90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelija ja opintotuilla pärjäsin. Vanhemmat yrittäjiä jotka onneksi eivät ottaneet valuuttalainaa vaikka sitä väkisin tyrkytettiin. Mm pankinjohtaja juoksi äitin auton perässä kun ei suostunut laittaan nimeä paperiin. Myöhemmin kysyi isältä että miten olit niin viisas ettet ottanut lainaa. Isä sanoi että tuli paha aavistus että tämä ei voi olla hyvä juttu. Lähellä oli kuitenkin mennä kaikki. Pankkeja ei ole meillä arvostettu sen jälkeen yhtään eikä turhia lainoja otettu. Itse sain kotoa kuitenkin hyvän auton ja ajokortin mutta alle 18-v piti töihin mennä ja opiskeluja ei arvostettu. Lapsesta asti on töitä tehty yrityksissä ja mikään työ ei ole huonoa jos siitä maksetaan palkkaa.

Vai että opintotuella pärjäsit, asuitko vanhempien omistaassa asunnossa.

Halvimman soluasunnon vuokran korvasi kokonaan opiskelijan asumistuki.

-ohis-

Ei ostettu p*skaa. Ei sitä juuri kaupoissa ollutkaan.

Ei asumislisät solukämppien vuokria korvanneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei asumislisät solukämppien vuokria korvanneet.

Jos asui kahden hengen huoneessa solussa, niin korvasi suunnilleen. Nykyäänhän kukaan ei varmaan suostuisi asumaan kahden hengen huoneessa ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuilla pärjäsi silloin ihan hyvin. Olin vajaakuntoinen työtön ja jouduin lähtemään lapsuudenkodista samana päivänä kun täytin 18v. Silloin oli vuosi 1991. Sain hyvin yksiön 1000 markan vuokran maksettua ja ihan hyvin käyttörahaa. Sain myös 3000 markkaa huonekaluihin. Pikkukaupunki hämeessä jossa silloin asuin.

Sama juttu minulla ja tutuilla. Tuilla pärjäsi ihan hyvin ja niitä sai helposti. Mutta siis monen kaverin vanhemmilla oli konkursseja ja asuntojen pakkomyyntejä ja joutuivat muuttamaan kunnan vuokra-asuntoon ja velat jäi. 

Monet asunnon ostaneet suomalaiset menettivät asuntonsa. Työttömänä ihminen ei pystynyt enää maksamaan pankille, joten moni asunto meni myyntiin. Täsmennän ketjua lukeville  nuoremmille palstalaisille, että asuntojen hinnat laskivat tuolloin rajusti. Jos siitä oli maksettu 700 000 mk, niin lamavuosina siitä voi saada 450 000 mk. Kauppahinta meni pankille ja loppuvelka jäi entisen omistajan maksettavaksi. Asukas tai perhe muutti vuokra-asuntoon ja maksoi joka kuukausi kahdesta asunnosta, joista toinen oli entinen.

Vierailija kirjoitti:

Rivarin seinänaapurin keino oli 9mm parabellum.

Ensin lähti työ, sitten lähti dokaaminen lapasesta, sen jälkeen vaimo sekä lapsi ja lopuksi henki. 

En tiedä tarkemmin taustoja mutta ei se kyllä ollut kuin nelikymppinen ja tuliterästä Audi satasesta päätellen kaikkea muuta kuin hanttihommissa. Olisi kuvitellut että itseään niskasta ottamalla olisi päässyt sentään johonkin hommaan takaisin mutta tämä lähti alaspäin kuin talonmies jäiseltä peltikatolta.

Muutamien koko elämä kun on kiinni työssä ja urassa jonka nousujohteista jatkumista aina eläkkeelle saakka oli pidetty ainakin korkeakoulutettujen piirissä itsestäänselvyytenä vielä 1980-luvun loppuun saakka. Ei kasetti kestänyt kun maailma eli työ luhistui alta.

Muistin tästä, että ennen oli vähän epäilyttävää jos joku vaihtoi työpaikkaa. :) Samalla työnantajalla oltiin monta vuotta, joskus koko elämä. Työntekoa arvostettiin. Vaikka työ olisi ollut "vain" siivoamista, ilman koulutusta tehtävää avustavaa  hommaa rakennustyömaalla tai tietöissä, niin se oli työtä, josta ihminen ansaitsi palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti taloudelliseen eikä selviämiseen, mutta paikallisen luolan/juottolan kymppitorstailla käytiin ahkeraan. Taisi olla markka aikaa.

Kai me omilla pienillä panoksilla pidettiin ravintolan henkilökunta palkoissa, vaikkei itse oltu.

Olen täysin varma, että 1990-luvun lama-aikaan Suomessa oli käytössä markka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerää pulloja

Niistä sai 3 kertaa enemmän rahaa silloin.

Onko 10 penniä enemmän kuin 10 senttiä ? 

Aloittajalle puuroa syötiin paljon ja muuta halpis ruokaa, välillä oltiin syömättä 

Vuosien 1990-1999 10 penniä on arvoltaan 3 senttiä. Jos tuohon aikaan palautuspullosta olisi saanut kolminkertaisen rahan, niin yhdestä palautuspullosta olisi saanut 95 penniä. Ei niistä muistaakseni saanut noin paljoa.

Ruoka oli ravintoköyhää. Makaronivelliä, kauravelliä, itse leivottuja säympylöitä, erilaisia pullia. Kesäkeittoa, perunavelliä

Hyvää toki, kaikki sellaista "lohturuokaa". 

Vanhemmat tekivät ihan mitä vain työtä saivat. Puhelinmyynnistä lähtien. Alkoholia käyttivät molemmat jatkuvasti ja lapset olimme heitteillä henkisesti. Ruokaa oli ja katto pään päällä. Mutta muuten ei ollut perheen tuntua. Vanhemmat elivät rahapulansa kanssa omassa kuplassa ja yrittivät selviytyä. Lapset selviytyivät miten pystyivät.

Jo yläasteella ryyppäsimme rankasti. Usein perjantain ja lauantain.

Varastelimme meikit, vaatteet, tupakat ja alkoholin. Möimme niitä myös eteenpäin.

Itse elin taas sellaista aikaa, että kuvittelin ettei tilanne edes parane missään vaiheessa. Piti vain hankkia joku paperi amiskasta ja siirtyä kortistoon. Muistan kun se 5000mk(?) tuntui valtavalta summalta. 

No, opiskelut vei mennessään kuitenkin ja niin sanotusti maalitolpat siirtyivät. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oli lama. Kaikki ei siitä kärsinyt. Monella 90 luvulla oli duuni niin pärjäsi ihan hyvin 

Olen syntynyt 1981 ja en muista mitään kurjuutta 1990-luvulta, vanhempani olivat töissä tuolloinkin, tavallisissa duunarihommissa eli ei mitään rikkaiden elämää missään vaiheessa vaan tavallista elämää. 

Onko ammattikouluilla enää muuten asuntoloita? Niissä sai asua ilmaiseksi, toki huone piti jakaa jonkun kanssa. Se oli täysin ok, koska muusta ei tiennyt 

Ja moni menetti kämppänsä pankille, mutta sen lisäksi olivat taanneet sukulaistensa lainoja, jotka kaatuivat takaajan niskaan. Näitä makseltiin sitten jopa 20 vuotta jos vaan työtä laman jälkeen onnistuivat saamaan.

Opiskelijana pärjäsi opintotuella ja osa-aikatöillä jopa niin, että rahaa säästyi matkusteluun kun oikein pihisteli. Mitään ylimääräistä ei osteltu, tavarat ja vaatteet hankittiin kierrätyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä oli porukkaa enemmän kun nyt.

Yle:

"Työttömien määrä nousi kuin raketti. Vuonna 1990 työttömyysaste oli vähän yli kolme prosenttia. Vain muutamaa vuotta myöhemmin se oli lähes 17 prosenttia. Muutamina kuukausina työttömyysaste rikkoi jopa 20 prosentin rajan.

Joulukuun lopussa 1994 työttömänä oli 536 800 ihmistä"

Nytkin on oikeasti työttömänä yli 420 000 ja oikea työttömyysprosentti on yli 15.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kirpputoreista tuli kova sana, samoin vanhojen/rikkinäisten vaatteiden tuunauksesta. Yritettiin kovasti selittää kirppisostoja luonnon pelastamisella, vaikka kaikille oli selvää, että köyhyyden takia sieltä ostettiin.

Maailma oli muutenkin erilainen. Ei nuorilla ollut omia puhelimia juurikaan vielä ysärin alussa, ja vaatteita ostettiin kerran, pari vuodessa.

Nälkäiset söi kouluruokaa napa soikeana.

Ysärin alussa ei monella muullakaan ollut omia puhelimia. Oli lankapuhelimet vielä tuohon aikaan eikä sellaisia muualla opiskelevat nuoret hankkineet.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana pärjäsi opintotuella ja osa-aikatöillä jopa niin, että rahaa säästyi matkusteluun kun oikein pihisteli. Mitään ylimääräistä ei osteltu, tavarat ja vaatteet hankittiin kierrätyksestä.

Siihen aikaan ei ollut kierrätyskeskuksia. Tarkoitat varmaan kirpputoria?

Lama ei vaikuttanut meidän perheeseen koska molemmat vanhemmat olivat töissä. Ihan tavallisia duunareita vaikkakin isä sellutehtaalla töissä missä kohtuullisen hyvä palkka. Ihan tavallista elämää elettiin eikä tarvinnut pelätä ettei ole ruokaa. Meitä lapsia oli kolme. 80-luvulla isän veli oli pyytänyt isää takaamaan heidän yrityksensä lainaa, mutta äiti kielsi ja onneksi isä ei sitten mennyt takaamaan lainaa. Siinä olisi veljen yrityksen konkurssin myötä mennyt meiltäkin koti, maat ja metsät. 

Vierailija kirjoitti:

Ja moni menetti kämppänsä pankille, mutta sen lisäksi olivat taanneet sukulaistensa lainoja, jotka kaatuivat takaajan niskaan. Näitä makseltiin sitten jopa 20 vuotta jos vaan työtä laman jälkeen onnistuivat saamaan.

Tämä! Ehkä juuri siksi minun perheessäni selvittiin lamasta lähes huomaamatta, koska meillä ei ollut ollut varaa omistusasuntoon saati muiden lainojen takaamiseen. Asuttiin kaupungin vuokrakaksiossa.

Ikinä ei matkustettu eikä syöty ravintolassa. Mutta vaatteet ostettiin uutena, käytiin kampaajalla ja elokuvissa. Porsaankyljyksiä, broileria ja jauhelihapihvejä syötiin kotona, ei mitään makaronivelliä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kirpputoreista tuli kova sana, samoin vanhojen/rikkinäisten vaatteiden tuunauksesta. Yritettiin kovasti selittää kirppisostoja luonnon pelastamisella, vaikka kaikille oli selvää, että köyhyyden takia sieltä ostettiin.

Maailma oli muutenkin erilainen. Ei nuorilla ollut omia puhelimia juurikaan vielä ysärin alussa, ja vaatteita ostettiin kerran, pari vuodessa.

Nälkäiset söi kouluruokaa napa soikeana.

Minä opiskelin paikassa, jossa muut olivat aikamoisia snobeja. Ei siihen aikaan puhuttu mistään ylikuluttamisesta tai luontoarvoista. Minua ja pukeutumistani arvosteltiin todella paljon, koska en ollut rikkaan perheen kakara ja saanut vanhemmilta rahaa merkkivaatteita varten. Pesin, tuuletin ja siistin kirpputoriostokseni. Siitä huolimatta osa väitti pokkana, että vaatteeni haisevat ummehtuneelta lumpulta jne.

En viitsinyt edes pitää köyhyyttäni minään salaisuutena. Sehän oli selvää, ettei minulla ollut rahaa ravata muiden kanssa mökkiviikonlopuilla, risteilyillä ja ulkomaanmatkoilla tai käydä ylipäänsään yhtä kertaa enempää kosmetologin kasvohoidossa. Muut testasivat huoletta koko hoitoarsenaalin läpi ja juttelivat niistä hoidoista, kosmetiikasta, materiasta jne ja tietenkin vertailivat itseään toisiinsa. Hyvä oppi tuosta ajasta oli se, että luin paljon uutisia ilmaiseksi kirjastossa ja seurasin politiikkaa ja maailmantapahtumia. En koe vieläkään olevani materialisti.

Opiskelijoiden tuet nousi 1995 ihan kunnolla, sitä ennen opiskelijoiden tuet riitti vain jos otti koko lainan ja asui yksinkertaisesti.

Itse asuin 80-luvun lopusta 90-luvun puoleenväliin ilman suihkua ja lämmintä vettä, kerran jopa ilman omaa vessaa. Yhteisvessa ja -suihku oli kaukana kellarissa.

Yhteisasuminen oli vakio, 2-3 opiskelijaa per kämppä. Tyypillisiä vuokranantajia oli eläkeläiset joilla oli talon yläkerrassa 1-2 huonetta vuokrata. Meluamista piti siis varoa. Joskus jopa vieraat kiellettiin.

Nämä olivat siis vuossadan alussa syntyneitä mummoja ja pappoja joiden talot oli vanhoja ja remontoimattomia. Tapetit roikkui, asunnoissa oli tupakoitu ja kaikki oli rapistunutta, siis halpaa. Ikkunoista veti ja jotkut kaverit jopa lämmitti haloilla kun muuta lämmitystä ei ollut. Hauskaa oli se että seinät saattoi vaikka maalata pinkiksi ja muutenkin laittaa miten haluaa; yksi tuttu veti alufoliolla seinät.