Suuret ikäluokat auttoivat omia iäkkäitä vanhempiaan ja olettavat että nyt heidän lapset auttavat heitä... mutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä apua saamattomista huonokuntoisista eläkeläisistä voi varmasti mennä itseensä ja kysyä, että kuinka paljon he olivat auttamassa lapsiaan esim. silloin kun, kun lastenlapset oli pieniä. Silloin ollaan vielä aika nuoria eläkeläisiä. 

Näiden nuorempien eläkeläisten vanhemmat kyllä ovat auttaneet lastenlasten hoidossa, joten onko ihmekään, että lapsetkin sitten auttavat vanhempiaan, kun perheessä on auttamisen kulttuuri ja ollaan läheisiä. Nämä nyt nuoremmat eläkeläiset eivät itse vaan kerkiä mukanas auttamaan lastenlasten kanssa, kun on reissua ja harrastusta, ja ovat jo lapsensa kasvattaneet (eh?? Miten sitten itse käyttivät omia vanhempiaan aikanaan lastenhoitoapuna?!)

 

 

 

Siis suuret ikäluokat olivat jo työelämässä, eivöt he jättäneet työrään hoitaakseen lapsenlapsiaan, vaikka jatkuvasti ja

Ja nyt heidän lapsensa eivät jätä omia töitään hoitaakseen vanhempiaan, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis täällä nyt iäkkäät ihmiset,  jos vanhempansa suuria ikäluokkia,  valittavat kun mummo ei hoitanut heidän lapsiaan.

No teillä oli jo toimiva päivähoitojärjestelmä.

Olen tässä talossa asunut nyt n 20 vuotta.  Silloin vielä niin minulla kuin naapureilla oli tuon tuosta lapsenlapsia viikonloppukylässä ja loma-aikoina.  Olimme siis eläkkeelle jääneitä n 15 vuotta sitten.  Yksi naapuripariskunta kävi pari kertaa viikossa 100 kmn päässä hakemassa lastenlastensa hoidosta  ja hoiti heitä kunnes vanhemmat ehtivät työjutuistaan kotiin.  Nythän lapsenlapsemme ovat jo nuoria aikuisia.

Minusta nömä vanhempiaan moittivat voisivat olla yleistömättä, heillä on ollut huonot välit vanhempiinsa, syystä tai toisesta.  Silloin he hoitivat lapsensa täysin  itse ja nyt eivät välitä vanhempiaan auttaa.  Se on ihan OK mutta miksi vääntää aivopesua "kaikki suuret ikäluokat "

Huomauttaisin, että kaikki 50-luvulla syntyneetkin on jo eläkkeellä. Jos olet syntynyt 1955, ja saanut lapsen 25-vuotiaana, lapsesi syntyi v. 1980. Silloinkin oli jo toimiva päivähoitojärjestelmä ja isovanhemmat monesti auttamassa, koska eläkeikä oli matala ja muutenkin oli tapana jäädä jo varhaiseläkkeelle jne. (ainakin naiset), jos tuli lapsenlapsia. 

Nyt esimerkkitapauksen eläkeläisen lapset on 44-vuotiaita ja pyörittävät lapsiperhettä. 

Tuskin tässä nyt puhutaan vain 90-vuotiaista eläkeläisistä. 

Ottakaas nyt järki käteen suuria ikäluokkia syytellessänne. Osa on kuollut, osa hupnossa kunnossa tai paremmassa.

He eivät kuitenkaan ole Suomen ainoat eläkeläiset, kuolinilmoituksissa on jatkuvasti  20-30- luvuilla syntyneitä joten vanhemmasta päästä harvenevat.

Kuitenkin 50-luvulla syntyneet ovat jo eläkeläisiä, tunnen monia 60-luvun alkupuolella syntyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Boomerien oli usein pakko jeesata omia vanhempiaan koska vuosisadan alkupuolella syntyneiden eläke oli todella huonom, sitä ei heille paljoa kertynyt. Nykyään tilanne on aivan toinen. Boomerit saavat tuplasti suurempaa eläkettä kuin vanhempansa.

Boomerihullukin tuli kolostaan😅

Vierailija kirjoitti:

 

Esimerkiksi itselläni on tilanne, että isäni kuoli yllättäen ja äitini oli tottunut siihen, että miehe

Tässä on hyvä esimerkki. Suurilla ikäluokilla on tosiaan usein niin vahvat sukupuoliroolit että toisen menehtyessä tai sairastuessa vakavasti toinen jää pulaan ja lastensa huolehdittavaksi. Omassa tuttavapiirissä esim. eräs leskimies ei ymmärtänyt mitään ruoanlaitosta, pyykinpesusta yms. Oma äitini taas ei ymmärrä mitään talonsa teknisistä asioista, auton huollosta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä apua saamattomista huonokuntoisista eläkeläisistä voi varmasti mennä itseensä ja kysyä, että kuinka paljon he olivat auttamassa lapsiaan esim. silloin kun, kun lastenlapset oli pieniä. Silloin ollaan vielä aika nuoria eläkeläisiä. 

Näiden nuorempien eläkeläisten vanhemmat kyllä ovat auttaneet lastenlasten hoidossa, joten onko ihmekään, että lapsetkin sitten auttavat vanhempiaan, kun perheessä on auttamisen kulttuuri ja ollaan läheisiä. Nämä nyt nuoremmat eläkeläiset eivät itse vaan kerkiä mukanas auttamaan lastenlasten kanssa, kun on reissua ja harrastusta, ja ovat jo lapsensa kasvattaneet (eh?? Miten sitten itse käyttivät omia vanhempiaan aikanaan lastenhoitoapuna?!)

 

 

 

Siis suuret ikäluokat olivat jo työelämässä, eivöt he jättäneet työrä

Ei tietenkään.  Ihme jankutusta.  Eikä nykyisinkään ole jälkikasvu välttämättä vanhempiensa lähietäisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaas nyt järki käteen suuria ikäluokkia syytellessänne. Osa on kuollut, osa hupnossa kunnossa tai paremmassa.

He eivät kuitenkaan ole Suomen ainoat eläkeläiset, kuolinilmoituksissa on jatkuvasti  20-30- luvuilla syntyneitä joten vanhemmasta päästä harvenevat.

Kuitenkin 50-luvulla syntyneet ovat jo eläkeläisiä, tunnen monia 60-luvun alkupuolella syntyneitä.

20-luvulla syntyneet ovat yleensä jo hoivakodeissa eivätkä enää jälkeläisten avuntarpeessa. Meillä vanhemmat ovat syntyneet välillä - 37-49 ja kaikilla vaikeita perussairauksia. Joudumme auttamaan monin eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla syntyneiden vanhemmat pääsivät myös aika hyvin vanhustentaloihin ja tuetun asumisen piiriin. Mm. mummoni asui yksiössä talossa, jossa oli myös ruokala, vanhuksille yhteistoimintaa, fysioterapeutti ja jopa kampaaja kävivät talon järjestämänä. Mummoni ei ollut dementti ja kävelikin ihan kohtalaisen hyvin loppuun asti. 

Ei pidä paikkaansa, monien 50-luvulla syntyneiden vanhemmat elävät vieläkin.

Tuota lukua pitäisi siirtää 30 - 40-luvulla syntyneiden vanhempiin. 

Outoa, 50 olen syntynyt, äiti oli 1913 ja isä 1917, anoppi 1925 ja appi 1920. Arvatkaa moniko heistä on elossa.?👻

Minä koen raskaaksi ihan jo sen kun anoppi soittaa usein iltaisin (mieheni on iltaisin yleensä töissä ja hänelle ei voi soittaa) ja valittelee yksinäisyyttään ja ahdistustaan. En tiedä miten tuon ongelman ratkaisisi. Anoppi ei halua soitella mihinkään tuntemattomiin "auttaviin numeroihin". 

Siis naiset jäi eläkkeelle lapsenlapsen syntyessä? Ei jäänyt, ei päässyt. Lapsenlapsi ei ole mikään sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Äitini auttoi vanhempiaan ainoana sisarruksista! Ei muita sisarruksia kiinnostanut ollenkaan, eivätkä he laittaneet rikkaa oikeastaan ristiin, perinnöt kyllä kelpasi ja parhaat kermat päältä. Ja tämä 80-luvulla jne. 

Sama juttu omalla äidillä. Viisi sisarusta, joista äiti ainoana auttoi. Perintö kyllä kelpasi.

Kyllästyttää nämä boomeri sitä tätä tota -aloitukset.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen raskaaksi ihan jo sen kun anoppi soittaa usein iltaisin (mieheni on iltaisin yleensä töissä ja hänelle ei voi soittaa) ja valittelee yksinäisyyttään ja ahdistustaan. En tiedä miten tuon ongelman ratkaisisi. Anoppi ei halua soitella mihinkään tuntemattomiin "auttaviin numeroihin". 

Pistä esto.

Ennemmin vanhempia ja isovanhempia rasittaa nämä ikuisesti ahdistuneet ja masentuneet 15 -30 v.Ovat varsinainen taakka yhteiskunnalle ja jatkuva terapevointi maksaa satoja miljoonia.

Toinen taakka, henkinen, on nämä ylisyönneet  ja samanmukaisesti tyhmät ihmelapset kuten Patrik I.

no eihän näistä nykyajan minäminä tyypeistä ole yhtään mihinkään. ei korvaa lotkauteta vanhempien eteen, jos siitä ei makseta. pyyteetöntä apuahan ei saa enää keneltäkään. varsinkaan jos ei voida touhuta älylaitteella sitä apua. vellipöksyjä ja tissiposkia ne on kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla syntyneiden vanhemmat pääsivät myös aika hyvin vanhustentaloihin ja tuetun asumisen piiriin. Mm. mummoni asui yksiössä talossa, jossa oli myös ruokala, vanhuksille yhteistoimintaa, fysioterapeutti ja jopa kampaaja kävivät talon järjestämänä. Mummoni ei ollut dementti ja kävelikin ihan kohtalaisen hyvin loppuun asti. 

Ei pidä paikkaansa, monien 50-luvulla syntyneiden vanhemmat elävät vieläkin.

Tuota lukua pitäisi siirtää 30 - 40-luvulla syntyneiden vanhempiin. 

Outoa, 50 olen syntynyt, äiti oli 1913 ja isä 1917, anoppi 1925 ja appi 1920. Arvatkaa moniko heistä on elossa.?👻

Korkeintaan yksi.

Mun vanhemmat syntyivät 1951 ja heidän vanhemmat 1907-1917. Eivät todellakaan ole vuosikymmeniin olleet elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis naiset jäi eläkkeelle lapsenlapsen syntyessä? Ei jäänyt, ei päässyt. Lapsenlapsi ei ole mikään sairaus.

Kyllä moni jäi jos oli mahdollista jäädä varhennetulle. Ei kyse tietenkään siitä ole että lapsenlapsi oli se peruste saada varhennettua, mutta se oli monella motivaattori miksi haki aiemmin eläkkeelle. Esim. oma äitini 62-vuotiaana pääsi helposti. Itse en todellakaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Boomerien oli usein pakko jeesata omia vanhempiaan koska vuosisadan alkupuolella syntyneiden eläke oli todella huonom, sitä ei heille paljoa kertynyt. Nykyään tilanne on aivan toinen. Boomerit saavat tuplasti suurempaa eläkettä kuin vanhempansa.

Ja maksamiinsa eläke euroihin nähden saavat parempaa eläkettä, mitä me nuoret tulemme saamaan suuremmilla eläkemaksuilla. Jos se järjestelmä enää edes toimii kun ollaan vanhoja.

Minulla on hyvä suhde iäkkääseen vanhempaani. Olen hänen luonaan kaikki viikonloput, jolloin siivoan ja teen seuraavan viikon ruuat. Surullista, jos jollain on niin huono suhde omaan vanhempaansa, että ei viihdy hänen seurassaan eikä halua auttaa häntä.

Ehdin auttamisesta huolimatta olemaan viikot töissä,  opiskelemaan tutkinto-opiskelijana yliopistossa ja huolehtimaan juuri aikuistuneista lapsistani. Auttaminen antaa enemmän kuin ottaa.

Ei mene kauaa, kun vanhempaani ei enää ole😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini auttoi vanhempiaan ainoana sisarruksista! Ei muita sisarruksia kiinnostanut ollenkaan, eivätkä he laittaneet rikkaa oikeastaan ristiin, perinnöt kyllä kelpasi ja parhaat kermat päältä. Ja tämä 80-luvulla jne. 

Sama juttu omalla äidillä. Viisi sisarusta, joista äiti ainoana auttoi. Perintö kyllä kelpasi.

Kyllästyttää nämä boomeri sitä tätä tota -aloitukset.

Mun täti väittää samaa että ainoana auttoi koska laskee avuksi vain siivousavun ym. Isäni taas kuskasi äitiään vaikka kuinka paljon mutta täti ei huomioi sitä lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä suhde iäkkääseen vanhempaani. Olen hänen luonaan kaikki viikonloput, jolloin siivoan ja teen seuraavan viikon ruuat. Surullista, jos jollain on niin huono suhde omaan vanhempaansa, että ei viihdy hänen seurassaan eikä halua auttaa häntä.

Ehdin auttamisesta huolimatta olemaan viikot töissä,  opiskelemaan tutkinto-opiskelijana yliopistossa ja huolehtimaan juuri aikuistuneista lapsistani. Auttaminen antaa enemmän kuin ottaa.

Ei mene kauaa, kun vanhempaani ei enää ole😕

Sulla varmaan asuu äiti lähellä. Meillä 4 autettavaa vanhusta, asuvat 3 eri osoitteessa ja kaikkiin pitkä matka. Ja kaksi lastamme asuu vielä kotona. Meillä on myös omia töitä viikonloppuisin. Joskus pitää myös huolehtia omasta talostakin.