Lue keskustelun säännöt.
Se oli sitten siinä, potkut tuli
31.03.2025 |
Eli potkut tuli töistä ja ikää 50-vuotta. Irtisanomisaika 6kk, jonka jälkeen työt loppuu. Kaikki vähänkään ylimmääräiset, kuten kuntosali ja suoratoistot yms on tänään irtisanottu. Auto lähti myyntiin myös, tulee irtisanominajan työreissujen kulkemisesta hankalaa, mutta saa työnantaja miettiä miten järjestää.
Säästöt riittää minimoidulla elintasolla 3-4 vuotta, sitten menee talo myyntiin. Talosta ehkä saa juuri ja juuri sen verran, että saa lainat maksettua. Todennäköisesti velkaa kuitenkin jää. Niitä on mukava maksella sitten työttömänä yksiössä asustaessa minimitoimeentulolla.
Elämä oli kivaa ja nautin siitä. Koskaan rahaa ei hirveästi ollut, mutta kohtuullinen toimeentulo oli ja säästöön jäi. Nyt se on loppuelämä kituuttamista. Sain nauttia hyvästä osani, mutta nyt se loppui.
Tottakai töitä haen, mutta Suomessa on viiskymppisenä työttömänä sellaista ongelmajätettä, että ei toivettaan työllistyä. Tiedän kun itsekin olen ollut rekryissä mukana.
Kommentit (178)
Tsemppiä AP:lle. Itse koin saman pari vuotta sitten, Olin 20 vuotta putkeen edellisessä työpaikassani ja sitten tuli potkut, itsestä riippumattomista syistä. Päätin että en anna periksi, olin työttömänä n. 5 kk. Palasin toiseen ammattiini pätevöitymiskurssien jälkeen.
Työkkäri maksoi palkkatukea 4 kuukautta uuteen työpaikkaani ja sen jälkeen he vakinaistivat minut. Palkka nousi, kolmivuorotyö vaihtui jatkuvaan päivätuuriin ja työilmapiiri uudessa paikassa on todella hyvä, joten voisi sanoa että lopputili oli oikeastaan onnenpotku.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä, vaan harkitse rauhassa, aikaa on. Liikunta auttaa, nukut paremmin ja mieliala pysyy korkealla.
MIES 54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut täällähän kehutaa jokapäivä kui helvetin hyvin menee kun on työttömänä.
Ei kannata jäädä odottelemaan kuolemaa, toimi nyt ja hae uutta työtä kun olet vielä työsuhteessa. Se on paras suositus rekryissä. Kummallista että jo etukäteen luovutat kun on vielä 15 v työaikaa jäljellä..
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 50v olla talosta velkaa?
Itse olen 42v ja 320 000€ velaton omakotitalo.
Minäkään en ymmärrä! Olen 30v ja suvun mailta sain tontin niin sanotusti sopuhintaan, hihihih ja Huoh! Isoisän metsästä puut, serkut rakensivat, naapurissa asuva pikkuveli teki sähkötyöt ja taivaan enkelit siunasivat seuroissa koko porukan. Ihmettelemme täällä ihanalla maaseudulla, miten ei kaikilla ole velatonta omakotitaloa ja vuokrattavia rantamökkejä etelän variksille. On se kumma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mee töihin laiskuripaska. Huoh....
Hyppää Sää järveen äläkä nouse pinnalle, huoh!!!
Olet sairas!
Ei, vaan Sinä olet sairas jos käsket jonku joka on juuri saanut potkut niin mennä heti vanhana töihin!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP:lle. Itse koin saman pari vuotta sitten, Olin 20 vuotta putkeen edellisessä työpaikassani ja sitten tuli potkut, itsestä riippumattomista syistä. Päätin että en anna periksi, olin työttömänä n. 5 kk. Palasin toiseen ammattiini pätevöitymiskurssien jälkeen.
Työkkäri maksoi palkkatukea 4 kuukautta uuteen työpaikkaani ja sen jälkeen he vakinaistivat minut. Palkka nousi, kolmivuorotyö vaihtui jatkuvaan päivätuuriin ja työilmapiiri uudessa paikassa on todella hyvä, joten voisi sanoa että lopputili oli oikeastaan onnenpotku.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä, vaan harkitse rauhassa, aikaa on. Liikunta auttaa, nukut paremmin ja mieliala pysyy korkealla.
MIES 54
Se oli Marinin hallituksen aikaa. Sen jälkeen työllisyys on laskenut ja työttömyys noussut paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 50v olla talosta velkaa?
Itse olen 42v ja 320 000€ velaton omakotitalo.
Siis onko näin tyhmiä olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottelemaan kuolemaa, toimi nyt ja hae uutta työtä kun olet vielä työsuhteessa. Se on paras suositus rekryissä. Kummallista että jo etukäteen luovutat kun on vielä 15 v työaikaa jäljellä..
Olen hakenut, ja tulen hakemaan. Mutta en hetkeäkään usko, että yli 50 vuotias tulee Suomessa tässä taloustilanteessa töitä saamaan. Parempi valmistautua siihen mikä on edessä. Nautitaan rauhassa asumisesta niin kauan kun voidaan, ja muutetaan sitten kerrostaloon kun vaihtoehtoja ei ole. Sen takia en laita taloa heti myyntiin. Ja tottakai on ihmeellinen mahdollinen, eli uudelleen työllistyminen. Erittäin epätodennäköistä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottelemaan kuolemaa, toimi nyt ja hae uutta työtä kun olet vielä työsuhteessa. Se on paras suositus rekryissä. Kummallista että jo etukäteen luovutat kun on vielä 15 v työaikaa jäljellä..
Olen hakenut, ja tulen hakemaan. Mutta en hetkeäkään usko, että yli 50 vuotias tulee Suomessa tässä taloustilanteessa töitä saamaan. Parempi valmistautua siihen mikä on edessä. Nautitaan rauhassa asumisesta niin kauan kun voidaan, ja muutetaan sitten kerrostaloon kun vaihtoehtoja ei ole. Sen takia en laita taloa heti myyntiin. Ja tottakai on ihmeellinen mahdollinen, eli uudelleen työllistyminen. Erittäin epätodennäköistä vain.
Kuten jo edellä sanottu, töitä on esim. henkilökohtaisena avustajana vaikka miten paljon. Ei ole hienoa eikä makseta hyvin, mutta parempi sekin kuin työttömyys esim sun eläkkeen kannalta. Lopeta nirsoilu.
Vierailija kirjoitti:
Minä uudelleen kouluttauduin yli 50- vuotiaana. Minulla oli vahva ammattitaito kahdesta eri ammatista ja ensin tein sijaisuuksia näiden alojen opettajana ammattiopistossa ja aikuisopistossa. Hakeuduin pedagogisiin opintoihin ja pääsin heti sisälle ja valmistuin ammatilliseksi opettajaksi vuodessa työn ohessa opiskellen. Tein eläkeikään saakka työtä ammatillisena opettajana ja jäin eläkkeelle lehtorin virasta.
Suosittelen muillekin tällaista mahdollisuutta. Opettajan pedagogiset opinnot hoituu 1-2 vuodessa riippuen miten ahkerasti opiskelee. Itselläni oli ennen opettajuutta ammatti jossa tein esimiestyötä ja työnohjausta niin opettajuus oli jo minussa ennen kun siihen virallisesti pätevöidyn.
Joillakin aloilla on puutetta ammatillisista opettajista ja sijaisuuksiin pääsee ilman pätevyyttä.
Ammatillisia opettajia vähennetään koko ajan ja harvoista työpaikoista on kova kilpailu. Se mitä 10-20 vuotta sitten kannatti tehdä, on ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä odottelemaan kuolemaa, toimi nyt ja hae uutta työtä kun olet vielä työsuhteessa. Se on paras suositus rekryissä. Kummallista että jo etukäteen luovutat kun on vielä 15 v työaikaa jäljellä..
Olen hakenut, ja tulen hakemaan. Mutta en hetkeäkään usko, että yli 50 vuotias tulee Suomessa tässä taloustilanteessa töitä saamaan. Parempi valmistautua siihen mikä on edessä. Nautitaan rauhassa asumisesta niin kauan kun voidaan, ja muutetaan sitten kerrostaloon kun vaihtoehtoja ei ole. Sen takia en laita taloa heti myyntiin. Ja tottakai on ihmeellinen mahdollinen, eli uudelleen työllistyminen. Erittäin epätodennäköistä vain.
En ole asunut Suomessa enää kymmeneen vuoteen, ja täytyy kyllä sanoa, että ilmeisesti minulla on nykyään turhan ruusuinen kuva vanhasta kotimaasta. Tämä ilmeisesti ap:n viesti kuulostaa aika pahalta. Jos kansa on jo luovuttanut, niin mitä seuraavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi myyt auton ennen töiden loppumista.
Itse möin auton kun sain tietää irtisanomisista. Kotoa töihin (45 km toiseen kaupunkiin) meni bussi kerran tunnissa, usein talvella huonossa kelissä reilusti myöhässä tai joskus vuoroja jopa peruttiin. Eihän siinä, joskus olin töissä ajoissa, toisinaan puoli tuntia tai parikin tuntia myöhässä. Eipä sille työnantaja mitään voinut, koska oli vain yksi keino päästä töihin.
Tavallinen tilanne on kaupunkiin ja takaisin muutaman kerran päivässä, viimeinen tulee n. 17:00-18:00, eli vuoro- tai ylityöt eivät käy. Poikittaisliikennettä ei sitten ole ollenkaan, joten kaupungin ympäryskunnissa ei ole julkista liikennettä kuin korkeintaan sen kaupungin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 50v olla talosta velkaa?
Itse olen 42v ja 320 000€ velaton omakotitalo.
Jos normaali asuntolaina on 25 vuotta. Yliopistosta valmistuu ehkä 25 vuotiaana. Käsiraha asuntoon pitää säästää, ihan normaalia että vielä 50 vuotiaana on lainaa jäljellä. Just yks kaveri osti ensiasunnon, ikää kuitenkin jo (tai vasta) 36 vuotta.
Itsellä valmistuminen 25-vuotiaana yliopistosta, velkaa 20 ke. Valmistumisen jälkeen 7 vuotta pätkätyöhelvetissä muuttaen paikkakuntaa 6 kertaa. Aina tuplavuokra muuttokuulta, ja muuttokustannukset. Eli 32 vuotiaaksi ei juuri mitään säästöjä. Sitten sain vakipaikan. 5 vuotta kovaa säästämistä ja opintolainaan takaisinmaksua. 38 vuotiaana ostin ensiasunnon. 5 vuotta siinä asuttuani sain potkut ja paikkakunta vaihtoon. Asunnon arvo oli laskenut melkein 30 ke tuona aikana, eli juuri ja juuri sain velan maksettua pois. Nyt 45 vuotiaana ei omistusasuntoa, vain hyvin pienet säästöt. Ei edes riittävästi käsirahaab yksiöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uudelleen kouluttauduin yli 50- vuotiaana. Minulla oli vahva ammattitaito kahdesta eri ammatista ja ensin tein sijaisuuksia näiden alojen opettajana ammattiopistossa ja aikuisopistossa. Hakeuduin pedagogisiin opintoihin ja pääsin heti sisälle ja valmistuin ammatilliseksi opettajaksi vuodessa työn ohessa opiskellen. Tein eläkeikään saakka työtä ammatillisena opettajana ja jäin eläkkeelle lehtorin virasta.
Suosittelen muillekin tällaista mahdollisuutta. Opettajan pedagogiset opinnot hoituu 1-2 vuodessa riippuen miten ahkerasti opiskelee. Itselläni oli ennen opettajuutta ammatti jossa tein esimiestyötä ja työnohjausta niin opettajuus oli jo minussa ennen kun siihen virallisesti pätevöidyn.
Joillakin aloilla on puutetta ammatillisista opettajista ja sijaisuuksiin pääsee ilman pätevyyttä.
Ammatillisia opettajia vähennetään koko ajan ja harvoista työpaikoista o
Juuri näin. Ihmiset esittävät omaa ratkaisuaan pätevänä, vaikka tilanne voi olla radikaalisti muuttunut siitä, kun itse oli vastaavassa tilanteessa.
Onpa sinulla pessimistinen asenne. Kyllä minä jäin Koronan takia työttömäksi, ravintola, jossa olin keittiöpäällikkönä, suljettiin. Jäinkö kotiin itkemään, että yhyy, loppuelämä pilalla. En todellakaan. Olen opiskellut avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa monimuoto-opinnoissa ja teen 80% työaikaa. Työsuhde on voimassa v. 2026 loppuun näillä näkymin, sitten uudestaan mietittävä, mikä suunta.
Älä missään nimessä ala mitään irtaimistoa myymään pois! Nyt kannattaa sitä jopa hankkia, semmosta siis mitä ei näy verotuksessa.
Joudut varmasti jossain vaiheessa toimeentulotuen piiriin, joten on kivempi jos silloin sulla on jotain omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli säästöjä on 3-4 vuodeksi mutta ne eivät riitä lainojen maksuun talonkin myymällä? Paljonko siitä talosta oikeen on lainaa j paljonko arvo? Itse jos jäisin työttömäksi, myisin tämän asunnon ja pienempään.
Lainaa on noin 60 000. Markkinahinta ehkä juuri tuon, mutta ehkä 50 000. Maksanut tätä olen 15 vuotta, mutta joutunut tekemään kalliita remontteja, mitkä ei hinnassa täällä näy. Tuskin menee kahdessa kolmessa vuodessa kaupaksi tuollakaan hinnalla. Tässä on erittäin edullista asua.
Ei ole sinua järjellä pilattu, jos tuollaiseen asuntoon olet kallista remppaa tehnyt. Muutenkin ihan naurettavaa olla maailmanlopun tunnelmissa heti sekunnissa, vaikka sinulla on säästöjä ja töitäkin vielä puoli vuotta.
Olet elänyt yli varojesi ja se on ihan oma mokasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeassa jamassa on Suomi. Mutta ehkä se noususuhdanne sieltä on tulossa.
Ehkä jos sinulla on kuitenkin siinä halpa asua, niin ei tarvitse kotoaan lähteä?
Tsemppiä!
Kyllähän se lähtö tulee, kun tuilla ei makseta ruokaa & asumiskuluja. Omassa et saa mitään tukea asumiskuluihin. Vuokralla saat, vaikka se on merkittävästi kalliimpaa.
Joo mutta niin kauan kun asuu omassa talossaan, pää on pystyssä ja se on tärkeää. Masentunutta ihmistä ei palkata töihin.
No ei ole töistä tietoakaan. Olen perusterve, mutta ikää on 54 vuotta. Pitäisi olla suhteita, että saisi työpaikan. Kyllä hakemukset lentää heti roskiin kun rekrytoija huomaa iän. Olen jättänyt sen usein mainitsematta, mutta ilm.sekin tulkitaan, että työnhakija haluaa sen salata juurikin vanhuuden takia. Ja mitä en uskonut, niin jotenkin tuota hyvin huoletonta kirjoitusasua. Oma mieli oli ainakin niin musta, että harkitsin lähinnä päivien päättämistä. Elämä tuntui olevan siinä.