Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa
Ei auta ja nytkin vaikka näköhavainto kertoisi jollekin että siellä on hieno ilma itse näen vain synkkää tyhjyyttä ulkona sama onko ulkona tai sisällä sama olo.
Kommentit (515)
Jos liikkeelle lähteminen on se vaikeus, tässä haaste: ole ulkona asunnostasi ennen kuin laulu loppuu.
God gave rock'n roll to ya
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama kuinka paljon tuolla kävelee.
Kannattaa juosta: saa endorfiinit liikkeelle.
1. Mittauta varastorautasi
2. Mätä tarvittaessa rautaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?
Lievään masennukseen voi auttaa, muuten ei. Johan olisi sekin ongelma ratkaistu.
Olisi kyllä ratkaistu, jos masentunut noudattaisi neuvoa. Parasta siedätystä on laittaa kuulokkeisiin musiikkia ja lähteä ulkoilmaan kävelemään tai jopa hölkkäämään
Vierailija kirjoitti:
No mikä sitten auttaa jos ei ulkoilu ja liikunta??
Varmaan sitten itsesäälinen ruikutus
Jos tunnette jonkun masentuneen, niin menkää ja pakottakaa se ulos lenkille. Ulkoilu on parasta siedätyshoitoa.
Avantouinnille. Pallit ainakin dippaat siellä niin testot nousee.
Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sitten auttaa jos ei ulkoilu ja liikunta??
Lääkitys, terapia, vertaistuki. Tietysti nämäkään eivät aina auta. Mulle lääkäri ns. määräsi kävelylenkkejä ekan kerran kun kävin masennuksen takia, mutta sitähän mä olin tehnyt muutenkin. Mua ulkoilu kyllä selvästi auttaa jonkin verran, mutta paranna se ei - niin kuin ei kyllä mikään muukaan.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sitten auttaa jos ei ulkoilu ja liikunta??
Omalla kohdallani traumojen käsittely.
Ei nyt ehdi lähteä ulos, kun täytyy painaa töitä pää punaisena illallakin. Olen korkean toimintakyvyn masentunut.
Mulla diagnoosi vaikea masennus, psykoottinen vaihe. Jos joku tulee sanomaan "nokka pystyyn vaan ja menoksi", tapan sanojan.
Kyllä se ulos lähteminenkin auttaa. Luonnolla on parantavia voimia.
Joskus ei pääse edes vessaan. Juokse neuvoinesi itärajan yli.
Itse en ollut vakavasti masentunut, mutta unet meni ja alakuloinen olin todella kauan.
Minulla auttoi aika (ehkä käsittelin asioita omalla tavallani), lääkkeet ja harrastuksiin panostaminen täysin oman mieleni mukaan. Mitä vähemmän kuuntelen ketään tai olen riippuvainen kenestäkään sitä paremmin voin.
Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.
Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin.
Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.
Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.
Onko metsälenkit ne joista oikeasti kaikista eniten nautit? Vai olisiko jotain muuta, jota harrastamalla pääsisit parempiin fiiliksiin? Olisiko enemmän rahaa tarpeen toteuttaaksesi mieltä piristäviä asioita?
Ihan vaan pohdintana, jos 8 vuoteen ei ole masennus hellittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei pääse edes vessaan. Juokse neuvoinesi itärajan yli.
Selviät kuitenkin vauvapalstalle?
Kusetko useinkin sänkyysi?
Millainen teillä on mielikuvissa se parantumisen mielentila? Onko se ennestään tuttu vai ennenkokematon?
No mikä sitten auttaa jos ei ulkoilu ja liikunta??