Epämääräinen ahdistunut olo ystävän tapaamisen jälkeen

Mulla oli nuorena vastaavanlainen kaveri ja katkaisin häneen lopulta välit. Oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Kaverin kanssa oli toisinaan kivaa, mutta lopulta hän alkoi olla todella ylimielinen ja arvosteleva. Saattoi esimerkiksi kertoa, että olen hänen kavereistaan kaikkein rumin enkä rumuuteni takia tule koskaan löytämään poikaystävää. Huomasin, että lopulta tämä ulkonäöstä tölviminen alkoi vaikuttaa itsetuntooni todella tuhoisasti ja pitkään näin itseni hyvin vastenmielisenä, vaikka yritin pitää itseni arvostelun yläpuolella. Lopulta koin, että en kaiken kuulemani jälkeen pystyisi enää olemaan hänen kanssaan kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole oppikirjaesimerkki narsistisesta toiminnasta? Aluksi kaikki on ihanaa, ollaan maalla aaltopituudella. Sit pikkuhiljaa alkaa itsetunnon nakertaminen, joka toteutetaan niin hienovaraisesti että uhri ajattelee koko ajan, että vika on itsessä ja lopulta vuosien kuluessa lamaantuu eikä pääse enää pois kun kaikki itseluottamus ja kontaktit ulkomaailmaan on viety. 

Ei ole. Ystävyyteen kuuluu myös rehellisyys. Mikään ei ole phempaa kuin valehtelu ystävyyden nimissä. Kuuluisin  tämmönen oli "keisarin uudet vaatteet" sadussa. Hovi keisarin ympärillä mielisteli ja mieleisteli niin että lopulta valehtelivat, vaikka keisari kulki alasti ihmisten edessä. Oikea tositapaus oli Florence -"oopperalaulaja", joka sai sydärin ja kuoli, kun selvisi ettei osannutkaan laulaa vaan ystäväpiiri oli valehdellut hänelle kokoajan kehu

Aaah...eli nyt hienovaraisesti kysyminen koko huoneen seinän kierävistä omituisista hyllyistä on sisutuksen HAUKKUMISTA? No niin, eli jos näkee jotain todella kummallista, ystävyyden nimissä pitää vaieta kokonaan, eikä saa edes kysyä tekisitkö nyt eri ratkaisun niiden suhteen? Mikä ihmeen YSTÄVYYYS tuommoinen on? Mulla on vain niin läheisiä ystäviä että kaiken saa sanoa. Ilmeisesti nämä sun ystävät on vaan jotain hyväpäivän kohteliaisuus-tuttuja, missä ei ole mitään tosi ystävyyttä, sellaista joka pelastaa ystävän jos hän on mokaamassa ja tekemässä itsestään naurettavan muiden edessä.

Ja, ihan samalla tavalla on haukkumista sekin jos hienovaraisesti kysyy "Mitenkähän moni muu tykkää sun tyylistä" eli lyttää toisen kyvyt sisustusarkkitehtina.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena vastaavanlainen kaveri ja katkaisin häneen lopulta välit. Oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Kaverin kanssa oli toisinaan kivaa, mutta lopulta hän alkoi olla todella ylimielinen ja arvosteleva. Saattoi esimerkiksi kertoa, että olen hänen kavereistaan kaikkein rumin enkä rumuuteni takia tule koskaan löytämään poikaystävää. Huomasin, että lopulta tämä ulkonäöstä tölviminen alkoi vaikuttaa itsetuntooni todella tuhoisasti ja pitkään näin itseni hyvin vastenmielisenä, vaikka yritin pitää itseni arvostelun yläpuolella. Lopulta koin, että en kaiken kuulemani jälkeen pystyisi enää olemaan hänen kanssaan kaveri. 

Just näin. Ja aikuisena kannattaa olla viisastunut ja lähteä ensimmäisestä. Kukaan kiva ihminen ei ikinä puhu toiselle noin.

Vierailija kirjoitti:

43 jatkaa vielä. On myös paljon aikuisia, joiden sosiaaliset taidot ovat mitä ovat. Tulee mieleen eräskin miespuolinen ystäväni. Hän on sellainen epäsosiaalinen nörtti, vaikka todella mukava ja empaattinen tyyppi kun häneen tutustuu. Olemme olleet ystäviä n. 20 vuotta jo. Mutta hän saattaa ihan hyvin töksäyttää vaikkapa että miksi ihmeessä te sinne muutatte, kuka siellä haluaisi asua. Eikä tajua olevansa tosi tahditon. :D 

Sinulla tuskin tulee epämääräinen paha olo tuosta? 

Ihmiselle tulee epämääräinen paha olo, kun hän on saalistajan läheisyydessä. Sinun ystäväsi on ehkä autisti tai muu töksö.

Kuulostaa siltä että ystäväsi on tunne-elämältään epävakaa. Se että puhuu muista ystävistään pahaa sinulle kertoo paljon. Onhan tuo selvää ilkeilyä kun kommentoi asioitasi piikittelevästi. Huonoa käytöstä, narsistista suorastaan. Kokee oikeudekseen käyttäytyä niin.

Se että olosi on epämääräisen ahdistunut tapaamistenne jälkeen kertoo siitä ettei suhteenne ole turvallinen. Tavallaan jo alitajuisesti odotat sitä arvostelua ja niitä piikkejä ja tiedät että hän voi kertoa asioitasi eteenpäin ja arvostella sinua takanapäin.

Aina puhutaan toksisista parisuhteista ja puolison narsismista mutta myös ystävä voi paljastua narsistisia piirteitä omaavaksi. Narsistihan vie jalat alta suhteen alussa kunnes todellinen luonne alkaa paljastua.

Vähennä yhteydenpitoa. Tai ehkä lopetat sen kokonaan. Mitä iloa on kaverista, jonka seurassa tulee huono olo ja paha mieli?

Pitkä ystävyys kuivui, kun tää kaveri suuttui siitä kun löysin rakkauden elämääni. Alkoi v*ttuilemaan jne suoraan päin naamaa, väitti kaikkee ihan tuulesta temmattua. Mukava kaveri toisinaan, mutta tosi ns. äkkiväärä, töksäyttelee kaikkee eikä todellakaan näe itsessään mitään vikaa koskaan. Monta kaveria hänellä jäänyt taakse, koska on riitautunut. Riitelee jokaisessa työpaikassa missä on ollut. Asenne on se, että ajattelee olevansa paljon fiksumpi kuin muut. Pitkään jo ennen meidän välirikkoa olin tosi ahdistunut hänen seurassa. Joten loppujen lopuksi, kävi parhain päin minulle, kun itse laittoi välit poikki. Hyviä hetkiä tietty joskus kaipaan, mutta en sitä kitkerää ja piikittelevää ihmistä. Ja lisäks, en ymmärrä että AIKUISENA ollaan ystävistä mustasukkaisia.. varsinkin jos ystävä elämässä tapahtuu käänne parempaan.. itse olisin onnellinen kaverin puolesta, mutta kaikki siihen ei näemmä pysty..

Toksinen tyyppi on toksinen tyyppi. Puoliso, vanhempi, lapsi, ystävä, kollega, pomo, naapuri, opettaja, oppilas jne. Niihin voi törmätä missä roolissa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle meneviä diagnooseja täällä esitetään.

Yksinkertaista, joko sanot kaverille että et tykkää makusi kritisoinnista ja katsot mitä tapahtuu tai sitten otat suoraan etäisyyttä koska kaveruus tuottaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä.

Monipuolinen kaveripiiri on rikkaus. Joskus kaipaa ihmistä jolla on vahva visio ja sanoo asiat suoraan ja joskus seesteinen  seura on hyvästä. Yhdet menee hämilleen aloituksen kaltaisista kommenteista, toiset vääntää ne yhteiseksi huumoriksi ja kolmannet sanoo takaisin oman mielipiteensä, neljännet kysyy perusteluita.

Oma kokemus pahantahtoisista ja/tai itsekkäistä ihmisistä on, että he ovat tahdiltaan paljon nopeampia. Voitelu tapahtuu äkkiä ja he poistuvat heti kun ovat saaneet mitä halusivat tai lopettavat yhteydenpidon kun huomaavat ettei toinen olekaan vietävissä.

Tämä. Ihmiset on erilaisia ja jos kyseessä on uusi tuttavuus, joka ei ole niin herkkä kuin ap eikä toisaalta vielä ole ymmärtänyt omien juttujensa vaikutusta ap:hen niin voi hyvin olla että kyse on vain tietämättömyydestä ja pienestä törppöydestä. Kaikki me ollaan joskus tietämättömiä ja vähän törppöjä, joten keskustelisin asiasta suoraan ja katsoisin sitten millaisena suhde jatkuu. Kun kuitenkin ap muuten tykkää ystävän seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ystävyys kuivui, kun tää kaveri suuttui siitä kun löysin rakkauden elämääni. Alkoi v*ttuilemaan jne suoraan päin naamaa, väitti kaikkee ihan tuulesta temmattua. Mukava kaveri toisinaan, mutta tosi ns. äkkiväärä, töksäyttelee kaikkee eikä todellakaan näe itsessään mitään vikaa koskaan. Monta kaveria hänellä jäänyt taakse, koska on riitautunut. Riitelee jokaisessa työpaikassa missä on ollut. Asenne on se, että ajattelee olevansa paljon fiksumpi kuin muut. Pitkään jo ennen meidän välirikkoa olin tosi ahdistunut hänen seurassa. Joten loppujen lopuksi, kävi parhain päin minulle, kun itse laittoi välit poikki. Hyviä hetkiä tietty joskus kaipaan, mutta en sitä kitkerää ja piikittelevää ihmistä. Ja lisäks, en ymmärrä että AIKUISENA ollaan ystävistä mustasukkaisia.. varsinkin jos ystävä elämässä tapahtuu käänne parempaan.. itse olisin onnellinen kaverin puolesta, mutta kaikki siihen ei näemmä pysty..

Kannattaa olla ihmettelemättä kovasti narsistin tai psykopaatin tms luonnevikaisen yksittäisiä tekoja. He ovat mitä ovat ja onneksi paljastuvat tekojensa kautta. Oleellista on pysyä irti heistä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tälle ystävälle voi sanoa suoraan tämän saman, mitä ap tänne kirjoitit? Minusta on epäreilua katkaista välit kertomatta syytä. Mielestäni jokaiselle pitää antaa mahdollisuus kehittyä ja saada palautetta. Jos käytös jatkuu vielä senkin jälkeen, kun tästä on puhuttu, se on tarkoituksellista.

Tätä kannattaa kokeilla, antaa sille ystävälle mahdollisuus kehittyä. Jos kehitystä ei tapahdu kannattaa välit katkaista. Viisas neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Voi toki olla, että ystäväsi on törppö suorasuu, joka puhuu ennen kun ajattelee. 

Mutta voi myös olla, että sinulla on taipumus loukkaantua kaikenlaisesta ja se juontaa yleensä juurensa jostakin alemmuudentunteesta tai huonosta itsetunnosta.

Minulla on läheinen ystävä, joka loukkaantuu todella helposti kaikenlaisista asioista. Usein tavatessamme hän kertoo, kuinka joku työkaveri / kaupan kassa / puolituttu on kommentoinut jotakin ja hän on siitä ottanut itseensä. Asiat ovat sellaisia, että itse olisin moisen pikkujutun unohtanut saman tien tai se olisi lähinnä naurattanut minua.

Olen myös huomannut, että hän kokee helposti muiden ihmisten iloiset uutiset ja esimerkiksi positiiviset some-päivitykset pröystäilynä. Jos joku laittaa kuvia someen matkoiltaan tai vaikka uudesta autostaan tai kertoo usein tallikuulumisia, kun käy tallilla hoitamassa hevostaan, niin ystäväni mielestä se on pröystäilyä ja kehuskelua ja pahek

Tämä on hyvä kommentti! Itselläkin on pari tuttua, joiden seurassa on vaikeaa olla koska loukkaantuvat todella helposti. Sellaisia juttuja, joista ei tulisi mitenkään mieleen että niistä voi loukkaantua tai että kyseinen asia olisi pröystäilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo nyt ole oppikirjaesimerkki narsistisesta toiminnasta? Aluksi kaikki on ihanaa, ollaan maalla aaltopituudella. Sit pikkuhiljaa alkaa itsetunnon nakertaminen, joka toteutetaan niin hienovaraisesti että uhri ajattelee koko ajan, että vika on itsessä ja lopulta vuosien kuluessa lamaantuu eikä pääse enää pois kun kaikki itseluottamus ja kontaktit ulkomaailmaan on viety. 

Ei ole. Ystävyyteen kuuluu myös rehellisyys. Mikään ei ole phempaa kuin valehtelu ystävyyden nimissä. Kuuluisin  tämmönen oli "keisarin uudet vaatteet" sadussa. Hovi keisarin ympärillä mielisteli ja mieleisteli niin että lopulta valehtelivat, vaikka keisari kulki alasti ihmisten edessä. Oikea tositapaus oli Florence -"oopperalaulaja", joka sai sydärin ja kuoli, kun selvisi ettei osannutkaan laulaa vaan

 

Oletko jotenkin kyvytön puhumaan kauniisti toisille? Ei ystävältä kysytä että mitenköhän moni muu tykkää sun tyylistä, sekin on passiivisaggressiivista nälvimistä, ei hienovaraisuutta. Ystävälle voi sanoa, että jonkun asian tekeminen työnä on eri asia kuin sisustaminen kotona, missä oma maku on se mikä määrää, ja näin kuuluu ollakin, mutta asiakkaiden kanssa toimiessa asiakkaan maun mukaan tulisi tehdä, ja sitten voi pohtia tuntuuko se luontevalta. 

Niin mitä kysyt? Että miksi manipulatiivisuus ahdistaa sua? Oo sitten huolissas kun ei enää ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ystävyys kuivui, kun tää kaveri suuttui siitä kun löysin rakkauden elämääni. Alkoi v*ttuilemaan jne suoraan päin naamaa, väitti kaikkee ihan tuulesta temmattua. Mukava kaveri toisinaan, mutta tosi ns. äkkiväärä, töksäyttelee kaikkee eikä todellakaan näe itsessään mitään vikaa koskaan. Monta kaveria hänellä jäänyt taakse, koska on riitautunut. Riitelee jokaisessa työpaikassa missä on ollut. Asenne on se, että ajattelee olevansa paljon fiksumpi kuin muut. Pitkään jo ennen meidän välirikkoa olin tosi ahdistunut hänen seurassa. Joten loppujen lopuksi, kävi parhain päin minulle, kun itse laittoi välit poikki. Hyviä hetkiä tietty joskus kaipaan, mutta en sitä kitkerää ja piikittelevää ihmistä. Ja lisäks, en ymmärrä että AIKUISENA ollaan ystävistä mustasukkaisia.. varsinkin jos ystävä elämässä tapahtuu käänne parempaan.. itse olisin onnellinen kaverin puolesta, mutta kaikki

No todellakin.. lisäks tämä ystävä oli tosi kaksnaamainen, mulle aina haukkui muita naisystäviään. Sitten kuitenkin somessa oli tosi ulkokultainen, siellä lirkutteli ja kehui samaisia tyyppejä, ketä mulle oli just haukkunut...! Kirjoitteli kaikkea eräästäkin somessa ja tägäili, että my best friend jne ja mulle haukkui kokoajan tätä ihmistä. Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea hän oli minusta puhunut selän takana.. Nyt muuten kun tän kirjoittaa, niin täähän kuulostaa ihan hassulta ja lapselliselta. Että kauan sitä sietääkin kaikkee sontaa läheisiltä ystäviltä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle meneviä diagnooseja täällä esitetään.

Yksinkertaista, joko sanot kaverille että et tykkää makusi kritisoinnista ja katsot mitä tapahtuu tai sitten otat suoraan etäisyyttä koska kaveruus tuottaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä.

Monipuolinen kaveripiiri on rikkaus. Joskus kaipaa ihmistä jolla on vahva visio ja sanoo asiat suoraan ja joskus seesteinen  seura on hyvästä. Yhdet menee hämilleen aloituksen kaltaisista kommenteista, toiset vääntää ne yhteiseksi huumoriksi ja kolmannet sanoo takaisin oman mielipiteensä, neljännet kysyy perusteluita.

Oma kokemus pahantahtoisista ja/tai itsekkäistä ihmisistä on, että he ovat tahdiltaan paljon nopeampia. Voitelu tapahtuu äkkiä ja he poistuvat heti kun ovat saaneet mitä halusivat tai lopettavat yhteydenpidon kun huomaavat ettei toinen olekaan vietävissä.

Tämä. Ihmiset on erilaisia ja jos kyseessä on uusi tuttavuus, joka ei ole niin herkkä kuin ap eikä toisaalta vielä ole ymmärtänyt omien juttujensa vaikutusta ap:hen niin voi hyvin olla että kyse on vain tietämättömyydestä ja pienestä törppöydestä. Kaikki me ollaan joskus tietämättömiä ja vähän törppöjä, joten keskustelisin asiasta suoraan ja katsoisin sitten millaisena suhde jatkuu. Kun kuitenkin ap muuten tykkää ystävän seurasta. 

Yllä on kaava siihen miten ja miksi ihmiset jäävät väkivaltaisiin suhteisiin. Selitellään vaistot vaiti järjellä ja keskitytään hyvään. Kun pitäisi kuunnella vaistoja ja keskittyä pahaan eikä lakaista sitä maton alle. Jopa sarjamurh tai raisk kanssa on kivoja ja ihania hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tälle ystävälle voi sanoa suoraan tämän saman, mitä ap tänne kirjoitit? Minusta on epäreilua katkaista välit kertomatta syytä. Mielestäni jokaiselle pitää antaa mahdollisuus kehittyä ja saada palautetta. Jos käytös jatkuu vielä senkin jälkeen, kun tästä on puhuttu, se on tarkoituksellista.

Tätä kannattaa kokeilla, antaa sille ystävälle mahdollisuus kehittyä. Jos kehitystä ei tapahdu kannattaa välit katkaista. Viisas neuvo.

Eiköhän aikuinen ihminen ole sitä palautetta saanut aiemmissa ystävyyksissä ja etenkin parisuhteissa. Voi toki kerran sanoa, mutta ei kannata anella. Ja sitten pitää olla sen jäljeen tarkkana, koska mitä sairaammasta tyypistä on kyse, hän oppii kyllä piilottamaan sen mitä näet ja siirtyy tekemään muuta, vaikkapa tuhoamaan muita suhteitasi (omakohtainen kokemus).

Naisten kanssa on kyllä vaikea olla, kun ei saa olla omia mielipiteitä eikä mistään asiasta saa olla eri mieltä ja sitten pitää vielä puhua ja elehtiä ja liikkua niin, ettei toinen vaan jotenkin käsitä, että tarkoitit jotain pahaa. Kuitenkin, rivien välissä, 3 vuoden kuluttua mietittäessä.

Jospa vain hankkisit itsetunnon etkä kaipaisi toisen tsemppaamista koko ajan. Ansaisit hänen olla mitä mieltä vaan ja olisit itse sitä mieltä mitä olet. Eläisit ihan omaa elämää ja omia ajatuksia, ei hänen. Ystävä ei tarkoita sitä, että on sinun kopiosi.

Jos kaverin kanssa ei ole hyvä olla, niin se ystävyyssuhde kannattaa lopettaa. Siis ihan oikeasti. Turhaa psykologisoida yhtään sen enempää. Jos joka kerta jää ikävä fiilis, niin omia tunteitaan kannattaa tässä kohtaa uskoa ja kuunnella.

Kivoja ihmisiä on kiva tavata. Eikö se ole itsestään selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle meneviä diagnooseja täällä esitetään.

Yksinkertaista, joko sanot kaverille että et tykkää makusi kritisoinnista ja katsot mitä tapahtuu tai sitten otat suoraan etäisyyttä koska kaveruus tuottaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä.

Monipuolinen kaveripiiri on rikkaus. Joskus kaipaa ihmistä jolla on vahva visio ja sanoo asiat suoraan ja joskus seesteinen  seura on hyvästä. Yhdet menee hämilleen aloituksen kaltaisista kommenteista, toiset vääntää ne yhteiseksi huumoriksi ja kolmannet sanoo takaisin oman mielipiteensä, neljännet kysyy perusteluita.

Oma kokemus pahantahtoisista ja/tai itsekkäistä ihmisistä on, että he ovat tahdiltaan paljon nopeampia. Voitelu tapahtuu äkkiä ja he poistuvat heti kun ovat saaneet mitä halusivat tai lopettavat yhteydenpidon kun huomaavat ettei toinen olekaan vietävissä.

Tämä. Ihmiset on erilaisi

Tuntuu että se toinen on vain tottunut avoimesti keskustelemaan kaikenlaisesta, olkootsa sitten sisustaminen, tyylit, miesmaku, jne. Ap taas ottaa kaiken itseensä eikä osaa keskustella tyyleistä yms. Ovat vaan erilaisia.