Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

Mutta av-palstalle pystyy kyllä kirjoittamaan, kuinka on masentunut eikä pysty mihinkään.

On tutkittu että leikkauspotilaiden osastollaoloaika lyheni niillä, joiden ikkunasta näkyi luontoa, edes puu.

Älkää aliarvioiko luonnon voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksessa on oireena juuri se, ettei saa mentyä ja tehtyä mitään. Joten neuvo on sen takia ihan hölmö, vaikka aurinko ja ulkoilu tutkitusti vaikuttavatkin mielialaan suotuisasti. Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos. Masenetunut itse luultavasti jää korkeintaan ikkunan ääreen huokailemaan ja katsomaan ulos. Jos ylipäänsä on pystyasennossa.

Olisi hyvä, jos olisi joku, joka houkuttelisi ulos, mutta useimmiten ei ole. Mutta sekin auttaa, jos jaksaa pukea päälle ja lähteä parvekkeelle tai kuistille. Saa raitista ilmaa, aivot saavat lisää happea, linnunlaulu ja luonnon äänet tekevät myös hyvää. Jos et jaksa pukea ja mennä ulos tai edes parvekkeelle, avaa ainakin ikkuna. 

 

Ei peseydy, ei syö, ei liiku mihinkään, ei hoida asioitaan, nukkuu mielellään&nb

Kuka maksaa sun laskut?

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Itse asiassa sanotaan, koska se auttaa toipumaan syöpähoidoista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Masennus on mielen sairaus. Kyllä siihen voi vaikuttaa ajatuksilla ja toiminnalla enemmän kuin syöpään.

Olen samaa mieltä. Ihan mutuna heitän, että moni masennus on alkanut haitallisesta ajatusmallista, joka aiheuttaa itseään ruokkivan kierteen. Vähitellen ei näe mitään positiivista enää missään. Eli tuon kierteen alkuvaiheessa pitäisi saada elämä raiteilleen ja hyviä asioita elämään, niin ei ajaudu sinne synkkyyteen.

Toki sitten on järkyttäviä tapahtumia, jotka ovat johtaneet pahoihin traumoihin ja sitä kautta masennukseen, mutta ei kaikki masennuspotilaat ole sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Ei ehkä tahtoa syöpää pois, mutta reipastua voi kyllä ja sekin ehkäisee masennusta. Parempi olla syöpäpotilas ilman masennusta kuin syöpäpotilas masennuksen kanssa.

Ulkoilussa vielä paremmin auttaa se, että menee makaamaan esim kalliolle tai ylipäänsä maahan, katselee taivaalle. Tarkoitus on siirtää fokusta oman navan ympäriltä siihen että on vain pieni osa maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

Ja tosiaan työ. Sairauslomaa ei masennuksen takia saisi antaa niin helpolla kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

Pystyy kumminkin lääkäriin soittelemaan ja vaatimaan psyykenlääkkeitä? Myös kelan hakemusten teko onnistuu mallikkaasti? Mutta muuten kusee vaan allensa, eikä edes parvekkeelle pääse?

En oikein jaksa uskoa, että toimintakyky olisi niin nollissa, ettei edes ulos pääse 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Masennus on mielen sairaus. Kyllä siihen voi vaikuttaa ajatuksilla ja toiminnalla enemmän kuin syöpään.

Olen samaa mieltä. Ihan mutuna heitän, että moni masennus on alkanut haitallisesta ajatusmallista, joka aiheuttaa itseään ruokkivan kierteen. Vähitellen ei näe mitään positiivista enää missään. Eli tuon kierteen alkuvaiheessa pitäisi saada elämä raiteilleen ja hyviä asioita elämään, niin ei ajaudu sinne synkkyyteen.

Toki sitten on järkyttäviä tapahtumia, jotka ovat johtaneet pahoihin traumoihin ja sitä kautta masennukseen, mutta ei kaikki masennuspotilaat ole sellaisia.

Joo ja runsas somessa pyöriminen ja tällaisten palstojen lukeminen aiheuttaa ja ruokkii niitä haitallisia ajatusmalleja. Ei tee hyvää ihmisen mielenterveydelle, jos ei osaa kontrolloida voimakkaasti millaisia ketjuja ylipäätään avaa, millaista sisältöä kuluttaa somessa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilussa vielä paremmin auttaa se, että menee makaamaan esim kalliolle tai ylipäänsä maahan, katselee taivaalle. Tarkoitus on siirtää fokusta oman navan ympäriltä siihen että on vain pieni osa maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

Ja tosiaan työ. Sairauslomaa ei masennuksen takia saisi antaa niin helpolla kuin nyt.

Sillä poikkeuksella, että  senhetkinen työ ruokkii masennusta.

Menisin jos jalka ei olisi kolmesta kohtaa murtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

 

Pystyy kumminkin lääkäriin soittelemaan ja vaatimaan psyykenlääkkeitä? Myös kelan hakemusten teko onnistuu mallikkaasti? Mutta muuten kusee vaan allensa, eikä edes parvekkeelle pääse?

En oikein jaksa uskoa, että toimintakyky olisi niin nollissa, ettei edes ulos pääse 

Ainakin mun siskot tai äiti ja sitten puoliso teki sen mun puolesta.

Kun jalka murtui, niin olin vaan monta päivää ja kuume iski. Tyttöystävä silloin kävi kylässä ja kauhistui. Jalka turvoksissa ja minä tietenkin masentuneena en vaan välittänyt. Taittuneena sohvaa vasten retkotti. Luu näkyi.

En halunut lähteä. Lähdin sitten poliisin voimin ja voimaa jouduttiin käyttämään. Masentuneena olen tosi ahdistunut ja en halua nähdä ihmisiä ympärillä tai mennä ihmisvilinään.

Mieluummin kuolen kun menen. Jalka jouduttiin leikkaamaan ja siinä oli alkanut tulehdus. Olen ikuisesti velkaa elämästäni vaimolleni, mutta olen silti sama masenunut itseni.

Näen kaiken mustavalkoisesti ja ihoni on kuin sanomalehtipaperi. En enää välitä ottaa yhteyttä ulkomaailmaan samalla tavoin kuin te normit sitä teette.

Olen kuori jota läheiseni riiputtavat ja antavat keinohengitystä. Silloin tällöin he saavat minulta jotain, koska rakastavat minua.

Olen törkeä. Korjaan olen tärkeä. En jaksanut käyttää taka-avaruusnappainta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

Mutta av-palstalle pystyy kyllä kirjoittamaan, kuinka on masentunut eikä pysty mihinkään.

Hyvä sekin, jos se on ainoa kosketus ulkomaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin mielelläni ja koko ajan koitan saada itseni lähtemään, mutta en vain saa aikaiseksi

Ja niin sitten lähdinkin. Oli mukava melkein kahden tunnin ulkoilu.

 

Voi että. Jukranpujut mikä masis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

Mielen keveneminen on hieman eri juttu kuin kliinisesti masentuneen parantuminen

Masentuneen kanssa ei kannata väitellä. He on masentumisen ja masentamisen experttejä. Siinä aiheessa heitä ei voi voittaa. Sen, joka ei ole vielä saavuttanut professionaalia masennustasoa, voi saada järkevillä ohjeilla ehkä tekemään jotain itsensä hyväksi. Hänellä vielä joku osa aivoista toimi järkevästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

Mielen keveneminen on hieman eri juttu kuin kliinisesti masentuneen parantuminen

Askel kerrallaan, step by step, on se askel sitten henkinen tai fyysinen.  New kids on the block

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

Mielen keveneminen on hieman eri juttu kuin kliinisesti masentuneen parantuminen

Kliinisesti masentunut voi hyötyä mielen kevenemisestä 

Embrace it. Miten suomennetaan? Ota se syleilyysi. Sinä olet se joka näkee, kuulee, tuntee, kokee. Sinuus (minuus) sätkii, potkii, hengittää.

Mikä sinussa kärsii, näkee, kuulee, tuntee? Mikä? Olisiko ihmisyys?

"...ja sitten se tulee

vielä on paljon tehtävää ettei

kenelläkään enää olisi sellaista oloa

kuin minulla nyt"

Veltto Virtanen 

No siis. Itseä kävely lähinnä v*tuttaa, se on tylsää ja jos ei ole erityisen hyvä keli, ei se buustaa mielialaa. Ärsyttää vain. Mutta, jos on lämmin, aurinkoinen sää, silloin kyllä kävely nostaa mielialaa ja auttaa masennukseen.

Yleisesti tuo kävely on ehkä vähän huono neuvo. Itse tykkään paljon enemmän muista lajeista - vaikkapa joogatessa yleensä ikävät ajatukset unohtuvat. Kävellessä niitä kyllä miettii. 

Vähän vauhdikkaammat lajit, vaikka pyöräily, rullaluistelu tai juoksu, nostavat mielialaa ja antavat energiaa.

Sanoisin siis, että liikunta voi auttaa masennukseen, mutta kävely ei ole kaikkien laji. Kannattaa kokeilla muita vaihtoehtoja, jos ei tykkää kävelystä.