoin lapsilleni pahasti. Olen aikaisemmin suututtuani etsinyt kaikki normaalit keinot käyttöön ja keksinyt monenlaisia tapoja rauhoitella itseäni suuttuessani. Yksin lasten kanssa ollessa, kun mieheni on poissa, näiden keinojen käyttö on kuitenkin hyvin hankalaa, kun normaalia elämää pitää kuitenkin jatkuvasti pyörittää rinnalla.

Olenko ainoa, joka onnistuu olemaan näin kamala äiti?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata luvata tuollaista.

Ymmärrän, mutta yksinkertaisesti en vain enää hyväksy itseltäni tällaista! Ap.

Voisiko neuvolasta saada keskusteluapua?

Et ole yksin. Välillä keittää yli ja on mahdotonta antaa mitään yksittäistä neuvoa, koka toimisi kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa.

Mä olen kipeä ja nelivuotias törttöili suihkussa useasti, vaikka aina sanoin, että älä tee noin. Kasteli kattoa, roiskutti vettä mun päälle ja lopulta kaatoi ammeen, joka kastelee puoli kylppäriä. Sain slaagin heitin lapsen pyyhkeen lattialle ja huusin mennä kuivaamaan itseään. Sitten aloin kuivaamaan vihaisesti kylppäriä ja viskoin lapsen kylpylelut laatikkoon. Menin sitten sohvalle ja lapsi tulee surullisena pyytämään, että kuivaan. Sanoin, että se oli tuhmasti tehty ja minua ärsytti, kun hän ei tottele, vaikka hän tietää, ettei niin pitäisi tehdä ja taas muistutettiin. Pyysin anteeksi, että heitin pyyhkeen ja raivosin, ja hän pyysi anteeksi törttöilyään.

Raivoamista sattuu ja kun mulla menee hermo, panostan jälkityöhön, eli katsotaan mikä meni vikaan ja pyydetään anteeksi. Lohdutan itseöni ajattelemalla, että kunhan en nyt lasta hauku tai häntä satuta, niin on ihan ok, että hän kohtaa erilaisia tunteita. Tietysti pyrin itsekin löytämään tapoja parantaa tunteiden hallintaa, mutta ihmisiähän me vaan ollaan.

Ikinä en ole ymmärtänyt miksi lapsille ei saisi raivota. Törppöjä mitä törppöjä.

Ei ne siitä rikki mene kunhan et fyysisesti paisko. 

Entä jos hoidat muualla tunteesi, yksin tai aikuisten kanssa esim. kaveri tai kumppani. Ota myös toisessa huoneessa pieni tauko. Ja sanot rauhallisemmin säännöt, ilman liikaa draamaa. Ehkä yrität saada lapset painamaan mieleen asioita. Mutta lapsille voi sattua vielä vahinkoja, varsinkin jos ovat alle 8v eikä muista aina. Ehkei kaikki ole liian vakavaa. Tietysti miettii kuka kaiken siivoaa jne. Ehkä sulla on ollut liikaa tehtävää ja paineita.

Käy korkeintaan osa-aikatöissä. Miksi kuormitat töissä itseäsi, kun olet tehtaillut liukuhihnalla tenavia?

Fyysisesti en ole koskaan satuttanut. Mutta onhan raivoaminen henkistä väkivaltaa. Ainakin, kun nyt se sisälsi myös todella kurjaa puhetta. Esim. ärisin, etten kestä lapsiani, sanoin häipyvän, kunhan vain isi tulee takaisin...Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka onnistuu olemaan näin kamala äiti?

Heh. Luulenpa, että suurin osa vanhemmista raivoaa joskus lapsilleen ihan syystä ja jotkut vaan esittää jotain niin rauhallista "tunteiden sanoittajaa". Kyllähän sen nyt kaikki tajuaa, että lapsiperheessä pinna on kireällä mm. väsymyksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Käy korkeintaan osa-aikatöissä. Miksi kuormitat töissä itseäsi, kun olet tehtaillut liukuhihnalla tenavia?

Hohhoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy korkeintaan osa-aikatöissä. Miksi kuormitat töissä itseäsi, kun olet tehtaillut liukuhihnalla tenavia?

Hohhoi.

Hohhoi sullekin vaan!

T. Hohhoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka onnistuu olemaan näin kamala äiti?

Heh. Luulenpa, että suurin osa vanhemmista raivoaa joskus lapsilleen ihan syystä ja jotkut vaan esittää jotain niin rauhallista "tunteiden sanoittajaa". Kyllähän sen nyt kaikki tajuaa, että lapsiperheessä pinna on kireällä mm. väsymyksen vuoksi.

Onkohan todella näin? Itse ajattelen olevani tässä marginaalissa. Toisaalta tiedän myös osoittavani heille rakkautta ihan jatkuvalla syötöllä. Jos saisin tämän satunnaisen raivoamisen itsestäni pois, voisin uskoa olevani maailman paras äiti. Nyt koen olevani maailman surkein...Ap.

Et mitään kun olet nainen. Naisten perusluonteeseen mikä tulee sukupuolen mukana kuuluu muille raivoaminen. Ei ole olemassakaan naista joka ei muille raivoa kun ei saa tahtoaan läpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka onnistuu olemaan näin kamala äiti?

Heh. Luulenpa, että suurin osa vanhemmista raivoaa joskus lapsilleen ihan syystä ja jotkut vaan esittää jotain niin rauhallista "tunteiden sanoittajaa". Kyllähän sen nyt kaikki tajuaa, että lapsiperheessä pinna on kireällä mm. väsymyksen vuoksi.

Onkohan todella näin? Itse ajattelen olevani tässä marginaalissa. Toisaalta tiedän myös osoittavani heille rakkautta ihan jatkuvalla syötöllä. Jos saisin tämän satunnaisen raivoamisen itsestäni pois, voisin uskoa olevani maailman paras äiti. Nyt koen olevani maailman surkein...Ap.

Siis mitä ihmettä? :D koostuuko sinun tuttavapiirisi lähinnä esittäjistä? Eikö sinun vanhemmat ole koskaan menettäneet malttiaan ja raivonneet jostain?

Omituista tässä on myös se, että ennen lapsia kuvittelin olevani hyvin rauhallinen persoona. Kattia kanssa! En tuntenut itseäni yhtään! Ap.

Vierailija kirjoitti:

Painetta pöntössä kasvattaa se, kun en oo ikänä saannu isoa mamun munaa!

Ap

Lapsellista kirjoittaa toisena, siis teeskennellä toista. Menepä jonnekin muksujen palstalle sekoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti en ole koskaan satuttanut. Mutta onhan raivoaminen henkistä väkivaltaa. Ainakin, kun nyt se sisälsi myös todella kurjaa puhetta. Esim. ärisin, etten kestä lapsiani, sanoin häipyvän, kunhan vain isi tulee takaisin...Ap.

Tällöin selität rauhoituttuasi, että äiti on kipeä ja väsynyt ja sanoit suutuspäissäsi asioita, joita et tarkoittanut. Et ole ainoa, jolla menee hermot. Itse olen tehnyt ihan liian usein, että hermostuttuani sanon rumasti ja huudan ja joskus raivoankin, kun lapset törttöilevät ja tahallaan härnäävät, just esim. kylppärissä tai sitten juostaan rallia ympäri kämppää ja levitetään kaikki mihin osutaan roskia myöten, kun nukkumaan pitäisi käydä. Ihmisen sietokyky vain on rajallinen, etenkin jos sattuu olemaan stressaantunut (muista syistä kuin lapsista) ja päälle vielä kipeä. Eihän näitä ylilyöntejä satu, jos asiat ei jo muuten ole huonosti. Se maidon kaatuminen on vaan sitten se viimeinen pisara.

Eihän se nyt kiva ole lapsillekaan, mutta olen yrittänyt olla ruoskimatta itseäni liikaa ja kehotan sinuakin olemaan ruoskimatta itseäsi ja ajattelemaan, että lapsi ymmärtää, että aikuisillakin on erilaisia tunteita ja joskus se aikuinen on se, joka saa ne itkupotkuraivarit ja että jos niin käy, niin sitten rauhoituttua pyydetään anteeksi ja keskustellaan asiasta ihan niin kuin jos se toinen osapuoli kiukussa olisi lapsi. Pyydetään anteeksi, sovitaan ja yritetään ens kerralla paremmin.

Kyllä näistä tulee yleensä itselle niin paha mieli jo ilmankin sitä pienen ihmisen anteeksipyyntöä, että sitä yrittää etsiä kaikkia mahdollisia keinoja, että ei hermostuisi jatkossa. Nepsy-lapsia hoitava neuvolan täti antoi vinkin, että työnnä kieli takahampaiden taakse -> mahdotonta jäkittää kasvoja, jotka yleensä ekana kiristyvät hampaiden puristuessa yhteen. Kun ei voi fyysisesti kiristyä, niin hermojakaan ei kiristä niin pahasti. Ei estä suuttumasta kokonaan, mutta rauhoittaa kuitenkin sen verran, että saa hetken lisäaikaa harkita mitä suusta lipsauttaa.