Avioehto on täysin turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollinen.

Miksi, jos kumpikaan ei halua avioehtoa???

Siksi, että omaisuudenjako on selkeä ja kaikille osapuolille on selvää, miten homma menee ENNEN kuin solmitaan avioliitto. Sen ehdonhan voi tehdä niinkin, että kaikki menee puoliksi. Ei mitään ongelmaa. 

Tuollainen on yleensä sen parempituloisen mielipide, joka on sitä mieltä, että menot jaetaan puoliksi vaikka toinen tienaa selvästi paremmin. Selvästi pienempituloisemman ei kannata tehdä tuollaista avioehtoa.

"Sitten se pienempituloinen elelee ihan itsekseen. Niin helppoa se on. "

Niin käy myös sille parempituloisellekin. Ehkä ihan hyvä niin, koska jos parempituloinen ei ole valmis ottamaan suurempaa vastuuta perheensä elättämisestä, hän ei ole avioliiton arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siksi avioehto olisi hyvä olla pakollinen."

Täysin älytön idea. Jos puolisot haluavat, että jako tapahtuu samoin kuin ilman avioehtoa tapahtuisi, he joutuisivat tekemään sellaisen avioehdon ja maksamaan siitä. 

Jos aikuiset ihmiset eivät kykene itse ajattelemaan asiaa ja tekemään HALUTESSAAN avioehtoa, niin olkoot ilman ja kestäkööt seuraukset. 

Muiden ei pidä joutua kärsimään idioottien tolloiluista. Kärsikööt itse vaan. 

Jos puolisot haluavat, että jako tapahtuu samoin kuin ilman avioehtoa, mikään ei estä heitä tekemästä sellaista avioehtoa, että tämä halu toteutuu. Aivojen käyttö on sallittua tässäkin asiassa. 

Niin, mutta miksi heidän pitäisi joutua maksamaan siitä vain siksi, että joku muu haluaa heidän tekevät avioehdon?

Maksamaan mistä?

On tämäkin pöllöä. Koska joku haluaa ehdottomasti yhdenlaisen avioehdon, sen pitäisikin olla kaikille pakollinen! Sairasta. 

Avioehto voi olla millainen vain ja se on ja sen tulee olla vapaaehtoinen. Ihan aina. 

Ne tekee jotka haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen on yleensä sen parempituloisen mielipide, joka on sitä mieltä, että menot jaetaan puoliksi vaikka toinen tienaa selvästi paremmin. Selvästi pienempituloisemman ei kannata tehdä tuollaista avioehtoa.

"Sitten se pienempituloinen elelee ihan itsekseen. Niin helppoa se on. "

Niin käy myös sille parempituloisellekin. Ehkä ihan hyvä niin, koska jos parempituloinen ei ole valmis ottamaan suurempaa vastuuta perheensä elättämisestä, hän ei ole avioliiton arvoinen.

Ei käy. Kyllä hyvätuloiselle aina ottajia löytyy. Myös sellaisia, jotka eivät havittele suhteeseen pelkän rahan takia ja suostuvat mukisematta avioehtoon. Esimerkkejä tästä on lukemattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollinen.

Miksi, jos kumpikaan ei halua avioehtoa???

Siksi, että omaisuudenjako on selkeä ja kaikille osapuolille on selvää, miten homma menee ENNEN kuin solmitaan avioliitto. Sen ehdonhan voi tehdä niinkin, että kaikki menee puoliksi. Ei mitään ongelmaa. 

Harvoin kukaan tekee ehtoa, jossa kaikki menee puoliksi. Miksi niin tehtäisiin, koska niin käy lain mukaan ilman avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla pakollinen.

Miksi, jos kumpikaan ei halua avioehtoa???

Siksi, että omaisuudenjako on selkeä ja kaikille osapuolille on selvää, miten homma menee ENNEN kuin solmitaan avioliitto. Sen ehdonhan voi tehdä niinkin, että kaikki menee puoliksi. Ei mitään ongelmaa. 

Harvoin kukaan tekee ehtoa, jossa kaikki menee puoliksi. Miksi niin tehtäisiin, koska niin käy lain mukaan ilman avioehtoa.

Lukutaito ei selkeästi ole sinun vahvin puolesi. Nyt puhutaan hypoteettisesta vaihtoehdosta, että avioehto olisi pakollinen. Silloin ei olisi mitään lakia, joka määrää omaisuudenjaosta, vaan kukin pari sopisi avioehdolla, miten jako tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Avioehto voi olla täysin turha tai täysin perusteltu, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.

Minulla ei ole avioehtoa, koska olemme yhdessä rakentaneet elämämme ja meillä on yhteiset lapset, joille kaikki lopulta menee.

Jos menisin uudelleen naimisiin, avioehto olisi ehdoton koska meillä olisi väkisinkin erillinen varallisuuspiiri ja eri perilliset, joten kyse olisi omien lasteni "turvaamisesta", jotta omaisuuteni menisi heille riippumatta siitä, mihin se avioliitto päättyy.

Näin minäkin joskus ajattelin. Ei peri lapset mieheltä mitään. Testamentannut omaisuutensa uudelle ulkomaiselle puolisolleen. Itse kertoi. Harmittaa lasten puolesta. 

Puhetta, jonka läpi nähdessään tulee väistäneeksi järeän kaliiberin luodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole. Jos ei suostu avioehtoon, herää kysymys, miksi haluaa solmia avioliiton. 

Avioehtoja on monenlaisia. Ihan mihin tahansa ei tarvitse suostua.

Suomen lain mukaan avioliiton saa solmia vain oikeustoimikelpoinen henkilö. Eli jokainen ihan itse päättää, mihin suostuu ja mihin ei. Avioliittohan ei ole pakollinen, jos et vielä tiennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Sun mies pakotti sinut ase ohimolla uhaten tuollaiseen rooliin? Vai oliko kuitenkin ihan oma valintasi?

 

A) jos luit tekstin, siinä ei puhuttu yksittäistapauksista, ei minustakaan. Vaan tilastoista, siitä, miten yleensä käy.

OMalla kohdallani väitän myös että ei ollut oma valinta. Oltiin nimenomaan sovittu toisin, monissa keskusteluissa. Toki ei se ase minun ohimolla ollut, vaan lapsen. ja ehkä se oli vähän kuvaannollinen asekin, mutta lapsen hengestä kuitenkin kyse. Mutta sitten kun se ensimmäinen lapsi  oli kolmannen kerran tukehtua lattialta löytyneeseen pahvinpalaan miehen siivousvuoron jälkeen, oli pakko antaa periksi. Mind you, tienaan edelleen noin kolme kertaa sen, mitä se mies - mutta paljon vähemmän kuin jos olisin jatkanut sillä alkuperäisellä uralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen on yleensä sen parempituloisen mielipide, joka on sitä mieltä, että menot jaetaan puoliksi vaikka toinen tienaa selvästi paremmin. Selvästi pienempituloisemman ei kannata tehdä tuollaista avioehtoa.

"Sitten se pienempituloinen elelee ihan itsekseen. Niin helppoa se on. "

Niin käy myös sille parempituloisellekin. Ehkä ihan hyvä niin, koska jos parempituloinen ei ole valmis ottamaan suurempaa vastuuta perheensä elättämisestä, hän ei ole avioliiton arvoinen.

Ei käy. Kyllä hyvätuloiselle aina ottajia löytyy. Myös sellaisia, jotka eivät havittele suhteeseen pelkän rahan takia ja suostuvat mukisematta avioehtoon. Esimerkkejä tästä on lukemattomia. 

He suostuvat siihen tyhmyyttään. Jos he ymmärtäisivät paremmin, mihin suostuvat, niin tuskin suostuisivat. Tuollaisen avioehdon vaatiminen kertoo aika paljon ihmisestä ja odotettavissa on vaikeuksia suhteeseen muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto voi olla täysin turha tai täysin perusteltu, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.

Minulla ei ole avioehtoa, koska olemme yhdessä rakentaneet elämämme ja meillä on yhteiset lapset, joille kaikki lopulta menee.

Jos menisin uudelleen naimisiin, avioehto olisi ehdoton koska meillä olisi väkisinkin erillinen varallisuuspiiri ja eri perilliset, joten kyse olisi omien lasteni "turvaamisesta", jotta omaisuuteni menisi heille riippumatta siitä, mihin se avioliitto päättyy.

Näin minäkin joskus ajattelin. Ei peri lapset mieheltä mitään. Testamentannut omaisuutensa uudelle ulkomaiselle puolisolleen. Itse kertoi. Harmittaa lasten puolesta. 

Lapsilla on rintaperillisenä lakisääteinen oikeus omaan osuuteensa eikä sitä osuutta voi testamentilla ohittaa. Jos siis lapset ovat miehen biologisia tai adoptoituja lapsia. 

OMalla kohdallani väitän myös että ei ollut oma valinta. Oltiin nimenomaan sovittu toisin, monissa keskusteluissa. Toki ei se ase minun ohimolla ollut, vaan lapsen. ja ehkä se oli vähän kuvaannollinen asekin, mutta lapsen hengestä kuitenkin kyse. Mutta sitten kun se ensimmäinen lapsi  oli kolmannen kerran tukehtua lattialta löytyneeseen pahvinpalaan miehen siivousvuoron jälkeen, oli pakko antaa periksi. Mind you, tienaan edelleen noin kolme kertaa sen, mitä se mies - mutta paljon vähemmän kuin jos olisin jatkanut sillä alkuperäisellä uralla.

**

Edelleen: Oma valintasi. Sinä halusit solmia avioliiton juuri sen miehen kanssa. Ja sinä halusit myös jatkaa sitä avioliittoa, vaikka mies ei siivonnut. Elämä on valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Maksamaan mistä?

 

 

Avioehdon laatimisesta ja rekisteröinnistä. Et kai ehdota, että maallikot laativat avioehdon ilman asianajajaa? Tämän voi muodollisesti tehdä (rekisteröintiä ei voi välttää) mutta jos kyse oon kerran ihmisistä, jotka eivät osaa lukea laista, että mitä normaalit säännökset avio-omaisuuden jakamisesta avioliiton päättyeessä tarkoittavat, niin ei heistä kumpikaan tuossa tilanteessa oikeasti tiedä, mistä on tullut sovittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen on yleensä sen parempituloisen mielipide, joka on sitä mieltä, että menot jaetaan puoliksi vaikka toinen tienaa selvästi paremmin. Selvästi pienempituloisemman ei kannata tehdä tuollaista avioehtoa.

"Sitten se pienempituloinen elelee ihan itsekseen. Niin helppoa se on. "

Niin käy myös sille parempituloisellekin. Ehkä ihan hyvä niin, koska jos parempituloinen ei ole valmis ottamaan suurempaa vastuuta perheensä elättämisestä, hän ei ole avioliiton arvoinen.

Ei käy. Kyllä hyvätuloiselle aina ottajia löytyy. Myös sellaisia, jotka eivät havittele suhteeseen pelkän rahan takia ja suostuvat mukisematta avioehtoon. Esimerkkejä tästä on lukemattomia. 

He suostuvat siihen tyhmyyttään. Jos he ymmärtäisivät paremmin, mihin suostuvat, niin t

Kylläpä sinua nyt harmittaa, kun et pääsekään loisimaan toisen siivellä :D

Vierailija kirjoitti:

OMalla kohdallani väitän myös että ei ollut oma valinta. Oltiin nimenomaan sovittu toisin, monissa keskusteluissa. Toki ei se ase minun ohimolla ollut, vaan lapsen. ja ehkä se oli vähän kuvaannollinen asekin, mutta lapsen hengestä kuitenkin kyse. Mutta sitten kun se ensimmäinen lapsi  oli kolmannen kerran tukehtua lattialta löytyneeseen pahvinpalaan miehen siivousvuoron jälkeen, oli pakko antaa periksi. Mind you, tienaan edelleen noin kolme kertaa sen, mitä se mies - mutta paljon vähemmän kuin jos olisin jatkanut sillä alkuperäisellä uralla.

**

Edelleen: Oma valintasi. Sinä halusit solmia avioliiton juuri sen miehen kanssa. Ja sinä halusit myös jatkaa sitä avioliittoa, vaikka mies ei siivonnut. Elämä on valintoja. 

Sä se et vaan lue kunnolla, etkä ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OMalla kohdallani väitän myös että ei ollut oma valinta. Oltiin nimenomaan sovittu toisin, monissa keskusteluissa. Toki ei se ase minun ohimolla ollut, vaan lapsen. ja ehkä se oli vähän kuvaannollinen asekin, mutta lapsen hengestä kuitenkin kyse. Mutta sitten kun se ensimmäinen lapsi  oli kolmannen kerran tukehtua lattialta löytyneeseen pahvinpalaan miehen siivousvuoron jälkeen, oli pakko antaa periksi. Mind you, tienaan edelleen noin kolme kertaa sen, mitä se mies - mutta paljon vähemmän kuin jos olisin jatkanut sillä alkuperäisellä uralla.

**

Edelleen: Oma valintasi. Sinä halusit solmia avioliiton juuri sen miehen kanssa. Ja sinä halusit myös jatkaa sitä avioliittoa, vaikka mies ei siivonnut. Elämä on valintoja. 

Sä se et vaan lue kunnolla, etkä ajattele.

Kyllä mä luen ajattelen. Helppo nähdä tekstistäsi, että olet katkera miehellesi, kun valitsit avioliiton uran sijaan. Etkä tajua, että kyseessä oli IHAN OMA valintasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto voi olla täysin turha tai täysin perusteltu, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.

Minulla ei ole avioehtoa, koska olemme yhdessä rakentaneet elämämme ja meillä on yhteiset lapset, joille kaikki lopulta menee.

Jos menisin uudelleen naimisiin, avioehto olisi ehdoton koska meillä olisi väkisinkin erillinen varallisuuspiiri ja eri perilliset, joten kyse olisi omien lasteni "turvaamisesta", jotta omaisuuteni menisi heille riippumatta siitä, mihin se avioliitto päättyy.

Näin minäkin joskus ajattelin. Ei peri lapset mieheltä mitään. Testamentannut omaisuutensa uudelle ulkomaiselle puolisolleen. Itse kertoi. Harmittaa lasten puolesta. 

Ei pidä paikkaansa. Rintaperillisen oikeutta perintöön ei voi testamentilla muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Liikennevakuutus on epäluottamusta toisten ja omiin ajotaitoihin, jos semmoisen ottaa.

No naistahan et voi menopeliin verrata. Mielestäni avioehto on kuitenkin järkevä, sillä siinä ei ole logiikkaa jos erotessa toinen saa toisen omaisuutta.