Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison traumaterapia on tuhonnut koko perheen hyvinvoinnin, onko kokemuksia että kyllä tämä tästä? Voimat on aivan loppu
08.04.2025 |
Puolisoni on elänyt hyvin traumaattisen lapsuuden. Hän on oireillut monella tapaa läpi elämän, mutta kokemuksiinsa nähden pärjännyt ihmeellisen hyvin. Hän on positiivinen, empaattinen, rakastava, huolehtiva ja luotettava. Meillä on ollut ihana pitkä elämä yhdessä, lapset ovat varttuneet fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi.
Noin vuosi sitten hän meni vihdoin terapiaan käsittelemään traumojaan, jotta pääsisi elämään elämää omana itsenään eikä niiden taakkaa mukana raahaten.
Tämä prosessi on nyt sitten räjäyttänyt koko meidän elämän. Tuska jota siellä käsitellään on niin syvää, että puoliso on aivan hajalla. Hänestä on tullut todella ärtyisä, ahdistus huokuu hänen olemuksestaan kaiken aikaa. Hän saa silmittömiä raivareita ihan yhtäkkiä ja yllättäen, tilanteissa joissa sitä ei yhtään olisi osannut odottaa. Pahoittaa mielensä ns aivan mitättömistä, ja pelkää hylätyksi tulemista joka käänteessä ja se näyttäytyy hirvittävänä sanallisena aggressiona. Hän on aivan kuin toinen ihminen. Vereslihalla oleva arvaamaton raivopää.
Olemme puhuneet tästä paljon lastenkin kanssa, ja selittäneet että tämä on todella vaikea ja raskas tilanne elämässä joka pitää vaan jaksaa taistella yhdessä läpi. Ja että hän ei ole oma itsensä, eikä tarkoita niitä pahoja asioita mitä reagoidessaan huutaa. Hän menee aina aivan sijoiltaan noiden kohtausten jälkeen, häpeästä ja syyllisyydestä ja siitä että aiheuttaa pelkoa ja hätää meissä.
Tämä on sitten johtanut siihen, että kaikki yrittävät välttää noiden kilahdusten aiheuttamista kaikin tavoin. Omien murheiden ja haasteiden esilletuominen on aivan mahdotonta, sillä puoliso on aivan poissa pelistä ja sellaisessa nurkkaan ajetun kuolemaa pelkäävään eläimellisessä pakokauhussa. Elämä on munankuorilla kävelyä.
Puoliso on nyt uudelleen se pieni lapsi, joka raivokkaasti koittaa vaatia sitä huomiota ja turvaa mitä ei koskaan vanhemmiltaan saanut. Terapeutti sanoo, että tämä on osa prosessia, vaikka aivan hirveää tuskaa onkin. Haavat ovat nyt auki, ja siksi kaikki triggerit räjäyttelevät miinoja kaiken aikaa. Ja että tämä on vain välttämätön vaihe matkalla kohti mielen korjaantumista.
Hän tiedostaa oma tilansa todella hyvin, löytää syy-yhteyksiä reaktioilleen, ja pahoittelee toimintaansa niin perusteellisesti ja itseään ruoskien että ihan pahaa tekee. Hokee koko ajan, että tämä menee ohi, tämän on pakko mennä ohi, kun vaan tekee töitä sen eteen.
Toivon todella että kukaan ei poistata tätä aloitusta. Jos ei muuta, niin voisin edes tänne ajoittain purkaa omaa oloani, kun on jaksaminen todella vähissä. Näen puolisossa sen pienen hylätyn lapsen, joka on kokemuksiensa vanki ja siihen syytön. Näen kuitenkin yhä sen hänen sydämensä hyvyyden ja sen todellisen minän, johon aikoinaan rakastuin. Rakkaus ei ole mihinkään kadonnut, mutta sitä sävyttää syvä huoli. Miten kauan tämä voi kestää? Meneekö tämä varmasti ohi?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Joo kuinka tyhmiä oikein olette? Rahat ja mielenterveys terapeuteille, lapset traumatisoituneiksi, jne.
Jotenkin näitä aina ajattelee, että tuo on joku yksittäinen haksahdus tai typeryys, mutta eiköhän näissä perheissä ole ongelmia moneen lähtöön ja tällainen on vain kirsikka kakun päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi samoin ainoo että olen se traumatisinoitunut, vielä on prosessi kesken ja 9 vuotta mennyt.,
Haluatko kertoa yhtään tarkemmin, mitä niiden yhdeksän vuoden aikana on tapahtunut? Millaista hoitoa olet saanut ja millainen elämäntilanteesi on? Niillä on paljon merkitystä. Sekä sillä, että on aidosti valmis aloittaessaan terapian. Minä en ollut kolmea vuotta aiemmin, mutta sitten olin.
Jotenkin tuo kuvio tuntuu nyt huonolta, ja varsinkin tuo ap:n enkelimäisen ymmärtäväinen asenne. Perheväkivalta on perheväkivaltaa, oli syy mikä hyvänsä. Jonkin verran voi ottaa peetä niskaan ja paijailla, mutta eihän siitä nyt mitään voi tulla, että aikuinen ihminen raivoaa ja tekee koko perheen elämästä helvettiä. Kai sitä aikuisella on vastuu itsestään, vaikka olisi millainen tausta. Eihän ole mitään järkeä, että terapia huonontaa kaikkien oloa.
Muille ei räyhätä. Piste.
Jos/kun on paha olo, niin hän voi mennä kävelemään tai juoksemaan ja jättää muut rauhaan.
Minulla on vastaava tarina takana, toisaalta minä sain ihan ok terapiaa joka ei pahentanut tilannetta.
Se menee paremmaksi kyllä, kaiken a ja o on oma hoitotahto mitä miehelläsi selkeästi on, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista terapiaa puolisosi saa mutta oheeseen voisitte harkita tätä:
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on yksi ns. kolmannen aallon kognitiivisista käyttäytymisterapioista. HOT keskittyy tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä elämään täysipainoista ja merkityksellistä elämää elämässä kohdatuista vaikeuksista huolimatta.
Tunteiden tulee antaa tulla ja mennä terapioiden aikana. Puolisosi on nyt avannut ullakon oven jonne on elämänsä aikana sullonut kaikki epämukavuudet. Se ullakko tulee siivota. Vie sen ajan jonka vie, sitä ei voi ennustaa etukäteen. Siivouksen jälkeen puolisosi voi olla hyvin eri henkilö kuin mihin olet tottunut. Se vaatii sinulta myös tilanteen hyväksymistä.
Voi pyhä sylvi mitä puppua. Missä tuollaista paskaa opetetaan. Että kyllä täytyy nyt lapset traumatisoida ja perhe sekä psyyke rikkoa, kun me niin sanotaan. Kunnon paholaisen touhua.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että vaikka kuinka on terapiassa, pitää joko pystyä hillitsemään itsensä aikuisen tavoin tai muuttaa oma-aloitteisesti ainakin väliaikaisesti muualle.
Siellä on juuri olennaista se, että hänen ei kerrankin tarvitse hillitä itseään aikuisen tavoin. Että hän saa huutaa tai itkeä tai osoittaa oman tarpeensa eikä häntä hylätä, kuten aina aiemmin on tehty. Se tarve häviää kyllä, kun tulee varmuus siitä, että on lupa pitää puolensa tulematta hylätyksi.
Ei tietysti voi pakottaa avioliitossa pysymään, mutta juuri tuollaisten ihmisten takia se vaimo on siellä terapiassa purkamassa vuosikymmenten taakkaa.
Oletko sinä itse aina täysin aikuinen? Ja jos olet, oletko ihan varma, ettet yhtään dominoi tai ahdista vastapuolta, millä estät konfliktin? Tai että vastapuoli on aidosti ja terveesti kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muille ei räyhätä. Piste.
Jos/kun on paha olo, niin hän voi mennä kävelemään tai juoksemaan ja jättää muut rauhaan.
Kylläpä täältä löytyy teitä täydellisiä ihmisiä jotka hallitsee 100% tunteensa, mahdatte olla ilahduttavaa seuraa noin armottomalla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Muille ei räyhätä. Piste.
Jos/kun on paha olo, niin hän voi mennä kävelemään tai juoksemaan ja jättää muut rauhaan.
Tämä triggeröi todella, kun traumaterapiassa käyvänä luen viestisi. Joo, ap:lla on oikeus olla tuollainen, mutta se tosiaan olisi hyvä tehdä selväksi mahdollisimman pian niin pääsisi sitten käsittelemään terapian aikana sitäkin eroa. Meinaan jos terapia meinaa toimia niin ap:n ei kuulu sietää sitä, että hänelle puhutaan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista terapiaa puolisosi saa mutta oheeseen voisitte harkita tätä:
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on yksi ns. kolmannen aallon kognitiivisista käyttäytymisterapioista. HOT keskittyy tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä elämään täysipainoista ja merkityksellistä elämää elämässä kohdatuista vaikeuksista huolimatta.
Tunteiden tulee antaa tulla ja mennä terapioiden aikana. Puolisosi on nyt avannut ullakon oven jonne on elämänsä aikana sullonut kaikki epämukavuudet. Se ullakko tulee siivota. Vie sen ajan jonka vie, sitä ei voi ennustaa etukäteen. Siivouksen jälkeen puolisosi voi olla hyvin eri henkilö kuin mihin olet tottunut. Se vaatii sinulta myös tilanteen hyväksymistä.
Voi pyhä sylvi mitä puppua. Missä tuollaista
Sinä olet juurikin semmoinen narsistinen aikuinen joka aiheuttaa tämmöisiä omille lapsilleen armottomuudellaan, syytä nyt sit vielä uhria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista terapiaa puolisosi saa mutta oheeseen voisitte harkita tätä:
Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on yksi ns. kolmannen aallon kognitiivisista käyttäytymisterapioista. HOT keskittyy tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä elämään täysipainoista ja merkityksellistä elämää elämässä kohdatuista vaikeuksista huolimatta.
Tunteiden tulee antaa tulla ja mennä terapioiden aikana. Puolisosi on nyt avannut ullakon oven jonne on elämänsä aikana sullonut kaikki epämukavuudet. Se ullakko tulee siivota. Vie sen ajan jonka vie, sitä ei voi ennustaa etukäteen. Siivouksen jälkeen puolisosi voi olla hyvin eri henkilö kuin mihin olet tottunut. Se vaatii sinulta myös tilanteen hyväksymistä.
Voi pyhä sylvi mitä puppua. Missä tuollaista
Joskus kannattaa olla hiljaa, jos ei tiedä asioista yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaräyhääjä alasti pimeään komeroon lukkojen taakse, kunnes ymmärtää olla räyhäämättä. Käsittely toistetaan tarpeen mukaan.
Porukka kirjoittaa "vaimosi" tai "miehesi", vaikka ei ole mainittu kumpi on kyseessä. Oletuksia, oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tämä on tosi huono aihe mistä puhua vauvalla.
Täälä on paljon narsisteja joille se on kunnia asia että syyt saadaan vieritettyä uhrien niskaan.
Tottakai ihmissuhteissa täytyy hyväksyä toisen huonoja ja vaikeitakin puolia, eikä varmaan kukaan halua laittaa hyvää suhdetta poikki yhden raivokohtauksen takia. Mutta raivokohtaukset ja haukkuminen ovat väkivaltaa, ja se että aikuinen käyttäytyy lapsen tavoin, voi olla myös aika ahdistavaa kumppanille. En tiedä miten nämä toipumistarinat sitten menevät, mutta kenenkään ei tarvitse omassa kodissa pelätä tai olla likasankona, ja jos toipuminen sitä vaatii jatkuvasti, niin ei sellaista voi toiselle säläyttää. Siinähän menee jo se toinenkin ihminen rikki, eikä suhde sellaisesta toivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muille ei räyhätä. Piste.
Jos/kun on paha olo, niin hän voi mennä kävelemään tai juoksemaan ja jättää muut rauhaan.
Kylläpä täältä löytyy teitä täydellisiä ihmisiä jotka hallitsee 100% tunteensa, mahdatte olla ilahduttavaa seuraa noin armottomalla asenteella.
He ovat niitä, joiden lapset menevät aikuisina terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Traumaräyhääjä alasti pimeään komeroon lukkojen taakse, kunnes ymmärtää olla räyhäämättä. Käsittely toistetaan tarpeen mukaan.
Nimenomaan tuommoisella paskalla ne traumat on luotukin, sinä olet ihan täys ihmishirviö jolla ei ole varaa arvostella muita.
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin että vaikka kuinka on terapiassa, pitää joko pystyä hillitsemään itsensä aikuisen tavoin tai muuttaa oma-aloitteisesti ainakin väliaikaisesti muualle.