Lue keskustelun säännöt.
Onko boomereilla yleinen tapa suhtautua lapsiinsa pilkallisesti?
12.04.2025 |
Omasta lapsuudesta muistan tuon pilkallisuuden, tämä jatkui koko teini-iän ja aikuisena ollessani myös vanhempien asenne oli pilkallinen. Sitten en enää viitsinyt kuunnella moista ja katkaisi välitä. Toki ihmisten välillä on vaihtelua, mutta oliko tämä jotenkin yleinen tapa suhtautua lapsiin silloin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloput ovat ahdistavia. Miksi ette ole omien lastenne kanssa ha luo heille mukavia lapsuusmuistoja? Ai ne on narkkaamassa kun kotona iskä ja äiskä vaan läppärilään koko ajan.
Ah tuota myötätunnon määrää!
Mietipä hetki miltä tuo tuntuu sellaisesta, jonka lapsi on oikeasti narkkaamassa?
Peiliin voi vilkaista. Oliko lapsille aikaa vai vaihtuville parisuhteille.
Aikaa kenellä?
Just näillä boomereilla oli niin kova kiire tienata rahaa ja rakentaa mökkiä, että ei todellakaan ollut aikaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloput ovat ahdistavia. Miksi ette ole omien lastenne kanssa ha luo heille mukavia lapsuusmuistoja? Ai ne on narkkaamassa kun kotona iskä ja äiskä vaan läppärilään koko ajan.
Ah tuota myötätunnon määrää!
Mietipä hetki miltä tuo tuntuu sellaisesta, jonka lapsi on oikeasti narkkaamassa?
Peiliin voi vilkaista. Oliko lapsille aikaa vai vaihtuville parisuhteille.
Aikaa kenellä?
Just näillä boomereilla oli niin kova kiire tienata rahaa ja rakentaa mökkiä, että ei todellakaan ollut aikaa lapsille.
Ahne sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Meillä ei valitettavasti ole absoluutisti oikeita arvoja. Valo ja varjo ovat aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Montako ranskalaista tunnet jotta voit heidän henkisestä hyvinvoinnistaan mitään sanoa. Ei tuhoa ihmistä? Tiedät tämän mistä? Ihmetyttää tuo väkivallan ja häpäisyn ihannointisi. Onko nyt niin, että pilasit omien lastesi elämän ja nyt hätäpäissäsi jotain Ranskaa vedät tähän mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys ei saa olla täysin pois. Millään elämän osa-alueella. Jos aikoo voida hyvin ja olla vahva.
Siksi pitää pyrkiä epämukavuusalueelle, laittaa tankoon vähän enemmän rautaa ja juosta kovempaa.
Mä en kyllä tunnista tuollaista. Mun vanhempani olivat ihania ja tekivät kaikkensa meidän lasten parhaaksi. Kannustivat ja tukivat. Edelleen kaipaan heitä.
Omille lapsilleni olen yrittänyt olla yhtä hyvä vanhempi. Olemme läheisiä ja uskon heidän rakastavan minua kuten minä heitä. Parhaani olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yleistä. Tuo ikäluokka näki lapset jonain leluinaan, alamaisinaan ja esineinä. Ei ihmisinä.
Ilkeitä ihmisiä ja monesti todella sivistymättömiä. Sellainen tekopyhä uskovaisuus on myös ominaista.
He rakastavat hierarkioita ja ovat mielellään ruoskimassa jos löytyy joku heitä alemmaksi laitettava.
Uskovat vilpittömästi että kyllä se heidän lapsi jota kohtelivat kuin pzkaa, sitten aikuisena hoitaa heidät ja hoivaa kiitollisna sitten.
Ja jos lapsi ei halua olla missään tekemisissä, marisevat hänen huonoa käytöstään ja odottavan, että kyllä se lapsi tulee järkiinsä ja kaikki palaa ennalleen.
Itsereflektio nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Meillä ei valitettavasti ole absoluutisti oikeita arvoja. Valo ja varjo ovat aina
Kyllä sulla nyt on kova tarve puolustella itseäsi. Oletko hetkeäkään miettinyt lapsiasi joiden elämän pilaisit. Ai ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ihan turha on mennä piiloon noiden väitteiden taa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys ei saa olla täysin pois. Millään elämän osa-alueella. Jos aikoo voida hyvin ja olla vahva.
Siksi pitää pyrkiä epämukavuusalueelle, laittaa tankoon vähän enemmän rautaa ja juosta kovempaa.
Rakkaus, empatia ja pehmeät arvot voisivat kulkea mukana vaikka eläisikin epämukavuusalueella.
Vierailija kirjoitti:
Ei vain boomereilla, alle 60v äidilläni oli sama kasvatustapa. En oppinut mitään tunnetaitoja, paitsi piilottamaan tunteet täysin, kun kaikkiin negatiivisiin vastattiin nauramalla ja pilkkaamalla.
No kyllä tuo jo on harvinaisempaa meidän ikäisillä. Omista vanhemmistani tunnistan. Tosin olen kasvatusalalla.
t. rva58v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla ja muistan miten lasten pilkkaaminen oli kyläreissuilla aikuisten huvia. Ja sitten kun lapsi pahoitti mielensä, aikuiset kuorossa nauroivat lapsen ilmeille. Nyt sitten ihmetellään kun en halua olla tekemisissä. Minulla oli lapsena kuulemma huumorintaju kuin puuhevosella pakkasella kun en aikuisten mukana nauranut itselleni.
Meillä oli niin päin, että sisarukseni sai pilkata minua ihan vapaasti vanhempienkin edessä. Sanoin jos oli kavereita kylässä (siskon tai minun), niin sai yllyttää nämäkin mukaan pilkkaamaan.
Kun pahoitin mieleni, sätittiin minua kun olen aina niin tosikko.
Siskoni haukkui ulkonäköäni, matki pilkallisesti puhettani ja ilmeitäni, myöhemmin pilkkasi painostani jne.
En ole kenenkään lapsuudenperheenjäseneni kanssa enää missään tekemisissä.
Tähän muuten lisäyksenä vielä, että minä itse en saanut käyttäytyä ketään kohtaan samalla tavalla. Eli pilkata toista, matkia toista pilkallisesti, ärsyttää tahallaan jne. Niistä minulle kyllä ärähdettiin heti, että mitä helvettiä oikein teet.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tunnista tuollaista. Mun vanhempani olivat ihania ja tekivät kaikkensa meidän lasten parhaaksi. Kannustivat ja tukivat. Edelleen kaipaan heitä.
Omille lapsilleni olen yrittänyt olla yhtä hyvä vanhempi. Olemme läheisiä ja uskon heidän rakastavan minua kuten minä heitä. Parhaani olen tehnyt.
Hyvä että sulla oli hyvät vanhemmat. Mäkin lapsena huomasin, ettei läheskään kaikilla ollut kotona samanlainen meno kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloput ovat ahdistavia. Miksi ette ole omien lastenne kanssa ha luo heille mukavia lapsuusmuistoja? Ai ne on narkkaamassa kun kotona iskä ja äiskä vaan läppärilään koko ajan.
Ah tuota myötätunnon määrää!
Mietipä hetki miltä tuo tuntuu sellaisesta, jonka lapsi on oikeasti narkkaamassa?
Peiliin voi vilkaista. Oliko lapsille aikaa vai vaihtuville parisuhteille.
Aikaa kenellä?
Just näillä boomereilla oli niin kova kiire tienata rahaa ja rakentaa mökkiä, että ei todellakaan ollut aikaa lapsille.
Ahne sukupolvi.
Johtuu tuoreista (vanhempien) sotakokemuksista (=raha= turva). Tutkittu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Hesarissa oli pari päivää sitten toimittajan kirjoittama juttu lasten kasvatuksesta Ranskassa. Lapset opetetaan käyttäytymään kohteliaasti. Kylässä ei nousta ruokapöydästä ennen kuin siihen on saatu lupa aikuiselta. Vieraita aikuisten tuttuja pitää halata ja syliin pitää mennä, jos aikuinen pyytää niin (tämä ei kuulosta kovin järkevältä). Vieraitakin ihmisiä on tervehdittävä kohteliaasti, esim. konduktööriä junassa.
Ruokapöydässä aikuisetkin odottavat, että kaikki ovat paikalla ennen kuin kukaan alkaa syödä, ja pöydästä noustaan vasta sitten, kun kaikki ovat syöneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla ja muistan miten lasten pilkkaaminen oli kyläreissuilla aikuisten huvia. Ja sitten kun lapsi pahoitti mielensä, aikuiset kuorossa nauroivat lapsen ilmeille. Nyt sitten ihmetellään kun en halua olla tekemisissä. Minulla oli lapsena kuulemma huumorintaju kuin puuhevosella pakkasella kun en aikuisten mukana nauranut itselleni.
Meillä oli niin päin, että sisarukseni sai pilkata minua ihan vapaasti vanhempienkin edessä. Sanoin jos oli kavereita kylässä (siskon tai minun), niin sai yllyttää nämäkin mukaan pilkkaamaan.
Kun pahoitin mieleni, sätittiin minua kun olen aina niin tosikko.
Siskoni haukkui ulkonäköäni, matki pilkallisesti puhettani ja ilmeitäni, myöhemmin pilkkasi painostani jne.
En ole kenenkään lapsuudenperheenjäseneni kanssa enää missään tekemisissä.
Syntipukin rooli langennut sinulle, netistä löytyy paljon tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys ei saa olla täysin pois. Millään elämän osa-alueella. Jos aikoo voida hyvin ja olla vahva.
Siksi pitää pyrkiä epämukavuusalueelle, laittaa tankoon vähän enemmän rautaa ja juosta kovempaa.
Rakkaus, empatia ja pehmeät arvot voisivat kulkea mukana vaikka eläisikin epämukavuusalueella.
Kyllä. Jos huomaat niin valitsin sellaiset "kärsimykset" mitkä on itse valittavissa. Kärsimyksestä puhunut aikaisempi nero tarkoitti kärsimystä mikä on muiden aikaansaamaa. Siinä on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Meillä ei valitettavasti ole absoluutisti oikeita arvoja. Valo ja varjo ovat aina
Lässyn lässyn. Maailma tuottaa ihan riittävästi varjoja jokaisen tielle, ei ole vanhempien tehtävä kampittaa omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kantavat huonon kasvatuksen taakkaa koko elämänsä ajan. Myös opeetajien vastuu on iso, pitää miettiä todella tarkkaan mitä kellekkin voi sanoa, ihmiset, varsinkin lapset ovat tosi hauraita loppujen lopuksi.
Kulttuurikysymys. Ranskassa auktoriteetit ovat selvästi kovempia, mutta ihmiset melko hyvinvoivia Suomeen nähden henkisesti. Siellä opettaja voi repiä esseen palasiksi luokan edessä ja äiti läimäyttää lasta julkisesti. Mutta ei tämä tuhoa ihmistä. Pistää vain sisuuntumaan ja opettaa.
Tuollainen väkivalta on väkivaltaa ja jättää trauman maantieteellisestä tapahtumapaikasta huolimatta. Mutta et kai ollut tosissasi... Toivottavasti.
Meillä ei valitettavasti ole
Mitäs sinä oikein oletat? Mielikuvitus laukkaa. Näissä asioissa on vivahde-eroja. Ei jokotaiasteikkoa.
eri
Kärsimys ei saa olla täysin pois. Millään elämän osa-alueella. Jos aikoo voida hyvin ja olla vahva.