Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa
03.04.2025 |
Ei auta ja nytkin vaikka näköhavainto kertoisi jollekin että siellä on hieno ilma itse näen vain synkkää tyhjyyttä ulkona sama onko ulkona tai sisällä sama olo.
Kommentit (515)
141/515
|
03.04.2025 |
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.
Onko metsälenkit ne joista oikeasti kaikista eniten nautit? Vai olisiko jotain muuta, jota harrastamalla pääsisit parempiin fiiliksiin? Olisiko enemmän rahaa tarpeen toteuttaaksesi mieltä piristäviä asioita?
Ihan vaan pohdintana, jos 8 vuoteen ei ole masennus hellittänyt.
Masentunut ei edes toivo enää mitään.. Et nyt tiedä, mistä kirjoitat.
-elävä kuollut
Ei tajua toivoa enää siinä vaiheessa. Pitää tajuta ajoissa. Lääkitys on ainoa järkevä hoito tuossa vaiheessa, kun on niin zombi, ettei ajatus kulje enä
Kyllä ajatus kulkee, ei vaan näe tulevaisuudessa mitään. Ero on kuin yö ja päivä, kun miettii tulevaisuutta ei-masentuneena. Sitä pystyy ylipäätään miettimään, kun tulevaisuus on olemassa. Voit kuvitella sen, haluat kuvitella sen. Haluat jotain elämältä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin mielelläni ja koko ajan koitan saada itseni lähtemään, mutta en vain saa aikaiseksi
Ja niin sitten lähdinkin. Oli mukava melkein kahden tunnin ulkoilu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia sairaita ei yksinkertaisesti ei voi auttaa. Jos lääkkeet, hoitokontakti ja itseapu+ lähipiiri ei helpota oireita, et parane. Syöpään ym sairauksiin myös kuollaan. Piste.
Nään sun pointin, mutta olis ihan hyvä olla sanomatta varmasti, että ei voi parantua ilman noita, koska se ei ole totta. Ihan todennäköistä toki, muttei aina varmaa.
Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.
muuta pois sieltä kaupunki kolhoosista maaseudulle.työntekokin auttaa saamaan paremman olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuksessa on oireena juuri se, ettei saa mentyä ja tehtyä mitään. Joten neuvo on sen takia ihan hölmö, vaikka aurinko ja ulkoilu tutkitusti vaikuttavatkin mielialaan suotuisasti. Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos. Masenetunut itse luultavasti jää korkeintaan ikkunan ääreen huokailemaan ja katsomaan ulos. Jos ylipäänsä on pystyasennossa.
Olisi hyvä, jos olisi joku, joka houkuttelisi ulos, mutta useimmiten ei ole. Mutta sekin auttaa, jos jaksaa pukea päälle ja lähteä parvekkeelle tai kuistille. Saa raitista ilmaa, aivot saavat lisää happea, linnunlaulu ja luonnon äänet tekevät myös hyvää. Jos et jaksa pukea ja mennä ulos tai edes parvekkeelle, avaa ainakin ikkuna.
Ei peseydy, ei syö, ei liiku mihinkään, ei hoida asioitaan, nukkuu mielellään = Masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut 8 vuotta vaikeasti masentunut. Käyn joka päivä 2-3 tunnin metsä lenkillä. Masennus silti vaan jyllää, ja koko ajan tekisi mieli hypätä junan alle.
Onko metsälenkit ne joista oikeasti kaikista eniten nautit? Vai olisiko jotain muuta, jota harrastamalla pääsisit parempiin fiiliksiin? Olisiko enemmän rahaa tarpeen toteuttaaksesi mieltä piristäviä asioita?
Ihan vaan pohdintana, jos 8 vuoteen ei ole masennus hellittänyt.
Masentunut ei edes toivo enää mitään.. Et nyt tiedä, mistä kirjoitat.
-elävä kuollut
Ei tajua toivoa enää siinä vaiheessa. Pitää tajuta ajoissa. Lääkitys on ainoa järkevä hoito tuossa v
Kyllä ajatus kulkee, ei vaan näe tulevaisuudessa mitään. Ero on kuin yö ja päivä, kun miettii tulevaisuutta ei-masentuneena. Sitä pystyy ylipäätään miettimään, kun tulevaisuus on olemassa. Voit kuvitella sen, haluat kuvitella sen. Haluat jotain elämältä.
Eri
Silti moni on päässyt tuosta tilasta eroon ja parantunut masennuksesta. Eli toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.
Masennukseen vaan lienee vaikka kuinka monia eri syitä ja niitä on mahdollista selvittää. Syövässä syy on yksinkertaisesti se, että elimistössä on syöpäsoluja, jotka täytyy tuhota.
Masennus = tulehdus aivoissa/keskushermostoissa/jossain.
Kaikkiin tulehdustiloihin ainoa toimiva parannuskeino: TÄYSLEPO!
Eli älä mene lenkille. Vaan jää sisälle. Yksin. Sänkyyn. Lepää. Se onkin siinä, niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä tulee harvinaisempi neuvo: mene töihin
Tuo neuvosi on kylläkin jokaisessa ketjussa ja palstoilla. Etkö itse ole jo kyllästynyt, vai autismistasiko on kysymys? Silloin sen ymmärtää! Jatka samaan tahtiin, jos se tekee olemisestasi olemisen arvoista. Yksi neuvo, miten voisit viettää aikaasi: Mene töihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu noin ne sano mun äidillenikin vuosikausia. Onneksi jossain vaiheessa viimein törmäsi hyvään lääkäriin, joka siltä istumalta kirjoitti hyvät lääkkeet.
Kerropa viisaana, miten 40 vuoden trauma ja masennus hoidetaan. Terapiat eikä lääkkeet ole auttaneet.
Olen eri. Mutta voi olla, että tuohon tepsii psykoterapia tai voi olla, ettei sitä 40 vuoden traumaa voi hoitaa. Terapiassa ihmisen pitää itse pystyä käsittelemään asioita, ja jos on liian masentunut niin siihen ei välttämättä kykene. Lääkitys voi joltakin viedä suurimmat oireet niin että terapia onnistuu, mutta ei ne kaikille auta, tai kaikki ei niitä suostu syömään jostain muista syistä. Lääkkeet myös kehittyvät koko ajan, joten jos vaikka 40 vuotta sitten ei lääkkeet auttaneet, voi nykyiset lääkkeet silti auttaa. Hienoa, että edellisen kirjoittajan äiti sai apua lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.
Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä.
Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.
Silti moni on päässyt tuosta tilasta eroon ja parantunut masennuksesta. Eli toivoa on.
Joo olen siis itse päässyt tuolta näköalattomuudesta elämään jossa on unelmia ja pystyn ajattelemaan tulevaisuutta. Siksi tiedänkin miten iso se ero on. Mitään neuvoja en kyllä valitettavasti osaa muille antaa, on varmasti tosi yksilöllistä mikä ketäkin parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksessa tosiaan on eri tasoja. On myös erilaisia näkökulmia masennuksen synnystä, meillä vallalla lääketieteen ja psykiatrian.
Varmaksi todetut, helpottavat keinot: vertaistuki, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, myötätunto- itseltä ja muilta, lepo, ruokailu, liike- oli se tanssia olohuoneessa tai juoksulenkki, aika, perspektiivi, taide, vapaaehtoistyö, vankka vakaumus, merkityksellisyys.
Elämän ja oman itsen merkitys, jokaisen on omalta kohdaltaan asian kanssa selvittävä.
Yksi elämä planeetalla Maa, miten sen käytät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu noin ne sano mun äidillenikin vuosikausia. Onneksi jossain vaiheessa viimein törmäsi hyvään lääkäriin, joka siltä istumalta kirjoitti hyvät lääkkeet.
Kerropa viisaana, miten 40 vuoden trauma ja masennus hoidetaan. Terapiat eikä lääkkeet ole auttaneet.
Olen eri. Mutta voi olla, että tuohon tepsii psykoterapia tai voi olla, ettei sitä 40 vuoden traumaa voi hoitaa. Terapiassa ihmisen pitää itse pystyä käsittelemään asioita, ja jos on liian masentunut niin siihen ei välttämättä kykene. Lääkitys voi joltakin viedä suurimmat oireet niin että terapia onnistuu, mutta ei ne kaikille auta, tai kaikki ei niitä suostu syömään jostain muista syistä. Lääkkeet myös kehittyvät koko ajan, joten jos vaikka 40 vuotta sitten ei lääkkeet auttaneet, voi nykyiset lääkkeet silti auttaa. Hienoa, että e
Joo ei traumaa voi välttämättä todellakaan hoitaa, mutta voi opetella elämään sen kanssa ja siitä huolimatta. Jossain vaiheessa saattaa huomata olevansa vapaa, tai sitten ei, mutta traumaa voisi pitää ikään kuin hahmona jolle et halua antaa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
Masentunut ei nouse sängystä, ei syö, ei liiku minnekään. Masentunut 40 vuotta: terapioita, pitkää ja lyhyttä, lääkkeitä. Välissö hyviäkin vuosia.
Toi ulkoilu 😆
Vierailija kirjoitti:
Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.
Kyllä minua on auttanut. Eihän se tietänkään yksin ole riittänyt, mutta luonnossa käveleminen on kyllä parantanut oloa.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.
Masennus on mielen sairaus. Kyllä siihen voi vaikuttaa ajatuksilla ja toiminnalla enemmän kuin syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu noin ne sano mun äidillenikin vuosikausia. Onneksi jossain vaiheessa viimein törmäsi hyvään lääkäriin, joka siltä istumalta kirjoitti hyvät lääkkeet.
Kerropa viisaana, miten 40 vuoden trauma ja masennus hoidetaan. Terapiat eikä lääkkeet ole auttaneet.
Olen eri. Mutta voi olla, että tuohon tepsii psykoterapia tai voi olla, ettei sitä 40 vuoden traumaa voi hoitaa. Terapiassa ihmisen pitää itse pystyä käsittelemään asioita, ja jos on liian masentunut niin siihen ei välttämättä kykene. Lääkitys voi joltakin viedä suurimmat oireet niin että terapia onnistuu, mutta ei ne kaikille auta, tai kaikki ei niitä suostu syömään jostain muista syistä. Lääkkeet myös kehittyvät koko ajan, joten jos vaikka 40 vuotta sitten ei lääkkeet auttaneet, v
Kaikenlaisia lääkkeitä, monenlaista psykoterapiaa. Kyllä.
Alue: Aihe vapaa