Lue keskustelun säännöt.
Raivosin lapsille -Mitä voin tehdä, ettei se enää ikinä toistu?
15.04.2025 |
Tiedän toimineen niin totaalisen väärin. Raivosin kolmelle alle kouluikäiselle lapselleni käytännössä koko iltapäivän milloin mistäkin lasten tekemästä töllön työstä. Olin siis aivan uskomattoman kamala ja sanoin rakkaimmilleni mitä kurjempia asioita.
Välillä pyytelin itkien anteeksi, mutta taas seuraava pienimmäisen läträily ruokapöydässä tai keskimmäisen törttöily sai minut kilahtamaan.
Normaalisti olen lempeä, huolehtivainen ja ymmärtäväinen äiti. Sanoitan tunteita, kerron rakastavani ja hoivaan lapsiani kaikilla hellimmillä tavoilla. Olen heille mahdollisimman paljon läsnä ja keksin kaikenlaista kivaa yhteistä puuhaa, leikkiä ja seikkailua. Kuitenkin minussa on myös tuo toinen ns. pimeä puoli, joka tulee ilmi onneksi ani harvoin.
Illalla lupasin lapsilleni, etten enää koskaan raivoa heille. Kuinka pystyn pitämään lupaukseni?
Kommentit (68)
Tulet myöhemmin katumaan lapsillesi raivoamista. Näytät käyttäytymismallin, ja joka kerta se satuttaa lapsiasi, olet ottanut keppihevoseksi anteeksi pyytämisen. Hanki itsellesi apua !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa nyt taas muka niin kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
No onpa nyt taas muka niin kamalaa.
Koko iltapäivän raivoaminen on sairasta !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa nyt taas muka niin kamalaa.
Koko iltapäivän raivoaminen on sairasta !
No tämän korjaan, etten todellakaan ole koskaan koko iltapäivää raivonnut, vaan ennemminkin ollut ärsytysherkkä pidemmän aikaa, kun tilannetta ei ole päässyt purkamaan. Ap.
Miksi valehtelet lapsillesi, ettet ikinä käyttäydy noin, kun kuitenkin tulet niin käyttäytymään?
Miksi et vain opeta lapsille ja ITSELLESI, kun tuollainen lapsellinen raivokohtaus tulee, että nyt nouset ylös ja menet omaan makuhuoneeseesi rauhoittumaan ja vasta kun olet rauhoittunut, niin menet takaisin ja pyydät anteeksi sitä, että sinulle tuli lapsellinen raivokohtaus.
Se, että ensiksi lupaat lapsillesi ja sitten vielä rikot lupauksesi toistamiseen opettaa vain lapsillesi sen, että luvata ja valehdella saa, ja lupaukset saa rikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että raivoat niille lapsille vähän aikaisemmin, ennen kuin saavutat pisteen jossa sanot jo asioita joilla on tarkoitus vahingoittaa tai aiheuttaa pelkoa. Esim hylkäämisellä uhkaaminen ei ole ok. On älytöntä pinnistellä viimeiseen asti rauhallisena ja sanoittaa tunteita, ja sitten vetää toiseen ääripäähän ja flipata totaalisesti. Siinä välimaastossa on sellainen ns. normaali raivoaminen, korotat ääntä ja pistät sekoilulle stopin. Jos teillä on piha, niin tuuppaat lapset vaikka ulos ja sanot että otat happea vartin verran. Toki säätila ja lasten ikä huomioiden. Jos lapsilla on joku lempiohjelma / jälkiruoka / peli niin sellaiset pois pariksi päiväksi, kun seuraamukset muutaman verran toteutuu niin alkaa sanomisella olemaan enemmän vaikutusta.
Olet ehkä itse sen verran traumatisoitunut lapsuudestasi, jossa aikuisilla ehkä ollut tunteiden säätelyn ongelmaa, että pidät normaalia suuttumista ja sen näyttämistä vahingollisena. Sitten koitat peitellä sitä viimeiseen asti kunnes oma tunnesäätely pettää. Tämä on huono malli, siinä rauhallisuuden ja holtittoman raivoamisen välissä on monta ihan käyttökelpoista tasoa tunteiden ilmaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että raivoat niille lapsille vähän aikaisemmin, ennen kuin saavutat pisteen jossa sanot jo asioita joilla on tarkoitus vahingoittaa tai aiheuttaa pelkoa. Esim hylkäämisellä uhkaaminen ei ole ok. On älytöntä pinnistellä viimeiseen asti rauhallisena ja sanoittaa tunteita, ja sitten vetää toiseen ääripäähän ja flipata totaalisesti. Siinä välimaastossa on sellainen ns. normaali raivoaminen, korotat ääntä ja pistät sekoilulle stopin. Jos teillä on piha, niin tuuppaat lapset vaikka ulos ja sanot että otat happea vartin verran. Toki säätila ja lasten ikä huomioiden. Jos lapsilla on joku lempiohjelma / jälkiruoka / peli niin sellaiset pois pariksi päiväksi, kun seuraamukset muutaman verran toteutuu niin alkaa sanomisella olemaan enemmän vaikutusta.
Olet ehkä itse sen verran traumatisoitunut lapsuudestasi, jossa aikuisilla ehkä ollut tunteiden säätelyn ongelmaa, että pidät normaalia suuttumista ja sen näyttämistä vahingollise
Tässä olet täysin oikeassa! Ap.
Olet täysin pihalla lasten kasvatuksesta.