Lue keskustelun säännöt.
Onko boomereilla yleinen tapa suhtautua lapsiinsa pilkallisesti?
12.04.2025 |
Omasta lapsuudesta muistan tuon pilkallisuuden, tämä jatkui koko teini-iän ja aikuisena ollessani myös vanhempien asenne oli pilkallinen. Sitten en enää viitsinyt kuunnella moista ja katkaisi välitä. Toki ihmisten välillä on vaihtelua, mutta oliko tämä jotenkin yleinen tapa suhtautua lapsiin silloin?
Kommentit (334)
Jumala oli varmaan buumeri. Kaikkitietävä, kaikkivoipa, kaikkinäkevä mutta saa aikaiseksi vain jälkeläisiä jotka ei osaa mitään, ei tiedä mitään eikä näe mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, tarkoitat nykyiset 70 - 90 -vuotiaat? En usko.
Olen syntynyt 70-luvulla ja muistan miten lasten pilkkaaminen oli kyläreissuilla aikuisten huvia. Ja sitten kun lapsi pahoitti mielensä, aikuiset kuorossa nauroivat lapsen ilmeille. Nyt sitten ihmetellään kun en halua olla tekemisissä. Minulla oli lapsena kuulemma huumorintaju kuin puuhevosella pakkasella kun en aikuisten mukana nauranut itselleni.
Ei vain boomereilla, alle 60v äidilläni oli sama kasvatustapa. En oppinut mitään tunnetaitoja, paitsi piilottamaan tunteet täysin, kun kaikkiin negatiivisiin vastattiin nauramalla ja pilkkaamalla.
On pilkallinen asenne boomereilla muitakin kuin lapsiaan kohtaan. Se asenne on jonkinlainen huonosti toimiva ja pelkurimainen puolustautuminen pahaa maailmaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, tarkoitat nykyiset 70 - 90 -vuotiaat? En usko.
No nämä nimenomaan olivat ja ovat.
Sulle sattunut surkeat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, lapset otetaan itsestäänselvyyksinä.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Saattaa olla yksinäinen vanhuus edessä näillä lapsen pilkkaajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunneälytaidot vanhemmilla ihmisillä monesti tosi heikot, möläytellään kaikki ulos mitä mieleen tulee, ilman sensuuria.
Ja se ennen muodissa?? ollut lasten häpäisemällä kasvattaminen. Oliko teillä kotona tämä kasvatustapa? Meillä valitettavasti oli, olen syntynyt ennen 70-luvun puoliväliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit ovat 1946-1964 syntynyt sodanjälkeinen polvi. Heissä on oma hyvin tunnistettava energiansa; mentaliteettinsa ja arvopohjansa, kuten minun silmääni jokaisessa polvessa sen jälkeenkin.
Empatiassa he eivät loista.
Naureskelu ja vitsailu oman puolison ja lasten kustannuksella on ollut tuolloin yleistä. Äärimaterialistiset arvot.
Boomerit ovat syntyneet v. 1946-1964, toisen maailmasodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat siis. Seuraava sukupolvi on x-sukupolvi, johon itsekin lukeudun. Lapsia kasvatettiin pelolla ja häpeällä. Myös koulussa olivat käytössä häpeärangaistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samalla tavalla nuoremmat sukupolvet, 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneet lapset ja nuoret aikuiset tekevät omille vanhemmilleen ja muillekin itseään vanhemmille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla ja muistan miten lasten pilkkaaminen oli kyläreissuilla aikuisten huvia. Ja sitten kun lapsi pahoitti mielensä, aikuiset kuorossa nauroivat lapsen ilmeille. Nyt sitten ihmetellään kun en halua olla tekemisissä. Minulla oli lapsena kuulemma huumorintaju kuin puuhevosella pakkasella kun en aikuisten mukana nauranut itselleni.
Sama kokemus mulla.
Hyvistä vanhemmista on tavaton pula tällä planeetalla.
Vierailija kirjoitti:
Sulle sattunut surkeat vanhemmat.
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jumala oli varmaan buumeri. Kaikkitietävä, kaikkivoipa, kaikkinäkevä mutta saa aikaiseksi vain jälkeläisiä jotka ei osaa mitään, ei tiedä mitään eikä näe mitään.
Suhtautuuko Jumala sinuun pilkallisesti?
Kyläillessä minut käskettiin esiin puhumaan. Minulla oli vielä silloin r-vika. Oikein lueteltiin, mitä ärrällisiä sanoja sanoa, ja sitten naurettiin räkäisesti päälle. Isä harrasti tätä. Äiti taas kertoi heti kaikki asiani eteenpäin siskoilleen ja äidilleen, kailotti puhelimessa ja nauroi pilkallisesti.
Sanomattakin on selvää, että opin pysyttelemään näkymättömissä ja salaamaan kaikki asiani. Silloin ei paljon lapsille kunnioitusta osoitettu tai ajateltu lapsen tunteita.
On.