Mitä ihmettä tehdä tällaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen, tosin nainen. Olen ollut kohta 20 vuotta yhdessä miehen kanssa, joka ymmärtää minua. Vietämme vain viikonloput yhdessä, arkena olemme erillään. Sanoin jo alussa, että en pysty koskaan muuttamaan kokonaan yhteen, ja että en tästä muutu. Hän hyväksyi asian ja tässä ollaan, onnellisesti yhdessä edelleen.

Tuo onkin hyvä tapa olla suhteessa. Omat kodit ja välillä se oma rauha. En tiedä mitä nainen sanoisi sisustustyylistäni yhteisessä kodissa ja ja niin edelleen. 

Parisuhdekokemattomat keski-ikäiset miehet pitäisi viedä suoraan vankilaan. Vaarallisia tyyppejä.

Mielestäni parisuhteessa yleensä tykätään olla yhdessä sen toisen kanssa. Olosuhteiden pakosta on tietty etäsuhteitakin, mutta niissäkin yhteyttä yleensä pidetään mahdollisuuksien mukaan melko tiiviisti.

Vierailija kirjoitti:

Mies n 35-vuotias, tiedostaa tämän ongelmansa, eikä ole hakeutunut terapiaan. Hänellä ei ole ollut parisuhteita tämän ongelman vuoksi. Miksi ihmeessä hän ei ole hakenut terapiasta apua????.

Hän on vaan itsekseen odotellut että sopiva uhri tykästyy häneen ja hän pääsee helpolla parisuhteessa kun voi vaan todeta että mä nyt olen tälläinen.

Ainoa järkevä tapa jatkaa tässä suhteessa niin ettei AP hajota itseänsä siinä on niin että mies menee terapiaan ja olette jonkin aikaa erossa toisistanne (jotta se mies saa rauhassa opetella niitä terapiassa opetettuja asioita).

Itse en kylläkään edes jäisi tähän suhteeseen sillä tälläinen kuuma-kylmä asetelma jossa mies saa toimia kuten itseään huvittaa vaan todeten että sorry mä vaan olen tälläinen, ei toimisi mulle, se hajoittaisi mut ja tekisi tosi epävarmaksi. Siinä menisi itsetunto ja arvo.

Jep. Ei ole tervettä naiseltakaan lähteä tuollaiseen yliymmärtäjän rooliin. Ei saa suhteessa, mitä kaipaa ja tarvitsee, mutta silti kiintyy. Ei ole tuvallinen kiintymyssuhdemalli sekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies tekee sinun hyväksesi? Itse näköjään taivut kaikkiin miehen oikkuihin. Missä asioissa mies huomioi sinut?

Mitä saat häneltä? Paitsi lupauksia että hän ei ehkä koskaan tunne sinua kohtaan mitään, mutta toisaalta saattaapa tunteakin.

Saanko muuten arvata? Sinä pyykkäät, siivoat ja laitat ruokaa. Mies ei tee mitään.

Meillä on eri taloudet eli en sentään pyykkää tai laita ruokaa. Itsenäisesti hän omat asiansa hoitaa. Hän on itseasiassa niin itsenäinen, että kokee siksikin hankalaksi asettua parisuhteeseen. Tuo on ihan hyvä kysymys, että mitä saan häneltä. Silloin kun meillä menee hyvin hänen seurassaan on todella mukavaa. Näen myös hänen oikeasti yrittävän, hän kohtelee minua hyvin ja ilahduttaa mm. kauniilla eleillä, mutta lopulta päädytään kuitenkin aina samaan kehään. Ap

Miehen pitäis mennä terapiaan ja olla motivoitunut muuttumaan. 

Muuten ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies n 35-vuotias, tiedostaa tämän ongelmansa, eikä ole hakeutunut terapiaan. Hänellä ei ole ollut parisuhteita tämän ongelman vuoksi. Miksi ihmeessä hän ei ole hakenut terapiasta apua????.

Hän on vaan itsekseen odotellut että sopiva uhri tykästyy häneen ja hän pääsee helpolla parisuhteessa kun voi vaan todeta että mä nyt olen tälläinen.

Ainoa järkevä tapa jatkaa tässä suhteessa niin ettei AP hajota itseänsä siinä on niin että mies menee terapiaan ja olette jonkin aikaa erossa toisistanne (jotta se mies saa rauhassa opetella niitä terapiassa opetettuja asioita).

Itse en kylläkään edes jäisi tähän suhteeseen sillä tälläinen kuuma-kylmä asetelma jossa mies saa toimia kuten itseään huvittaa vaan todeten että sorry mä vaan olen tälläinen, ei toimisi mulle, se hajoittaisi mut ja tekisi tosi epävarmaksi. Siinä menisi itsetunto ja arvo.

Hän ei ole hakeutunut terapiaan, koska hänelle ovat nuorempana riittäneet pinnalliset tapailusuhteet joissa ei sitouduta. On ollut hyvin itsenäinen eikä ole kaivannut kumppania. Hän on vasta iän myötä alkanut ajatella ettei halua elää loppuelämäänsä näin. Hän siis tuntuu toisaalta kaipaavan parisuhdetta ja toisaalta osa hänestä ajattelee ettei sellaista halua eikä siihen pysty. Ap

Toihan on nyt miehen päätös jatkuuko teidän suhde. Jos hän haluaa muuttua, hän hakeutuu terapiaan nyt. Jos ei ole valmis muutokseen, vetää sua tuossa kissa-hiiri-leikissä lopun elämäänsä.

Mitä SINÄ ap haluat? Saatko sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies tekee sinun hyväksesi? Itse näköjään taivut kaikkiin miehen oikkuihin. Missä asioissa mies huomioi sinut?

Mitä saat häneltä? Paitsi lupauksia että hän ei ehkä koskaan tunne sinua kohtaan mitään, mutta toisaalta saattaapa tunteakin.

Saanko muuten arvata? Sinä pyykkäät, siivoat ja laitat ruokaa. Mies ei tee mitään.

Meillä on eri taloudet eli en sentään pyykkää tai laita ruokaa. Itsenäisesti hän omat asiansa hoitaa. Hän on itseasiassa niin itsenäinen, että kokee siksikin hankalaksi asettua parisuhteeseen. Tuo on ihan hyvä kysymys, että mitä saan häneltä. Silloin kun meillä menee hyvin hänen seurassaan on todella mukavaa. Näen myös hänen oikeasti yrittävän, hän kohtelee minua hyvin ja ilahduttaa mm. kauniilla eleillä, mutta lopulta päädytään kuitenkin aina samaan kehään. Ap

Olen kahden vaiheilla, koska tilanne on tosi raastava itselleni joka todella välitän hänestä. Ap

Mulle kävi samalla tavalla nykyisen avopuolison kanssa , mutta hän oli se sinnikäs, päättäjäinen ja kokeneempi osapuoli. Onneksi osasi kannustaa minua sopivalla tavalla heittäytymään ja sitoutumaan suhteeseen. 

Ei liity todennäköisesti juuri lainkaan siihen, että mies on ollut pitkään yksin. Yksinolo sen sijaan voi olla osittain seurausta juurisyystä.

Miehellä on välttelevä kiintymystyyli! Torjuu sinut eikä uskalla sitoutua, mutta kun eroatte tai otat etäisyyttä, haluaa hän taas lähentyä kunnes olisi aika sitoutua ja yhtäkkiä hän ei tiedäkään rakastaako tai voiko olla kanssasi. Toistuu ikuisesti jos ei mies saa asiaa käsiteltyä.

Olen itse melkein samanikäisen miehen ensimmäinen pitkä seurustelusuhde ja hän tiesi jo ensitapaamisella haluavansa minut, oli valmis sitoutumaan ja yhdessä ollaan edelleen useamman vuoden jälkeen. 

Mies joka on varma valinnastaan ja kyvykäs sitoutumaan tekee sen kyllä äärimmäisen selväksi! Hän näyttää mitä hänellä on tarjota, puhuu tulevaisuudesta, osoittaa rakkauttaan. Koska ei todellakaan halua itselleen tärkeää ja täydellistä elämänkumppania päästää käsistään ja tietää että joku muu voi viedä sen sinkkustatuksen. Jos on hyvät tunnetaidot ja näkemys sitoutumisesta niin jatkuu ihastumisen jälkeenkin tietenkin. Jos on tuollaista jojoilua jo nyt niin viimeistään oikeiden ongelmien kohdalla se välttely vasta alkaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei liity todennäköisesti juuri lainkaan siihen, että mies on ollut pitkään yksin. Yksinolo sen sijaan voi olla osittain seurausta juurisyystä.

Miehellä on välttelevä kiintymystyyli! Torjuu sinut eikä uskalla sitoutua, mutta kun eroatte tai otat etäisyyttä, haluaa hän taas lähentyä kunnes olisi aika sitoutua ja yhtäkkiä hän ei tiedäkään rakastaako tai voiko olla kanssasi. Toistuu ikuisesti jos ei mies saa asiaa käsiteltyä.

Olen itse melkein samanikäisen miehen ensimmäinen pitkä seurustelusuhde ja hän tiesi jo ensitapaamisella haluavansa minut, oli valmis sitoutumaan ja yhdessä ollaan edelleen useamman vuoden jälkeen. 

Mies joka on varma valinnastaan ja kyvykäs sitoutumaan tekee sen kyllä äärimmäisen selväksi! Hän näyttää mitä hänellä on tarjota, puhuu tulevaisuudesta, osoittaa rakkauttaan. Koska ei todellakaan halua itselleen tärkeää ja täydellistä elämänkumppania päästää käsistään ja tietää

Välttelevästi kiintynyt ei ole koskaan varma kenestäkään. Voi olla aluksi, mutta viimeistään ajan kuluessa alkaa epäröinti ja jojottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies n 35-vuotias, tiedostaa tämän ongelmansa, eikä ole hakeutunut terapiaan. Hänellä ei ole ollut parisuhteita tämän ongelman vuoksi. Miksi ihmeessä hän ei ole hakenut terapiasta apua????.

Hän on vaan itsekseen odotellut että sopiva uhri tykästyy häneen ja hän pääsee helpolla parisuhteessa kun voi vaan todeta että mä nyt olen tälläinen.

Ainoa järkevä tapa jatkaa tässä suhteessa niin ettei AP hajota itseänsä siinä on niin että mies menee terapiaan ja olette jonkin aikaa erossa toisistanne (jotta se mies saa rauhassa opetella niitä terapiassa opetettuja asioita).

Itse en kylläkään edes jäisi tähän suhteeseen sillä tälläinen kuuma-kylmä asetelma jossa mies saa toimia kuten itseään huvittaa vaan todeten että sorry mä vaan olen tälläinen, ei toimisi mulle, se hajoittaisi mut ja tekisi tosi epävarmaksi. Siinä menisi itsetunto ja arvo.

Hän

Jos hän haluaakin parisuhdetta niin pelkäänpä että ei ainakaan sinun kanssasi. Eihän mies tee yhtään mitään sen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei liity todennäköisesti juuri lainkaan siihen, että mies on ollut pitkään yksin. Yksinolo sen sijaan voi olla osittain seurausta juurisyystä.

Miehellä on välttelevä kiintymystyyli! Torjuu sinut eikä uskalla sitoutua, mutta kun eroatte tai otat etäisyyttä, haluaa hän taas lähentyä kunnes olisi aika sitoutua ja yhtäkkiä hän ei tiedäkään rakastaako tai voiko olla kanssasi. Toistuu ikuisesti jos ei mies saa asiaa käsiteltyä.

Olen itse melkein samanikäisen miehen ensimmäinen pitkä seurustelusuhde ja hän tiesi jo ensitapaamisella haluavansa minut, oli valmis sitoutumaan ja yhdessä ollaan edelleen useamman vuoden jälkeen. 

Mies joka on varma valinnastaan ja kyvykäs sitoutumaan tekee sen kyllä äärimmäisen selväksi! Hän näyttää mitä hänellä on tarjota, puhuu tulevaisuudesta, osoittaa rakkauttaan. Koska ei todellakaan halua itselleen tärkeää ja täydellistä elämänkumppania päästää käsistään ja tietää

Toisaalta sitten on hyvä tiedostaa sekin, että kovin nopea varmuus, kipinöinti ja sitoutuminen voivat olla varoitusmerkkejä nekin. Tällä tavalla alkavat tyypillisesti mm. narsistiset tai muulla tavalla myrkylliset parisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."

Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.

Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?

Olen eri mutta kyllä, suhde ja mies muuttui huomattavasti paremmaksi, terapian jälkeen.

Miten voi olla mahdollista, jos se mies oli täydellinen jo alkuun?

Olen kahden vaiheilla, koska tilanne on tosi raastava itselleni joka todella välitän hänestä. Ap

#####

Sen verran olen terapiassa oppinut, että älä koskaan laita itsesi edelle sitä, että välität sinulle haitallisesta ihmisestä. Se on tie mt-ongelmiin, raskaisiin parisuhteisiin jne. 

Jos mies haluaa kehittyä, hän tekee sen itsensä vuoksi ja omatoimisesti. Sinä voit korkeintaan olla tukena. Yleensä nuo kuitenkaan eivät tee mitään muuta kuin selittele sen verran, että saavat kumppanin pysymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."

Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.

Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?

Olen eri mutta kyllä, suhde ja mies muuttui huomattavasti paremmaksi, terapian jälkeen.

Miten voi olla mahdollista, jos se mies oli täydellinen jo alkuun?

Osaatko lukea. OLEN ERI.

Tunnistettavaa kerrontaa. 🤣

Olen myös hieman tuollainen kuvatunkaltainen mies. Minulla kesti n. 2-3 vuotta ennen kuin lopullisesti "opin" yhdessäoloon naisystävän kanssa, nyt en haluaisi olla ilman, paijaan ja pussailen paljon. Dynamiikka oli se että minä olin pariinkin kertaan eroamassa lopullisesti, ja naisystävä puolestaan kaipaava ja takertuvakin.

Tosin jokainen on yksilö, joten YMMV.

Välttelevä kiintymystyyli

Älä mieti, mitä MIES haluaa, vaan mieti, mitä itse haluat. Itse en haluaisi tuollaista kylmää-kuumaa-pelleilyä enkä haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ilmaisee, ettei tiedä pystyykö suhteeseen kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi samalla tavalla nykyisen avopuolison kanssa , mutta hän oli se sinnikäs, päättäjäinen ja kokeneempi osapuoli. Onneksi osasi kannustaa minua sopivalla tavalla heittäytymään ja sitoutumaan suhteeseen. 

Miten tämä kannustaminen tapahtui?