Lue keskustelun säännöt.
Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
"Syytön varakkuuteensa? Eli sai perinnöksi puoli valtakuntaa? Huomaatko eron? Jos hän ei olisi varakas, ei naiset hänestä kiinnostuisi. Raha kompensoi ulkonäköä (ja käytöstapoja) tehokkaasti. Nimenomaan naisilla. Ja oman äidin mielipide poikansa ulkonäöstä ei ole kovin realistinen lähtökohta. Oma äiti katsoo aina ruusunpunaisten (tai myrkynvihreiden) lasien läpi."
Sai perintönä keskiluokkaisen kulttuurikodin kasvatuksen. Kannustus opiskeluun. Pärjännyt lukemalla, ei rahalla.
Eivät hänen kaverit ole kiinnostuneita hänen rahoistaan. Ovat itse samalla tavalla kouluttautuneita ja rakentavat oman elämänsä. Ovat kaikki hyväosaisia siinä mielessä, että kykenevät käyttämään hyödykseen yhteiskunnan antaman koulutuksen ym.
Naispuoleiset kaverit tykkäävät hänen seurastaan, koska on empaattinen ja kuuntelee heitä. Oma tyttöystävä ollut jo lukiosta alkaen, eli ei ole ollut poikaystävämateriaalia näille muille.
Ulkonäöstä en tainnut sanoa mitään erityisen kehuvaa, kun se mielekkyys on aina katsojan silmissä. Hyvän tyypin ulkonäkökin miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, paitsi niihin miesten porukkoihin pääsevät vain miehet, jotka koetaan riittävän samanlaisiksi muiden jätkien kanssa. Miesporukkojen ulkopuolelle jää helposti, jos iho on erivärinen tai sukupuolinen suuntautuminen ei ole sama kuin muilla miehillä. Jne. Naiset on avarakatseisempia eikä naisporukoihin pääsyssä tuollaisella ole väliä.
Naiset päästää joukkoon sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla erilaisia. Eli niitä jotka nostaa heidän omaa "kato kui hyvä ihminen oon" statusta. Oleppa jollain tavalla vähän outo niin loppuu se suvaitsevaisuus siihen.
Mielenkiintoista, että noita alapeukkuja tulee noin helposti. Kun miettii, millaisia ihmisiä täälläkin kirjoittelee, en olisi lainkaan yllättynyt, jos iso osa (ehkä jopa suurin osa) naisista olisi nimenomaan muiden naisten kiusaamaksi ja syrjimäksi tu
Alapeukkujenko määrästä päättelet, että miehiä syytetään kaikesta? Miehet kyllä syyttää naisia lähtökohtaisesti ihan kaikesta, mutta tietenkin tätäkin yritetään nyt projisoida.
Minulla ei ole kokemusta naisporukasta jossa olisin kilpailtu tms. Mä olen viettänyt aikaani vain sellaisten ihmisten kanssa joista mä aidosti pidän ja jotka aidosti pitävät minusta. Olen aina ihmetellyt sitä, että ihmiset viettävät aikaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa olemisesssa on kilpailua, säätämistä ja muita ongelmia. Joskus kun kuuntelee, millaista käytöstä ihmiset ns. ystäviltään ovat valmiita sietämään herää kysymys, että noinko paljon pelottaa olla yksin, vai ovatko he liian kohteliaita tai liian alistuvia, kun sietävät vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää naisia tekemästä samoin?
Katsos putkiaivoilla homma on helppoa kun sanotaan mitä sanotaan ja sisältö on siinä. Tippaleipäaivoilla taas kelataan sanomisia edes takaisin ja koetetaan miettiä miten siinä nyt arvosteltiin ja ketä ja ihmettä onkaan nyt rivien välissä. Silloin ei tunnelma oikein rentona pysy. Tämä on ongelma erityisesti naisvaltaisilla työpaikkoilla.
Vierailija kirjoitti:
yksittäisiä eri poimintoja ketjusta:
Quote:
-"Tiedätkö, millainen on mies, jolla on tunneälyä? Mies, joka todella arvostaa naista? Arvostaa kaikkia naisia? Mies, jollaisen kaikki naiset haluavat?"
Tuskin olet sellaista ikinä tavannut. Sillä sellaiset miehet ovat - yllätys - näkymättömiä naisille. Tai - kuten itsekin totesit - kulutustavaraa.
Quote:
-"Minulla on toisinpäin, tykkään feminiinisistä miehistä. Empaattiset ja herkät miehet ovat omaa tyyppiäni, enkä viihdy miesten kanssa joilla on kovat arvot. "
Mies hoitsuna, oma kokemukseni oli, että edes Hoito/varhaiskasvatus/opetusalalta ei löytynyt ystävyyksiä-harrasteseuraa saati kumppania.
Sovin mielestäni erittäin hyvin noihin kommentteihin...
"Elämä on laiffii"
Puheet vs teot...
Taidat uskoa aivan kaiken, mitä netissä joku kirjoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ei ole yhtään ystävää. Perhe toki on, ja suoraan sanottuna lähinnä minun ansiostani. Eivät kaikki miehet kuulu mihinkään kivaan porukkaan.
Minulla on muutama läheinen ystävä, ja tapaan heitä mieluiten jahden kesken tai pienessä ryhmässä. Tuttavua on paljon, ja toki viihdyn heidän kanssaan isommissakin porukoissa, esimerkiksi urheilukatsomoisa.
Ei o minunkaan miehellä mitään kavereita. Tai no, työkaverit, mutta ei heidän kanssaan paljoa vapaa-aikaa vietä. Hän ei ole koskaan halunnut mitään omia kavereita. Eikä muista miehistä pahemmin välitä. Joitain yhteisiä tuttavapariskuntia toki. Mut harvakseltaan heitäkin tapaamme.
Sanoivat kyllä varmaan femina feminae lupa! Tarkista latinan taitosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ai niinkö? En ole koskaan ajatellutkaan 'pettäväni omaa sukupuoltani' tietyllä käytöksellä. Kohtelen kumminkin kanssasiskoja hyvin ja ihailenkin kauniita ja ystävällisiä naisia. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vastakaiku ei jostain syytä ole ollut samaa. Se on vain vahvistanut käsitystäni naisista. Tuntuu olevan ihan se ja sama kuinka muita naisia kohtelee, ei sinua itseäsi silti välttämättä kohdella hyvin takaisin"
Kiva että olet huomannut, kuinka saatu kohtelu ei vastaa annettua. Ja kyllä, moni kokee että olet "petturi". Niin säälittävää kuin tuo onkin. Turhaan vedät hernettä nenään. Tällainen Suomi meillä nyt on.
Ajattele, jos olisi vaikkapa lapsesta asti saanut paskaa kohtelua suurimmalta osalta vastakkaisen sukupuolen edustajista. Kiusattu. Ahdistelu. Nöyryytetty. Ja sama kohtelu jatkuu vielä aikuisena. Väheksytään, kohdellaan alempiarvoisena ihmisenä, nöyryytetään vielä lisää. Lisäksi tätä kaltoinkohdeltua vieläpä syytetään siitä kohtelustaan. Tämän lisäksi saanut jatkuvaa arvostelua vain siksi, että on syntynyt "väärään" sukupuoleen. Tämä on minun elämäni. Ja tämä on se Suomi, jossa olen kasvanut ja elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää miehenä, kun kaikissa mainoksissa miesten porukoiden dynamiikka on jotenkin tosi naisellista. Sellaista että siinä hymyillään ja taputellaan toisia selkään ja pahimmillaan itketään yhdessä tosi tunteellisina jollekin lapsenlapsen syntymälle. Ei se sellaista ole oikeasti ja ärsyttää katsoa sen vuoksi niitä mainoksia.
Miesten luonnollinen dynamiikka on ainakin nuorten keskuudessa varmasti kärsinyt tästä jatkuvasta miehisyyden demonisoinnista "toksisena" ja naisten käytösmallin tuputtamisesta oikeana tapana. Moni parisuhde kariutuu ja nainen on aika usein yh. Silloin ei pojat välttämättä opi mistään miehen mallia.
Hys. Ei aivopesua saa huomata! Alistu nyt vaan kiltisti uuden intersektionaalisen järjestyksen alle, kaikki erinäköisiä mutta sisältä samaa mieltä!
Moni parisuhde kariutuu, koska mies ei saa olla perinteisen miehinen? Eikö se Suomessa suurin yksittäinen syy parisuhteiden kariutumiseen ole kuningas alkoholi? Juoko mies siksi, että hän ei saa olla miehekäs? Vai juoko siksi, että on ainoa tapa, millä osaa käsitellä omia tunteitaan?
Rautalangasta: nainen usein yrittää asettaa miehen jonkinlaiseen muottiin. Pakottaa siihen. Joku äärimmäinen tapaus saattaa jopa kiristää siihen. On valinnut miehensä (joka osoittautuu ei-niin-täydelliseksi) joten pitää muokata siitä miehestä täydellinen sitten pakolla. Kun ei pystytä myöntämään, että tuli mokattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää miehenä, kun kaikissa mainoksissa miesten porukoiden dynamiikka on jotenkin tosi naisellista. Sellaista että siinä hymyillään ja taputellaan toisia selkään ja pahimmillaan itketään yhdessä tosi tunteellisina jollekin lapsenlapsen syntymälle. Ei se sellaista ole oikeasti ja ärsyttää katsoa sen vuoksi niitä mainoksia.
Miesten luonnollinen dynamiikka on ainakin nuorten keskuudessa varmasti kärsinyt tästä jatkuvasta miehisyyden demonisoinnista "toksisena" ja naisten käytösmallin tuputtamisesta oikeana tapana. Moni parisuhde kariutuu ja nainen on aika usein yh. Silloin ei pojat välttämättä opi mistään miehen mallia.
Joo, tunteiden pullottaminenhan on todella tervettä maskuliinisuutta.
Silti se on se oletus. Useimmat naiset ja miehet karttavat tunteensa avoimesti näyttävää miestä. Mikäli siis ei ole kyseessä viha tai aggressio. Ne jotka eivät automaattisesti karta häntä tunteiden näyttämisen takia, karttavat häntä sosiaalisen paineen takia. Lopputulos on sama.
Minä kävin aikoinaan jonkinlaisessa ompelukerhossa / neulontapiirissä tmv. Lopulta en jaksanut sitä kaakatusta ja selkäänpuukotusta. Jos joku oli pois, niin se henkilö otettiin keskusteluissa käsittelyyn ja seuraavalla kerralla "Voi kun meillä oli niin kovasti jo sua ikävä". Minulle tuli vaan paha mieli tällaisesta pee-askasta, joten en ole enää viitsinyt lähteä sinne mukaan. Ei kai ne enää joka kerta jaksa minua haukkua, vaan ovat varmaan jo unohtaneet. Hyvä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää naisia tekemästä samoin?
Jos missä tahansa tilanteessa on paikalla enemmän kuin kaksi naista, niin yksi otetaan AINA silmätikuksi ja häntä ruvetaan hiillostamaan. Sitten kun hänet on saatu ulos, niin seuraava kohde kehiin. Naiset kokevat toiset naiset aina uhaksi itselleen.
Ei oteta, ei koeta. Seuraava...
Joo, naisethan eivät ikinä kiusaa toisiaan...
Et ole tainnut poistua kotoa vuosikymmeniin
Naiset kiusaavat toisiaan ja paljon. Pahimmat työpaikkatraumat ovat syntyneet naistyöyhteisöissä.
En ole kokenut kiusaamista naisten puolelta. Tai sit en ole välittänyt. Miesten puolelta (työkavereita) aika suoraviivaista ryönäämistä. Eiki soru! Kerran oli töissä yks nuori nainen, joka huusi suoraa huutoa.
Vierailija kirjoitti:
"Syytön varakkuuteensa? Eli sai perinnöksi puoli valtakuntaa? Huomaatko eron? Jos hän ei olisi varakas, ei naiset hänestä kiinnostuisi. Raha kompensoi ulkonäköä (ja käytöstapoja) tehokkaasti. Nimenomaan naisilla. Ja oman äidin mielipide poikansa ulkonäöstä ei ole kovin realistinen lähtökohta. Oma äiti katsoo aina ruusunpunaisten (tai myrkynvihreiden) lasien läpi."
Sai perintönä keskiluokkaisen kulttuurikodin kasvatuksen. Kannustus opiskeluun. Pärjännyt lukemalla, ei rahalla.
Eivät hänen kaverit ole kiinnostuneita hänen rahoistaan. Ovat itse samalla tavalla kouluttautuneita ja rakentavat oman elämänsä. Ovat kaikki hyväosaisia siinä mielessä, että kykenevät käyttämään hyödykseen yhteiskunnan antaman koulutuksen ym.
Naispuoleiset kaverit tykkäävät hänen seurastaan, koska on empaattinen ja kuuntelee heitä. Oma tyttöystävä ollut jo lukiosta alkaen, eli ei ole ollut poikaystävämateriaalia näille muille.
Ulkonäöstä en tainnut sanoa mitään erityisen kehuvaa, kun se mielekkyys on aina katsojan silmissä. Hyvän tyypin ulkonäkökin miellyttää.
No minä en ole saanut mitään kannustusta mihinkään. Ja poikasi kaltaiset tekivät kouluaikoina selväksi, että en ole "oikeutettu" edes ihmisarvoiseen kohteluun. Tai katsoivat vierestä kun kaverinsa varmistivat että minulle "näytetään paikkani".
En silti luovuttanut. Jatkoin eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Mitä saan kiitokseksi? Samaa paskaa kohtelua koko aikuisikäni. Myös poikasi kaltaisilta ihmisiltä. Myös naisilta.
Se poikasi menestys elämässä on - ainakin osittain - otettu monen muun selkänahasta. Eikä meiltä ole koskaan kysytty. Se vain otetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alapeukkujenko määrästä päättelet, että miehiä syytetään kaikesta? Miehet kyllä syyttää naisia lähtökohtaisesti ihan kaikesta, mutta tietenkin tätäkin yritetään nyt projisoida."
Taidat olla vähän yksinkertainen. Annettakoon se anteeksi. Tämän kerran.
Vierailija kirjoitti:
En ole itsekään koskaan viihtynyt naisporukoissa. Naisten kesken on aina kilpailua paremmuudesta, ulkonäöstä tm.
Lapsena jo viihdyin naapurinpojan kanssa ja teininä viijdyin poikakaverini kavereitten kanssa. Aikuisena en ole edelleenkään viihtynyt naisten seurassa. Kun vielä oli aviomies, ennen hänen kuolemaansa, mieheni oli paras ystäväni.
Korkeintaan joku yksi ystävätär on ollut ja riittänyt minulle aina.
Näin se toimii, kun pyörii ulkonäkökeskeisten ihmisten kanssa ja on itsekin sellainen. Miesten kanssa kilpailua ei tule, koska he pitävät sinua huonompana jo lähtökohtaisesti, et ole siis viivalla edes, kun kilpailu alkaa. Oma puoliso joutuu kantamaan ison taakan, kun joutuu olemaan elämässä kaikissa rooleissa.
Ihan vinkkinä sullekin: jos et itse mene kilpailuun mukaan, ei toisetkaan voi kanssasi kilpailla.
Ap:n tekstistä tuli mieleen aamuruuhkassa huomaamani vanhahko mersu, joka ajoi rinnalla, sisällä viisi työvaatteissa olevaa miestä, ilmeisesti työmaalle menossa. Kaikki nauroivat, ilmeisesti jonkun vitsille, tupakkakin näkyi palavan joillakulla. Yhteinen hyväntuulisuus ja rento meininki näkyi. Siis aamulla kahdeksan maissa töihin menossa...
Miehet osaa tuon, siksi ne kestää sodassakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tekstistä tuli mieleen aamuruuhkassa huomaamani vanhahko mersu, joka ajoi rinnalla, sisällä viisi työvaatteissa olevaa miestä, ilmeisesti työmaalle menossa. Kaikki nauroivat, ilmeisesti jonkun vitsille, tupakkakin näkyi palavan joillakulla. Yhteinen hyväntuulisuus ja rento meininki näkyi. Siis aamulla kahdeksan maissa töihin menossa...
Miehet osaa tuon, siksi ne kestää sodassakin.
Siis tämä oli ehkä n. 15 vuotta sitten. Nykyään poltetaan vähemmän, tilalla mälli. Tupakoinnilla on ollut myös sosiaalinen funktio.
Kerrankin hyvää analyysiä miesporukoiden hierarkioista. "Rentous" on mahdollista, koska se hierarkia on niin selvä. Näitä ei aina naiset tajua.
Olen nainen ja näin se on. Nämä naiset, jotka hokee, että viihtyvät paremmin miesten kanssa, se johtuu yleensä siitä, että he eivät tajua puoliakaan siitä, mitä näissä "rennoissa" porukoissa oikeasti tapahtuu. He tosiaan kuvittelevat, että se herja, joka kohdistuu esim. johonkin ala-asteen tapaukseen on oikeasti hauska ja herjan kohde vain vähän huumorintajuton, kun leukapielet kiristyy ja hymy on väkinäinen.
Eivät he tajua näpäytyksiä, paikalleen asetuksia, haasteita jne. Ja sitten kun nainen tajuaa ja osoittaa sen, se aiheuttaa hermostunutta ärtymystä ja kummallisia vastavetoja. Ei ainakaan mitään ilahtunutta vastaanottoa rentoon miesporukkaan rentoilemaan sulassa sovussa.
Nimin. kolme isoveljeä ja miesvaltainen ala
Minä en viihdy isoissa porukoissa ja työkaverit on niin " työkavereita".Ei minulla ole mitään antipatioita/vihaa/kateutta tms työkavereita kohtaan pidän vain etäisyyttä. Löytyy myös naisporukka joiden kanssa käydään syömässä ja juomassa ja se porukka on tutustunut jo opiskeluaikoina reilut 30v sitten...Ei siihen oikein sovi joku uusi tai sopisi mutta olisiko tämän uuden kiva kuunnella vanhoja muistoja?
En omien kavereiden kesken koe kiusaamista. En sitä kokenut myöskään työpaikalla naisten osalta. Miehillä oli oma juoruvihko, mihin kirjoittivat ikäviä kommentteja työpaikan naisista. En halunnut sitä lukea. Jos joku haluu puhua minusta paskaa, minkä minä sille voin. On se mies tai nainen. Jätän omaan arvoonsa.