Avioehto on täysin turha.
Osoittaa epäluottamusta toista kohtaan, jos vaatii tuon tekemään.
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Aika monelta riidalta voidaan välttyä, kun avioehto on tehty juristin kanssa ja sanoitus on oikea.
**
Aika heikosti menee, jos ei ilman juristia osaa sanoittaa tahtoaan siten, että se on ymmärrettävää suomen kieltä.
Lakikieli ei valitettavasti ole aina kaikille ymmärrettävää kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Jos ei suostu avioehtoon, herää kysymys, miksi haluaa solmia avioliiton.
Voisiko syynä olla se, että kumpikin haluaa naimisiin :D
Meillä ei ole avioehtoa, kumpikin ollaan oltu vuosikymmeniä työelämässä ja tienattu suunnileen sama. Minä olen ollut joitakin vuosia kotona hoitamassa meidän yhteisiä lapsia, kun he oli pieniä ja jostain syystä kaikki omaisuus, mitä yhdessä on hankittu, on miehen nimissä.
Minä olen ruokkinut perheen (meillä useampi lapsi) ja maksanut kaikki juoksevat menot. Mies sitten on maksanut "omaisuutta". Katsoisin että olisi väärin minua kohtaan, jos avioehto olisi, koska omaisuus on kerätty yhdessä. Mies on vielä vanhankansana miehiä, eikä kyllä mitään avioehtoa haluaiskaan. Hänestä kaikki omaisuus on yhteistä, vaikka kaikki on hänen nimissään.
No jos ero tulisi voisi
Taas kerran: ei ne avioehdon ehdot ole mikään automaatin anti, vaan ehdot ovat sellaiset millaisiksi ne halutaan kulloinkin sopia.
Vierailija kirjoitti: Miksi mennä edes naimisiin, jos kerta ei halua yhdistää taloutta jne? Siis kysyn siis ihan oikeasti tätä. Koska naimisiinmenossa on kaksi syytä: Se, että yhdistetään laillisesti talous ja että se puoliso saa oikeudet päättää sinun asioista, jos sinulle käy huonosti. Jos et taloudessa kykene toiseen luottamaan, niin miten tuossa toisessakaan? Vai mennäänkö naimisiin sen takia, koska ihquuu naimisiin? Jos mulle ehdotettaisiin avioehtoa, niin toteaisin että jätetään se naimisiinmeno siihen. Jos et luota minuun niin miksi minä luottaisin sinuun?
Voi myös kysyä miksi mennä naimisiin henkilön kanssa joka ei ymmärrä että olosuhteet voivat vaikuttaa asioihin toisin kuin itse 'luottamuksen' perusteella haluaisi.
Siltä varalta, että lapset eivät tee avioehtoa, jos joskus menevät naimisiin, olen tehnyt testamentin, jossa rajataan avio-oikeus pois.
Naimisiin mennään rakkaudesta, ei rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.
Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon.
Ja vaikka ei tulisi eroa, jokainen avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Senkin varalta voi olla viisasta tehdä avioehto.
Vain kypsymättömät ja ymmärtämättömät ihmiset torjuvat suoralta kädeltä kaikenlaiset viittauksetkin avioehdosta 'epäluottamuksen' osoituksena.
Vierailija kirjoitti: Naurattaa nää "miljoonia" hankkineet. AV palstalla ei liiku yksikään miljoonia tehnyt henkilö.
Saattaa joskus joku harva kenties pistäytyä, mutta kyllä - varmaan hyvin poikkeuksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun eletään pitkässä suhteessa ydinperheessä, missä ollaan oltu yhdessä nuoresta asti, ja on yhteisiä lapsia, avioehto ei välttämättä ole järkevä. Lasten ollessa pieniä taloudellisia menetyksiä on mahdotonta jakaa tasan puolisoiden kesken. Toiselle tulee helposti tulonmenetystä satoja tuhansia, ja se heijastuu eläkkeeseen asti. Työkomennukset ulkomailla eivät mahdollista molempien urakehitystä. Silloin kaikki pitää olla yhteistä, vaikka toinen tienaa enemmän.
Mutta kun mennään myöhemmin avioliittoon, ja on omia, ei yhteisiä lapsia, avioehto on tärkeä, jotta lapset saavat heille kuuluvat perinnöt.
Nuorten naisten ei todellakaan kannata tehdä avioehtoa, siinä tulee nimittäin hyväksikäytetyksi todella nopeasti. Se on sama, kuin tilanteet jossa pitäisi maksaa vuokraa siitä, että saa asua puolison asunnossa. Samaan aikaan nuorte
Nainen hoitaa lapset ja tekee suurimman osan kotitöistä ja avioehdon mukaan erossa nainen saa 99 % molempien yhteenlasketusta omaisuudesta, ja siis avioehdosta, jonkun mukaan, hyötyy vain mies 😯🙄🤔?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdolla ei vieläkään ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kotityöt jaetaan.
Kotityöt ovat työtä. Työ (myös ilmaiseksi tehty) on aina poissa muista tulonlähteistä ja palautumisesta. Sillä on paljonkin tekemistä siis.
Kotityö ovat yhteisestä kodista ja sen viihtyvyydestä huolehtimista. Niillä ei ole minkäänlaista tekemistä kenenkään omaisuuden tai varallisuuden kanssa. Eihän kotityöt siihen lopu, jos avioliitto päättyy eroon. Vai etkö sä sinkkuna ollessasi tee ikinä mitään kotitöitä?
Sinkku - ja kotitöitä hyvin hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.
Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon.
Olisiko se avioehto vähentänyt sitä itkua?
No sitä emme tiedä, mutta ehkä niillä avioehdon tarkentavilla ehdoilla olisi voinut olla vaikutusta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on suurin rakkauden osoitus, sillä osoittaa ettei ole toisen kanssa hänen varallisuutensa vuoksi.
Siinä se suuri rakkaus sitten pikkuhiljaa hiipuu kun perheessä eletään kahta eri elintasoa. Päätyy eroon satavarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Siltä varalta, että lapset eivät tee avioehtoa, jos joskus menevät naimisiin, olen tehnyt testamentin, jossa rajataan avio-oikeus pois.
Naimisiin mennään rakkaudesta, ei rahasta.
Ja kuitenkin jotkut täällä rakastavat rahojaan enemmän kuin puolisoaan. En ymmärrä. Naimisissa ollaan yhtä. Minä maksoin mieheni opintolainat pois heti kun menimme naimisiin. Miksi ihmeessä en olisi maksanut, koska rakastin häntä? Ja edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin, rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on nimenomaan rakkaudenosoitus kun rahalla ei ole merkitystä.
Avioehtoa ei tehtäisi, ellei rahalla selvästikin olisi toiselle merkitystä. Jos puoliso olisi tärkeämpi kuin raha, miksi ihmeessä kukaan edes ehdottaisi avioehtoa?
Vierailija kirjoitti: Kotityöt liittyvät ehdottomasti rahaan. Jos tekee kotitöitä, ei ole energiaa tehdä esim. muita sivuhommia, josta saisi tulonlähteitä. Tai ei saa aikaa palauta yhtä paljon, että jaksaisi sitten tehdä lasten hoitojen lisäksi myös niitä töitä tai enemmän töitä, jotta saisi lisärahaa. Yleisemmin sitä vähemmän tienaavaa odotetaan tekevän enemmän kotitöitä, mutta tuohan asetelma avioehdon kanssa heikentää vaan sitä naisen asemaa. Siinä voi olla sitten kotipiikana ja synnyttäjänä miehelle, ja sitten lapsien ollessa kouluikäisiä mies eroaa ja naiselle ei jää mitään, kun on ollut kotona ylläpitämässä asunnon kuntoa ja arvoa ja kasvattamassa lapsia
Miksi tuossa ei naiselle jäisi mitään jos avioehdossa olisi määritelty että tuolloin nainen saisi puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta 99,5 %, olisivatko molemmat eläneet velaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Kotityöt liittyvät ehdottomasti rahaan. Jos tekee kotitöitä, ei ole energiaa tehdä esim. muita sivuhommia, josta saisi tulonlähteitä. Tai ei saa aikaa palauta yhtä paljon, että jaksaisi sitten tehdä lasten hoitojen lisäksi myös niitä töitä tai enemmän töitä, jotta saisi lisärahaa. Yleisemmin sitä vähemmän tienaavaa odotetaan tekevän enemmän kotitöitä, mutta tuohan asetelma avioehdon kanssa heikentää vaan sitä naisen asemaa. Siinä voi olla sitten kotipiikana ja synnyttäjänä miehelle, ja sitten lapsien ollessa kouluikäisiä mies eroaa ja naiselle ei jää mitään, kun on ollut kotona ylläpitämässä asunnon kuntoa ja arvoa ja kasvattamassa lapsia
Miksi tuossa ei naiselle jäisi mitään jos avioehdossa olisi määritelty että tuolloin nainen saisi puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta 99,5 %, olisivatko molemmat eläneet velaksi?
Älä nyt ole naurettava. Avioehtoa haluaa se varakkaampi osapuoli eikä hänen ehdotuksensa todellakaan ole, että toinen saisi kaiken. On kohtuullista ehdottaa että ennen liittoa kertynyt omaisuus suojataan avioehdolla, mutta jos ehto on että myös avioliiton aikana ansaittu omaisuus pidetään erillään, niin käyhän siinä niin että toinen keskittyy vaurastumiseen, toinen kodinhoitoon ja lapsiin. Reilua? Sanoisin että hyväksikäyttöä.
Miksi tuossa ei naiselle jäisi mitään jos avioehdossa olisi määritelty että tuolloin nainen saisi puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta 99,5 %, olisivatko molemmat eläneet velaksi?
Älä nyt ole naurettava. Avioehtoa haluaa se varakkaampi osapuoli eikä hänen ehdotuksensa todellakaan ole, että toinen saisi kaiken. On kohtuullista ehdottaa että ennen liittoa kertynyt omaisuus suojataan avioehdolla, mutta jos ehto on että myös avioliiton aikana ansaittu omaisuus pidetään erillään, niin käyhän siinä niin että toinen keskittyy vaurastumiseen, toinen kodinhoitoon ja lapsiin. Reilua? Sanoisin että hyväksikäyttöä.
Se on nimenomaan näin. Avioliiton aikana hankitun omaisuuden sulkeminen avio-oikeuden ulkopuolelle on hyväksikäyttöä, jos toisen tulot ovat paremmat kuin toisen tai jos toinen on välillä kotona hoitamassa lapsia, opiskelee tai on työtön. Jos molempien tulot ovat todella hyvät ja molemmat haluavat tuollaisen avioehdon, niin hyvä niin. Jos huonommassa asemassa oleva ei halua tai ei ymmärrä miten huonoon asemaan joutuu, tuollaisen avioehdon ehdottaminen tai suorastaan vaatiminen ei osoita rakkautta vaan taloudellista hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä varalta, että lapset eivät tee avioehtoa, jos joskus menevät naimisiin, olen tehnyt testamentin, jossa rajataan avio-oikeus pois.
Naimisiin mennään rakkaudesta, ei rahasta.
Ja kuitenkin jotkut täällä rakastavat rahojaan enemmän kuin puolisoaan. En ymmärrä. Naimisissa ollaan yhtä. Minä maksoin mieheni opintolainat pois heti kun menimme naimisiin. Miksi ihmeessä en olisi maksanut, koska rakastin häntä? Ja edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin, rakastan.
Ei tuo rakastaminen että maksaa pois esim. toisen opintolainat tee tyhjäksi viisautta että joka tapauksessa tehtäisiin tilanteeseen sopiva avioehto harkituin ehdoin. Sitä avioehtoa voi myöhemmin muuttaa jos niin sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä varalta, että lapset eivät tee avioehtoa, jos joskus menevät naimisiin, olen tehnyt testamentin, jossa rajataan avio-oikeus pois.
Naimisiin mennään rakkaudesta, ei rahasta.
Ja kuitenkin jotkut täällä rakastavat rahojaan enemmän kuin puolisoaan. En ymmärrä. Naimisissa ollaan yhtä. Minä maksoin mieheni opintolainat pois heti kun menimme naimisiin. Miksi ihmeessä en olisi maksanut, koska rakastin häntä? Ja edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin, rakastan.
Maksaisitko myös toisen ja kolmannen miehen velat?
No kyllä suomalaisilla lapsilla on suomalaiselta vanhemmalta aina lakiosamahdollisuus, siis siitä varallisuudesta mikä on jäljellä. Testamentti tarkoittaa asioita kuoleman jälkeen, jos lahjoittaa niin silloin on vielä elossa.