Mitä ihmettä tehdä tällaisen miehen kanssa?
Tapasin viime kesänä mukavan miehen jonka kanssa aloimme tapailla ja tutustua. Kyseessä 35-vuotias mies, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa eikä rakastunut, historiassa vain etäisiä tapailusuhteita jotka eivät ole edenneet. Mies halusi alkuun edetä hitaasti myös minun kanssani ja se sopi minulle elämäntilanteestani johtuen hyvin. Hän ilmaisi vähän aikaa sitten haluavansa aloittaa kanssani vakavan parisuhteen, mutta ei tiedä pystyykö siihen. Hänen on vaikeaa tuntea kiintymystä tai rakkautta ja saattaa ahdistua liian tiiviistä yhdessäolosta. Olen jo pari kertaa ollut lopettamassa juttuamme, mutta saadessaan etäisyyttä hän kykeneekin tuntemaan kaipuuta ja kiintymystä eikä halua lopettaa. Hän tuntuu haluavan parisuhteen ja rakkautta, mutta samalla ahdistuu niistä ja ajoittain kokee ettei pysty edes tuntemaan rakkautta. Itse en ole häntä painostanut mihinkään vaan olemme pitkälti edenneet hänen ehdoillaan.
Olen täysin ymmälläni, onko tässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde?
Kommentit (118)
Olen 99 % varma, että parisuhdehistoria on hihasta vedetty saadakseen empatiapisteitä plus kaikki ihme jutut voidaan laittaa kokemattomuuden piikkiin.
"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."
Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka välittäisitkin ihmisestä niin eihän nyt pintavikaista aleta kauan katselemaan- parempiakin kun on jonoksi asti!
Voit sitten vanhempana vaikka kirjoittaa kirjan syvällisyydestäsi ja arvoistasi.
Kirjan nimeksi ehdotan "narsistiprinsessan easymode-elämä"
Pintavikainen? Kyllähän tuossa on kysymys persoonallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tilanne on sinulle todella hämmentävä ja haastava. On hienoa, että olet ollut kärsivällinen ja antanut miehelle tilaa edetä omassa tahdissaan. Tämä osoittaa, että välität hänestä ja haluat hänen parastaan.
Miehen käytös voi johtua monista syistä. Koska hänellä ei ole aiempaa kokemusta vakavista parisuhteista, hän saattaa tuntea epävarmuutta ja pelkoa sitoutumisesta. Tämä voi ilmetä ahdistuksena ja vaikeutena tuntea kiintymystä tai rakkautta. On myös mahdollista, että hänellä on omia henkilökohtaisia haasteita tai menneisyyden kokemuksia, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä muodostaa läheisiä ihmissuhteita.
Yritä keskustella miehen kanssa avoimesti ja rehellisesti tunteistasi ja huolistasi. Kerro hänelle, että haluat ymmärtää hänen tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin. Tämä voi auttaa teitä molempia selventämään, mitä kumpikin haluaa suhteelta.
Jos tilanne ei parane keskustelun jälkeen, voi o
Nää tekoälyvastaukset poistoon.
Mies n 35-vuotias, tiedostaa tämän ongelmansa, eikä ole hakeutunut terapiaan. Hänellä ei ole ollut parisuhteita tämän ongelman vuoksi. Miksi ihmeessä hän ei ole hakenut terapiasta apua????.
Hän on vaan itsekseen odotellut että sopiva uhri tykästyy häneen ja hän pääsee helpolla parisuhteessa kun voi vaan todeta että mä nyt olen tälläinen.
Ainoa järkevä tapa jatkaa tässä suhteessa niin ettei AP hajota itseänsä siinä on niin että mies menee terapiaan ja olette jonkin aikaa erossa toisistanne (jotta se mies saa rauhassa opetella niitä terapiassa opetettuja asioita).
Itse en kylläkään edes jäisi tähän suhteeseen sillä tälläinen kuuma-kylmä asetelma jossa mies saa toimia kuten itseään huvittaa vaan todeten että sorry mä vaan olen tälläinen, ei toimisi mulle, se hajoittaisi mut ja tekisi tosi epävarmaksi. Siinä menisi itsetunto ja arvo.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."
Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.
Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun roolisi tuossa suhteessa olisi olla miehen äiti. Älä tuhlaa aikaasi tuon kanssa, etsi itsellesi tasapainoinen kumppani.
Juuri näin.. Tasapainoinen kumppani.
Mun kaveripiirissä on mies, joka on aika menevä ja aikaansaava mies. Villiluonne hyvällä tavalla ja maalailee graffitteja jne jne. . Hänen avopuoliso on sellainen hiljainen hissukka, joka pelaa xboxia ja lukee fantasiakirjallisuutta jne. Jos noi laittais johonkin deittiohjelmaan, niin noilla kahdella ei olis mitään yhteistä asiaa miksi niiden pitäs olla mätsi.
Just ton takia ne on ollut jo 15v yhdessä. Nainen on hissukka ja se rauhottaa miestä ja taas hissukka saa sitä jotain äksöniä sen miehen villistä luonteesta.
Tuossa kirjoitettiin tasapainoisesti kumppanista. Ei tasapainottavasta.
Vaikka se mies nyt päättäisikin haluta olla vakavassa suhteessa niin samanlaista vaiheilua se tulee olemaan suhteessakin. Se on sitten yhtä emmätiiää ja onoffia. Haluaa erota ja ei halua erota. Ahdistaa ja ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."
Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.
Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?
Ei hän ole koskaan käyttäytynyt ongelmallisesti. Olimme molemmat hyvin pitkään sinkkuina, koska on niin kovin vaikeaa löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa oikeasti synkkaisi.
Sun on vetäydyttävä miehestä, jotta saat siltä välittämistä ja rakkautta. Jokin on pielessä eikä siinä kouluttamiset auta
Miehen käytöksestä tulee sellainen mieleen, että hän haluaisi mielummin jonkun toisen, mutta koska on kykenemätön saamaan ketään, niin kelpaat ikään kuin varalle, kun hän odottaa sitä parempaa.
Ei ikinä miestä, joka on ollut aina ilman naista. Hänellä on omat syynsä ja niistä seuraa kyyneleet naiselle. Tuollainen kaveri ei muutu koskaan, vaikka kummoinen nainen häneen ihastuisi. Kannattaa valita suhteidensa välissä oleva mies, joka on tottunut naisiin ja viihtyy naisten kanssa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."
Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.
Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?
Ei hän ole koskaan käyttäytynyt ongelmallisesti. Olimme molemmat hyvin pitkään sinkkuina, koska on niin kovin vaikeaa löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa oikeasti synkkaisi.
Miksi sitten rinnastat sen tuohon? Ap, jos teillä oikeasti olisi sellaista kuin ehdit kuvitella, jatko olisi ollut tuo.
Monilla on myös tarve saada elimistöön niitä välittäjäaineita, joita tuo on/off tuottaa -> suhde pysyy ikuisesti epästabiilina.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tekee sinun hyväksesi? Itse näköjään taivut kaikkiin miehen oikkuihin. Missä asioissa mies huomioi sinut?
Mitä saat häneltä? Paitsi lupauksia että hän ei ehkä koskaan tunne sinua kohtaan mitään, mutta toisaalta saattaapa tunteakin.
Saanko muuten arvata? Sinä pyykkäät, siivoat ja laitat ruokaa. Mies ei tee mitään.
Meillä on eri taloudet eli en sentään pyykkää tai laita ruokaa. Itsenäisesti hän omat asiansa hoitaa. Hän on itseasiassa niin itsenäinen, että kokee siksikin hankalaksi asettua parisuhteeseen. Tuo on ihan hyvä kysymys, että mitä saan häneltä. Silloin kun meillä menee hyvin hänen seurassaan on todella mukavaa. Näen myös hänen oikeasti yrittävän, hän kohtelee minua hyvin ja ilahduttaa mm. kauniilla eleillä, mutta lopulta päädytään kuitenkin aina samaan kehään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ei kuulu lähtökohtaisesti olla vaikeaa. Jos ihmiset sopivat oikeasti yhteen niin suurimman osan asioista pitäisi tapahtua aika lailla omalla painollaan ilman suurempia ahdistuksia ja vaikeiluja. Joten ei jatkoon.
Juuri näin. Huonoitsetuntoiset ihmiset vaan kuvittelee, että suhde pitää jotenkin "ansaita" sillä, että ensin sietää kaikenmaailman vetkuiluja ja sen jälkeen maagisesti auvo aukeaa. Juu ei. Ei pidä sietää huonoa käytöstä missään vaiheessa, ei alussa eikä myöhemmin. Muuten opetat tyypin siihen, että sinulle saa olla hankala.
Jos joku haluaa kanssasi olla, niin silloin hän osoittaa sen. Jos ei halua, niin sitten saa lähteä litomaan.
Ihmiset kertovat kyllä mitä he ovat, kannattaa uskoa ensimmäisellä kertomalla.
Esimerkiksi minä tein miehelle selväksi että jos tietty käytös ei lopu, me eroamme. Ja kyllä hän lopulta terapiaan meni ja kyllä, muuttui todella paljon.
Että ei vaihtoehtona ole vain ero, tai se että sinua saa kohdella miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo viimeinen lause on todella valtava punainen lippu, koska noin sanoo joka ainoa narsistin tai psykopaatin uhri."
Voihan noinkin olla. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta. Minun puolisoni ei ole narsisti tai psykopaatti, vaan ollaan vaan samanlaisia ihmisiä.
Teilläkö kääntyi suhde sitten hetken kuluttua alun jälkeen ihan toiseksi?
Olen eri mutta kyllä, suhde ja mies muuttui huomattavasti paremmaksi, terapian jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mies n 35-vuotias, tiedostaa tämän ongelmansa, eikä ole hakeutunut terapiaan. Hänellä ei ole ollut parisuhteita tämän ongelman vuoksi. Miksi ihmeessä hän ei ole hakenut terapiasta apua????.
Hän on vaan itsekseen odotellut että sopiva uhri tykästyy häneen ja hän pääsee helpolla parisuhteessa kun voi vaan todeta että mä nyt olen tälläinen.Ainoa järkevä tapa jatkaa tässä suhteessa niin ettei AP hajota itseänsä siinä on niin että mies menee terapiaan ja olette jonkin aikaa erossa toisistanne (jotta se mies saa rauhassa opetella niitä terapiassa opetettuja asioita).
Itse en kylläkään edes jäisi tähän suhteeseen sillä tälläinen kuuma-kylmä asetelma jossa mies saa toimia kuten itseään huvittaa vaan todeten että sorry mä vaan olen tälläinen, ei toimisi mulle, se hajoittaisi mut ja tekisi tosi epävarmaksi. Siinä menisi itsetunto ja arvo.
Hän ei ole hakeutunut terapiaan, koska hänelle ovat nuorempana riittäneet pinnalliset tapailusuhteet joissa ei sitouduta. On ollut hyvin itsenäinen eikä ole kaivannut kumppania. Hän on vasta iän myötä alkanut ajatella ettei halua elää loppuelämäänsä näin. Hän siis tuntuu toisaalta kaipaavan parisuhdetta ja toisaalta osa hänestä ajattelee ettei sellaista halua eikä siihen pysty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tekee sinun hyväksesi? Itse näköjään taivut kaikkiin miehen oikkuihin. Missä asioissa mies huomioi sinut?
Mitä saat häneltä? Paitsi lupauksia että hän ei ehkä koskaan tunne sinua kohtaan mitään, mutta toisaalta saattaapa tunteakin.
Saanko muuten arvata? Sinä pyykkäät, siivoat ja laitat ruokaa. Mies ei tee mitään.
Meillä on eri taloudet eli en sentään pyykkää tai laita ruokaa. Itsenäisesti hän omat asiansa hoitaa. Hän on itseasiassa niin itsenäinen, että kokee siksikin hankalaksi asettua parisuhteeseen. Tuo on ihan hyvä kysymys, että mitä saan häneltä. Silloin kun meillä menee hyvin hänen seurassaan on todella mukavaa. Näen myös hänen oikeasti yrittävän, hän kohtelee minua hyvin ja ilahduttaa mm. kauniilla eleillä, mutta lopulta päädytään kuitenkin aina samaan kehään. Ap
Jotenkin kirjoituksistasi saa sen kuvan, että et ehkä ole enää yrittämisen kannalla, vaan haluaisit ehkä luovuttaa. Ymmärränkö oikein?
35- vuotias miesoletettu lumihiutale. Kaikkea sitä.
Lähe meneen. Ei mulla muuta.
Niin. Voihan sitä kiintyä vaikka villatakkiin. Ei siitä silti parisuhteeksi ole.