Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?

Lievään masennukseen voi auttaa, muuten ei. Johan olisi sekin ongelma ratkaistu.

 

Olisi kyllä ratkaistu, jos masentunut noudattaisi neuvoa. Parasta siedätystä on laittaa kuulokkeisiin musiikkia ja lähteä ulkoilmaan kävelemään tai jopa hölkkäämään 

Miten kuulokkeisiin voi laittaa musiikkia? En osaa. 

Sellainen ei pysty menemään ulos.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?

Lievään masennukseen aittaa. Mutta eihän todella masentunut saa lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.

Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin. 

Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.

Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.

 

VOI ETTÄ 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?

Lievään masennukseen aittaa. Mutta eihän todella masentunut saa lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen teillä on mielikuvissa se parantumisen mielentila? Onko se ennestään tuttu vai ennenkokematon?

Minulla se on mennyt sillain pikku hiljaa. Alkaa olla enemmän hyviä hetkiä ja ne kestävät pitempään. Vastaavasti huonoimpia hetkiä alkaa olla harvemmin ja ne kestävät lyhyemmän aikaa. Ei se ole ennen kokematon, vaan hidas palautuminen kohti entistä normaalia. 

Juu noin ne sano mun äidillenikin vuosikausia. Onneksi jossain vaiheessa viimein törmäsi hyvään lääkäriin, joka siltä istumalta kirjoitti hyvät lääkkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut vakavasti masentunut, mutta unet meni ja alakuloinen olin todella kauan.

Minulla auttoi aika (ehkä käsittelin asioita omalla tavallani), lääkkeet ja harrastuksiin panostaminen täysin oman mieleni mukaan. Mitä vähemmän kuuntelen ketään tai olen riippuvainen kenestäkään sitä paremmin voin.

 

Masentunut ei harrasta. Ääliö. Ei pysty.

Argent onkin tehnyt alkuperäisen God gave rock'n roll:n. 

Vierailija kirjoitti:

Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.

Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin. 

Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.

Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.

 

Voi vttu mitä skeidaa. Et tiedä masennuksesta mitään. Oot pska. Pää kii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut vakavasti masentunut, mutta unet meni ja alakuloinen olin todella kauan.

Minulla auttoi aika (ehkä käsittelin asioita omalla tavallani), lääkkeet ja harrastuksiin panostaminen täysin oman mieleni mukaan. Mitä vähemmän kuuntelen ketään tai olen riippuvainen kenestäkään sitä paremmin voin.

 

Masentunut ei harrasta. Ääliö. Ei pysty.

 

Itse olet. Sanoinkin, etten ollut vakavasti masentunut. Silti kärsin vuosia. Löysin keinot päästä paljon parempaan olotilaan kuitenkin lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.

Onko metsälenkit ne joista oikeasti kaikista eniten nautit? Vai olisiko jotain muuta, jota harrastamalla pääsisit parempiin fiiliksiin? Olisiko enemmän rahaa tarpeen toteuttaaksesi mieltä piristäviä asioita?

Ihan vaan pohdintana, jos 8 vuoteen ei ole masennus hellittänyt.

 

Masentunut ei edes toivo enää mitään.. Et nyt tiedä, mistä kirjoitat. 

-elävä kuollut

Vierailija kirjoitti:

ei auta🔫🔫🔫🔫🔫 aurinko sattuu paistaa silmiin vuotaa silmät ahdistaa nolottaa itkettää 😭😭😭vihaan aurinkoa🖕🏻🖕🏻🖕🏻😡😡😡 vihaan ihmisiä🤮🤮🤮 siitepöly tekee nuhaiseksi💩💩💩💩mikään ei auta toivotonta 😭😭😭😭😭

hölö hölö

Vierailija kirjoitti:

No ei kai jossain betonilähiössä kävely räntäsadepäivänä mitään auta?? Pitää matkustaa ulkomaille missä on kesä ja siellä kun kävel vaikka jossain kukkulalla josta näkyy merelle, niin takuulla ajatukset kirkastuu. 

Mulla oli aikoinaan suunnitelma hypätä sinne mereen tuollaiselta korkealta kalliolta reissussa, mutta olikin niin hauska reissu että unohtui. Toisella kerralla olin ihan Suomessa ja päättänyt bailata vielä tämän viikonlopun ihan täysillä, jonka jälkeen tabann itseni, mutta olikin liian hauska viikonloppu ja meni motivaatio itsemurhaan.

Liikunta ja ulkoilu ei parantanut, mutta aikoinaan osastolla ollessanikin juoksin paljon ja menin metsään heti kun sain ulkoiluluvat. Muutenkin kaikki masennusvuodet lenkkeilin paljon. Saattoihan se jollain tasolla toimintakykyä pitää yllä ja varjella vaikka lihomiselta joka olisi vain masentanut lisää, mutta ei se minua parantanut.

Voi kuitenkin olla, että jos en olisi liikkunut luonnossa ja urheillut, olisin voinut vieläkin huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut vakavasti masentunut, mutta unet meni ja alakuloinen olin todella kauan.

Minulla auttoi aika (ehkä käsittelin asioita omalla tavallani), lääkkeet ja harrastuksiin panostaminen täysin oman mieleni mukaan. Mitä vähemmän kuuntelen ketään tai olen riippuvainen kenestäkään sitä paremmin voin.

 

Masentunut ei harrasta. Ääliö. Ei pysty.

 

Itse olet. Sanoinkin, etten ollut

vakavasti masentunut.

 

Älä louskuta. Mee töihin. Harrasta niin perkeleesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.

Onko metsälenkit ne joista oikeasti kaikista eniten nautit? Vai olisiko jotain muuta, jota harrastamalla pääsisit parempiin fiiliksiin? Olisiko enemmän rahaa tarpeen toteuttaaksesi mieltä piristäviä asioita?

Ihan vaan pohdintana, jos 8 vuoteen ei ole masennus hellittänyt.

 

Masentunut ei edes toivo enää mitään.. Et nyt tiedä, mistä kirjoitat. 

-elävä kuollut

 

Ei tajua toivoa enää siinä vaiheessa. Pitää tajuta ajoissa. Lääkitys on ainoa järkevä hoito tuossa vaiheessa, kun on niin zombi, ettei ajatus kulje enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut vakavasti masentunut, mutta unet meni ja alakuloinen olin todella kauan.

Minulla auttoi aika (ehkä käsittelin asioita omalla tavallani), lääkkeet ja harrastuksiin panostaminen täysin oman mieleni mukaan. Mitä vähemmän kuuntelen ketään tai olen riippuvainen kenestäkään sitä paremmin voin.

 

Masentunut ei harrasta. Ääliö. Ei pysty.

 

Itse olet. Sanoinkin, etten ollut

vakavasti masentunut.

 

Älä louskuta. Mee töihin. Harrasta niin perkeleesti. 

 

Käyn töissä ja harrastan. Työ ei tee oloani hyväksi (paitsi raha piristää), mutta harrastaminen tekee.

Kaikkia sairaita ei yksinkertaisesti ei voi auttaa. Jos lääkkeet, hoitokontakti ja itseapu+ lähipiiri ei helpota oireita, et parane. Syöpään ym sairauksiin myös kuollaan. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Juu noin ne sano mun äidillenikin vuosikausia. Onneksi jossain vaiheessa viimein törmäsi hyvään lääkäriin, joka siltä istumalta kirjoitti hyvät lääkkeet. 

 

Kerropa viisaana, miten 40 vuoden trauma ja masennus hoidetaan. Terapiat eikä lääkkeet ole auttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.

Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin. 

Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.

Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.

 

Voi vttu mitä skeidaa. Et tiedä masennuksesta mitään. Oot pska. Pää kii.

 

Oon eri, mutta mistä sinä tiedät mitään toisen kokemuksesta. Niin usein näissä masennuskeskusteluissa leimataan ratkaisujen ehdottajia tietämättömäksi, vaikka innostus ehdottaa voi johtua siitä, että se on ehdottajalla itsellään toiminut.

Tuon lainaamasi tekstin eka kohta oli tosi hyvä, ulkonaolon miettiminen on täyttä paskaa ja aivan eri kokemuksellisesti mitä ulkonaolo olis. Ja jos ei lopputekstissä nää muuta kuin lässytystä, niin ehkä uskallan laittaa sen pointin tällaiseen muotoon; mitä pienempiä asioita pystyy ihmetteleen ja ihasteleen, sen enemmän ihmeteltävää ja ihasteltavaa maailmassa on! Ja tuo siis auttaa olo- ja mielentilaa hyvinvointia tukevammaksi