Onko boomereilla yleinen tapa suhtautua lapsiinsa pilkallisesti?
Omasta lapsuudesta muistan tuon pilkallisuuden, tämä jatkui koko teini-iän ja aikuisena ollessani myös vanhempien asenne oli pilkallinen. Sitten en enää viitsinyt kuunnella moista ja katkaisi välitä. Toki ihmisten välillä on vaihtelua, mutta oliko tämä jotenkin yleinen tapa suhtautua lapsiin silloin?
Kommentit (334)
Me olemme niin paljon parempia kuin edellinen sukupolvi.
Ihme lässytystä. Menkää töihin!
Tuo on totta ja kertoo vallankäyttäjien suhtautumisesta kansalaisiin noina aikoina. Suomalainenhan on aina ollut vain alamainen. Tämä näkyy itsenäisyyspäivänä kun juhliminen kuuluu eliitille ja kansa saa vain tirkistellä juhlia ovenraosta. Suomessa kansalle ei ole kuulunut koskaan juhlia mitään valtiollista vaan vain ainoastaan velvollisuuksia jonka täytettyään kansalainen saa mennä kunnes taas kutsutaan. Sana velvollisuus ja vastuu ovat minulle kirosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni ja mummollani oli tapana aina nolata minut tavalla tai toisella jos mentiin jonnekin kylään tai joku tuli meille, vieläkin traumoja niistä ja vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Ja yo-juhlissakin esim kun joku kysyi jatkosuunnitelmista, niin isäni vaan nauroi että ei ole meidän tytöstä kuin korkeintaan siivoojaksi.... Eipä ole nykyään kovin lämpöiset välit isääni.
Kertoo kyllä aika paljon perheestänne jos väheksytte siivoojan työtä. Ja pilailette sen työn kustannuksella. Pärjäistkö sillä minuuttiaikataululla mikä siinäkin työssä on?
Jokuhan tuolla, oliko tämä keskustelu, traumoja sairastavat varakkaista kulissikodeista olevat.
Tyttäreni siivosi yhden kesän ja joskus talvisin iltstyönä opiskeluaikanaan, on nyt akateeminen päällikköasemassa. Lukioaikoinaan teki myös nk hanttitöitä. Meidän perheessä ei ole työtä hävetty. Eikä pilkattu. Jokaisessa perhejuhlassa on duunareita kuin myös "herroja."
Ollaanko sitä tänään työpaikoilla vai kotona murehtimassa? Lapset ja teinit koulussa kehuttuina ja halattuina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen miten boomerit suhtautuvat meihin nuorempiin ylipäänsä. Kusettivat itselleen pitkän senioriloman muiden maksamana ja heistä on ihan oikein että me sen vuoksi ollaan 60 vuotiaiksi töissä kun itse jäivät 58vuotiaina lomalleen. Ja tietysti heistä on oikein että me maksamme tyel-maksuja heidän lomansa kustantamiseksi. Tämä on heistä ansaittua koska kävivät töissä..
60-vuotiaiksi? Minun eläkeikä on 66v.
Oho, minä ja koko lähipiirini päästiin 65 v eläkkeelle. Eivät kaikki olleet kuntien ja valtion töissä. Ihan vaan tedoksi besserwissereille.😏
Samoin oma isäni jäi 65 v eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni ja mummollani oli tapana aina nolata minut tavalla tai toisella jos mentiin jonnekin kylään tai joku tuli meille, vieläkin traumoja niistä ja vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Ja yo-juhlissakin esim kun joku kysyi jatkosuunnitelmista, niin isäni vaan nauroi että ei ole meidän tytöstä kuin korkeintaan siivoojaksi.... Eipä ole nykyään kovin lämpöiset välit isääni.
Mihin ammattiin päädyit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yleistä. Tuo ikäluokka näki lapset jonain leluinaan, alamaisinaan ja esineinä. Ei ihmisinä.
Ilkeitä ihmisiä ja monesti todella sivistymättömiä. Sellainen tekopyhä uskovaisuus on myös ominaista.
He rakastavat hierarkioita ja ovat mielellään ruoskimassa jos löytyy joku heitä alemmaksi laitettava.
Uskovat vilpittömästi että kyllä se heidän lapsi jota kohtelivat kuin pzkaa, sitten aikuisena hoitaa heidät ja hoivaa kiitollisna sitten.
Ihan liikaa yleistystä, jos siis puhutaan suurien ikäluokkien kasvatustaidoista. Mutta varmasti oli tuollaisia vanhempiakin.
Enemmän kuitenkin tuo ajattelutapa nähdä lapset alamaisina liittyy vanhempaan agraariseen kulttuuriin, kun naimisiinkin mentiin sen kanssa, jonka isä halusi, siis haluttiin esim. jälkeläinen naittaa naapuritaloon niin että pellot osuu yhteen, kun ne a
Just puhuin kaverini kanssa tästä. Kaveri oli häkeltynyt kun eräs teini kysyi häneltä että mitäs sinä, pirjo, aiot kesälomalla tehdä? Mietittiin että miten hienoa että nuoriso saa nykyään puhua, ja että kulttuuri tukee lasten sanavalmiutta ja uskallusta osallistua keskusteluun. Vaan toista se oli ennen, ei saanut puhua jos ei puhuteltu, tai kysytty jotain. Tämä varmistettiin just tuolla nauramisella pilkkaamisella nolaamisella ja vähättelyllä, jos suunsa kehtasi avata. Puhuttiin sitten kavereiden kanssa kaikki asiat. Tuki jäi saamatta vanhempien puolelta. Myöhemmim ihmettelevät miksei keskustella mistään heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni ja mummollani oli tapana aina nolata minut tavalla tai toisella jos mentiin jonnekin kylään tai joku tuli meille, vieläkin traumoja niistä ja vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Ja yo-juhlissakin esim kun joku kysyi jatkosuunnitelmista, niin isäni vaan nauroi että ei ole meidän tytöstä kuin korkeintaan siivoojaksi.... Eipä ole nykyään kovin lämpöiset välit isääni.
Mihin ammattiin päädyit?
Mikä nyt on suhtautuminen esim siivoustyön tekijöihin?
Ajatella että isän vaatimattomaksi tarkoitettu vitsailu on jäänyt mieleen. Olisi tietysti ollut parempi retostaa miten lahjakas on meidän tyttö, ihan ylioppilas. Tosin jos juhlapaikalla on nk duunareita ehkä ovat luikkineet lyhyen juhlimisen jälkeen paikalta pois.
Asian voi ajatella monelta kantilta.
nynnyjä taas täynnä koko ketju. hirveitä itkupillejä.
Jumalauta mitä yleistystä taas😂😂😂 Vastaus: EI OLE!