Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivosin lapsille -Mitä voin tehdä, ettei se enää ikinä toistu?
15.04.2025 |
Tiedän toimineen niin totaalisen väärin. Raivosin kolmelle alle kouluikäiselle lapselleni käytännössä koko iltapäivän milloin mistäkin lasten tekemästä töllön työstä. Olin siis aivan uskomattoman kamala ja sanoin rakkaimmilleni mitä kurjempia asioita.
Välillä pyytelin itkien anteeksi, mutta taas seuraava pienimmäisen läträily ruokapöydässä tai keskimmäisen törttöily sai minut kilahtamaan.
Normaalisti olen lempeä, huolehtivainen ja ymmärtäväinen äiti. Sanoitan tunteita, kerron rakastavani ja hoivaan lapsiani kaikilla hellimmillä tavoilla. Olen heille mahdollisimman paljon läsnä ja keksin kaikenlaista kivaa yhteistä puuhaa, leikkiä ja seikkailua. Kuitenkin minussa on myös tuo toinen ns. pimeä puoli, joka tulee ilmi onneksi ani harvoin.
Illalla lupasin lapsilleni, etten enää koskaan raivoa heille. Kuinka pystyn pitämään lupaukseni?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tuossa nyt on mennyt aidosti yli ap:lla.
Joo mutta hän osaa hyvin reflektoida miksi teki ja pyrkii parempaan. Ei esim syytä sokeasti vain lapsia tapahtumista. Ja mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Ei tarvi ruoskia itseään sen enempää, eteenpäin vain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitä mieltä, että lapsille on itse asiassa ihan hyväksi kojea tuollaisia tunteita.
En kyllä itse tiedä mitä he tästä saavat? Olisiko mielestäsi aikuisenkin hyvä kokea raivoamista, päin naamaa huutamista "Nyt kun minä sanon, että yövaatteet puetaan päälle, niin ne muuten sitten puetaan päälle!" Tai "Nyt en kestä sinua, en kestä, en kestä! Ehkä soitan poliisit paikalle ja häivyn, kunhan x tulee takaisin!" Ap.
He saavat tuosta sitä, että altistuvat raivolle. Pääsevät kokemaan sen. Tietävät, miltä se tuntuu. Olen sitä mieltä, että myös negatiivisten tunteiden kokemisesta on hyötyä. Se on sitten eri asia, jos lapsille raivotaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luvata tuollaista.
Ymmärrän, mutta yksinkertaisesti en vain enää hyväksy itseltäni tällaista! Ap.
Tarvitset apua.
Sinulla on nyt liikaa.
Meitä oli kolmen pienen kanssa kuski vanhempaa ja kyllä minä ainakin kovilla olin.
Vanhoja traumoja, joska pukkas päälle.Työ.
Aikamoista se oli.
ole aapee armollinen itsellesi. Vaadit nyt itseltäsi hirveästi.
Hae apua.
Neuvolan kautta tai lääkärin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka onnistuu olemaan näin kamala äiti?
Heh. Luulenpa, että suurin osa vanhemmista raivoaa joskus lapsilleen ihan syystä ja jotkut vaan esittää jotain niin rauhallista "tunteiden sanoittajaa". Kyllähän sen nyt kaikki tajuaa, että lapsiperheessä pinna on kireällä mm. väsymyksen vuoksi.
Onkohan todella näin? Itse ajattelen olevani tässä marginaalissa. Toisaalta tiedän myös osoittavani heille rakkautta ihan jatkuvalla syötöllä. Jos saisin tämän satunnaisen raivoamisen itsestäni pois, voisin uskoa olevani maailman paras äiti. Nyt koen olevani maailman surkein...Ap.
Olet ihan perusnainen. Jos ei ole mies paikalla, jonka niskaan paskan voi kaataa, käy siihen hätätilassa myös lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, myös lasten tulee oppia, että aikuisilla on rajat. Jos ne rajat eivät tule koskaan vastaan (niin kuin sinulla tänään), eivät he voi mitenkään myöskään oppia, että sellaisia on.
Toiseksi, ei kenenkään äidin tarvi olla täydellinen ja aina hallita kaikki täydellisesti. Sehän on tosi huono malli siirtää lapsille. Jokainen ollaan virheellisiä ja erehtyväisiä.
Aivan. Ne täydelliset onpelottavia. Ei niitä ole.
Aapeen lapset on vielä niin pieniä, että olis hyvä saada apuja. Ei pelkkä puhe auta tuossa aapeen kuormassa.
aapee on ylikuormittunut.
Ja tosiaan ruoskii itse itseään.
Voimia aapee. Hae apua.
Lapset näkivät sinusta toisenkin puolen. Se on hyvä. Se on elämää.
Se, että sanot että et kestä lapsiasi on kyllä kamalaa. Siinä sinun omien häytyskellojesi soiminen oli hyvä. Jos Jätät tuon siihen, että ainoastaan päätät että et enää raivo, iin veikkaan että epäonnistut. Se pelkkä päätös on hyvä, mutta se ei yksin riitä.
Hae apua jaksamiseesi.
Saatte turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aapeen lapset on vielä niin pieniä, että olis hyvä saada apuja. Ei pelkkä puhe auta tuossa aapeen kuormassa. "
No mitä apuja ajattelit olevan? Yhteiskunta auttaa just sen verran että joku voi tulla juttelemaan. Jos ei ole sukulaisia apuna, niin aika yksin sitä on. Tukiperhettä voi hakea, mutta kestää vuoden kaksi, jos ei ole akuutti tarve (=kahden aikuisen perhe, ei ongelmia, niin odottaa saa pitkään)
Itse voi toki esim ostaa siivouspalvelua, ostaa ruokaa valmiina ne. Omaa kuormaansa voi vähentää ja pitäisikin. Jostain syystä ajatellaan, että täytyy tehdä kaikki itse, vaikka koskaan ennen maailmassa ei ole täytynyt tehdä kaikkea itse (kokopäivätyö, lastenhoito kodinhoito ym) ... aina on ollut muitakin aikuisia ympärillä. Ihan aina. Nyt ollaan yksin.
Alue: Aihe vapaa
Harva raivoaa muiden nähden. Kysypä lapsilta / nuorilta, ihan kaikkien äidit "ragee". On eri tasoista rageemista tietty, mutta eiköhän osa oikeastikin raivoa.