Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Oon ollut vuosikymmeniä jo masentunut. Olen vain purkanut sen liikuntaan enkä juo tai polta. Masennus ei mihinkään häviäkään kun mielenterveys tuhottiin jo lapsena. Ainakin muut kadehtivat kun on hyvässä kunnossa ja vahva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän noissa nälänhädän maissa on niin vähän masennusta?

Onko? Aliravitsemus on yksi masennuksen aiheuttaja.

Miksihän silti ylipainoiset ovat useimmin masentuneita 

Liittyy jopa siihen ylensyömiseen ihan tutkitusti 

Vierailija kirjoitti:

Hoidan mielenterveyttäni jatkuvasti ulkoilemalla. Minulla on ollut joitain lieviä masennuskausia, joista toipumisessa ulkoilu on ollut isossa osassa. Olen myös kerran kokenut vakavan masennusjakson. Tuolloin olin lähes toimintakyvytön. Kerran pakottauduin ulos väkisin, kävelin n kilometrin, ja jumiuiduin täysin. Tuntui, että keho ei ottanut vastaan käskyjä liikkua. En olisi jaksaanut liikkua metriäkään ja kyse oli nimenomaan henkisestä väsymyksestä. Oli uudenvuoden päivä ja pakkasta.. Vietin pitkän tovin vaan istumalla yhdellä reunustalla. Ajattelin, että en ikinä pääse kotiin eikä sillä tuntunut olevan edes merkitystä. Lopulta sain jotenkin raahauduttua kotiin ja peiton alle. Minut pelasti lopulta lääkkeet. Kun oireet vähitellen helpottivat, pääsin taas vähän liikkeelle. 

Vakavaa masennusta potevalle liikunta voi liikaa. Päivissä ja vuorokauden ajoissa voi olla vaihtelua, parempina hetkinä ulosmeno voi onnistua. Viimeisillä voim

Lääkkeet sait kuitenkin hommattua vaikka olit täysin toimintakyvytön? Olisiko kuitenkin niin, että olet riippuvainen, et masentunut? 

Sano mitä sanot, ap. Minut ulkoilu pelasti.

Tosin siinäkin ensin keskityin täysin itseeni ja vssta myöhemmin ympäröivään luontoon. Päätin tehdä pienen kierroksen näin keväällä, menin ensimmäisillä kerroilla melkein silmät kiinni, suoritin. Sitten rupesin miettimään että tämä on minulle ja vain minulle. Huomasin auringon ja kevään edistymisen pienin askelin.

Kuin huomaamatta yöunet parani ja vointi parani harmaaksi tosi synkästä.

Meni muutama vuosi siinä toipuessa. Nykyään hyväksyn olevani kroonisesti masentunut. Ulkoilen kolmesti viikossa. Joskus se on vain kortteli ympäri ja se on ok. Olen armollinen itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilussa vielä paremmin auttaa se, että menee makaamaan esim kalliolle tai ylipäänsä maahan, katselee taivaalle. Tarkoitus on siirtää fokusta oman navan ympäriltä siihen että on vain pieni osa maailmankaikkeuden kokonaisuutta.

Ja tosiaan työ. Sairauslomaa ei masennuksen takia saisi antaa niin helpolla kuin nyt.

Aivan. Suurin osa 98% onkin työttömänä, koska ei kykene masennuksensa takia hakemaan apua ja sairaslomaa. Sama lopputulos ja isommat rahat ja parempi mahdollisuus selvitä etenkin perheellisenä. Sairasraha on pienempi.

Mene kävelemään tunkiolle,haistat siellä viherpunikin jätökset.

Vierailija kirjoitti:Väitän että ne jotka ei ota vastuuta terveydestään eivät myöskään kuntoudu. Jos joskus on ollut täysin paska olla kerran makasin sängyssä pitkän aikaa. Masennuin thden terveysongelman jälkeen uudelleen. Sitten ajan saatossa hyväksyin sen, ja menin lenkille uudelleen. Rypemiseenkin kyllästyy jonain päivänä. Tunteet saa tuntea mutta myös vastuuta itsestään kannattaa ottaa

Minä taas väitän että terveyden vuoksi ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Korkeintaan muistaa syödä säännöllisesti. Ainakin minä olen pysynyt terveenä ja tervehtynyt ihan itsestään odottamalla rauhassa. Flunssa on lähtenyt sillä että lepään rauhassa pari viikkoa ja en tee mitään raskasta.

Ei tarvitse tehdä mitään. Enemmänkin väittäisin että tuo filosofia missä otetaan stressiä siitä että minä teen kaiken ja kaikki on minun vastuulla, se kuormittaa koko psyykeen.

Kun itseasiassa meidän elimistö on kuin avaruusalus, joka seilaa itsestään ja hoitaa itseään automaatttisesti ja kasvaa ja vanhenee ihan ilman minun mielipidettä asiasta. Minä vain matkaan mukana ja en oikeasti voi asioille mitään.

Sun näkemyksellä kykenisin vastustamaan vanhuutta ja vastustamaan eri tunnetilojen esiintymisiä. Olen vanhaksi asti kokenut että kun on surua niin pitää surra, joskus voi ottaa vuosikymmeniä surra ja olla alakuloinen. Se on prosessi josta voi myös nauttia. Iloitakin voi, mutta vasta kun iloisuus tulee. Sitä ei tiedä milloin mikäkin tulee.

Istut vain tässä ja odottelet mikä "tulee" ja elät sitä.

Oman elämänsä  seppä sanonta on huiputusta. Siinä mielin.

On väitteitä että työelämä masentaa ihmisen, etenkin suomalaiset luonnonläheiset ja juuri luonnosta tulleet.

Olisi hyvä terveydelle olla metsässä päivän aikana  vähintään 9h puuhailemassa. Tämä taas tarkoittaa sitä että työpäivän pituus tehdas tai toimistotöissä saisi olla vain kaksi tuntia.

Vihreä väri helpottaa mielenterveyttä. Ihminen on mennyt toimistoihin ja tehtaisiin, verstaisiin eikä näe tai koe metsää, joka on hänen ekosysteeminsä.

Aikoinaan kun kysyin isoisoisältäni joka oli 102 kuollessaan, niin minkä takia hän ei töissä käynyt koskaan, niin totesi että miksi käydä, kun perunat saa pellosta ja kalat veeestä ja marjat metsästä. Polttopuutkin voi kaataa naapurin metsästä luvalla, niin ei tarvi ostoo.

Hän puuhaili metsissä koko ikänsä ja oli nimensä mukaan täysi rautavaari. Metsästi vanhalla musketilla, joka toimi. Lupia hänellä ei ollut, mutta ei kainuussa kyselty niihin aikoihin. Oli miehen lupa olla mies.

Työpäiviä pitäisi vähentää ja laittaa ihmiset pakolla kiväärein metsiin keräilemään risuja kokoomukselle ja persuille. Niistä risuista saataisi hieno juhannuskokko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Väitän että ne jotka ei ota vastuuta terveydestään eivät myöskään kuntoudu. Jos joskus on ollut täysin paska olla kerran makasin sängyssä pitkän aikaa. Masennuin thden terveysongelman jälkeen uudelleen. Sitten ajan saatossa hyväksyin sen, ja menin lenkille uudelleen. Rypemiseenkin kyllästyy jonain päivänä. Tunteet saa tuntea mutta myös vastuuta itsestään kannattaa ottaa

 

Minä taas väitän että terveyden vuoksi ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Korkeintaan muistaa syödä säännöllisesti. Ainakin minä olen pysynyt terveenä ja tervehtynyt ihan itsestään odottamalla rauhassa. Flunssa on lähtenyt sillä että lepään rauhassa pari viikkoa ja en tee mitään raskasta.

Ei tarvitse tehdä mitään. Enemmänkin väittäisin että tuo filosofia missä otetaan stressiä siitä että minä teen kaiken ja kaikki on minun vastuulla, se kuormittaa koko psyykeen.

Et ymmärrä ollenkaan 

Epäsuosittu mielipiteeni; oikeasti auttaa. Olen ollut suurimman osan elämästäni vakavasti masentunut, pitkiä osastojaksoja ja täyttä työkyvyttömyyttä. Kaikenlaiset lääkkeet kokeiltu tuloksetta. 

Sitten kun jälleen kerran olin lukenut tutkimuksen siitä, että liikunta ja ulkoilu auttaa tutkitusti vähintään yhtä paljon kuin paras lääke, päätin ottaa testijakson. Koska eipä juuri vaihtoehtoja ollut, olo oli sellainen että mietin junan alle hyppäämistä aika aktiivisesti. 

Ensimmäinen kuukausi oli helvettiä, vihasin joka minuuttia ulkona, kävely tuntui väkivallalta itseä kohtaan. Ja hidastakin se oli, sellaista heikkoa taaperrusta jota nyt ei varsinaiseksi liikunnaksi oikeastaan voi edes sanoa. Mutta joka päivä lähdin ulos. Olo oli aivan hirveä aina kun palasin kotiin, ja käperryin sikiöasentoon tuntikausiksi kun muuhun en kyennyt. 

Sitten yhtenä päivänä tunsin pienen ilontunteen, kun näin pikkulintuja ihanalla aurinkoisella kannola. Se meni kyllä nopeasti ohi, mutta tunne oli totta ja aivan valtava edistysaskel. Viikot ja kuukaudet vierivät, ja näitä tunteita alkoi tulla useammin. Sitten havaitsin, että olinkin jo itse asiassa hyvillä mielin lähdössä ulos. 

Puolen vuoden jakson aikana tuli käveltyä lähimetsät ja luontopolut läpikotaisin ja ristiin rastiin ja lopulta jopa aika kaukaakin, kun aloin etsiä uusia reittejä. Yhtenä päivänä lainasin ystävältä autoa ja ajelin autolla 40km päähän luonnonpuistoon, koska halusin nähdä minkälaista siellä oli. Siinä kohtaa tajusin jotenkin aivan konkreettisesti, että perkele. Tämä on oikeasti tainnut auttaa! 

Tämä oman elämäni ihmiskoe oli parasta mitä olen ikinä tehnyt. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, ja todella, se ei tunnu vähääkään hyvältä pitkään aikaan. Masentunut syyllistyy siitäkin, että ei kykene tuntemaan minkäänlaista olon paranemista ulkoilusta. Ei tarvitse tuntea! Aika tekee tehtävänsä, ja se ulkoilu, luonto, ympäristö johon ihminen on luotu. Huh, itkettää! 

Mä olen saanut elämästä kiinni. Olen kiitollinen että saan olla täällä, ja nauttia tästä keväisen heräävän luonnon kauneudesta. Luonnossa liikkumisesta en luovu enää ikinä!

No eikö parviäly ole se paras äly? jos esim 85% viesteistä on sitä että liike on lääke ja mene ulos raittiiseen ilmana, harrasta rauhallista ulkoliikuntaa jne, niin uskoisin että se on paras lääke. Ei välttämättä paranna kokonaan, tarvitaanhan masennuksen hoitoon oikea puhdas ravintokin, vitamiinit ja kivennäisaineet aivoille jotta ne toimii normaalisti ja sitten ehkä vähän jotain lääkettäkin jos paha tilanne, mutta usein vanhat hyviksi todetut self help konstit on parempia kuin se että makaat kotona verhot kiinni ja nappailet muutaman pillerin 7 päivä -> ei taatusti auta mihinkään.

Väitän, että monen masentuneen olotila on ensinnäkin ihan itse hankittua epäterveellisillä ja väärillä elämänvalinnoilla ja sitten kun näin on päässyt käymään he pitävät itse sitä masennusta, vetämättömyyttä, angstia yllä osaamatta hoitaa itseään pois siitä tilasta. Olen keskustellut niin monen enemmän tai vähemmän masentuneen kanssa ja joka ikiseen elämän ja olotilan parannusehdotukseen he vastaavat jotain ei pysty, ei kykene kun .... tekosyitä tulee tusina siinä kohtaa kun pitäisi tehdä jotain. Siis ihan jotain sellaisia pikkujuttuja kuin unirytmi, riittävä ruokailu, puhdas lisäainevapaa ruoka, aamuisin suihkuun, itsestään huolta pitämiseen mikä ei edes tarvitse rahaa. Kun vein eräälle tutulle aikoinaan D - ja C vitamiinipurkit, että otappa joka päivä noista suositeltu annos sanoin hyvin napakasti että lopeta se kokiksen kittaaminen ja suklaan syönti illalla klo 19 jälkeen, niin saat unen enne puolta yötä. Kävin 3 vko päästä kylässä niin vitamiinit oli täysin koskemattomat ja jääkaappi puolillaan sokerikokista ja sohvapöydällä suklaalevy = kofeiinia sisältäviä tuotteita jotka virkistää. 

niin, auta tässä sitten 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Raitis ilma auttaa kummasti. Itse olen kyllästynyt katsomaan niitä itku videoita kun ollaan niin masentuneita kun istuu 24/7/365 neljänseinän sisällä. Ylös, ulos ja lenkille niin tulee parempi mieli!!!

Allergia,  katupöly, siitepöly, koiranpaskat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Raitis ilma auttaa kummasti. Itse olen kyllästynyt katsomaan niitä itku videoita kun ollaan niin masentuneita kun istuu 24/7/365 neljänseinän sisällä. Ylös, ulos ja lenkille niin tulee parempi mieli!!!

Allergia,  katupöly, siitepöly, koiranpaskat...

Kyllä loinen aina löytää syyn, miksi ei voi ulos mennä 

Lisää listaasi nyt vielä, että sormea särkee ja pakottaa ja äiti katsoi pahalla silmälläs kun olin viisi 

No kyllähän tämä suomen tilanne& ja ilmapiiri masentaa ja vielä ero kumppanista niin soppa on valmis,ei ole mukavaa olla yksin .Tuntuu että mitä järkeä koko elämällä on..

Koko viime yön kävelin pitkin poikin. Ei se auttanut mitään. Se oli lähinnä sellaista zombie-kävelyä jossa jalat vaan vie eteenpäin ja katse lasittuneena tuijottaa tyhjyyteen. Pari kyyneltä ehkä vähän kevensi oloa, mutta olen jotenkin niin kovettunut etten osaa kunnolla itkeä vaikka haluaisinkin

Vierailija kirjoitti:

No eikö parviäly ole se paras äly? jos esim 85% viesteistä on sitä että liike on lääke ja mene ulos raittiiseen ilmana, harrasta rauhallista ulkoliikuntaa jne, niin uskoisin että se on paras lääke. Ei välttämättä paranna kokonaan, tarvitaanhan masennuksen hoitoon oikea puhdas ravintokin, vitamiinit ja kivennäisaineet aivoille jotta ne toimii normaalisti ja sitten ehkä vähän jotain lääkettäkin jos paha tilanne, mutta usein vanhat hyviksi todetut self help konstit on parempia kuin se että makaat kotona verhot kiinni ja nappailet muutaman pillerin 7 päivä 

Olen samaa mieltä siinä, että moni pystyisi tekemään asialle jotain erityisesti siinä vaiheessa kun tilanne ei ole vielä niin paha. Mutta juuri tuo, että puuttuu se ymmärrys siitä omasta vastuusta. Ja puuttuu kokemus siitä, että omalla toiminnalla ja omilla valinnoilla on aivan järkyttävän iso merkitys.

Uhriutuminen on niin syvää ja vahvaa, että siihen masennukseen tulee heittäydyttyä koska se on niin katala ja vetovoimainen, koska sellainen se on ja sitä on niin helvetin vaikea vastustaa ilman kokemusta omasta toimijuudesta ja oman toiminnan vaikuttavuudesta. Ehdottelee niitä pikavoittoja kuten huonoa ravintoa, ylenmääräistä lohtusyömistä ja toisille jopa ryypiskelyä, ja kaiken mahdollisen itselle hyvää tekevän laiminlyöntiä.

Mä todella tiedän mistä puhun, olen tuo aiempi kirjoittaja joka teki sen puolen vuoden kokeen. Jos mulla olis ollut tämä kokemus joka mulla nyt on, olisin todellakin parikymppisenä valinnut toisin. Elämä olis voinut mennä todella eri tavalla. Kyllähän mulle sanottiin että koita mennä ulos, ja kokeilin, mutta kun ei ollut sitä kokemusta siitä että sen saatanan vaikean alun jälkeen se OIKEASTI auttaa. Niin sitten sitä vaan luovutti ja jäi vellomaan siihen pahoinvointiinsa. Uhriutuneena ja jotain ihmeellisiä armopillereitä etsien. Sinänsä surullista, että piti käydä tämä tie ja todeta itse todellakin pidemmän kaavan kautta. 

Näkökulma siitä, että masennus on sairaus johon tarvitaan lääkkeitä, oli mulle itse asiassa todella haitallinen. Se ikään kuin antoi minulle mahdollisuuden luistaa omasta vastuustani. Tämä on oire ongelmasta aivokemioissa, miten ihmeessä minä itse voisin tehdä asialle jotakin? Niinpä vain heittäydyin sen syövereihin lääkkeiden vaikutusta odottaen. 

Mielestäni jokaiselle masentuneelle pitäisi saada tolkutettua päähän se, että niin kauan kuin olosuhteet ylläpitää masennusta, lääkkeillä on aivan turha yrittää sitä parantaa. Se on aivan hölmöläisten hommaa, säkillä valoa tupaan. Karua, mutta voi luoja miten hyvää olisi tehnyt kuulla tuo silloin kun kaikki lähti menemään pieleen. Lääkitys oli siinä kohtaa vain pieni laastari avomurtuman päälle. 

Tietysti, toisilla lääkitys voi tuoda sen pienen vaadittavan voiman siihen, että sieltä sängyn pohjalta pääsee. Itselle ei vaan koskaan tuonut, kaikki markkinoilla olevat kokeiltiin. No, sähköhoitoa ei. Niin lopulta se oli se oma valinta, että tapanko itseni vai kokeilenko vielä tämän viimeisen keinon.

Ymmärrän että ei tämä tästä ulkopuolelta annettu esimerkki, että oikeasti toimii kun väkisin puskee sen vaikean läpi, varmaankaan ketään sängyn pohjalla makaavaa auta. Varmaan vaan syyllistää ja saa tuntemaan itsensä vieläkin kurjemmaksi, niin kävi itsellenikin. Silti, toivon että ehkä jollekin tulisi tästä pieni toivon siemen itämään. Kun ne mulle annetut ohjeet ei tulleet vertaisilta, vaan sellaisilta jotka ei tienneet masennuksen helvetistä oikeasti yhtään mitään. Jos joku olisi oikeasti saanut varmaan kuolemaan tuomitun elämänsä takaisin tätä kautta, olisin ehkä kuunnellut toisenlaisin korvin.

Vierailija kirjoitti:

No eikö parviäly ole se paras äly? jos esim 85% viesteistä on sitä että liike on lääke ja mene ulos raittiiseen ilmana, harrasta rauhallista ulkoliikuntaa jne, niin uskoisin että se on paras lääke. Ei välttämättä paranna kokonaan, tarvitaanhan masennuksen hoitoon oikea puhdas ravintokin, vitamiinit ja kivennäisaineet aivoille jotta ne toimii normaalisti ja sitten ehkä vähän jotain lääkettäkin jos paha tilanne, mutta usein vanhat hyviksi todetut self help konstit on parempia kuin se että makaat kotona verhot kiinni ja nappailet muutaman pillerin 7 päivä -> ei taatusti auta mihinkään.

Väitän, että monen masentuneen olotila on ensinnäkin ihan itse hankittua epäterveellisillä ja väärillä elämänvalinnoilla ja sitten kun näin on päässyt käymään he pitävät itse sitä masennusta, vetämättömyyttä, angstia yllä osaamatta hoitaa itseään pois siitä tilasta. Olen keskustellut niin monen enemmän tai vähemmän masentuneen kanssa

Älä ala antamaan neuvoja masentuneelle. V ituttaisi ketä tahansa sun ruikutukset. Et ole mikään terveydenhuollon ammattilainen, joten jätä nämä psykoottiset selityksesi perseeseesi

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen hoidossahan vaikeinta on juuri tämä. Masentunut ihminen on sitä mieltä ettei kukaan tai mikään voi auttaa. Esim. Ulos meneminen voi tuntua haastavalta ja kerran sinne itsensä pakottamisesta ei varmaankaan suurta hyötyä ole. Kuitenkin tutkitusti tehokkainta hoitoa masennukseen on ulkona liikkuminen, säännöllinen ja oikea ravinto sekä säännöllinen vuorokausirytmi. Näiden asioiden kunnossa ollessa voi ystävän tai vaikka ammattilaisen kanssa hämmästellä ja kummastella mistähän tämmöinen masennus on saanut alkunsa ja miettiä olisiko siellä asioita joihin voisi itse vaikuttaa.

Olen ollut lapsesta asti uniongelmainen. Välillä mulla on ollut toimivat ja hyvät lääkkeet joiden avulla olen saanut nukuttua, pidettyä rytmin ja ollut hieman parempana. Mulle kuitenkin laitettiin lääkeriippuvuuden diagnoosi, joka teki selvää siitä etten mä ikinä mitään apua saa enkä tule mihinkään paranemaan. En mä jaksa, en mä osaa.

Kukaan ei ole vastannut mulle, kuinka se vuorokausirytmi pidetään kun ei vaan nuku?

Siis ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin itsehoitokeinot kokeiltu ja käytössä, mä olisin ehdottomasti tarvinnut ne lääkkeet elämisen avuksi mutta en saa enää. Tää on vaan kidutusta ja kiusaamista.

Olen ulkoillut ja liikkunut koko elämäni. En juo, en polta. Olen kouluttautunut ja asiantuntija. Pidän huolta siitä, että saan ravinteita. En ole maannut sängyssä enkä ryve. Nousen, pesen, puen, syön, käyn ulkona. Silti vaan olen työkyvyttömästi masentunut enkä meinaa toipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Raitis ilma auttaa kummasti. Itse olen kyllästynyt katsomaan niitä itku videoita kun ollaan niin masentuneita kun istuu 24/7/365 neljänseinän sisällä. Ylös, ulos ja lenkille niin tulee parempi mieli!!!

Allergia,  katupöly, siitepöly, koiranpaskat...

 

Kyllä loinen aina löytää syyn, miksi ei voi ulos mennä 

Lisää listaasi nyt vielä, että sormea särkee ja pakottaa ja äiti katsoi pahalla silmälläs kun olin viisi 

No onpa nyt kommentti taas 🤦

Mulla ainakin allergia on niin paha, että yritän nukkua istuma-asennossa kun en saa happea. Keväät on aivan kamalia muutenkin. Oon ihan terveyteni takia enemmän sisätiloissa ilmanpuhdistimen kanssa. Allergiat voi muuten kehittyä astmaksi.