KIRJOLLA - 3.kausi OFFICIAL

Olipas kuraa ekan jakson perusteella. Välittyi vahvasti että eikö vanhemmat uskalla olla vanhempia näille nuorille? (Tossa aiemmin ketjussa joku tiesi kertoa että kauden muissa jaksoissa vanhempien tuki näkyy, tiedä häntä.)

Kionan äiti ainoa järkevän oloinen ja vaikutti siltä että oli aika kypsä oikuttelevan tyttären tukemiseen. Kovasti Kiona jaksoi tehdä asioita joista tykkäsi. No elämä on. Aina ei voi valita sitä kivaa. Vaikka olis autisti.

T.Tunnollinen autisti

Tuossa kohdassa, jossa Aadan isä kiltisti siirtyi tyttärensä käskystä muualle, ainakin itselleni jäi mielikuva että isä ei vaan jaksa Aadan kiukuttelua ja piikittelyä ja syö mieluummin muualla :D

Katoin tämän uteliaisuudesta. Ei hyvä helvetti? Tuollaisia ihan tavallisia nuoria, jotka silkkaa piruuttaan leikkivät vastuunpakoilua, eivätkä syystä tai toisesta ole kiinnostuneita ikäistensä tavoin aikuistumaan?

Teeskentelevät noita sekopääleikkejä, että nyt tarviin lisää tukea ja lisää apua? Ja iso parvi herkkäuskoisia höynäytettäviä pyörii ympärillä: Yksi vääntää lisää diagnooseja, ja muut antavat juoksuttaa itseään? Ja yhteiskunta suostuu maksamaan tuon pelleilyn? Käsittämätöntä.

Ennen maailmassa, hyväksyttiin se, että ihmiset ovat keskenään erilaisia. Yksi on hyvä yhdessä, ja toinen toisessa asiassa. Jollakin on joskus vaikeuksia, mutta muut opettaa puuttuvan tai heikon taidon. Ei sen kummempaa.

Nyt jos ei selviydy jollain elämän osa-alueella, niin siihen saa psykiatrilta DIAGNOOSIN? Jonka varassa voi heittää luvalla lekkeriksi koko elämänsä? Ette v.ttu voi olla tosissanne? 

Kyllä tätä sarjaa katsoessaan ihan ensimmäisenä huomio kiinnittyy näiden nuorien vanhempiin. On jos jonkinmoista taivaanrannan maalaria ja polykuvioissa eläjää.

Hyvin pian kun tuota touhua katsoo, niin selkenee miksi nämä nuoret ovat millaisia ovat.

Ok, osalla varmasti on ihan oikeesti nepsydiagnoosi ja sen myötä haasteita, mutta kuinka paljon näiden ongelmien juuret juontuvat kyvyttömyyteen ja kädettömyyteen vanhemmuudessa??

Luulen että ongelmat olisivat eri tasolla, jos nuoret olisivat saaneet suht tasapainoiset ja "terveellä" tavalla rakastavat vanhemmat. Ei tuollaisia curling-vanhempia, jotka osaa näyttää melkeimpä pelkäävän lapsensa tunnekuohuja, kuten esim se isä, joka luikki kuin koira seisaaltaan syömään ruokaansa, kun tämä "erityinen" komensi? Huhhuh

Ahdistavaa katseltavaa... Yle näyttää jälleen hienosti miten sairaaksi tuo ylimennyt wokeilu on mennyt

Ihan tyytyväisenä pysyn kyllä tässä " ahdasmielisessä" ja vanhoillisessa kuplassani..

Huh, en ole yksin ajatusteni kanssa. Edelliset tismalleen asian ytimessä!!

No miten te nepsyjen arvostelijat sitten selitätte sen, että samassa perheessä, samalla kasvatusmetodilla varttuneet sisarukset ovat erilaisia? Toinen on autistinen, toinen ei. Jos se olisi kasvatuksesta tai vanhempien esimerkistä kiinni niin silloinhan perheen kaikki lapset olisivat jossain määrin autistisia. Esim. kaikissa noissa perheissä oli vain se yksi autismin kirjolainen ja muut lapset sitten ihan "normeja".

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun tuli uudet osallistujat ja kiva, kun ovat kaikki nuoria. Näillähän menee kaikilla aika hyvin, paremmin kuin monilla muilla nuorilla. Kionalla haastavampaa, mutta hän odottaa apua. Hänellä myös tourette ehkä tekee sen, ettei ole sosiaalisesti niin hyvä kuin nuo muut. 

Miksi se on kiva, että KAIKKI ovat nuoria? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tökeryyteni, mutta onko tuo Samu siis tyttö vai poika? 

Biologinen nainen, näkeehän tuon kilometrin päähän.

No niin minäkin arvelin, mutta mistä näistä tietää. Moni nuori on nykyään niin androgyyni, että ei parane tehdä oletuksia suuntaan tai toiseen.

Asia on siis ok minulle, kukin on miltä tuntuu. Kunhan kysyin.

Siis ei kai kukaan täällä nepsyyttä kiistä. Se mikä pistää silmään on suhtautuminen jolla piirteitä voi vahvistaa. Tai ohjata toimimaan rationaalisesti piirteet huomioiden. Minusta usean vanhemman toiminta ei auta pitkällä tähtäimellä nuorta elämään piirteidensä kanssa. En itsekään olisi toivonut vanhempien selittävän omaa toimintaani niin että huono käytös tai valinnat mielihyväperiaatteella olis ollut hyväksyttyä. Oon tyytyväinen että olen hyväksytty omana itsenäni mutta hommat piti hoitaa ja oppia toimimaan asiallisesti vaikkei se aina kivaa ja helppoa olekaan. Ja että perhe on ollut rehellinen -ei ole mielenkiinnon kohteita kumarreltu.

Kannattaakohan ihmisen, jolla ei ole lapsia, tai on vain neurotyypillisiä lapsia, ottaa kantaa neuroepätyypillisen lapsen kasvatukseen. Sarjassa nähdään myös vain pieniä välähdyksiä arjesta. Itsellä on varmaan aika neurotyypilliset lapset, ja heillä toiminnanohjaus riittää kouluhommien omatoimiseen hoitamiseen, ja sosiaaliset taidot siihen että on kavereita, jolloin on puuhaa vapaa-ajallakin luontevasti. Veikkaan että mun kasvatustyö on ollut aika tavalla helpompaa kuin noissa perheissä, joissa vielä täysi-ikäinen tarvitsee tosi paljon tukea. En lähtis neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

No miten te nepsyjen arvostelijat sitten selitätte sen, että samassa perheessä, samalla kasvatusmetodilla varttuneet sisarukset ovat erilaisia? Toinen on autistinen, toinen ei. Jos se olisi kasvatuksesta tai vanhempien esimerkistä kiinni niin silloinhan perheen kaikki lapset olisivat jossain määrin autistisia. Esim. kaikissa noissa perheissä oli vain se yksi autismin kirjolainen ja muut lapset sitten ihan "normeja".

Tässähän ei nepsyjä arvosteltu, vaan tuota järjettömän näköistä kuviota mikä näiden nuorten ympärillä pyörii. 

Lähtökohtaisestihan olemme jokainen erityinen ja yksilöllinen persoona ilman mitään kirjo- määrittelyäkin. Ja jokainen persoona omaa asiat eri tavalla. Mutta jos auktoriteetti (eli perheessä he ovat vanhemmat) on hukassa oman itsensä kanssa, jatkuvasti epävarma omasta vanhemmuudestaan ja toiminnastaan, ja myös itsetuntemuksestaan, niin miten silloin voit toimia rajoja ja rakkautta antavana vanhempana? Kyllä silloin tällainen ylidiagnosointi ja ongelmien ulkoistaminen on useasti aika perus selviytymiskeino tilanteessa , jossa pitäisi itse lähteä työstämään itseään ja omaa vanhemmuuttaan?

Lisäksi tuossa ohjelmassahan keskitytään vain kirjo- nuorten ongelmiin, et siis tiedä/ näe mitä mahdollisia ongelmia muilla lapsilla on?

Minullakin on persoonaltaan erityisherkkiä lapsia, joille saataisiin varmasti kaikenlaisia diagnooseja jos lähdettäisiin hakemaan, mutta ensisijaisesti tehtäväni on vanhempana luoda sellainen kasvuympäristö lapsilleni, joka tukee tätä heidän persoona piirrettään. Ja sitten tietysti jos tilanne ja ongelmat vaativat, haemme (ja ollaan haettukin) apua myös ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta puolessavälissä, mutta ihmettelen edelleen, että miten kirjolla oleminen näkyy sarjassa. En sano, etteivätkö osallistujat olisi, mutta kovin selvästi sitä ei kyllä kuvata.

Samu: ei voi lähteä meikkaamatta, tykkää ruuasta niin kuin äiti on sen tehnyt eikä osaa kokata (ihan tyypillistä jos syö paljon valmisruokia, että makuvaihtelu kotiruuassa voi olla haastavaa), kerää legoja

Aada: lapsekas, töksäyttelee, on ehdoton. Minusta kyllä vaikutti siltä, että esim. töksäyttely on ihan vain huonoa käytöstä, ei sellaista autisteille tyypillistä. Vaikuttaa, että joskus on tarkoitus satuttaa. Ja se joudun tuvalle -jankkauskaan ei ihan tyypillistä ole, vaikutti että sisimmässään uskoi päässeensä kouluun ja pettyi kun joutuikin tuvalle. Osa käytöksestä varmasti kasvatuksen tulos

Kiona: kuormittuu, stimmaa, on autismiaktivisti. Mutta tämäkin oireilu vaikuttaa enemmän masennukselta/ahdistukselta.

Mauno:

Minusta se tuva-jankkaus oli ihan ymmärrettävää 15-vuotiaalta. Saa kai se harmittaa paljon ja pitkään, jos ei pääse sinne kouluun mihin on halunnut, vaan joutuu tuvalle (johon ei halua). Kyllä tuo harmittaisi monia nuoria ihan riippumatta siitä, onko nepsy vai ei.

Maunosta tuli itselleni mieleen kaikki ne Mauno-tyypit omalta teiniajalta, joita ainakin meidän pikkukaupungissa ja koulussa oli porukan verran. Pitkätukkaisia poikia, hevareita lähinnä, ja käytökseltään, olemukseltaan ja puhetyyliltään just kuin Mauno. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että olisivat autisteja. He vain olivat sellaisia.

Samoin kuin tosi vilkkaista ja eloisista nuorista ajateltiin silloin, että ovat vain sellaisia. Ei tullut mieleen, että olisi ADHD.

Mielestäni ainoa selvä autisti on Mauno. Sen näkee heti jo pelkästä katseesta ja olemuksesta. Kun hän avaa suunsa, asia on selvä.

Mielestäni muiden kohdalla se ei ole niin selvää. On eräitä muita diagnooseja, joita kustakin tulee mieleen. En kuitenkaan viitsi spekuloida tarkemmin, koska kyseessä on kuitenkin alaikäiset ja he varmaan saattavat tätäkin lukea. Ja en tietysti kiistä lääketieteen ammattilaisen näkemystä. Mutta silti.

Samu on näistä suosikkini. Hyvä että mummi on tukena. Aika rohkea tyttö kun 14-vuotiaana on lähtenyt kotoaan. Varmaan omapäinen, mutta mummo on varmistellut taustalla ja asiat saatu kuntoon ja toimimaan. Epäilemättä sosiaalitoimi on ollut taustalla ha yhteistyössä vanhempien ja varsinkin mummin kanssa, koska 14-vuotiaat ei noin vaan muuttele normaalisti. Hänen kohdallaan asiat on kuitenkin menneet hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ainoa selvä autisti on Mauno. Sen näkee heti jo pelkästä katseesta ja olemuksesta. Kun hän avaa suunsa, asia on selvä.

Mielestäni muiden kohdalla se ei ole niin selvää. On eräitä muita diagnooseja, joita kustakin tulee mieleen. En kuitenkaan viitsi spekuloida tarkemmin, koska kyseessä on kuitenkin alaikäiset ja he varmaan saattavat tätäkin lukea. Ja en tietysti kiistä lääketieteen ammattilaisen näkemystä. Mutta silti.

Samu on näistä suosikkini. Hyvä että mummi on tukena. Aika rohkea tyttö kun 14-vuotiaana on lähtenyt kotoaan. Varmaan omapäinen, mutta mummo on varmistellut taustalla ja asiat saatu kuntoon ja toimimaan. Epäilemättä sosiaalitoimi on ollut taustalla ha yhteistyössä vanhempien ja varsinkin mummin kanssa, koska 14-vuotiaat ei noin vaan muuttele normaalisti. Hänen kohdallaan asiat on kuitenkin menneet hyvin.

Niin tai siis ei kai olisi saanut sanoa tyttö. Lipsahti automaattisesti tällaiselta vanhukselta. Mutta poika/muu miten vain. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ainoa selvä autisti on Mauno. Sen näkee heti jo pelkästä katseesta ja olemuksesta. Kun hän avaa suunsa, asia on selvä.

Mielestäni muiden kohdalla se ei ole niin selvää. On eräitä muita diagnooseja, joita kustakin tulee mieleen. En kuitenkaan viitsi spekuloida tarkemmin, koska kyseessä on kuitenkin alaikäiset ja he varmaan saattavat tätäkin lukea. Ja en tietysti kiistä lääketieteen ammattilaisen näkemystä. Mutta silti.

Samu on näistä suosikkini. Hyvä että mummi on tukena. Aika rohkea tyttö kun 14-vuotiaana on lähtenyt kotoaan. Varmaan omapäinen, mutta mummo on varmistellut taustalla ja asiat saatu kuntoon ja toimimaan. Epäilemättä sosiaalitoimi on ollut taustalla ha yhteistyössä vanhempien ja varsinkin mummin kanssa, koska 14-vuotiaat ei noin vaan muuttele normaalisti. Hänen kohdallaan asiat on kuitenkin menneet hyvin.

Miksi olisi sosiaalitoimi taustalla ja yhteistyössä? Hänen vanhemmathan ei osallistuneet ohjelmaan, ja se oli varmasti viisas päätös, kun lukee näitä kommentteja miten kova tarve joillain on arvostella nuita vanhempia ja heidän kotejaan.. päätetty, että mummi osallistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakohan ihmisen, jolla ei ole lapsia, tai on vain neurotyypillisiä lapsia, ottaa kantaa neuroepätyypillisen lapsen kasvatukseen. Sarjassa nähdään myös vain pieniä välähdyksiä arjesta. Itsellä on varmaan aika neurotyypilliset lapset, ja heillä toiminnanohjaus riittää kouluhommien omatoimiseen hoitamiseen, ja sosiaaliset taidot siihen että on kavereita, jolloin on puuhaa vapaa-ajallakin luontevasti. Veikkaan että mun kasvatustyö on ollut aika tavalla helpompaa kuin noissa perheissä, joissa vielä täysi-ikäinen tarvitsee tosi paljon tukea. En lähtis neuvomaan.

Eipä tässä neuvotakaan ketään, mielipiteenhän tästä julkisesta ohjelmasta saa sanoa kuka haluaa. Olen nähnyt aivan tarpeeksi tätä muotidiagnoosia ympärilläni, ja näen paljon asioita jotka johtuvat jostain ihan muusta, kuin tästä persoonatyypistä ja sen haasteista.

Mikä vaikutus aivoille on esimerkiksi sillä, että jo pieniä lapsia lääkitään adhd-lääkkeillä? Jokainen selväjärkinen ymmärtää että lääkkeet pitäisi olla aivan viimeinen keino, mutta sitä käytetään silti yleisesti? Ja tämänhän ovat myöntäneet ihan ammattilaisetkin, jotka näiden kanssa työtä tekevät.

Kiona on muuttanut hiljattain muuttanut asumiskuntoutusyksikköön, on päässyt liikkumaan kävelykepin sekä pyörätuolin kanssa. Instagramissa on hänen kuulumisiaan. On hyvin positiivisella mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta puolessavälissä, mutta ihmettelen edelleen, että miten kirjolla oleminen näkyy sarjassa. En sano, etteivätkö osallistujat olisi, mutta kovin selvästi sitä ei kyllä kuvata.

Samu: ei voi lähteä meikkaamatta, tykkää ruuasta niin kuin äiti on sen tehnyt eikä osaa kokata (ihan tyypillistä jos syö paljon valmisruokia, että makuvaihtelu kotiruuassa voi olla haastavaa), kerää legoja

Aada: lapsekas, töksäyttelee, on ehdoton. Minusta kyllä vaikutti siltä, että esim. töksäyttely on ihan vain huonoa käytöstä, ei sellaista autisteille tyypillistä. Vaikuttaa, että joskus on tarkoitus satuttaa. Ja se joudun tuvalle -jankkauskaan ei ihan tyypillistä ole, vaikutti että sisimmässään uskoi päässeensä kouluun ja pettyi kun joutuikin tuvalle. Osa käytöksestä varmasti kasvatuksen tulos

Kiona: kuormittuu, stimmaa, on autismiaktivisti. Mutta tämäkin oireilu vaikuttaa enemmän masennukselta/ahdistukselta.

Mauno:

Samun äärettömän valikoiva syöminen on tyypillinen piirre autisteilla, samoin se toimintaan (meikkaaminen kunnes myöhästyy) jumiutuminen. 

 

Aada selkeästi erityisnuori, aika kaukana ikätasostaan tunnetaidoiltaan ja muulta käyttäytymiseltään.

Kionasta nyt ei kukaan tiedä onko autismikirjolla vaiko ei, vaikka aktivisti onkin ja melttarit, shuttarit, ekkot jne. otettu tehokkaasti osaksi sanavarastoa ja käyttäytymistä.

Mauno oli myös selvästi sosiaalisesti sulavampi ja iloisempi siellä Korkeasaaressa, tuntui että sai Samusta jotain energiaa.

Voi olla myös sellaista, että käytökseen ja olemukseen vaikuttaa se, miten paljon seura kiinnostaa ja tuntuu kivalta. 

Samusta ja Maunosta tuli kyllä vain positiivisia fiiliksiä!