Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison traumaterapia on tuhonnut koko perheen hyvinvoinnin, onko kokemuksia että kyllä tämä tästä? Voimat on aivan loppu
08.04.2025 |
Puolisoni on elänyt hyvin traumaattisen lapsuuden. Hän on oireillut monella tapaa läpi elämän, mutta kokemuksiinsa nähden pärjännyt ihmeellisen hyvin. Hän on positiivinen, empaattinen, rakastava, huolehtiva ja luotettava. Meillä on ollut ihana pitkä elämä yhdessä, lapset ovat varttuneet fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi.
Noin vuosi sitten hän meni vihdoin terapiaan käsittelemään traumojaan, jotta pääsisi elämään elämää omana itsenään eikä niiden taakkaa mukana raahaten.
Tämä prosessi on nyt sitten räjäyttänyt koko meidän elämän. Tuska jota siellä käsitellään on niin syvää, että puoliso on aivan hajalla. Hänestä on tullut todella ärtyisä, ahdistus huokuu hänen olemuksestaan kaiken aikaa. Hän saa silmittömiä raivareita ihan yhtäkkiä ja yllättäen, tilanteissa joissa sitä ei yhtään olisi osannut odottaa. Pahoittaa mielensä ns aivan mitättömistä, ja pelkää hylätyksi tulemista joka käänteessä ja se näyttäytyy hirvittävänä sanallisena aggressiona. Hän on aivan kuin toinen ihminen. Vereslihalla oleva arvaamaton raivopää.
Olemme puhuneet tästä paljon lastenkin kanssa, ja selittäneet että tämä on todella vaikea ja raskas tilanne elämässä joka pitää vaan jaksaa taistella yhdessä läpi. Ja että hän ei ole oma itsensä, eikä tarkoita niitä pahoja asioita mitä reagoidessaan huutaa. Hän menee aina aivan sijoiltaan noiden kohtausten jälkeen, häpeästä ja syyllisyydestä ja siitä että aiheuttaa pelkoa ja hätää meissä.
Tämä on sitten johtanut siihen, että kaikki yrittävät välttää noiden kilahdusten aiheuttamista kaikin tavoin. Omien murheiden ja haasteiden esilletuominen on aivan mahdotonta, sillä puoliso on aivan poissa pelistä ja sellaisessa nurkkaan ajetun kuolemaa pelkäävään eläimellisessä pakokauhussa. Elämä on munankuorilla kävelyä.
Puoliso on nyt uudelleen se pieni lapsi, joka raivokkaasti koittaa vaatia sitä huomiota ja turvaa mitä ei koskaan vanhemmiltaan saanut. Terapeutti sanoo, että tämä on osa prosessia, vaikka aivan hirveää tuskaa onkin. Haavat ovat nyt auki, ja siksi kaikki triggerit räjäyttelevät miinoja kaiken aikaa. Ja että tämä on vain välttämätön vaihe matkalla kohti mielen korjaantumista.
Hän tiedostaa oma tilansa todella hyvin, löytää syy-yhteyksiä reaktioilleen, ja pahoittelee toimintaansa niin perusteellisesti ja itseään ruoskien että ihan pahaa tekee. Hokee koko ajan, että tämä menee ohi, tämän on pakko mennä ohi, kun vaan tekee töitä sen eteen.
Toivon todella että kukaan ei poistata tätä aloitusta. Jos ei muuta, niin voisin edes tänne ajoittain purkaa omaa oloani, kun on jaksaminen todella vähissä. Näen puolisossa sen pienen hylätyn lapsen, joka on kokemuksiensa vanki ja siihen syytön. Näen kuitenkin yhä sen hänen sydämensä hyvyyden ja sen todellisen minän, johon aikoinaan rakastuin. Rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta sitä sävyttää syvä huoli. Miten kauan tämä voi kestää? Meneekö tämä varmasti ohi?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (842)
Voisin olla tuo vaimosi. Tue ja ole läsnä. Kyse on prosessista, se menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Ikävä kyllä sanoisin, että jos lapset kärsivät, niin eroa, ellei sitten tilanne pian parane. Kaikilla m ulkuilla ja raivoajilla on joku syy siihen toisten ihmisten piinaamiseen, varmasti usein lapsuuden traumat. Minulla oli kumppani, joka oli kärsinyt koulukiusaamisesta ja kylmästä lapsuudenkosista, ja hän näki omassa pienessä tavallisesa ja kiltissä pojassaan kiusaajan ja kohteli lasta julmasti ja yritti vakuuttaa minulle että lapsi tarvitsee lääkkeitä, että olisi hiljaa jne. Minua hän haukkui ja pahoinpiteli. Ymmärsin koko ajan, että mies kipuilee omia traumojaan, mutta mitä järkeä olisi siirtää niitä eteenpäin. Mies pellolle ja rauha maahan. Ei saa olla liian kiltti ja ymmärtäväinen, siinä rikkoo vain itsensä ja ehkä lapsensakin.
Aika auttaa tässäkin asiassa. Ole sinä turva toiselle siihen asti, kuin hän sitä tarvitsee. Kun aika on valmis, saat hänet eheytyneenä ihmisenä takaisin. Muista aika...
Paljon voimia tähän hetkeen.
Psykoterapia ei sovi kaikille ja psykoterapialla on omat haittansa. Teidän ei tarvitse sietää tuollaista. Puolisosi tulisi lopettaa terapia.
Itse olen käynyt 3 psykoterapiajaksoa. 2 jaksoa oli haitallisia. Kolmas oli hyvä. Kadun valtavasti, että menin terapiaan, sillä olin terapian jälkeen sairaampi kuin ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan myös diagnoosi muuttui.
Terpia vaikuttaa aivoihin. Jos terapia onnistuu, jos terapeutti on ammattilainen, terapiasta on hyötyä, ja aivot muuttuvat parempaan suuntaan. Jos terapia epäonnistuu tai terapeutti on ammattitaidoton tai patologinen, aivot muokkautuvat huonoon suuntaan.
Myös terapeuteissa on ammattitaidottomia tai jopa patologisia persoonia, jotka voivat käyttää valtaansa tai asemaansa väärin, ja aiheuttaa tuhoa. Terapia ei saisi koskaan viedä ihmistä huonompaan suuntaan edes väliaikaisesti.
Puolisosi terapiassa on jotain pahasti pielessä. Oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös traumatausta ja ensimmäinen kunnollinen parisuhde laukaisi syvälle painetut traumat pintaan. En ollut räjähdysherkkä tai muutenkaan aggressiivinen, vaan enemmänkin aina tiedostamattani mukana kulkenut masennus syveni ja minun oli vaikea luottaa, että elämä voisi olla oikeasti hyvää.
Ihan järkyttävän paljon joutui tekemään itsensä kanssa töitä, ettei kuormittanut kumppania liikaa. Hän jaksoi uskoa prosessiin ja olla tukena. Tosin meillä oli sinänsä huomattavasti helpompaa, ettei hän joutunut elämään varpaillaan. Ainakaan omien sanojensa mukaan. Näin jälkiviisaana tiedostan, että minun olisi pitänyt hakea ammattiapua jo aikoja sitten, mutta sitä tulee vaan itselleen niin sokeaksi kun kaikki on ollut aina jollain tavalla pielessä.
En osaa antaa mitään neuvoja tai lohdutuksen sanoja, mutta mieleeni tulee, että onko sinulla joku jonka kanssa käsitellä näitä asioita? Ei ole oikein joutua elämään omaa elämäänsä munankuorilla kävellen, mutta jos jaksat uskoa tuon olevan ohimenevä vaihe, ei keskusteluapu välttämättä olisi huono ajatus. Tuo on todella rankkaa sinulle, eikä puolisosi pysty olemaan nyt tukena sinulle, kun kaikki energia menee omaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia ei sovi kaikille ja psykoterapialla on omat haittansa. Teidän ei tarvitse sietää tuollaista. Puolisosi tulisi lopettaa terapia.
Itse olen käynyt 3 psykoterapiajaksoa. 2 jaksoa oli haitallisia. Kolmas oli hyvä. Kadun valtavasti, että menin terapiaan, sillä olin terapian jälkeen sairaampi kuin ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan myös diagnoosi muuttui.
Terpia vaikuttaa aivoihin. Jos terapia onnistuu, jos terapeutti on ammattilainen, terapiasta on hyötyä, ja aivot muuttuvat parempaan suuntaan. Jos terapia epäonnistuu tai terapeutti on ammattitaidoton tai patologinen, aivot muokkautuvat huonoon suuntaan.
Myös terapeuteissa on ammattitaidottomia tai jopa patologisia persoonia, jotka voivat käyttää valtaansa tai asemaansa väärin, ja aiheuttaa tuhoa. Terapia ei saisi koskaan viedä ihmistä huonompaan suuntaan edes väliaikaisesti.
Puolisosi terapiassa on jotain pahasti pielessä. Oikeasti!
Kiitos. Miten tuon terapeutin tasosta nyt voisi sitten saada selvyyden? Hän on pitkän kokemuksen omaava traumaterapeutti, joka yhteistapaamisilla vaikuttanut sydämelliseltä ja siltä että oikeasti haluaa auttaa. Miten tuota nyt voisi käytännössä lähteä kyseenalaistamaan? Kaikkialla sanotaan, että etenkin traumaterapia pitää aloittaa tilanteessa, jossa on oikeasti voimia asioiden käsittelyyn sillä se on todella rankkaa. Siksi puolisoni meni vasta nyt. Ei vaan ole mitään käsitystä siitä, mitä se todella rankka saa käytännössä tarkoittaa, mitä se asiaan kuuluvasti saa olla olematta haitallista?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia ei sovi kaikille ja psykoterapialla on omat haittansa. Teidän ei tarvitse sietää tuollaista. Puolisosi tulisi lopettaa terapia.
Itse olen käynyt 3 psykoterapiajaksoa. 2 jaksoa oli haitallisia. Kolmas oli hyvä. Kadun valtavasti, että menin terapiaan, sillä olin terapian jälkeen sairaampi kuin ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan myös diagnoosi muuttui.
Terpia vaikuttaa aivoihin. Jos terapia onnistuu, jos terapeutti on ammattilainen, terapiasta on hyötyä, ja aivot muuttuvat parempaan suuntaan. Jos terapia epäonnistuu tai terapeutti on ammattitaidoton tai patologinen, aivot muokkautuvat huonoon suuntaan.
Myös terapeuteissa on ammattitaidottomia tai jopa patologisia persoonia, jotka voivat käyttää valtaansa tai asemaansa väärin, ja aiheuttaa tuhoa. Terapia ei saisi koskaan viedä ihmistä huonompaan suuntaan edes väliaikaisesti.
Puolisosi terapiassa on jotain pahasti pielessä. Oikeasti!
Ei, vaan puolison terapia toimii ja mitä oletettavimmin myös etenee. Tuohon yritän itsekin koko ajan edetä omassa terapiassani eikä se ole todellakaan helppoa.
Puolison pitää saada pikakelauksella elää läpi ne tunteet, jotka on joutunut laittamaan varastoon koko elämänsä ajan.
Minunkin pitäisi voida saada suorittaa itkupotkuraivari muutamaan kertaan, mutta kun ei ole ketään, joka sen ottaisi vastaan. Se, ettei sitä saanut tehdä lapsena, vaan on pitänyt jo kolmevuotiaana olla se hyvä vaimo, jollaiseksi ap vaimonsa kuvaili, on todella raskasta ja ihmisestä tulee robotti. Jos hänellä on hyvä luonne ja sydän, hänestä tulee miellyttävä ja kiva robotti, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Monesti ihminen ei jaksa robottina koko elämää vaan tulee jossain vaiheessa raja täyteen. Itselläni se tapahtui keski-iässä. En pysty enää palaamaan takaisin vanhaan.
Vaimosi on ollut vain puolikas. Hän opettelee nyt tuntemaan niitä tunteitaan, joita ei ole saanut olla. Hän opettelee käsittelemään niitä ja kokemaan niitä. Ne tulevat monesti aluksi räjähtämällä. Lisäksi terapiassa surraan vuosikymmenten suru, joka on jäänyt sisälle. Yksi surun vaihe on viha. Sinänsä sinä ja perhe olette viattomia, mutta jos miettii näin inhimillisesti niin herättäähän se vihaa, että hän ei ole vuosikymmenten aikana saanut purettua niitä pieniä harmituksiaan ja pidettyä puoliaan. Nyt se portti on sitten avattu. Tavoitteena on se, että vaimosi hahmottaa terveet rajansa ja opettelee tervehenkisesti pitämään puoliaan. Muut ovat saaneet harjoitella sitä vuosikausia lapsena ilman, että on samalla pitänyt pitää huoli töistä, puolisosta sekä omista lapsistaan ja itsestäänkin.
Traumat ovat todella kehollisia, pitää muistaa purkaa ne myös sieltä. Kannattaa kannustaa vaimoa siihen, että häntä ei pidetä hulluna, jos hän heijaa itseään, heiluttaa käsiään, tärisyttää jalkojaan, polkee jalkaa tms. Se on traumaenergian purkautumista pois kehosta. Niin kauan kuin se on kehossa, se sairastuttaa häntä fyysisesti esim. altistaa autoimmuunisairauksille.
Tosi ikävää, että vaimosi "sairastui". Toivottavasti hänen terapiansa etenee hyvin ja te saatte asianne parhaaseen mahdolliseen kuntoon, toivottavasti yhdessä, ellei sitten paljastu jotain sellaista, että eroaminen olisi ihan oikeasti paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Noin kauan...! 😟 Huh, voimia sinulle. Jaksatko kertoa jotain miten se sinulla tai parisuhteessasi näyttäytyy? Onko sinulla luotto, että asiat korjaantuvat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa tässäkin asiassa. Ole sinä turva toiselle siihen asti, kuin hän sitä tarvitsee. Kun aika on valmis, saat hänet eheytyneenä ihmisenä takaisin. Muista aika...
Paljon voimia tähän hetkeen.
Kiitos paljon sinulle! Huh, yritän niin kovasti ja parhaani. Hätä toisen puolesta on suuri 😓
Ap
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia ei sovi kaikille ja psykoterapialla on omat haittansa. Teidän ei tarvitse sietää tuollaista. Puolisosi tulisi lopettaa terapia.
Itse olen käynyt 3 psykoterapiajaksoa. 2 jaksoa oli haitallisia. Kolmas oli hyvä. Kadun valtavasti, että menin terapiaan, sillä olin terapian jälkeen sairaampi kuin ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan myös diagnoosi muuttui.
Terpia vaikuttaa aivoihin. Jos terapia onnistuu, jos terapeutti on ammattilainen, terapiasta on hyötyä, ja aivot muuttuvat parempaan suuntaan. Jos terapia epäonnistuu tai terapeutti on ammattitaidoton tai patologinen, aivot muokkautuvat huonoon suuntaan.
Myös terapeuteissa on ammattitaidottomia tai jopa patologisia persoonia, jotka voivat käyttää valtaansa tai asemaansa väärin, ja aiheuttaa tuhoa. Terapia ei saisi koskaan viedä ihmistä huonompaan suuntaan edes väliaikaisesti.
Puolisosi terapiassa on jotain pahasti pielessä. Oikeasti!
Nyt ei ollutkaan kyse psykoterapiasta, vaan traumaterapiasta. On täysin normaalia, että traumaterapia nostaa syvät lapsuuden traumat pintaan ja mitä kehityksellisemmästä traumasta puhutaan, sitä normaalimpaa että prosessi laskee voinnin hetkellisesti hyvinkin huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua häiritsee aloituksessa se, että ap ei voi ilmaista sukupuolia. Kuitenkin mies ja nainen ovat psyykkiseltä dynamiikaltaan erilaisia joten sukupuolella on merkitystä. Sukupuolettomuus saa koko asian tuntumaan teoreettiselta, eikä sitä voi oikein ymmärtää.
Onko puolisollasi hoitavaa psykiatria( psykoterapia lähetteen laatiut lääkäri? Voiisko hänen arviota kysyä?
Voisiko väliaikainen asumusero tulla kyseeseen? Yhdessä sovittu sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millaista terapiaa puolisosi saa mutta oheeseen voisitte harkita tätä:
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on yksi ns. kolmannen aallon kognitiivisista käyttäytymisterapioista. HOT keskittyy tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä elämään täysipainoista ja merkityksellistä elämää elämässä kohdatuista vaikeuksista huolimatta.
Tunteiden tulee antaa tulla ja mennä terapioiden aikana. Puolisosi on nyt avannut ullakon oven jonne on elämänsä aikana sullonut kaikki epämukavuudet. Se ullakko tulee siivota. Vie sen ajan jonka vie, sitä ei voi ennustaa etukäteen. Siivouksen jälkeen puolisosi voi olla hyvin eri henkilö kuin mihin olet tottunut. Se vaatii sinulta myös tilanteen hyväksymistä.
Öö. Osa mitä prosessia? Sitä että traumatisoitte teidänkin lapset ja psykopautti saa liksansa? Huhheijaa että on kyllä typerää porukkaa liikkeellä.
Anna kun arvaan, puoliso on mies ja psykopautti nainen?
Itse ajattelin aloitusta lukiessani, että traumatisoitunut on perheen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia ei sovi kaikille ja psykoterapialla on omat haittansa. Teidän ei tarvitse sietää tuollaista. Puolisosi tulisi lopettaa terapia.
Itse olen käynyt 3 psykoterapiajaksoa. 2 jaksoa oli haitallisia. Kolmas oli hyvä. Kadun valtavasti, että menin terapiaan, sillä olin terapian jälkeen sairaampi kuin ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan myös diagnoosi muuttui.
Terpia vaikuttaa aivoihin. Jos terapia onnistuu, jos terapeutti on ammattilainen, terapiasta on hyötyä, ja aivot muuttuvat parempaan suuntaan. Jos terapia epäonnistuu tai terapeutti on ammattitaidoton tai patologinen, aivot muokkautuvat huonoon suuntaan.
Myös terapeuteissa on ammattitaidottomia tai jopa patologisia persoonia, jotka voivat käyttää valtaansa tai asemaansa väärin, ja aiheuttaa tuhoa. Terapia ei saisi koskaan viedä ihmistä huonompaan suuntaan edes väliaikaisesti.
Puolisosi
Kiitos. Miten tuon terapeutin tasosta nyt voisi sitten saada selvyyden? Hän on pitkän kokemuksen omaava traumaterapeutti, joka yhteistapaamisilla vaikuttanut sydämelliseltä ja siltä että oikeasti haluaa auttaa. Miten tuota nyt voisi käytännössä lähteä kyseenalaistamaan? Kaikkialla sanotaan, että etenkin traumaterapia pitää aloittaa tilanteessa, jossa on oikeasti voimia asioiden käsittelyyn sillä se on todella rankkaa. Siksi puolisoni meni vasta nyt. Ei vaan ole mitään käsitystä siitä, mitä se todella rankka saa käytännössä tarkoittaa, mitä se asiaan kuuluvasti saa olla olematta haitallista?
Ap
Et sinä voi määritellä sitä, onko puolisosi terapeutti haitallinen vai toimiva. Ahdistaa ajatuskin, että joku tulisi jotenkin puuttumaan omiin hoitokontaktisuhteisiini, jos en itse koe niissä mitään vikaa. Onko vaimosi epäillyt itse, ettei kaikki ole kunnossa?
Onko vaimollasi keinoja purkaa raivoaan? Jos on vihainen ulkopuoliselle taholle niin liikkua fyysisesti esim. paiskoa painopalloa, nyrkkeilysäkki tms. Tai huutaa tai jotain?
Ja jos taas teille niin yrittäkää kuunnella, mitä hän sanoo. Jos jää junnaamaan paikalleen, joko hän tai te ette etene. Minun traumaterapiassani tuli kohta, että asetin miesystävälle rajat kerralla tolkuttomalla räjähdyksellä, koska hän oli vuosien saatossa ruvennut koettelemaan niitä ja minä olin vain nöyrtynyt aina. Olin käynyt terapiassa ja kun sitten tuli taas tilanne, jossa hän kohteli minua väärällä asenteella, raivostuin todella. Hän totesi jotenkin "ylenkatsovasti", että olen kuin pieni lapsi. Totesin, että niin olenkin, koska lapsesta asti on tarvinnut aina niellä kaikki ja olla hiljaa enkä enää ole. Tuo oli meidän "valtataistelu". Hän ymmärsi ja on kunnioittanut minua paremmin = normaalisti sen jälkeen.
Jos haava on arpeutunut ja parantunut, vain idiootti menee avaamaan sen ja vuotamaan kaikkien päälle. Millainen aivopieru sai ylipäätään lähtemään tuollaiseen? Vai onko tämä joku kollektiivinen salkkarinäytelmänne saada huomiota koko perheelle? Sairasta laittaa lapset läpi tuollaisesta ilman todella painavaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla tuo vaimosi. Tue ja ole läsnä. Kyse on prosessista, se menee ohi.
Niinpä. Ap voisi itse käydä juttelemassa eri terapeutilla muutaman kerran omasta jaksamisestaan ja miten suhtautua.
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata kaivella.