Lue keskustelun säännöt.
Värianalyysi, miten voi olla niin eriäviä ja ristiriitaisia mielipiteitä
05.04.2025 |
Kukaan muu huomannut? Joittenkin mukaan voi olla kirkas vuodenaika ja vaalea, joittenkin mukaan voi olla kirkas vain jos tummat piirteet. Jotkut on vaaleita vaikka on tummia. Joittenkin mielestä vain vaaleat voi olla vaaleita. Jotkut sanoo että on pohjasävy ja se voi olla eri mitä ihon pintasävy. Joittekin mielestä ihossa ei ole pohjasävyä vaan pelkkä pintasävy. Ja tuntuu että kaikki korostavat sitä että melkein mahdotonta itse päätellä mikä on. Pitää maksaa ammattilaiselle. Mietin että laitetaanko näitä ristiin meneviä mielipiteitä ilmoille sen takia että ihmiset maksaa palvelusta
Kommentit (460)
Vierailija kirjoitti:
Itse sen parhaiten tietää mitkä värisävyt on hyviä ja mistä tykkää. Värianalyysien tekijät ja stylistit ovat kyllä turhimpia ammatteja. Kaupoissakaan ei ole muuta kuin beigen eri sävyjä, harmaata, hailakoita pastelleja ja mustaa. Täytyy mennä ulkomaille jos haluaa hyvännäköisiä vaatteita.
Kaikki eivät tiedä ja hukkaavat sen oman luonnollisen kauneutensa pukeutuessaan omiin väreihinsä sopimattomiin väreihin ja värjäyttämällä tai värjäämällä päänsä ajattelematta ollenkaan, että mikä ihan oikeasti sopii itselle parhaiten. Suomalaisille musta sopii huonointen ja siitä huolimatta blondit värjäävät tukkansa pikimustaksi ja pukeutuvat mustiin vaatteisiin. Suomalaisen naisen suurin ongelma on kuvitella, että oma hius olisi jotenkin maantienvärinen.
Moni on värjännyt hiuksiaan niin kauan, ettei edes muista omaa hiustenväriään. Muotivärit määritellään ihan vaatetuotannon järkeistämiseksi ja Pantone.com-sivulta voi katsoa tulevia muotivärejä. Menee välillä muutama vuosi, ettei yksikään itselle sopiva väri ole muotia. Silloin käyttää ekologisesti pois niitä omassa kaapissa olevia vaatteitaan. Ne samat värit ovat myös muissa länsimaissa muodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Värianalyysi on vouhotus niille jotka eivät itse osaa valita itselleen sopivia värejä. Turhuuden turhuus vuosikymmenten takaa kaivettu naftaliinista.
Nuo värianalyysit olivat ensimmäisen kerran muotia jo joskus 90-luvulla. Silloin kävin parissa ja sain täysin eri tulokset. Sama kävi kaverille. Hän jopa ensimmäisen värianalyysi jälkeen värjäsi vaatteitaan värianalyysin mukaisiksi, kunnes tajusi kuinka pieleen kyseinen analyysi oli mennyt myös hänen kohdallaan.
En silti tyrmää täysin värianalyyseja, mutta mielestäni parhaan tuloksen saa ihan itse sovittamalla eri värejä ja ennen kaikkea eri sävyjä itselleen.
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Värianalyysi on vouhotus niille jotka eivät itse osaa valita itselleen sopivia värejä. Turhuuden turhuus vuosikymmenten takaa kaivettu naftaliinista.
Tv. Maire "minä-kyllä-osaan-ihan-itse" -täti. (Eikä ne muutkaan kyllä apua tarvitse kun pärjäävät ihan hyvin ilmankin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo värianalyysit olivat ensimmäisen kerran muotia jo joskus 90-luvulla. Silloin kävin parissa ja sain täysin eri tulokset. Sama kävi kaverille. Hän jopa ensimmäisen värianalyysi jälkeen värjäsi vaatteitaan värianalyysin mukaisiksi, kunnes tajusi kuinka pieleen kyseinen analyysi oli mennyt myös hänen kohdallaan.
En silti tyrmää täysin värianalyyseja, mutta mielestäni parhaan tuloksen saa ihan itse sovittamalla eri värejä ja ennen kaikkea eri sävyjä itselleen.
Kävin ysärillä värianalyysissa ja vaikka analyysin tekijällä oli näkemyksensä kumpi kahdesta sävystä kulloinkin oli parempi, ideana oli, että myös itse katson ja mietin. Siinä oppi näkemään milloin silmänaluset tummenivat, muuttui vähän sairaan näköiseksi ym. Eli ei siellä flegmaattisena odotettu "tuomiota". Mutta onhan noita tekijöitä ollut moneen lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Asiaa sekoittaa koko ajan se, että ihmiset pitävät lempivärejään parhaiten sopivina. Joskus ne ovat, joskus eivät. Usein ihmiset tuntuvat pitävän reippaista, rohkeista viileistä sävyistä. Smaragdinvihreä ja sähkönsininen saavat osakseen kehuja, vaikka ihminen näyttäisi aneemiselta. Joku beige kielii monelle vain rohkeuden puutteesta, vaikka se saisi kantajansa parhaat puolet esiin. Nimim. turhautunut syksy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sen parhaiten tietää mitkä värisävyt on hyviä ja mistä tykkää. Värianalyysien tekijät ja stylistit ovat kyllä turhimpia ammatteja. Kaupoissakaan ei ole muuta kuin beigen eri sävyjä, harmaata, hailakoita pastelleja ja mustaa. Täytyy mennä ulkomaille jos haluaa hyvännäköisiä vaatteita.
Stylistin hommaa kyllä puolustaisin. Siitä ainakin jotkut julkisessa hommassa olevat hyötyisivät. Värianalyysi on parhaimmillaankin hyvin subjektiivinen näkemys. Sen huomaa usein, että jotkut väärän vuodenajan väritkin sopivat ja oman vuodenajan väreistä kaikki ei sovi vaikka kuinka yrittäisi. Se on siis sellainen suuntaa antava. Ei absoluuttinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Värisilmä ei ole siinä ratkaiseva ollenkaan, vaan pääosin kaikki muu mikä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestä miten Susanna Laineen kauneus hukkuu jälleen kerran radiogaalan kirkkaankeltaiseen mekkoon ja mustaan silmämeikkiin. Susanna sä et kertakaikkiaan ole kevät. Noi värit ei sovi sulle.
Et kestä? No pakkoko sun on häntä kytätä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli muotia 80 luvulla. Oltiin vuodenaikoja.
Nyt on jokaisessa vuodenajassa kolme alavuodenaikaa. Sekin on jo hyvin jos löytää oman vuodenaikansa. Loppu on sitten hienosäätöä.
Ei ole kaikissa. Edelleenkin käytetään myös vain sitä neljän vuodenajan analyysiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä miten Susanna Laineen kauneus hukkuu jälleen kerran radiogaalan kirkkaankeltaiseen mekkoon ja mustaan silmämeikkiin. Susanna sä et kertakaikkiaan ole kevät. Noi värit ei sovi sulle.
Et kestä? No pakkoko sun on häntä kytätä?!
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Asiaa sekoittaa koko ajan se, että ihmiset pitävät lempivärejään parhaiten sopivina. Joskus ne ovat, joskus eivät. Usein ihmiset tuntuvat pitävän reippaista, rohkeista viileistä sävyistä. Smaragdinvihreä ja sähkönsininen saavat osakseen kehuja, vaikka ihminen näyttäisi aneemiselta. Joku beige kielii monelle vain rohkeuden puutteesta, vaikka se saisi kantajansa parhaat puolet esiin. Nimim. turhautunut syksy :D
Miten se aneemiselta näyttäminen sitten määritellään?
Itse näytän varmaan joidenkin mielestä aneemiselta vaatteiden väristä riippumatta joka tapauksessa, koska ihoni on todella vaalea, olen luonnostaan hieman kalpea enkä edes rusketu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaalea kevät vaiko vaalea kesä?
https://thealignedlover.com/light-spring-vs-light-summer-comparing-sist…
Tuo on vaikeaa jos kesä on vaalentanut hiuksensa ja niihin on jäänyt keltaista pigmenttiä, jota ei korjata hopeashampoolla. Kannattaa kasvattaa hiuksia ja katsoa juuresta hiusten omaa sävyä. Myös auringonvalossa paistattelu ja etenkin suomalaisessa merivedessä uiminen kuivattaa ja kellastaa helposti suomalaisen hiuslaadun.
Se on jo opittukin, että hiusten värjäys on aivan saatanasta, mutta nyt on ilmeisesti jo auringonvalossa oleilukin huijausta omaa ainoaa ja oikeaa värivuodenaikaa kohtaan. Mitenkäs maissa, joissa on aurinkoa ympäri vuoden? Täytyykö kesän sulkeutua bunkkeriin?
Kun on jo yhdessä myönnetty, että värianalyysi ei ole tiedettä eikä käytä termejä eksaktisti, niin voisimmeko myös myöntää, että se oma vuodenaika voi vaihdella vuoden kierron mukaan, ja sitä voi itsekin tuunata eri suuntiin omilla valinnoillaan? Minulle ainakin sopivat ruskettuneena ihan eri värit kuin kalpeana.
Ei ihonväri muutu ruskettuessa. Sen pohjasävy on siellä rusketuksen pohjalla. Eikä siinä ole mitään epätavallista, että käyttää kesä- ja talvikautena erilaisia värejä. Esimerkiksi talvi-ihminen voi pukeutua monokroomisesti talvella tummaan viininpunaiseen ja kuusenvihreään käyttäen mustia asusteita. Iho voi olla vaikka alabasterinvaalea. Kesällä hän voi saada rusketusta pintaansa, mutta rusketus ei muutu kullanruskeaksi vaan siinä on punertava pohjasävy. Monokromaattisen teeman voi silloin kääntää sellaiseksi, että talvi-ihminen pukee ylleen optisen valkean T-paidan, optisen valkeat kesähousut, greiget kengät ja laukun. Asusteena vaikkapa vaalean pastellivärinen hiuspanta tai huivi hiuksissa ja viilentävää iltaa varten samanlainen jääpastellisten paletista oleva neule.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Kaikki ihmiset eivät tajua, ettei heillä ole värisilmää.
Sehän riippuu niin siitä systeemistä jota värianalyysien tekijä käyttää, sekä hänen värisilmästään, että miten hyvin näkee huiveilla kokeillessa mikä asiakkaalle sopii ja mikä ei.
Itse olen käynyt 2 kertaa värianalyysissä, ekan kerran parikymppisenä kun ne oli ekan kerran muotia, nyt toisen kerran keski-ikäisenä. Ekalla kerralla tulos oli pehmeä kesä, ja olin niin pettynyt, INHOSIN niitä värejä syvästi, ne oli minusta "plattuja". Silti luovuin musta-valkoisesta linjastani ja yritin totutella väkisin puuterimaisiin pastelleihin. En uskonut että tulos voisi olla väärä, koska mitä olin lukenut värianalyysistä, niin maantienvärinen tukka tarkoitti aina joko pehmeää kesää tai pehmeää syksyä, ja ennemmin olin kylmänvärinen kuin lämpimän.
Keski-iässä teetin uusiksi, kun kampaaja jolla käyn ehdotti yllättävän tummaa hiustenväriä mulle kun kyselin ehdotuksia. Minä oin aina käyttänyt niitä pehmeän värejä, vaaleita raitoja maantienvärisessä pohjassa, kylmänvaaleita, värivuodenaikani mukaan. Sanoin kampaajalle, että ei mulle taida tuollainen tummahko ruskea sopia, kun olen pehmeä kesä. Hän sanoi, että näytän enemmänkin talvityypiltä hänen silmään. Ihmettelin sitä, ja sanoin että eikö siihen tarvitse olla tumma tukka ja ruskeat silmät, ja mulla on maantienvärinen tukka ja khakinvihreät silmät. Se oli kuulemma vanhentunut näkemys, että talvi olisi aina tumma, ja että se että minun ihoni oli oliivibeige ja silmien väri kylmä tumma harmaanvihreä viittasi vahvasti talveen.
En vielä ottanut silloin tummaa tukkaa, mutta varasin ajan sellaiseen värianalyysiin, jossa on enemmän vuodenaikoja kuin pelkkä kevät-kesä-syksy-talvi. Ja kas kummaa, ihan selvästi itsekin näin huiveilla, että ne talven sävyt sopii mulle parhaiten. Mutta ei niinkään ne kaikkein kylmimmät ja kirkkaimmat True Winter tai Clear Winter sävyt, vaan pehmeämmät tummat jalokivisävyt. Olin Deep Winter eli syvä talvi, mikä on ilmeisesti yleisin tulos jos iho on oliivinsävyinen vihreäpohjainen. Analyysin tekijä selitti, että Deep ei tuossa tarkoita niinkään tummaa, vaan syvää, että väreissä on jonkinlaista "varjoisuutta", ja niin mulla oli, olin aina inhonnut sitä että mielestäni näytin jotenkin aina likaiselta ja tunkkaiselta. Mutta ne Syvän Talven värit sai aikaan sen, että jopa ilman meikkiä ulkonäkö raikastui, ja iho näytti terveeltä, ei oudon vihertävänharmaalta. Hauska kyllä, ne pehmeät vuodenajat oli mulle oikeasti kaikkein huonoimmin sopivat, jopa kevään kirkkaus tai syksyn lämpö oli vähemmän häiritseviä kuin sameus pehmeiden tyyppien väreissä, joka ikään kuin samensi lisää ennestään sameaa omaa väritystäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tällaista asiaa kohtaan niin paljon negatiivista, omituisia reaktioita saa täällä lukea. Eikö ihmiset ymmärrä että suurimmalla osalla meistä ei ole hyvä värisilmä.
"Kokeile itse mikä sopii sinulle" on nollaneuvo ja nollakeino. Sitähän meistä jokainen on tehnyt vaatekaupassa koko ikänsä. Moni tuskailee yhä edelleen tyytymättömyyttään.
Asiaa sekoittaa koko ajan se, että ihmiset pitävät lempivärejään parhaiten sopivina. Joskus ne ovat, joskus eivät. Usein ihmiset tuntuvat pitävän reippaista, rohkeista viileistä sävyistä. Smaragdinvihreä ja sähkönsininen saavat osakseen kehuja, vaikka ihminen näyttäisi aneemiselta. Joku beige kielii monelle vain rohkeuden puutteesta, vaikka se saisi kantajansa parhaat puolet esiin. Nimim. turhautunut syksy :D
Miten se ane
Suomessa on ihme luulo, että ihmisen aneemisuus näkyy ihonväristä. No, ei näy. Ennen vanhaan aneemisuudelle oli hyvin kuvaava sana = vähäverinen eli verevän punaposken vastakohta. On siis kaikin puolin nuupahtaneen näköinen. Sitä voi olla ihonväriin katsomatta, jos ei ole pukeutunut itselleen sopiviin väreihin.Tummat silmänaluset eivät ole anemian merkki. Ne johtuvat siitä, että verisuonien päällä on ohut iho. Verisuonet eivät katoa pois millään hoidolla, nukkumalla, voiteilla eikä rautakuurilla.
Miltä se verevä sitten näyttää? Se ilmaisee sitä, että ihminen on elävän ja hehkuvan näköinen, jopa punaposkinenkin välillä. Täällä jossain keskusteluketjussa pohdittiin sanan verevä käyttöä ja luultiin, että sillä tarkoitettiin jotain horatsuhommia. Ei tarkoiteta. Ennen vanhaan ihailtiin niitä verevän näköisiä naisia. Sellaisia, joista näki että ovat elossa ja voivat hyvin. Ehkä veri liittyy käsitteeseen sen verran, että veri kiertää elävän suonissa ja poskillakin. Verevä oli ennen vanhaan kohteliaisuus, eikä mikään solvaus.
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu niin siitä systeemistä jota värianalyysien tekijä käyttää, sekä hänen värisilmästään, että miten hyvin näkee huiveilla kokeillessa mikä asiakkaalle sopii ja mikä ei.
Itse olen käynyt 2 kertaa värianalyysissä, ekan kerran parikymppisenä kun ne oli ekan kerran muotia, nyt toisen kerran keski-ikäisenä. Ekalla kerralla tulos oli pehmeä kesä, ja olin niin pettynyt, INHOSIN niitä värejä syvästi, ne oli minusta "plattuja". Silti luovuin musta-valkoisesta linjastani ja yritin totutella väkisin puuterimaisiin pastelleihin. En uskonut että tulos voisi olla väärä, koska mitä olin lukenut värianalyysistä, niin maantienvärinen tukka tarkoitti aina joko pehmeää kesää tai pehmeää syksyä, ja ennemmin olin kylmänvärinen kuin lämpimän.
Keski-iässä teetin uusiksi, kun kampaaja jolla käyn ehdotti yllättävän tummaa hiustenväriä mulle kun kyselin ehdotuksia. Minä oin aina käyttänyt niitä pehmeän v
Oliivibeige iho on Suomessa todella harvinainen. Jos on ostamassa meikkivoidetta tai puuteria, kannattaa oliivi-ihoisten katsoa alekorit, koska oliivibeiget jne päätyvät useimmiten sinne.
Kirjaimet värivoiteissa ja puuterien numeroissa tarkoittavat: W = warm eli lämmin, N = neutral eli neutraali ja C = cold eli viileä.