Sinkkuuden ja lapsettomuuden vaiettu syy
on se, että ihmiset eivät enää muodosta tunneyhteyksiä toisiinsa. Ei osata peilata toisten tunteita, koska ei olla saatu sitä peilausta lapsina eikä olla nähty miten esim. vanhemmat peilaa toisiaan. Ei synny sitä tunnetta, että "ollaan samalla aaltopituudella", mikä saisi haluamaan olla toisen kanssa koko ajan ja perustaa perhe.
Mistä tämä johtuu? Vanhemmilla on ollut vähemmän aikaa lapsille vaan olla aidosti tunnetasolla läsnä. Eikä ole sisaruksiakaan joiden kanssa tätä voisi vertaisoppia.
Etenkin hiljaiset lapset, "kunnolla" käyttäytyvät tytöt ja pojat on jääneet huomiota vaille. Eiväthän ne ole mitään tarvinneet, kaikki on "mennyt hyvin" kun koulussa on pärjätty. Sitten aikuisina ovat sinkkuja, kun eivät tunnetasolla kohtaa ketään, luota kehenkään eivätkä halua tai osaa pariutua.
Kommentit (5)
Ne ketkä näkee lapsuudenkodissaan miten isä rakastaa äitiä ja toisin päin pääsee kyllä pariutumisen suhteen todella pitkälle etumatkalle.
Eli siis suomeksi toi sun pitkä sepustus: ihmiset ei juttele keskenään, kun nainen ei puhu tai puhuu roskaa pelkästään itsestään, ja mies mölisee vain kehuja naiselle ja yrittää palvella tätä. 🙄 Jee.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis suomeksi toi sun pitkä sepustus: ihmiset ei juttele keskenään, kun nainen ei puhu tai puhuu roskaa pelkästään itsestään, ja mies mölisee vain kehuja naiselle ja yrittää palvella tätä. 🙄 Jee.
Huomaa, ettei sulla ole ollut yhtään tunneyhteyttä kenenkään kanssa. Se, mitä kuvaat on juuri tunneyhteyden puutetta.
Tunneyhteys on niin PALJON muutakin kuin puhetta. Äänenpainoja, eleitä, ilmeitä, sitä kun tunteet siirtyy ja tarttuu. Samalla aaltopituudella oloa. Kaikkea ei tarvitse sanoa. Hyvää oloa yhdessä ja välittämistä toisen olosta. Toisen hyvinvoinnista välittämistä, ja miten toisen hyvinvointi tukee omaakin hyvinvointia.
Osa ei sitten ehkä koskaan koe mitään tällaista. Nykyään ehkä yhä useampi, koska tätä ei voi kokea verkon kautta.
Olispa mulla hyvä tunneyhteys jonkun kanssa. Häipyisin tältä palstalta.
Vanhempien pitäis olla enemmän lastensa kanssa, mutta se ei sovi tähän suoritusyhteiskuntaan.