Lue keskustelun säännöt.
Onko syrjimistä, jos jättää kutsumasta henkilön, joka ei seurasss koskaan puhu mitään?
03.04.2025 |
Jos on tarkoitus kiipeillä, niin ihminen, joka ei tykkää kiipeillä jää pois. Jos on tarkoitus jutella, niin miksi ihminen joka ei juttele, haluaa silti mukaan?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.
Olen introvertti joka tykkää jutella juhlissa, tykkään keskusteluista jotka ovat tasaveroisia. Tykkään kun sosiaalisissa tilanteissa ollaan sosiaalisia ja toiset huomioivia, ja itsekseen tai läheisten kanssa saa sitten lepäille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuu jos sinua ei kutsuta mihinkään jonne kaikki muut kutsutaan. Ei ujokaan halua jäädä kaikesta paitsi vain siksi että sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa.
jos ei mihinkään koskaan kutsuta niin se olisi kurjaa, mullahan ei olisi silloin ystäviä ollenkaan. Jos jossain porukassa ei kutsuta niin se ei haittaa, ellen olisi jäänyt siihen käsitykseen että meillä synkkasi. Silloin tulisi puskista se ettei kutsuta. Jos en ole jutellut tai ollut tekemisissä eikä sitten kutsuta niin minusta se olisi helpotus.
Mitä luulet että ne jotka sanoivat viihtyneensä ajattelevat kun eivät enää saa kutsua niin kuin ennen?
Että ovat vääränlaisia ja siksi heidän kuuluukin vetäytyä yksin kotiin ja olla koskaan oppimatta sosiaalisiataitoja kun kukaan ei siedä heitä. Tämäkö tuntuu sinusta oikealta?
En koe olevani loputtomiin vastuussa muiden tunteista. Jos muutkaan ihmiset eivät heitä kutsu niin en ymmärrä, miksi syy olisi minun.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei vaan henkilökemiat kohtaa. Toisten kanssa synkkaa paremmin ja juttua riittää, toisten kanssa ei millään.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.
Introvertit eivät nauti joutuessaan kuuntelemaan ekstroverttejä, eivätkä välttämättä hiljaisetkaan nauti omahyväisen puheliaan jauhaessa itsestään ja omasta elämästään ja omista harrastuksistaan, huomaamatta ettei kukaan muu viihdy kuin puhelias itse.
Introvertiltä seurassa olo vie energiaa, ekstrovertille se tuo sitä. Introverttiys ja ekstroverttiys ei tarkoita puheliaisuutta ja hiljaisuutta. Introverttikin voi olla hyvinkin puhelias, mutta väsyy seurassa ja tarvitsee paljon omaa rauhaa ladatakseen alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.
Hmm... minä olen puhelias ja ekstrovertti ja olen tässäkin ketjussa kommentoinut etten millään muotoa koe hiljaisia vapaamatkustajiksi, vaan ymmärrän että ihmisiä on siunattu erilaisilla sosiaalisilla taidoilla. Mä pidän itseäni sosiaalisesti taitavana ja siksipä mulle ei ole millään tavalla epämukavaa tai rasittavaa olla itseni kanssa erilaisten ihmisten seurassa. Ennemmin minusta tuntuu että ne jotka ovat itse sosiaalisesti vähän taitamattomampia, saattavat pelätä että joutuvat kohtaamaan erilaisen ihmisen ja "kannattelemaan" keskustelua. Sosiaalisesti taitava ei tuollaista varmasti mieti koska ei hän kiusaannu tai panikoi hiljaisuudesta eikä vainoharhaisesti laske saako joku nyt enemmän kuin antaa ja kuuleeko enemmän juttuja mitä kertoo tms, mikä esim mun mielestä on oikeasti tosi outoa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.
Hmm... minä olen puhelias ja ekstrovertti ja olen tässäkin ketjussa kommentoinut etten millään muotoa koe hiljaisia vapaamatkustajiksi, vaan ymmärrän että ihmisiä
Kyse ei ole sosiaalisesta taitavuudesta, joka ei siis liity ekstroverttiyteen tai introverttiyteen suoranaisesti. Vaan siihen, mistä saa energiaa. Mä osaan kannatella ja olen sosiaalisesti ihan taitava, saanut siitä palautettakin. Mä en vaan jaksa enkä halua enää tehdä sitä, koska en ole ekstrovertti enkä saa ihmisten seurasta itsessään mitään.
Miksi ne hiljaiset tulee mukaan ylipäätään jos kerran ne, jotka pitävät yllä keskustelua ovat hölmöjä huutajia?
En ole mikään ekstrovertti, mutta näen sen vaivan, että sosiaalisissa tilanteissa annan itsestäni tasapuolisesti ja pyrin tuomaan osaltani lisäarvoa kokoontumiseen.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin vaikka se, että kokoan kaiken itseluottamukseni ja mietin miten lähestyn vaikka Puhujaa X jossain työpaikan tilaisuudessa keskustellakseni aiheesta Y. No ei mene minuuttiakaan kun joukko perässä vedettävää kollegoita tuppautuu samaan rinkiin mitään sanomatta ja tuijottaa meitä kun puhumme. No siinä tulee epämukava tunnelma ja on pakko esitellä ne ja kertoa jopa niiden puolesta mitä tekevät jos eivät itse ymmärrä tätä tehdä. Siinä meni ne mun arvokkaat 5min tämän tyypin osalta.. Ja karavaani seuraa minua seuraavan puhekumppanin luo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.
Hmm... minä olen puhelias ja ekstrovertti ja olen tässäkin ketjussa kommentoinut etten millään muotoa koe hiljaisia vapaamatkustajiksi, vaan ymmärrän että ihmisiä
"Ennemmin minusta tuntuu että ne jotka ovat itse sosiaalisesti vähän taitamattomampia, saattavat pelätä että joutuvat kohtaamaan erilaisen ihmisen ja "kannattelemaan" keskustelua. Sosiaalisesti taitava ei tuollaista varmasti mieti koska ei hän kiusaannu tai panikoi hiljaisuudesta eikä vainoharhaisesti laske saako joku nyt enemmän kuin antaa ja kuuleeko enemmän juttuja mitä kertoo tms, mikä esim mun mielestä on oikeasti tosi outoa ajattelua. "
Tämä!
Tämä nyt ei tietysti päde IHAN kaikkiin, mutta tuntuu joskus siltä, että huonoiten hiljaisten ihmisten seuraa kestävät ne, jotka ovat tavalla tai toisella epävarmoja itse. Tulee kaikenlaisia kummia pelkoja "apua mitä mä nyt sanon kun tuo ei sano mitään", "se ei varmaan viihdy täällä", "se varmaan hiljaa mielessään tuomitsee meitä muita", "onko se täällä vain kuuntelemassa meidän jutut ja kertoo ne sitten selän takana muille?" Siis kaikki tuohan on ihan oman pään sisällä kyhättyä ongelmaa.
En ole itse millään tavalla sosiaalisesti taitava, enkä ole edes pitänyt itsetuntoani erityisen hyvänä, mutta kumma kyllä en tee hiljaisten ihmisten hiljaisuudesta mitään muita tulkintoja kuin sen että he ovat hiljaisia. Varmaan se on minulle sitten helpompi antaa olla, kun olen introvertti itsekin. Enkä kiusaannu pitkistäkään hiljaisuuksista, vaan voisin istua vaikka kuinka kauan hiljaa kiusaantumatta. Taitolaji vai kummallinen ominaisuus? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko pyytää mutta onhan se ikävää jollekin tosi ujoille tulla jätetyksi ulkopuolelle, jos kuitenkin nauttii saadessaan kuunnella muita.
Sen ujon pitäisi antaa jotain myös muille. Esittää vaikka kysymyksiä eikä olla vain viihdytettävänä.
'Miksi te muut ootte aina suuna päänä, vaikka suusta ei tule mitään järkevää, mitä kukaan fiksu viitsisi kuunnella?' Esim. tuommoisen kysymyksen voisi se ujo heittää.
Sittenhän siinä ei tule mitään vahinkoa, kun ujon jättää kutsumatta. Win-win tilanne.
Kumpikaan osapuoli ei menetä mitään pelkässä juttelussa, ellei siinä sitten käsitellä esim. työjuttuja tms. kaikkia koskevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan.
Kysyn ihan vilpittömästi, mitä se haittaa jos joku porukasta ei tuo kanssakäymiseen mitään? Mistä hänen läsnäolonsa on pois? Omassa kaveriporukassani on tuollainen ujo, joka ei puhu oikein mitään mutta kutsumme hänet aina, koska miksipä ei? Jos voimme olla hänelle ystävällisiä ja antaa jotain hänen elämäänsä niin miksi emme tekisi niin? En vain oikeasti ymmärrä. Eri asia on jos kyse olisi kahdenk
En tiedä, miksi tää oli jotenkin alentuvaa tekstiä. "Toivottavasti raukka saa tyhjään elämäänsä sisältöä, kun kutsumme hänetkin mukaan upeaan seuraamme." Eikö siinä ihmisessä itsessään ole mitään hyvää? Haluatte vain "rikastuttaa" hänen elämäänsä? En haluaisi tulla kutsutuksi tuon takia. Säälistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne hiljaiset tulee mukaan ylipäätään jos kerran ne, jotka pitävät yllä keskustelua ovat hölmöjä huutajia?
En ole mikään ekstrovertti, mutta näen sen vaivan, että sosiaalisissa tilanteissa annan itsestäni tasapuolisesti ja pyrin tuomaan osaltani lisäarvoa kokoontumiseen.
Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin vaikka se, että kokoan kaiken itseluottamukseni ja mietin miten lähestyn vaikka Puhujaa X jossain työpaikan tilaisuudessa keskustellakseni aiheesta Y. No ei mene minuuttiakaan kun joukko perässä vedettävää kollegoita tuppautuu samaan rinkiin mitään sanomatta ja tuijottaa meitä kun puhumme. No siinä tulee epämukava tunnelma ja on pakko esitellä ne ja kertoa jopa niiden puolesta mitä tekevät jos eivät itse ymmärrä tätä tehdä. Siinä meni ne mun arvokkaat 5min tämän tyypin osalta.. Ja karavaani seuraa minua seuraavan puhekumppanin luo..
Tässä tilanteessa kun se mykkäkoulukaravaani tulee perässä, niin sanoisin sille henkilölle jonka kanssa haluaisin keskustella että hei voisinko keskustella sinun kanssasi kahdestaan vaikka tänään/huomenna toisella kahvitauolla? Todennäköisesti onnistuu. En rupeaisi esittelemään niitä mykkäkoululaisia ollenkaan tälle henkilölle. Vaan sopisin sen uuden tapaamisajan ja menisin siitä porukasta siten vaikka vessaan, jättäen sen porukan hengaamaan yhdessä ja ratkaisemaan kuinka viedä keskustelua eteenpäin. Mun kokemus on että nämä mykkäkoululaiset eivät muuta tapaansa, vaan odottavat että muut tekevät esittelyt ja se on heille kuin Manulle illallista. Tämä on aivan suunnattoman rasittavaa työpaikoilla. Sosiaalisuuttakin voi opetella jos haluaa. Mutta miksi mykkäkoululainen muuttaisi tapaansa kun heille esittelyt tulevat mykkäilyllä kuin Manulle illallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä ujona tosiaan koin hyvin epämiellyttäväksi sen kun joku väkisin ja vastentahtoisesti yritti jutella. Tällaiset väkisellä keksityt aiheet sai mut ihan lukkoon kun en niihin mitään keksinyt sanoa ja silti tuli olo että toinen haluaa väkisin puhua. Myös tuo ettei hiljaisista tykätä sai mut vetäytymään muiden seurasta ettei kukaan ainakaan kuvittele että mua pitäisi paapoa, vetää perässä ja kiskoa hohtimilla sanoja. Tietenkin olisin halunnut olla mukana mutta en edes yrittänyt kun asenne paistoi.
Toisella paikkakunnalla mua pyydettiin mukaan ja meninkin. Kukaan ei vaikuttanut siltä että olemiseni olisi häirinnyt ja pikkuhiljaa opin sosiaalisia taitoja sen sijaan että jättäydyin sivuun etten vain nolaisi itseäni kun olen niin outo.
Nykyään kukaan ei uskoisi etten saanut sanaa suustani aiemmin. Kuitenkaan edelleenkään en vaivaannu hiljaisten seurassa. Enkä loukkaannu jos he eivät ehdi reagoida odotetusti.
Koskaan en kai olisi oppinut sosiaaliseksi jos olisin aiemmalle paikkakunnalle jäänyt missä liikaa analysointiin toisten tekoja ja sanoja niin että halusin vain vetäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan.
Mutta haluatte mieluusti ei-puhuvalta illan istujaisiin kelpaamattomalta kaverilta fyysisiä apuja esim. töissä?
En ymmärrä, miten tämä liittyy asiaan. Töissä hoidetaan omaan toimenkuvaan liittyvät työt, pyritään tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja kohdellaan kaikkia tasapuolisesti. Vapaa-ajalla on pakko seuraa vähän valikoida, jotta voi rentoutua myös itse eikä aina tarvitse asettaa toisten viihtymistä etusijalle. Ja jos en kutsu jotakin henkilöä illanviettoon, ei tulisi mieleenkään pyytää esim. muuttoavuksikaan. Se olisi erittäin tökeröä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan.
Mutta haluatte mieluusti ei-puhuvalta illan istujaisiin kelpaamattomalta kaverilta fyysisiä apuja esim. töissä?
Mitäh? Jos tarvitsen töissä jotain fyysisiä hommia tehdyksi, asian hoitavat sen alan ammattilaiset. Kaikki saavat palkkaa, ei siinä mitään palvelusta tehdä, vaikka tietenkin puolin toisin kiitetään.
Jos taas kaveri auttaa fyysisissä hommissa, hän tietysti osoittaa sitoutumista ystävyyssuhteeseen omalla tavallaan. Enhän minä silloin jotain juhlissa puhumattomuutta edes huomaa, jos ollaan kahden kesken läheisiä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Entisenä ujona tosiaan koin hyvin epämiellyttäväksi sen kun joku väkisin ja vastentahtoisesti yritti jutella. Tällaiset väkisellä keksityt aiheet sai mut ihan lukkoon kun en niihin mitään keksinyt sanoa ja silti tuli olo että toinen haluaa väkisin puhua. Myös tuo ettei hiljaisista tykätä sai mut vetäytymään muiden seurasta ettei kukaan ainakaan kuvittele että mua pitäisi paapoa, vetää perässä ja kiskoa hohtimilla sanoja. Tietenkin olisin halunnut olla mukana mutta en edes yrittänyt kun asenne paistoi.
Toisella paikkakunnalla mua pyydettiin mukaan ja meninkin. Kukaan ei vaikuttanut siltä että olemiseni olisi häirinnyt ja pikkuhiljaa opin sosiaalisia taitoja sen sijaan että jättäydyin sivuun etten vain nolaisi itseäni kun olen niin outo.
Nykyään kukaan ei uskoisi etten saanut sanaa suustani aiemmin. Kuitenkaan edelleenkään en vaivaannu hiljaisten seurassa. Enkä loukkaannu jos he eivät ehdi reagoida odotetusti.
Näinhän se varmaan menee monella. Tämän vuoksi minusta on täysin ok jos ei parin yrityksen jälkeen enää kutsuta. Jos toisilla on epämukava olo kun joku ei juttele ja toisella on epämukava olo kun yritetään väkisin, on parempi että se yksi etsii itselleen sopivaa seuraa. Sitten on sellaisiakin hiljaisia jotka tykkää kun heille annetaan avauksia ja paikkoja keskustelussa, heidätkin voi joku kokea raskaaksi seuraksi ja sekin on ok.
Tuollainen asenne ei anna mahdollisuutta opetella kanssa käymistä. Jos hiljaisuus on syrjinnän aihe niin vaikeaa on yksinään opetella.
oletin että kyse olisi enemmänkin aikuisista, kuten työkavereista, joilla on ollut mahdollisuuksia harjoitella. Luokkakaverit pitää tietenkin kaikki kutsua jos sille tielle lähtee, ei saa jättää kutsumatta vain yhtä. Mutta lapset ovat eri asia.
Näitä hiljaisia jotka eivät ryhmässä paljoakaan puhu, ei oikein opi tuntemaan ja heidän kanssaan ei pysty kehittämään pintaa syvempää kaveruutta. On tietysti eri asia jos joku hiljainen henkilö on hyvä ystävä ja tuntee hänet ja on hänen kanssaan esim loistava ryhmän ulkopuolinen suhde. Ei silloin tälläinen hiljainen hyvin tuntemani tyyppi häiritse. Mutta jos ryhmässä jossa muuten keskustelu luistaa on hiljainen henkilö josta tiedän melkein vain nimen, niin kyllä se jossain vaiheessa rupeaa ärsyttämään että tälläinen henkilö on ryhmässä tuppisuuna.
Ujoudesta tukee helposti ikävä kierre, jossa sosiaalinen torjunta vahvistaa ujoutta ja sosiaalista syrjäytymistä. Sitten on enää vaikea keskustella mistään, kun ei ole mitään yhteistä jaettavaa. Itse olen ujona jostain syystä tutustunut parhaiten ekstrovertteihin, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. He osaavat huomioida muita ja kannatella vuorovaikutusta, mikä helpottaa minunkin osallistumista keskusteluun. Olen kyllä yrittänyt opetella small talkia ja säästä keskustelua, mutta, aika hiljainen olen edelleen suuremmissa ryhmissä.
Ainakin epäkohteliasta jos on samassa kaveri porukassa.
Toisaalta jos ajattelee hiljaisesta noin, onko sellainen oikea kaveri hiljaiselle?
Työpaikalla sellainen menisi vähän kiusaamisen puolelle jos kyseessä olisi yhteisesti järjestetty tapahtuma minne kaikki muut olisi kutsuttu.
Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne.