Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Ihmisen mieli on outo juttu. Tosiaan se ulkoilu yhden kerran ei  välttämättä aiheuta mitään positiivista. Masentuneelle on usein ajatus ja kokemus siitä ettei mikään tunnu miltään, korkeintaan hän kokee kuormittuvansa kun on väkisin saanut itsensä ulos ja olo samanlainen sieltä tultua. Tämän kun toistaa joka päivä kuurina saattaa yhtäkkiä esim. 2viikon jälkeen huomata, että on helpompi lähteä ulos ja olokin on hiukan freesimpi sieltä palattua. Vaikka ulkoilusta ei mitään hyötyä olisikaan niin ainakin varma asia on, että raitis ilma on turvallisempi kokeilu kun mitkään pillerit ja pulverit. Ja tosiaan aloittajan tilanteesta ei tietenkään ole mitään hajua, mutta ymmärrystä kyllä riittää ja tiedän taudin voivan olla viheliäinen ja toipuminen voi viedä pitkän ajan silti kannattaa miettiä voisiko muiden ihmisten typeriltäkin tuntuvien kommenttien takana olla jotakin järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täälläkin joko luuseri yritäää invalidate mun tunteita 💩💩💩💩 ihmiset on ihan 🤮🤮🤮🤮🤮 elämä on paskaa 💩💩💩💩💩 paskaa paskaa paskaa 🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻 kukaan ei ikinä ymmärrä mua en kelpaa koskaan kenellekään 😭😭😭😭😭😭😭

Lopeta tuo naurettava emojien viljely ja kirjoita oikeaa suomea, niin sut saatetaan ottaa vakavammin.

shuddup aina sanotaan et oo oma ittes ja sitkun oot niin tää on vastaanotto 🤬🤬🤬🖕🏻🖕🏻🖕🏻🖕🏻 ihmiset on tekopyhiä 💩💩💩💩 sanovat valheita vaikka tarkoittaa toista 🤮🤮🤮🤮 VIHAAN KAIKKIA 😡😡😡😡😈😈😈😈

Sinä taa

aina kin oon aito itselleni toisin kuin eräät 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣😈😈😈😈😈😈 vaikka erilaisuudesta pilkataan ja kiusataan 🥹🥹🥹🥹🥹💩💩💩💩💩

Tuo ei ole aito sinä. Vedät roolia. Ehkä siksi, että sinua on pilkattu jostain?

 

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän noissa nälänhädän maissa on niin vähän masennusta?

Onko? Aliravitsemus on yksi masennuksen aiheuttaja.

Niin se auttaakin, mutta lähinnä lievään/keskivaikeaan masennukseen. Vakavasti masentunut ei ehkä jaksa/pysty/kykene/uskalla/kehtaa lähteä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

Ja liikunta auttaa masennukseen.

Älä ajattele vaan mene.

Vie samalla roskis

Syö terveellisesti.

Mene salille ja kävelylle.

Puhelinaikaa max tunti päivässä.

Tapaa ihmisiä. 

Pidä koti siistinä.

Ei aina kiinnosta ja jaksa, mutta minun mielialani nousi paljon. 

Kyllä liikunta ja ulkoilma tutkitusti auttavat, sekä mielekäs tekeminen ja ihmisten tapaaminen, mutta lääkkeet varmasti akuuttiin tilanteeseen tarpeelliset ja terapia jos sellaiseen mahdollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.

Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin. 

Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.

Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.

Kuule. Kun olet masentunut vakavasti, et sinä siellä ulkona mitään kuule tai näe tai nauti yhtään mistään etkä myöskään koe mitään. Sitähän se masennus on. Ulkoilen samalla tavalla kuin aina (päivittäin),mutta tuntemukset eivät synny.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mieli on outo juttu. Tosiaan se ulkoilu yhden kerran ei  välttämättä aiheuta mitään positiivista. Masentuneelle on usein ajatus ja kokemus siitä ettei mikään tunnu miltään, korkeintaan hän kokee kuormittuvansa kun on väkisin saanut itsensä ulos ja olo samanlainen sieltä tultua. Tämän kun toistaa joka päivä kuurina saattaa yhtäkkiä esim. 2viikon jälkeen huomata, että on helpompi lähteä ulos ja olokin on hiukan freesimpi sieltä palattua. Vaikka ulkoilusta ei mitään hyötyä olisikaan niin ainakin varma asia on, että raitis ilma on turvallisempi kokeilu kun mitkään pillerit ja pulverit. Ja tosiaan aloittajan tilanteesta ei tietenkään ole mitään hajua, mutta ymmärrystä kyllä riittää ja tiedän taudin voivan olla viheliäinen ja toipuminen voi viedä pitkän ajan silti kannattaa miettiä voisiko muiden ihmisten typeriltäkin tuntuvien kommenttien takana olla jotakin järkeä.

Jos et ole lääkäri niin älä tule saarnaamaan lääkkeitä vastaan. Kaltaistesi takia pelkäsin lääkkeitä ja venytin kaksi vuotta niiden aloittamista. Auttoivat heti ensimmäisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen auttaa hyvä jointti. Helpottaa ihan oikeasti minuuteissa.

Hyvä viinakin auttaa ja hyvä fentanyyli ja metamfetamiini. Muita hyviä neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?

Koska tänä päivänä joka asiaan pitää olla pilleri. Jos liikunta auttaa on se myös merkki siitä, että sairauden kanssa voi pärjätä mahdollisesti yhdistämällä eri keinoja. Ja tämäkös se on hirveät, kun pitää itseään työkyvyttömänä ja oikeutena vain olla. 

Vierailija kirjoitti:

Syö terveellisesti.

Mene salille ja kävelylle.

Puhelinaikaa max tunti päivässä.

Tapaa ihmisiä. 

Pidä koti siistinä.

Ei aina kiinnosta ja jaksa, mutta minun mielialani nousi paljon. 

Vaikeasti masentunut on aloitekyvytön. Ystäväni poikaystävä oli nuoruudestaan asti saanut masennusjaksoja. Ystävä soitti minulle itkuisena ja kertoi tämän makaavan vain sängyssä. Ei siinä, menin paikalle, ostin ruoat ja "pakotin" ulos grillaamaan. Siitä se päivä parani hiljalleen, mutta itse en kyllä pystyisi mielenterveysongelmien kanssa sairastavan kanssa olla. Kyllä se on enemmän omsishoitajana olemista ja parikymppisenä silloin oltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Miksi yleistät? Omalla kohdalla urheilu ja ulkona liikkuminen selkeästi kohentaa mielialaa. Tämäkin on vähän sellainen "ei voi auttaa jos ei halua apua" -asia. Jos toinen ei halua uskoa että siitä on apua, ei siitä todennäköisesti ole apua, koska jo lähtökohta on vinksallaan. Jos lähden johonkin asiaan mukaan asenteella "tämä on perseestä, ei auta", se melko todennäköisesti tulee olemaan perseestä, koska olen niin jo päättänyt.  

Masentavaa luettavaa koko ketju.

Viimeks ku kävelin ulkon, ni lokki pasko päähän. En mee enää.

Hoidan mielenterveyttäni jatkuvasti ulkoilemalla. Minulla on ollut joitain lieviä masennuskausia, joista toipumisessa ulkoilu on ollut isossa osassa. Olen myös kerran kokenut vakavan masennusjakson. Tuolloin olin lähes toimintakyvytön. Kerran pakottauduin ulos väkisin, kävelin n kilometrin, ja jumiuiduin täysin. Tuntui, että keho ei ottanut vastaan käskyjä liikkua. En olisi jaksaanut liikkua metriäkään ja kyse oli nimenomaan henkisestä väsymyksestä. Oli uudenvuoden päivä ja pakkasta.. Vietin pitkän tovin vaan istumalla yhdellä reunustalla. Ajattelin, että en ikinä pääse kotiin eikä sillä tuntunut olevan edes merkitystä. Lopulta sain jotenkin raahauduttua kotiin ja peiton alle. Minut pelasti lopulta lääkkeet. Kun oireet vähitellen helpottivat, pääsin taas vähän liikkeelle. 

Vakavaa masennusta potevalle liikunta voi liikaa. Päivissä ja vuorokauden ajoissa voi olla vaihtelua, parempina hetkinä ulosmeno voi onnistua. Viimeisillä voimilla toteutettuna se voi pahentaa oloa entisestään. 

Itse oon ollut vuosia vakavasti masentunut ja syönyt vuosia lääkkeitäkin (ja saanut harmia) ja kuntoutunut työelämään ja opiskeluihin takaisin ilman lääkkeitä, ja sanon että elintavat on yksi tärkeimmistä asioista masennuksen hoidossa. Säännöllisyys päivärytmissä, liikkuminen, kunnon aivoterveellinen ruokavalio, autonomisen hermoston balanssin tukeminen, keskusteleminen jne.

Sinne lenkille mennään vaikka se ei nappaakaan. Se alkaa tuntua voinnissa viikoissa, ei heti. 

Tärkeää on myös se että on jotain merkityksellisyyttä elämässä, joku tekeminen jota alkaa tehdä kun vointi kohenee.

Useimmat masentuneet kyllä jaksavat ja pystyvät kävelemään lähikauppaan kaljan röökin ostoon.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon ollut vuosia vakavasti masentunut ja syönyt vuosia lääkkeitäkin (ja saanut harmia) ja kuntoutunut työelämään ja opiskeluihin takaisin ilman lääkkeitä, ja sanon että elintavat on yksi tärkeimmistä asioista masennuksen hoidossa. Säännöllisyys päivärytmissä, liikkuminen, kunnon aivoterveellinen ruokavalio, autonomisen hermoston balanssin tukeminen, keskusteleminen jne.

Sinne lenkille mennään vaikka se ei nappaakaan. Se alkaa tuntua voinnissa viikoissa, ei heti. 

Tärkeää on myös se että on jotain merkityksellisyyttä elämässä, joku tekeminen jota alkaa tehdä kun vointi kohenee.

 

Väitän että ne jotka ei ota vastuuta terveydestään eivät myöskään kuntoudu. Jos joskus on ollut täysin paska olla kerran makasin sängyssä pitkän aikaa. Masennuin thden terveysongelman jälkeen uudelleen. Sitten ajan saatossa hyväksyin sen, ja menin lenkille uudelleen. Rypemiseenkin kyllästyy jonain päivänä. Tunteet saa tuntea mutta myös vastuuta itsestään kannattaa ottaa