Onko syrjimistä, jos jättää kutsumasta henkilön, joka ei seurasss koskaan puhu mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JUMALAUTA! Suomalaiset juttelee myös olemalla hiljaa. Alatte vain kyselemään häneltä niin saatte mukaan keskusteluun ja muistakaa jättää hiljaisia taukoja jolloin kaikki saa tilaisuuden puhua.

Törkeää syrjimistä jättää kutsumatta, senkin apinat.

Törkeää olettaa että muiden pitää kysellä ja houkutella. 

Sinulta ei kukaan odota mitään. Itse kuvittelet että pitää. Ei pidä, jos ei ole sanottavaa. Hyvinkin yksinkertaista. Puhuminen ei ole mikään pakko vaikka jotkut niin näyttää kuvittelevan. 

Itse oletan? Vastasin kommenttiin jossa sitä ehdotettiin 

Jos kutsut muut työporukan tai kaveriporukan naiset illanviettoon ja jätät yhden kutsumatta, niin kyllä se on törkeästi tehty.

Hiljainen voi viihtyä seurassa, vaikka ei ole puhelias. Jos hän ei viihdy seurassanne hän voi kieltäytyä kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, olin todella ujo nuorena mutta nautin ryhmässä olemisesta ja mukaan kutsuista. En vain itse saanut sanaa suustani, jos ryhmä vähänkin liian iso. Jos jonkun kanssa kahden, niin silloin kylläkin ja tutussa seurassa. Juurikin kutsut hankalia.

Kamalinta, jos sanotaan miksi et puhu mitään !  Loukkaavaa, jos ei kutsuta, mutta toisaalta ap.ta varmaankin olisin jännittänyt, koska huomaan että ärsytän hiljaisuudella.. vaikeaa..

Niin tai näin .. 

 

 

 

 

 

 

Vilpittömästi kysyn: miksi kutsumatta jättäminen on loukkaavaa mielestäsi?

 

Miltä sinusta tuntuu jos sinua ei kutsuta mihinkään jonne kaikki muut kutsutaan. Ei ujokaan halua jäädä kaikesta paitsi vain siksi että sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi hyvä tarkentaa, mitä kenellekin tulee mieleen kun puhutaan näistä vaiteliaista ihmisistä. Mä ainakin tarkoitan niillä sellaisia ihmisiä, jotka olen kutsunut useamman kerran vaikkapa kotiini juhliin tai muuhun järjestämääni tapahtumaan, ottanut mukaan keskusteluihin ja tarpeen tullen pitänyt itse seuraa silloin kun olen ehtinyt. Yhä vaan pysyvät sellaisina, etteivät itse tee mitään aloitteita ja jos ei heitä kukaan ota mukaan, istuvat hiljaa nurkassa. 

 

Ajattelin joskus että ehkä he eivät viihtyneet ja se on ok, kaikki tapahtumat eivät ole kaikille. Kutsuin sitten uudelleen ja uudelleen koska kuuluttiin johonkin samaan porukkaan, oletin etteivät enää tulee jos eivät viihtyneet. Lähes poikkeuksetta saapuivat kyllä paikalle, jotkut jopa jälkikäteen sanoivat että oli mukavaa. Siinä kohtaa olen viimeistään tajunnut, että heillä tuo käyttäytymistapa on jokseenkin vakio, ei tule muuttumaan tai jos tulee, on sell

No jopas on. Vieraalla oli mukavaa, eikä hiljaisuus ollutkaan kiusaantunutta vaan ihan vain vieraan hiljaisesta persoonallisuudesta kyse. Johtopäätös: "en kutsu enää".

Melkoista.

Miltä sinusta tuntuu jos sinua ei kutsuta mihinkään jonne kaikki muut kutsutaan. Ei ujokaan halua jäädä kaikesta paitsi vain siksi että sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa.

jos ei mihinkään koskaan kutsuta niin se olisi kurjaa, mullahan ei olisi silloin ystäviä ollenkaan. Jos jossain porukassa ei kutsuta niin se ei haittaa, ellen olisi jäänyt siihen käsitykseen että meillä synkkasi. Silloin tulisi puskista se ettei kutsuta. Jos en ole jutellut tai ollut tekemisissä eikä sitten kutsuta niin minusta se olisi helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo enemmän kutsujasta ja hölösuuseurueesta. Hyvä illan isäntä / emäntä osaa huomioida kaikki eikä vaadi kaikkia kehumaan itseään yhteen ääneen. 

Miksi sinä et voi käydä jututtamassa sitä hiljaisempaa?

En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä. Koen erittäin epämiellyttävänä jos joudun tilanteeseen, jossa jään kaksin ujon kanssa. Koen, että mun pitää ylläpitää keskustelua ja se on todella vaivaannuttavaa. Siksi välttelen hiljaisten ja ujojen seuraa

Eli sosiaaliset taitosi ei riitä siihen. Pärjäät vain suupalttien seurassa etkä halua oppia uutta taitoa.

Miksi täällä hyökätään ja haukutaan ihmisiä, jotka ilmaisevat etteivät halua kannatella keskustelua? Mi

Ujo ja hiljainen ei ole pyhimys, mutta se ujous ja hiljaisuus voi olla asia, jolle ei yksinkertaisesti voi mitään.

Tällaisia ominaisuuksia voi olla muitakin, jotka tekevät keskusteluista haastavia. Esimerkiksi minulla on paha puhevika, joten kirjaimellisesti minulla on vaikea saada sanaa suustani. Olisi ikävää jos keskustelukumppani kiusaantuisi siitä. No, tuo oli vähän vitsi, sillä fakta: kyllä ihmiset kiusaantuvat puheviastani, todellakin. Siksi olenkin aika lailla erakoitunut.

Moni ei vaan kehtaa myöntää itselleenkään, että keskustelee mielellään vain "normaalien" kanssa. Siksi tässäkin ketjussa vieritetään ongelma pelkästään näiden hiljaisten niskoille - mokomatkin kun eivät ole opetelleet normaaliksi.

Jännä kyllä harvalle tulee mieleen, että ei ole mitään pakkoa koko ajan "kannatella" keskustelua. Hetken hiljaisuus ei ole automaattisesti kiusallista. Se voi olla vaikka hengähdystauko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi hyvä tarkentaa, mitä kenellekin tulee mieleen kun puhutaan näistä vaiteliaista ihmisistä. Mä ainakin tarkoitan niillä sellaisia ihmisiä, jotka olen kutsunut useamman kerran vaikkapa kotiini juhliin tai muuhun järjestämääni tapahtumaan, ottanut mukaan keskusteluihin ja tarpeen tullen pitänyt itse seuraa silloin kun olen ehtinyt. Yhä vaan pysyvät sellaisina, etteivät itse tee mitään aloitteita ja jos ei heitä kukaan ota mukaan, istuvat hiljaa nurkassa. 

 

Ajattelin joskus että ehkä he eivät viihtyneet ja se on ok, kaikki tapahtumat eivät ole kaikille. Kutsuin sitten uudelleen ja uudelleen koska kuuluttiin johonkin samaan porukkaan, oletin etteivät enää tulee jos eivät viihtyneet. Lähes poikkeuksetta saapuivat kyllä paikalle, jotkut jopa jälkikäteen sanoivat että oli mukavaa. Siinä kohtaa olen viimeistään tajunnut, että heillä tuo käyttäytymistapa on jokseen

 

Mikä tuossa on vialla? Halutaan eri asioita, sehän kuuluu elämään. 

Vierailija kirjoitti:

"Vielä enemmän kaiken ajattelematta suusta purkaminen on sosiaalisten taitojen osaamattomuutta. Toisten jyrääminen on taitamattomuutta. Empatian ja erilaisuuden ymmärtämättömyys on sosiaalisten taitojen taitamattomuutta."

 

Totta. Sosiaaliset taidot ovat eri asia kuin puheliaisuus. 

Usein nämä puheliaat saattavat vielä olla porukan sosiaalisesti taitamattomimmat. Sammakoita lentelee suusta, ei mietitä mitä sanotaan, jyrätään muiden mielipiteitä, puhutaan päälle, puhutaan vain itsestä, ei huomioida muita, ei kuunnella muita.

Puheliaat usein luulevat, että heillä on hyvät sosiaaliset taidot, koska he _puhuvat_ niin paljon. Kannattaa googlata mitä hyvillä sosiaalisilla taidoilla oikeasti tarkoitetaan.

Mun tuttavapiirin ujoja kutsutaan kyllä, mutta nää ujot ei kyllä ikinä ole itse järkänneet mitään. Eli vapaamatkustajia siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa, olin todella ujo nuorena mutta nautin ryhmässä olemisesta ja mukaan kutsuista. En vain itse saanut sanaa suustani, jos ryhmä vähänkin liian iso. Jos jonkun kanssa kahden, niin silloin kylläkin ja tutussa seurassa. Juurikin kutsut hankalia.

Kamalinta, jos sanotaan miksi et puhu mitään !  Loukkaavaa, jos ei kutsuta, mutta toisaalta ap.ta varmaankin olisin jännittänyt, koska huomaan että ärsytän hiljaisuudella.. vaikeaa..

Niin tai näin .. 

Kaveriporukka jaksaa kannatella toisista poikkeavaa käytöstä sen aikaa kun jaksaa, mutta se rupeaa hiipumaan vähitellen kun huomataan että tämä erilainen on riippakivi jonka seurassa ei ole kovin kivaa. Jos seura ei ole kivaa= niin miksi viettäisin aikaani henkilön kanssa kun voin viettää aikani seurassa joka on kivaa? Ujolle vinkiksi, jos et kumminkaan nauti tuollaisista ryhmätapaamisista ja ne ovat sinulle vaikeita, niin pyri solmimaan lähimpiä ystävyyksiä niiden tyyppien kanssa jotka tuntuvat resonoivan kanssasi. Voit skipata ne ryhmätapaamiset tai vaikka osallistua niihin joskus. Win-win kaikille.  Ja ujon kannattaisi etsiä kaveruutta toisesta ujosta. Kaksi introverttiä ymmärtävät toisiaan paremmin kuin ekstrovertti ja introvertti.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Mutta haluatte mieluusti ei-puhuvalta illan istujaisiin kelpaamattomalta kaverilta fyysisiä apuja esim. töissä?

Siis jos joku ei vaikuta viihtyvän juhlissa niin täytyykö häntä loputtomiin kutsua, jotta voidaan olla muuten kavereita? Ja voihan ne puheliaatkin kaverit auttaa. 

 

Tavallaan tulit tässä nyt sanone

Sanoitappa se miksi ei voi kutsua? Miksi yksilö ei voi itse valita tuleeko vai ei? Tuskin kukaan tulee jos ei viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vielä enemmän kaiken ajattelematta suusta purkaminen on sosiaalisten taitojen osaamattomuutta. Toisten jyrääminen on taitamattomuutta. Empatian ja erilaisuuden ymmärtämättömyys on sosiaalisten taitojen taitamattomuutta."

 

Totta. Sosiaaliset taidot ovat eri asia kuin puheliaisuus. 

Usein nämä puheliaat saattavat vielä olla porukan sosiaalisesti taitamattomimmat. Sammakoita lentelee suusta, ei mietitä mitä sanotaan, jyrätään muiden mielipiteitä, puhutaan päälle, puhutaan vain itsestä, ei huomioida muita, ei kuunnella muita.

Puheliaat usein luulevat, että heillä on hyvät sosiaaliset taidot, koska he _puhuvat_ niin paljon. Kannattaa googlata mitä hyvillä sosiaalisilla taidoilla oikeasti tarkoitetaan.

Ajatteletko kaiken kahtiajakojen kautta vai onko vain  niin, että sosiaalisessa käyttäytymisessä ainoat vaihtoehdot ovat joko ujo tai sammakoita viljelevä? 

Jos kaikki koko ajan äänessä miten saa selvää mistään, oletko itse yrittänyt pitää pääsi kiinni joskus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo enemmän kutsujasta ja hölösuuseurueesta. Hyvä illan isäntä / emäntä osaa huomioida kaikki eikä vaadi kaikkia kehumaan itseään yhteen ääneen. 

Miksi sinä et voi käydä jututtamassa sitä hiljaisempaa?

En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä. Koen erittäin epämiellyttävänä jos joudun tilanteeseen, jossa jään kaksin ujon kanssa. Koen, että mun pitää ylläpitää keskustelua ja se on todella vaivaannuttavaa. Siksi välttelen hiljaisten ja ujojen seuraa

Eli sosiaaliset taitosi ei riitä siihen. Pärjäät vain suupalttien seurassa etkä halua oppia uutta taitoa.

Miksi täällä hyökätään ja haukutaan ihmisiä, jotka i

 

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ujoudelle voi tosiaan olla monia syitä. Kuitenkin vähän kyseenalaistan nuo kommentit, joissa heti hyökätään kun joku toteaa ettei jaksa hiljaisia ihmisiä tietyn pisteen jälkeen. Minusta se ei ole syy hyökätä, kaikkien välillä ei synkkaa ja ujous voi olla yksi syy siihen ilman että kumpikaan varsinaisesti tekee enemmän väärin kuin toinen. 

 

Mulla on ehkä omat kauhukuvat ihmisistä joiden kanssa sitä keskustelua täytyy oikeasti kannatella, vaikkapa ryhmätöissä tai jossain työtehtävässä, joka pitää tehdä yhdessä. Jos sellainen pitäisi vielä kutsua vapaa-ajalla juhliin ja olisi pelkästään minun syntini kun en halua, niin kyllä se jotenkin epäreilulta tuntuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Mutta haluatte mieluusti ei-puhuvalta illan istujaisiin kelpaamattomalta kaverilta fyysisiä apuja esim. töissä?

Siis jos joku ei vaikuta viihtyvän juhlissa niin täytyykö häntä loputtomiin kutsua, jotta voidaan olla muuten kavereita? Ja voihan ne puheliaatkin kaverit auttaa. 

 

En kutsu jos en koe että se ihminen tuo siihen porukkaan mitään. Miksei yksilö voi itse valita, kutsuuko vai ei? Miksi valinnanvapaus on vain toisella? 

Joskus ei vaan henkilökemiat kohtaa. Toisten kanssa synkkaa paremmin ja juttua riittää, toisten kanssa ei millään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Mutta haluatte mieluusti ei-puhuvalta illan istujaisiin kelpaamattomalta kaverilta fyysisiä apuja esim. töissä?

Työpaikalla kaikki auttavat toisiansa ja kaikki huomioidaan jakaikillle jutellaan siellä kahvipöydässä. On sitten eri asia kutsutaanko niitä hiljaisia vapaa-ajan harrastuksiin ja illanistujaisiin mukaan jotka tapahtuvat työajan ulkopuolella.

Esimerkiksi autisti tai sosiaalistentilanteidenpelon omaava ei pysty samanlaiseen kanssakäymiseen normaaleiden kanssa vaikka kuinka opettelee. Silti heitä ei saa syrjiä sen enempää kuin muitakaan. Hämmästyttävää miten ihan normaaleilta vaikuttavat ihmiset haukkuvat hiljaisia. 

Jos joku on pyörätuolissa niin häntäkö ei voi ottaa kävelylle mukaan kun kun ei pysty kävelemään kuten muut?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi autisti tai sosiaalistentilanteidenpelon omaava ei pysty samanlaiseen kanssakäymiseen normaaleiden kanssa vaikka kuinka opettelee. Silti heitä ei saa syrjiä sen enempää kuin muitakaan. Hämmästyttävää miten ihan normaaleilta vaikuttavat ihmiset haukkuvat hiljaisia. 

Jos joku on pyörätuolissa niin häntäkö ei voi ottaa kävelylle mukaan kun kun ei pysty kävelemään kuten muut?

Höpönlöpö. Me autistitkin ollaan erilaisia, vahvuudet ja heikkoudet erilaisia. Mä en nimenomaan autistina jaksa kannatella ketään vaikka osaan, se syö kauheasti jaksamista. 

Vierailija kirjoitti:

Miltä sinusta tuntuu jos sinua ei kutsuta mihinkään jonne kaikki muut kutsutaan. Ei ujokaan halua jäädä kaikesta paitsi vain siksi että sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa.

 

jos ei mihinkään koskaan kutsuta niin se olisi kurjaa, mullahan ei olisi silloin ystäviä ollenkaan. Jos jossain porukassa ei kutsuta niin se ei haittaa, ellen olisi jäänyt siihen käsitykseen että meillä synkkasi. Silloin tulisi puskista se ettei kutsuta. Jos en ole jutellut tai ollut tekemisissä eikä sitten kutsuta niin minusta se olisi helpotus. 

Mitä luulet että ne jotka sanoivat viihtyneensä ajattelevat kun eivät enää saa kutsua niin kuin ennen?

Että ovat vääränlaisia ja siksi heidän kuuluukin vetäytyä yksin kotiin ja olla koskaan oppimatta sosiaalisiataitoja kun kukaan ei siedä heitä. Tämäkö tuntuu sinusta oikealta?