Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison traumaterapia on tuhonnut koko perheen hyvinvoinnin, onko kokemuksia että kyllä tämä tästä? Voimat on aivan loppu
08.04.2025 |
Puolisoni on elänyt hyvin traumaattisen lapsuuden. Hän on oireillut monella tapaa läpi elämän, mutta kokemuksiinsa nähden pärjännyt ihmeellisen hyvin. Hän on positiivinen, empaattinen, rakastava, huolehtiva ja luotettava. Meillä on ollut ihana pitkä elämä yhdessä, lapset ovat varttuneet fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi.
Noin vuosi sitten hän meni vihdoin terapiaan käsittelemään traumojaan, jotta pääsisi elämään elämää omana itsenään eikä niiden taakkaa mukana raahaten.
Tämä prosessi on nyt sitten räjäyttänyt koko meidän elämän. Tuska jota siellä käsitellään on niin syvää, että puoliso on aivan hajalla. Hänestä on tullut todella ärtyisä, ahdistus huokuu hänen olemuksestaan kaiken aikaa. Hän saa silmittömiä raivareita ihan yhtäkkiä ja yllättäen, tilanteissa joissa sitä ei yhtään olisi osannut odottaa. Pahoittaa mielensä ns aivan mitättömistä, ja pelkää hylätyksi tulemista joka käänteessä ja se näyttäytyy hirvittävänä sanallisena aggressiona. Hän on aivan kuin toinen ihminen. Vereslihalla oleva arvaamaton raivopää.
Olemme puhuneet tästä paljon lastenkin kanssa, ja selittäneet että tämä on todella vaikea ja raskas tilanne elämässä joka pitää vaan jaksaa taistella yhdessä läpi. Ja että hän ei ole oma itsensä, eikä tarkoita niitä pahoja asioita mitä reagoidessaan huutaa. Hän menee aina aivan sijoiltaan noiden kohtausten jälkeen, häpeästä ja syyllisyydestä ja siitä että aiheuttaa pelkoa ja hätää meissä.
Tämä on sitten johtanut siihen, että kaikki yrittävät välttää noiden kilahdusten aiheuttamista kaikin tavoin. Omien murheiden ja haasteiden esilletuominen on aivan mahdotonta, sillä puoliso on aivan poissa pelistä ja sellaisessa nurkkaan ajetun kuolemaa pelkäävään eläimellisessä pakokauhussa. Elämä on munankuorilla kävelyä.
Puoliso on nyt uudelleen se pieni lapsi, joka raivokkaasti koittaa vaatia sitä huomiota ja turvaa mitä ei koskaan vanhemmiltaan saanut. Terapeutti sanoo, että tämä on osa prosessia, vaikka aivan hirveää tuskaa onkin. Haavat ovat nyt auki, ja siksi kaikki triggerit räjäyttelevät miinoja kaiken aikaa. Ja että tämä on vain välttämätön vaihe matkalla kohti mielen korjaantumista.
Hän tiedostaa oma tilansa todella hyvin, löytää syy-yhteyksiä reaktioilleen, ja pahoittelee toimintaansa niin perusteellisesti ja itseään ruoskien että ihan pahaa tekee. Hokee koko ajan, että tämä menee ohi, tämän on pakko mennä ohi, kun vaan tekee töitä sen eteen.
Toivon todella että kukaan ei poistata tätä aloitusta. Jos ei muuta, niin voisin edes tänne ajoittain purkaa omaa oloani, kun on jaksaminen todella vähissä. Näen puolisossa sen pienen hylätyn lapsen, joka on kokemuksiensa vanki ja siihen syytön. Näen kuitenkin yhä sen hänen sydämensä hyvyyden ja sen todellisen minän, johon aikoinaan rakastuin. Rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta sitä sävyttää syvä huoli. Miten kauan tämä voi kestää? Meneekö tämä varmasti ohi?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Jos haava on arpeutunut ja parantunut, vain idiootti menee avaamaan sen ja vuotamaan kaikkien päälle. Millainen aivopieru sai ylipäätään lähtemään tuollaiseen? Vai onko tämä joku kollektiivinen salkkarinäytelmänne saada huomiota koko perheelle? Sairasta laittaa lapset läpi tuollaisesta ilman todella painavaa syytä.
Itsekin ihmettelen tuota tarvetta, jos puoliso on selvinnyt mieleltään terveenä tähän asti. Lähes 100 prosenttia 1900-20-luvuilla syntyneistä suomalaisista oli syvästi traumatisoituneita. Toki ajat olivat muutenkin raskaita, mutta sota nyt itsessään aiheutti järkyttäviä traumoja useimmille, joko rintamalla tai läheisten menetyksenä tai vammautumisena. Osa näistä ihmisistä oireili koko ikänsä, ja olisi tarvinnut ehdottomasti kunnollista ammattiapua, mutta valtaosa ei oireillut mainittavasti myöhemmällä iällä. Taustalla oli toki kipeitä asioita, joista oli hyvä saada puhua, mutta noissa tuntemuksissa vellominen vielä vuosisadan loppupuolella ei olisi montaakaan auttanut. Kiitollisuus siitä, miten asiat ovat nyt verrattuna siihen, miten ne ovat joskus olleet, korjaa ihmistä ja auttaa pitkälle. Hyvä ystävä tai puoliso, jolle voi puhua mieltä vaivaavista asioista, on kullanarvoinen. Syvään päätyyn sukeltaminen ei ole missään nimessä aina tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeat lapsuuden traumat muuttavat ihmisen persoonan, minän. Traumaterapiassa siis ihmisen minuus hajotetaan palasiksi ja, jos sitten saataisiin jotenkin kursittua kokoon toinen minuuus.Puolisosi on kuitenkin pystynyt elämään parisuhteessa ja kasvattamaan lapsia, niin mitä puuttuu? Kaikki eivät voi saada täydellistä elämää, vaan toiset kohtaavat vaikeuksia ja ongelmia. Eikö puolisosi kunto ja elämä ollut riitävän hyvää, miksi terapiaan?
Tuo ajatus, että terapiassa hajotetaan psyyke ja parsitaan takaisin kokoon jotenkin uutena ja ehjempänä... Luin amerikkalaisista terapeuteista, jotka uskoivat 80- ja 90-luvuilla, että ihminen voidaan ihan oikeasti "resetoida", eli palauttaa psykologisen kehityksen lähtöruutuun, minkä jälkeen hänet voidaan kasvattaa uudestaan paremmak
Tuota ei ole koskaan tehty terapiana vaan aivopesuna ja yrityksenä luoda ihmis"robotteja". Väitetään, että viihdeteollisuudessa käytettäisiin tätä. Katso Katy Perryn video Wide Awake, mikä symboloi tätä
Britney Spearsin sanotaan olevan tällaisen uhri myös lapsesta asti ja siksi mentaalisesti rikki. Tällaisilla on ns. Handler, joka on "robotin" käyttäjä. Esim. Tiger Woodsilla isänsä ja sekosi isänsä kuoltua.
Musella on kappale MK Ultra. Onko se Beyonce vai Rihanna, jolla on lavapersoonalle oma nimikin.
Käsittääkseni esiintyjä luo lavapersoonan/alter egon itse vapaaehtoisesti ja tietoisesti suojellakseen itseään esim. esiintymisjännityksen tms. takia. Britneyn isä oli alkoholisti ja todennäköisesti myös vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ja käytös oli sen mukaista (äärimmäisen kontrolloiva jne). Britneyn oli myös vaikea sopeutua julkisuuteen, etenkin paparazzeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haava on arpeutunut ja parantunut, vain idiootti menee avaamaan sen ja vuotamaan kaikkien päälle. Millainen aivopieru sai ylipäätään lähtemään tuollaiseen? Vai onko tämä joku kollektiivinen salkkarinäytelmänne saada huomiota koko perheelle? Sairasta laittaa lapset läpi tuollaisesta ilman todella painavaa syytä.
Itsekin ihmettelen tuota tarvetta, jos puoliso on selvinnyt mieleltään terveenä tähän asti. Lähes 100 prosenttia 1900-20-luvuilla syntyneistä suomalaisista oli syvästi traumatisoituneita. Toki ajat olivat muutenkin raskaita, mutta sota nyt itsessään aiheutti järkyttäviä traumoja useimmille, joko rintamalla tai läheisten menetyksenä tai vammautumisena. Osa näistä ihmisistä oireili koko ikänsä, ja olisi tarvinnut ehdottomasti kunnollista ammattiapua, mutta valtaosa ei oireillut mainittavasti myöhemmällä iällä. Taustalla oli toki kipeitä asioita, joista oli h
Onko teistä tervettä olla ylikiltti myötäilijä ilman tervettä aggressioa? Miten kukaan ULKOPUOLINEN voi arvioida kenenkään mielen hyvinvointia? Apn vaimo on todennut, ettei jaksa, hakenut apua ja mennyt sinne. Kuka voi tuon muuksi vääntää?
Apn perheessä ei ole tervettä rajojen laittoa. Ap kulkee nyt munankuorilla, kun hänenkin pitäisi harjoitella terveet rajat.
Ap:n kertoma ihana pitkä yhteiselämä on jo ollut sitä korvaavaa kokemusta. Ja terapiasuhteessa se toteutuu. Samoin kaikissa hyvissä jutuissa; taiteen tekeminen, opiskelu, harrastukset, hyvät ihmissuhteet, ryhmät jne.
Vierailija kirjoitti:
Voi kestää vuosia. Varaudu siihen, että puolisosi ei ole terapian jälkeen enää se ihminen, johon aikoinaan rakastuit ja jota rakastat. Hän vain tiedostamattaan esitti sellaista ja todellinen luonne ja persoona tulee esiin terapian jälkeen.
ANP on ihan totta ja oikea ihminen, siitä on vain puuttunut EP:t, jotka lisätään toimintakykyisiksi. Lisäksi opetellaan terveitä tunnemalleja ja rajoja, mikä muuttaa sen todellisen ihmisen käytöstä, ei luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertoma ihana pitkä yhteiselämä on jo ollut sitä korvaavaa kokemusta. Ja terapiasuhteessa se toteutuu. Samoin kaikissa hyvissä jutuissa; taiteen tekeminen, opiskelu, harrastukset, hyvät ihmissuhteet, ryhmät jne.
Ei se ole mikään korvaava kokemus, jos hän ei ole ollut läsnä kokonaisena. Se on toiminnallisen traumaosan hyvää elämää, muttei tule hyväksytyksi kokonaisena eli ei korjaa.
384: Aggressio tulee kohdistaa sen aiheuttajaan, ei sivullisiin. Jos on vihainen vanhemmilleen, vihaa ei saa kohdistaa puolisoon tai lapsiin vaan ainoastaan vanhempaansa. Jos vanhempi on kuollut, käy vaikka hakkaamassa nyrkillä hautakiveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isossa kirjassa on neuvottu: Unhottaen sen, mikä on takana, ja kuorottautuen, sitä kohti mikä on edessäpäin. Anteeksi antaminen on pahan unohtamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeat lapsuuden traumat muuttavat ihmisen persoonan, minän. Traumaterapiassa siis ihmisen minuus hajotetaan palasiksi ja, jos sitten saataisiin jotenkin kursittua kokoon toinen minuuus.Puolisosi on kuitenkin pystynyt elämään parisuhteessa ja kasvattamaan lapsia, niin mitä puuttuu? Kaikki eivät voi saada täydellistä elämää, vaan toiset kohtaavat vaikeuksia ja ongelmia. Eikö puolisosi kunto ja elämä ollut riitävän hyvää, miksi terapiaan?
Tuo ajatus, että terapiassa hajotetaan psyyke ja parsitaan takaisin kokoon jotenkin uutena ja ehjempänä... Luin amerikkalaisista terapeuteista, jotka uskoivat 80- ja 90-luvuilla, että ihminen voidaan ihan oikeasti "resetoida", eli palauttaa psykologisen kehityksen lähtöruutuun, minkä
Käsittääkseni esiintyjä luo lavapersoonan/alter egon itse vapaaehtoisesti ja tietoisesti suojellakseen itseään esim. esiintymisjännityksen tms. takia. Britneyn isä oli alkoholisti ja todennäköisesti myös vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ja käytös oli sen mukaista (äärimmäisen kontrolloiva jne). Britneyn oli myös vaikea sopeutua julkisuuteen, etenkin paparazzeihin.
En käy väittelemään asioista, joista ei voi varmuudella tietää. Kerroin vain mitä MK ultrasta puhutaan ja miten sitä symboloidaan viihteessä, kun joku otti asian esille "terapiana". Se on aivopesua. Vapaaehtoista tai pakotettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
384: Aggressio tulee kohdistaa sen aiheuttajaan, ei sivullisiin. Jos on vihainen vanhemmilleen, vihaa ei saa kohdistaa puolisoon tai lapsiin vaan ainoastaan vanhempaansa. Jos vanhempi on kuollut, käy vaikka hakkaamassa nyrkillä hautakiveä.
Ei vaimo kuvauksen mukaan ole ap:lle vihainen vaan väsynyt (kiukku ja raivo) lapsi, joka myös kaipaa rakkautta ja turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei taida kovinkaan monella olla käsitystä siitä, minkälaista ihmisellä on siinä hetkessä kun jostain triggeröityy ja trauma iskee päälle. Se on kuin salama, joka lyö kehon läpi ja aktivoi täyden suojausmekanismin ihan oikeasti sekunnin murto-osassa. Silloin elää uudelleen sitä hetkeä jolloin trauma on syntynyt. Ei silloin tunne olevansa sen puolisonsa kanssa, vaan sen henkilön, joka on itseä aikoinaan kohdellut kaltoin.
Esimerkkinä nainen joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Turvallisessakin parisuhteessa hänen voi olla vaikea sanoa, jos seksi tuntuukin jostain syystä ikävältä. Esim yhdynnässä jostakin harmittomasta syystä johtuva pienikin kivun tai epämukavuuden tunne laukaisee traumareaktion, nainen jähmettyy eikä yksinkertaisesti kykene sanomaan että sattuu, kunnes ei enää kertakaikkiaan siedä tunnetta ja seuraa valtava kauhunsekainen purkaus jossa kirkuen pyristelee pois tilanteesta.
Ei tällaisista täy
Erittäin vahva tämä! Ei tällä tavalla traumatisoituneet ole niitä, jotka keskittymällä positiivisiin asioihin tulevat eräänä päivänä sellaisiksi että vaan heittävät reagoimasta noihin triggereihin! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Ja tämä esimerkki on niin loistava siksikin, että jos tämä vaikuttaa ymmärrettävältä, niin miksi ei sitten se, että toisenlaisessa tilanteessa se alitajunnasta tuleva reaktio on viha? Ihan samanlaisia hallitsemattomia traumareaktioita nekin ovat. Viha ja suuttumus sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa mieli siinä hetkessä luulee olevansa.
Valitettavasti tämä on todella näin, reaktiot voivat olla kuin villieläimellä jota ahdistetaan nurkkaan. Ja niistä ei sitten ihan oikeasti pääse oppimaan omin voimin pois!! Tämä tiedoksi niille jotka ihmettelevät miksi mennä terapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Traumapsykoterapia lähtee siitä ajatuksesta, että nykyoireilla on yhteytensä traumaattisen tapahtuman tai tapahtumien yhteydessä syntyneisiin reaktioihin. Aluksi pyritään kartoittamaan nykyhetkessä olevien oireiden luonnetta ja esiintymistä sekä niiden mahdollisia yhteyksiä traumaattisiin tapahtumiin. Traumapsykoterapiassa painopiste ei ole menneisyyden tapahtumissa, vaan niiden jättämissä jäljissä ihmiseen sekä vaikutuksissa nykyhetken elämään. Traumaoireiden hoitaminen keskittyy menneisyyden tapahtumien ja niiden vaikutuksen vähentämiseen niin että toimijuus nykyhetkessä voi vahvistua. Keskustelun ohella hyödynnetään myös kehollisia harjoituksia.
Traumapsykoterapia jaksottuu kolmivaiheisen hoitomallin mukaan. Hoidon alkuvaiheessa pääpaino on oireiden hallintaan, vakauttamiseen ja voimavaroja vahvistavaan tähtäävässä työskentelyssä. Riittävän vakauden saavuttamisen jälkeen voidaan lähteä käsittelemään tarkemmin traumaattisia tapahtumia ja niiden vaikutusta itseen ja omaan elämään. Hoidon loppuvaiheessa keskitytään normaalin elämän tukemiseen sekä tulevaisuuteen suuntautuvaan työskentelyyn."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
384: Aggressio tulee kohdistaa sen aiheuttajaan, ei sivullisiin. Jos on vihainen vanhemmilleen, vihaa ei saa kohdistaa puolisoon tai lapsiin vaan ainoastaan vanhempaansa. Jos vanhempi on kuollut, käy vaikka hakkaamassa nyrkillä hautakiveä.
Ei vaimo kuvauksen mukaan ole ap:lle vihainen vaan väsynyt (kiukku ja raivo) lapsi, joka myös kaipaa rakkautta ja turvaa.
Siksi toimiikin väärin. Kiukku ja raivo pitää kohdistaa siihen, joka kiukun ja raivon on aiheuttanut. Eikä hän ole puolisonsa lapsi, jolta voisi hakea äidillistä/isällistä rakkautta ja turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Valitettavasti tämä on todella näin, reaktiot voivat olla kuin villieläimellä jota ahdistetaan nurkkaan. Ja niistä ei sitten ihan oikeasti pääse oppimaan omin voimin pois!! Tämä tiedoksi niille jotka ihmettelevät miksi mennä terapiaan!"
Käsittääkseni Apn puolisolla ei ollut noita raivokohtauksia ennen "hoidon" aloittamista.
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti tämä on todella näin, reaktiot voivat olla kuin villieläimellä jota ahdistetaan nurkkaan. Ja niistä ei sitten ihan oikeasti pääse oppimaan omin voimin pois!! Tämä tiedoksi niille jotka ihmettelevät miksi mennä terapiaan!"
Käsittääkseni Apn puolisolla ei ollut noita raivokohtauksia ennen "hoidon" aloittamista.
Niin, asioiden käsittely voi todellakin aiheuttaa tuollaista hetkellistä taantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
384: Aggressio tulee kohdistaa sen aiheuttajaan, ei sivullisiin. Jos on vihainen vanhemmilleen, vihaa ei saa kohdistaa puolisoon tai lapsiin vaan ainoastaan vanhempaansa. Jos vanhempi on kuollut, käy vaikka hakkaamassa nyrkillä hautakiveä.
Ei vaimo kuvauksen mukaan ole ap:lle vihainen vaan väsynyt (kiukku ja raivo) lapsi, joka myös kaipaa rakkautta ja turvaa.
Siksi toimiikin väärin. Kiukku ja raivo pitää kohdistaa siihen, joka kiukun ja raivon on aiheuttanut. Eikä hän ole puolisonsa lapsi, jolta voisi hakea äidillistä/isällistä rakkautta ja turvaa.
Ai että jalkapoikkisen pitää nyt vain tajuta, että se jalka onkin ehjä ja diabeetikon pitää nyt vaan tahdonvoimalla tuottaa insuliinia. Miksi aikuisten (?) ihmisten on niin vaikea ymmärtää ihan oikeita, diagnosoituja sairauksia?
Typerämmänkin tulisi tajuta, että siellä terapiassa ei alunperin oltaisikaan, jos sen tunteen olisi voinut osoittaa sitä alkuperäistä kohdetta kohtaan. Ja tässä(kin) tapauksessa kuulostaa, että se on vaimon oma sisin, jonka kanssa hän kamppailee, eihän hän ole raivonnut ap:lle sillä tavalla, että ap olisi jotenkin aiheuttanut tuon.
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti tämä on todella näin, reaktiot voivat olla kuin villieläimellä jota ahdistetaan nurkkaan. Ja niistä ei sitten ihan oikeasti pääse oppimaan omin voimin pois!! Tämä tiedoksi niille jotka ihmettelevät miksi mennä terapiaan!"
Käsittääkseni Apn puolisolla ei ollut noita raivokohtauksia ennen "hoidon" aloittamista.
Ei tietenkään, koska hänen toimiva osansa istui sen laatikon päällä, missä tuo raivo oli. Nyt ei jaksa enää istua, kun pitäisi voida liikkua muuallakin tai sitten se raivo vaan vaatii päästä pois ja polttaa persausta.
Sehän se pointti on, että vaimo on joutunut katkaisemaan tunneyhteytensä koko elämänsä ajan kaikkiin loukkauksiin. Ei ole sattunut, ei ole hautonut kostoa, ei ole haukkunut, on vaan alistunut ja kääntänyt asiat parhain päin, kääntänyt selän, ollut "fiksumpi" jne.
Vierailija kirjoitti:
Isossa kirjassa on neuvottu: Unhottaen sen, mikä on takana, ja kuorottautuen, sitä kohti mikä on edessäpäin. Anteeksi antaminen on pahan unohtamista.
Sanotaan, että kohtele lähimmäistä NIIN KUIN itseäsi. Vaimo on jättänyt tuon loppuosan tekemättä ja nyt sitten harjoittelee sitä terapiassa. Tuo loppuosa on oleellinen. Jokainen ihminen on viime kädessä paras ystävänsä ja pitäisi olla myös luotettavin sellainen ja nyt vaimo on pettänyt itsensä, jotta olisi äärimmäisen helppo kaikille muille. Laittanut muut itsensä edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
384: Aggressio tulee kohdistaa sen aiheuttajaan, ei sivullisiin. Jos on vihainen vanhemmilleen, vihaa ei saa kohdistaa puolisoon tai lapsiin vaan ainoastaan vanhempaansa. Jos vanhempi on kuollut, käy vaikka hakkaamassa nyrkillä hautakiveä.
Ei vaimo kuvauksen mukaan ole ap:lle vihainen vaan väsynyt (kiukku ja raivo) lapsi, joka myös kaipaa rakkautta ja turvaa.
Siksi toimiikin väärin. Kiukku ja raivo pitää kohdistaa siihen, joka kiukun ja raivon on aiheuttanut. Eikä hän ole puolisonsa lapsi, jolta voisi hakea äidillistä/isällistä rakkautta ja turvaa.
Ai että jalkapoikkisen pitää nyt vain tajuta, että se jalka onkin ehjä ja diabeetikon pitää nyt vaan tahdonvoimalla t
Et nyt ymmärrä. Ap on syytön kaikkeen, mitä hänen puolisolleen on tapahtunut lapsuudessa. Ap:n ei pidä joutua kävelemään munankuorilla eikä ottamaan vastaan puolisonsa kiukkua. Kaikista vähiten ap:n tarvitsee olla puolisolleen äidin tai isän korvike. Johan siitä kärsii jo romanttinen ja seksuaalinen vetovoima, jos toinen käyttäytyy kuin eskarilainen ja toisen pitäisi olla vanhempi puolisolleen.
Alue: Aihe vapaa
Voi kestää vuosia. Varaudu siihen, että puolisosi ei ole terapian jälkeen enää se ihminen, johon aikoinaan rakastuit ja jota rakastat. Hän vain tiedostamattaan esitti sellaista ja todellinen luonne ja persoona tulee esiin terapian jälkeen.