90-luvun laman kokeneet! Mitä keinoja silloin käytettiin taloudelliseen selviämiseen?

Töihin meno

Kerää pulloja

Muuta telttaan asumaan

Edit otsikossa kysymys

Rahaa ei paljon käytetty jos sitä ei ollut. Tuet oli suhteessa korkeammat.

Opiskeltiin pitkään ja elettiin pitkä nuoruus. Kolmiskympiis olikin tilanne jo ihan toinen.

Ei mitään. Olin teini-iässä nälässä ja myöhemmin aikuisena. Oli karua menoa 90. Nahistuneita uunivihanneksia. Ihmiset eivät välittäneet yhtään toisista ja hylkäsivät jos ei osunut muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerää pulloja

Niistä sai 3 kertaa enemmän rahaa silloin.

Vierailija kirjoitti:

mutta nyt ei ole lama vaan ihmisten ostovoima tuhottiin lopullisesti 2020-2025, WEF eliitin ajama köyhdyttämisen agenda, great reset, et omista mitään ja olet onnellinen - etenee, se ei koskaan enää lopu

Harmittaako kun kukaan muu ei tajua?

Kela ja sossu maksoi kaiken, ei mitään hätää ollut

Kimppa-asuminen. Ystäväni oli ostanut asunnon. Arvo suli puolet ja työpaikka meni. 

Vuokrasi makuuhuoneen, muutti itse olohuoneen alkoviin ja alkoi jakamaan Hesaria.

Myi autonsa ja vuokrasi autotalliaan toiselle asukkaalle pimeästi. Kesällä myi tarpeetonta kirppiksellö, myös siskon ja vanhempien. 

Tuloja otettiin mistä saatiin

Leivottiin, marjastettiin, kierrätettiin, tehtiin ja keksittiin ite.

Tuilla pärjäsi silloin ihan hyvin. Olin vajaakuntoinen työtön ja jouduin lähtemään lapsuudenkodista samana päivänä kun täytin 18v. Silloin oli vuosi 1991. Sain hyvin yksiön 1000 markan vuokran maksettua ja ihan hyvin käyttörahaa. Sain myös 3000 markkaa huonekaluihin. Pikkukaupunki hämeessä jossa silloin asuin.

Nokia

Silloin oli myös tukia saatavilla 

Pankkiryöstöjä tehtiin aika paljon.

Rivarin seinänaapurin keino oli 9mm parabellum.

Ensin lähti työ, sitten lähti dokaaminen lapasesta, sen jälkeen vaimo sekä lapsi ja lopuksi henki. 

En tiedä tarkemmin taustoja mutta ei se kyllä ollut kuin nelikymppinen ja tuliterästä Audi satasesta päätellen kaikkea muuta kuin hanttihommissa. Olisi kuvitellut että itseään niskasta ottamalla olisi päässyt sentään johonkin hommaan takaisin mutta tämä lähti alaspäin kuin talonmies jäiseltä peltikatolta.

Muutamien koko elämä kun on kiinni työssä ja urassa jonka nousujohteista jatkumista aina eläkkeelle saakka oli pidetty ainakin korkeakoulutettujen piirissä itsestäänselvyytenä vielä 1980-luvun loppuun saakka. Ei kasetti kestänyt kun maailma eli työ luhistui alta.

Ei varsinaisesti taloudelliseen eikä selviämiseen, mutta paikallisen luolan/juottolan kymppitorstailla käytiin ahkeraan. Taisi olla markka aikaa.

Kai me omilla pienillä panoksilla pidettiin ravintolan henkilökunta palkoissa, vaikkei itse oltu.

Vähä älyiset tuhlas kaikki rahat. Pääasiassa Boomereilla ei ole mitään osaamista raha-asioiden hoidossa. Lainoja ei neuvoteltu vaan otettiin mitä saatiin jne jne.

Olin silloin varusmies, opiskelija ja työtön. Asuttiin avovaimoni kanssa kaupungin vuokra-asunnossa, jossa oli aika kohtuullinen vuokra. Ruuat tehtiin itse, eli ei eineksiä tai valmisruokia, ravintoloista puhumattakaan. Tein kotiolutta ja -viiniä, joten kaupasta ei alkoholia ostettu.

Missään ei käyty, ei leffassa, ravintolassa tai matkusteltu. Kavereiden kanssa pidettiin illanistujaisia, ettei rahaa mennyt baariin. Kuljin pitkiäkin matkoja fillarilla tai kävellen, ettei tarvinnut bussilippua ostaa. Vaatteita en ostanut kuin viimeisessä hädässä ja nekin mielellään kirppikseltä tai jostain alelaarista.

Kun sitten pääsin töihin, säästin asp:n ja maksoin opintolainani parissa vuodessa, että ehdin ostaa ensiasunnon ennen hintojen nousua vuonna 1996. Siitä se vaurastuminen sitten alkoi, kun tulot moninkertaistuivat, mutta menot pysyivät edelleen minimissä.